Käykö nykyään usein niin, että lapset menevät isälleen?
Rakastan lapsiani, mutta tunnen tulleeni huijatuksi kun mies (muutamaa vuotta vanhempi) sai minut "nalkkiin" laittamalla raskaaksi, puhui kauniisti että hän on hyvä mies ja hyvä isä ja tottakai sitten uskoin, olinhan vasta 16. minulle on aina opetettu että abortti on synti (tulen hyvin uskovista taustoista) joten sekään ei ollut vaihtoehto. No siinäpä sitten suhdetta kesti joitakin vuosia, kun ensimmäisen kerran olin jättämässä, tulinkin yhtäkkiä uudestaan raskaaksi (luulin että kumi toimii...) ja no, ei sitä eroa sitten tullutkaan. Oma tilanteeni suhteessa ei silti ole muuttunut. Lapset ovat toki vielä pieniä, mutta tämä suhde riistää vähitellen viimeisetkin rippeet elämänhalustani. En halua olla tässä. No, sittenpä sen kerroin miehelle uudestaan ja eipä olla seksiä harrastettu, en ota riskiä!! Mies on uskomattoman vihainen ja aikoo kuulemma viedä minulta tuhkatkin pesästä. Harmittaahan tuo...
mutta oikeastaan toivoisinkin, että mies ottaisi päävastuun lapsista. Hän suunniteli ne ja minä "lapsi" kuuntelin.
En tiedä mitä tehdä.. haluan olla lasteni elämässä, mutta todellisuudessa olen sitä mieltä että heillä on parempi olla isänsä kanssa. En tiedä mitä tehdä. En tiedä voisinko antaa anteeksi itselleni, jos antaisin päähuoltajuuden isälle. Enkä tiedä voisinko elää itseni kanssa jos en niin tekisi.
Ero = lapset isälle?
49
8026
Vastaukset
- se viisaasti
Vau jos sait lapsesi 16 vuotiaana ja nyt olet? No varmaan vielä nuori? Olit vielä itse lapsi ja sinua on näköjään hyväksi käytetty, et tietenkään ole valmis jäämään miehen kanssa jonka tapasit kun olit 16 tai aikaisemminkin sehän on selvä. Sinun pitää nyt ajatella tätä ja tehdä tää oikein. jos eroat miehestä ja pidät lapset, pystytkö elättämään heitä rahallisesti ja henkisesti, pystytkö siihen yksin. onko sinulla perhettä apuna? Jos ei niin ehkä ja jos miehesi on hyvä isä ja hänellä työpaikka niin sinun pitäisi sopia tämä laillisesti niin että teillä on yhteishuoltajuus mutta lapsesi asuvat isän luona, sovitte näkemiset ja raha-asiat oikeudessa niin ei tule mutkia matkaan myöhemmin. Tiedän että on varmaan sinulle vaikeaa mutta sinun pitää hankkia lakiasianajaja ehkä nainen joka ymmärtää sinun tilanteen. Jos sinulla ei ole perhettä apuna tai ystäviä niin hae tukea tähän juttuun muuta kautta. Älä anna miehesi painostaa sinua mihinkään tai mene tähän ilman käymättä sitä läpi perheoikeudessa. Olet nuori ja se on ihan ymmärrettävää että tämä on sinulle rankkaa, lapsesi myöhemmin ymmärtävät ja kun saat jalkasi maahan tukevasti niin voivat ehkä tulla takaisin äidin luokse asumaan, ei mikään tarvitse olla kiveen kirjotettua. Minun siskoni mies sai heidän lapset eron yhteydessä sen takia että siskoni menetti kaiken busineksen myötä kodin ja kaiken eikä voinut pitää lapsista huolta niinkuin miehensä, kyllä niinkin käy. oli kova paikka hänelle mutta lapset ovat usein siskoni luona ehkä enemmänkin kun isänsä ja se sopii molemmille. Mutta älä sovi mitään ilman lakimiestä ja älä anna miehesi manipuloida sinua, ota selvää mitkä vaihtoehtosi ovat. Tsemppiä paljon!!!
- ap tyttö
Kiitos kovasti vastauksestasi! Olen nyt siis 21-vuotias, tapasimme kun olin 15 ja tämä oli ensimmäinen "oikea" suhteeni. Tein tietenkin ihanan uuden ("vanhemman") miehen lumoissa ihan mitä tahansa.
Onneksi minulla on tässä tilanteessa äitini tukena, mutta oikeastaan ei muuta perhettä.
Juuri näin olin ajatellut, että yhteishuoltajuus, mutta että lapset asuisivat isällään pääasiassa, koska hän todella ON hyvä isä, ja rakastaa lapsia sydämensä pohjasta (vaikka varmasti tulee kodinhoidon kanssa ongelmia! ;) ) ja näin ollen en pelkäisi jättää lapsia hänelle hoidettavaksi. En myöskään usko, että hän koskaan asettaisi itseään lasten edelle, ja esimerkiksi karkaisi niiden kanssa mihinkään kauas.
Hänellä on vakituinen työpaikka, hän on suhteemme aikana opiskellut ja näin ollen saavuttanut tasapainoisen ja hyvän tilan elämässä, kun minä taas olen jättänyt lukioni kesken enkä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, sillä olen ollut täysin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että taitaa olla järkevintä ottaa yhteyttä lakimieheen ja selvittää mikä on minun oikeuteni ja mikä hänen, koska en todellakaan ole näistä tietoinen ja tavallaan pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena. En silti haluaisi olla tämän keskellä yksin.
En kokisi olevani tasapainoinen äiti, jos jäisin yksin, enkä varsinkaan ole taloudellisesti valmis elättämään lapsia.
Todellisuudessa toivoisin voivani opiskella lääketiedettä, joka vaatii pitkiä opintoja, ja tämä on sitä, mitä itse tahtoisin elämältäni ja mitä tavallaan minulta aikoinaan odotettiinkin, ennen lapsia siis.
En halua vaihtaa lapsiani uraan, mutta en ole sen tyyppinen ihminen joka jää kouluttamattomaksi ja on riippuvainen jonkun toisen, oli se sitten valtio tai toinen mies, tuloista. - Mahdollistahan...
ap tyttö kirjoitti:
Kiitos kovasti vastauksestasi! Olen nyt siis 21-vuotias, tapasimme kun olin 15 ja tämä oli ensimmäinen "oikea" suhteeni. Tein tietenkin ihanan uuden ("vanhemman") miehen lumoissa ihan mitä tahansa.
Onneksi minulla on tässä tilanteessa äitini tukena, mutta oikeastaan ei muuta perhettä.
Juuri näin olin ajatellut, että yhteishuoltajuus, mutta että lapset asuisivat isällään pääasiassa, koska hän todella ON hyvä isä, ja rakastaa lapsia sydämensä pohjasta (vaikka varmasti tulee kodinhoidon kanssa ongelmia! ;) ) ja näin ollen en pelkäisi jättää lapsia hänelle hoidettavaksi. En myöskään usko, että hän koskaan asettaisi itseään lasten edelle, ja esimerkiksi karkaisi niiden kanssa mihinkään kauas.
Hänellä on vakituinen työpaikka, hän on suhteemme aikana opiskellut ja näin ollen saavuttanut tasapainoisen ja hyvän tilan elämässä, kun minä taas olen jättänyt lukioni kesken enkä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, sillä olen ollut täysin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että taitaa olla järkevintä ottaa yhteyttä lakimieheen ja selvittää mikä on minun oikeuteni ja mikä hänen, koska en todellakaan ole näistä tietoinen ja tavallaan pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena. En silti haluaisi olla tämän keskellä yksin.
En kokisi olevani tasapainoinen äiti, jos jäisin yksin, enkä varsinkaan ole taloudellisesti valmis elättämään lapsia.
Todellisuudessa toivoisin voivani opiskella lääketiedettä, joka vaatii pitkiä opintoja, ja tämä on sitä, mitä itse tahtoisin elämältäni ja mitä tavallaan minulta aikoinaan odotettiinkin, ennen lapsia siis.
En halua vaihtaa lapsiani uraan, mutta en ole sen tyyppinen ihminen joka jää kouluttamattomaksi ja on riippuvainen jonkun toisen, oli se sitten valtio tai toinen mies, tuloista.sopii huoltajaksi siinä kuin äitikin, ja jos on kerran ollut hän juuri joka lapsia halusikin. Hae hyvä asianajaja avuksesi ja pidä huolta että saat tavata lapsia kuitenkin. Kodinhoidon kyllä mies voi opetella. Tsemppiä.
- ap tyttö
Mahdollistahan... kirjoitti:
sopii huoltajaksi siinä kuin äitikin, ja jos on kerran ollut hän juuri joka lapsia halusikin. Hae hyvä asianajaja avuksesi ja pidä huolta että saat tavata lapsia kuitenkin. Kodinhoidon kyllä mies voi opetella. Tsemppiä.
Eli, nyt sitten on ero tulossa. Selvästi ja varmasti. Vaikka kaikki on vaikeaa, tunnen helpotusta, koska tunnen eläneeni koko ajan vankilassa.
Sovimme lapset isälle. Asiasta ei ole vielä sovittu virallisesti, mutta näillä näkymin homma menee näin: Meille jää yhteishuoltajuus, mutta isä on lasten ensisijainen huoltaja. En tiedä miten paljon aikaa minulla ja lapsilleni suodaan, tosin en nää mitään syytä miksi sitä rajoittaa, eikä se ole miehenkään tavoite. Eli sanoipa oikeus mitä tahansa, uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan. Ja tietenkin paljon haluankin! Täytyy vain pitää huolta ettei virallisestikaan ajaksi lätkäistä mitään muutamaa tuntia viikossa - haluan olla lasteni elämässä edes lähes samalla tavalla kuin ennenkin, tietenkään tämä kotona luuhaaminen heidän kanssaan ei jatku, mutta en missään nimessä halua heidän kokevan minun heitä hylänneen.
Uskon tämän olevan paras vaihtoehto, ja mieskin on yllättävän hyvin ottanut kaiken. Kiitos vastauksistanne. :) - Isän luona kasvanut
ap tyttö kirjoitti:
Eli, nyt sitten on ero tulossa. Selvästi ja varmasti. Vaikka kaikki on vaikeaa, tunnen helpotusta, koska tunnen eläneeni koko ajan vankilassa.
Sovimme lapset isälle. Asiasta ei ole vielä sovittu virallisesti, mutta näillä näkymin homma menee näin: Meille jää yhteishuoltajuus, mutta isä on lasten ensisijainen huoltaja. En tiedä miten paljon aikaa minulla ja lapsilleni suodaan, tosin en nää mitään syytä miksi sitä rajoittaa, eikä se ole miehenkään tavoite. Eli sanoipa oikeus mitä tahansa, uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan. Ja tietenkin paljon haluankin! Täytyy vain pitää huolta ettei virallisestikaan ajaksi lätkäistä mitään muutamaa tuntia viikossa - haluan olla lasteni elämässä edes lähes samalla tavalla kuin ennenkin, tietenkään tämä kotona luuhaaminen heidän kanssaan ei jatku, mutta en missään nimessä halua heidän kokevan minun heitä hylänneen.
Uskon tämän olevan paras vaihtoehto, ja mieskin on yllättävän hyvin ottanut kaiken. Kiitos vastauksistanne. :)Me jäätiin erossa Isälle ja se oli kaikkien kannlta paras ratkaisu vaikkakin vielä 80- luvulla aika harvinaista. Äiti teki oman valintansa ja jätti meidät lopullisesti ei enää tavattu, soitettu, onniteltu etc...
Olen elänyt yh-Isän ja kahden siskon kanssa täysin tasapainoisen elämän. Tosin kun ei rahallista- eikä hoitoapua saanut koskaan toiselta puoliskolta oli Isällä varmasti tiukkaa ja rankkaa.
Omat jalat tiukasti maahan ja elämästä kiinni niin olet varmasti parempi äitikin lapselle.
Tsemppiä ja voimia!!! - voi olla
Mahdollistahan... kirjoitti:
sopii huoltajaksi siinä kuin äitikin, ja jos on kerran ollut hän juuri joka lapsia halusikin. Hae hyvä asianajaja avuksesi ja pidä huolta että saat tavata lapsia kuitenkin. Kodinhoidon kyllä mies voi opetella. Tsemppiä.
hyvä tai jopa paras huoltaja. En ole eroamassa, mutta jos ero tulisi olisi meillä paras ratkaisu että isä olisi pääasiallinen huoltaja. Ei hän ole paras kodinhoitaja, eikä paras asioiden hoitaja, mutta kuka meistä täydellinen on! Isänä ja vanhempana hän on mainio. Ero ei tosiaan ole nyt odotettavissa, mutta on niitä huonoja hetkiä ollut ja asiaa on sivuttu ja varmaan pääsisimme sopuratkaisuun kun asiaa on puitu jo aiemmin.
Onhan toki sekin mahdollisuus että ero on niin riitaisa ettei sopimusta synny - ei sitten mistään. - usein tilanne on katkera.
Olet todella nuori ja tarvitset varmaan vielä aikaa itsekin, älä silti lapsiasi hylkää, he eivät tilanteeseesi ole syyllisiä mutta vaativat kyllä valmiuksia ja vakaata aikuisuutta. Tsemppiä vaan! - ap tyttö
voi olla kirjoitti:
hyvä tai jopa paras huoltaja. En ole eroamassa, mutta jos ero tulisi olisi meillä paras ratkaisu että isä olisi pääasiallinen huoltaja. Ei hän ole paras kodinhoitaja, eikä paras asioiden hoitaja, mutta kuka meistä täydellinen on! Isänä ja vanhempana hän on mainio. Ero ei tosiaan ole nyt odotettavissa, mutta on niitä huonoja hetkiä ollut ja asiaa on sivuttu ja varmaan pääsisimme sopuratkaisuun kun asiaa on puitu jo aiemmin.
Onhan toki sekin mahdollisuus että ero on niin riitaisa ettei sopimusta synny - ei sitten mistään. - usein tilanne on katkera.
Olet todella nuori ja tarvitset varmaan vielä aikaa itsekin, älä silti lapsiasi hylkää, he eivät tilanteeseesi ole syyllisiä mutta vaativat kyllä valmiuksia ja vakaata aikuisuutta. Tsemppiä vaan!En todellakaan halua lapsiani hylätä, vaan nimenomaan saada oman elämäni reilaan. Suoraan sanottuna, jos lapset jäisivät yksin minulle, todennäköisesti romahdus olisi jossain vaiheessa edessä ja siitä kärsisivät sitten lapsetkin.
Olen kamppaillut tämän ajatuksen kanssa pitkään, koska olen ollut ja haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja ajatukseni ovat tästä ristiriitaiset; ajattelen kuten edellä kirjoitin, mutta koen tekeväni moraalisesti väärin ja pelkään tulevani leimatuksi huonoksi äidiksi, tai lapsieni hylkääjäksi - jota en ole enkä koskaan halua olla.
On todella lohdullista huomata, että ihmiset sittenkin tutuvat ymmärtävän tilanteeni eivätkä ehkä tuomitsekaan minua huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, kun päädyn (itseni mielestä) epätodelliseen ja ehkä järkyttäväänkin, mutta vähintäänkin elämää järisyttävään ratkaisuun antaa päähuoltajuus pois.
Pelkään seurauksia siitä, jos välimme jossain vaiheesa tulehtuvat; olisiko minulla oikeutta vaikuttaa siihen, jos isä päättäisikin muuttaa jonnekin kauas?
Minut on kasvatettu HYVIN vanhanaikaisesti kristillisiä periaatteita noudattaen, joten tämä ratkaisu on minulle erittäin vaikea ja jollain tavalla vastoin moraaliani ja erityisesti sitä mitä äidinvaistoni sanovat.
Järjellisesti kuitenkin on parasta lapsille olla tasapainoisen isänsä luona, kun oma elämäni on vielä niin kesken ja edessä vaikka minkälaisia odottamattomia muutoksia. - ap tyttö
ap tyttö kirjoitti:
En todellakaan halua lapsiani hylätä, vaan nimenomaan saada oman elämäni reilaan. Suoraan sanottuna, jos lapset jäisivät yksin minulle, todennäköisesti romahdus olisi jossain vaiheessa edessä ja siitä kärsisivät sitten lapsetkin.
Olen kamppaillut tämän ajatuksen kanssa pitkään, koska olen ollut ja haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja ajatukseni ovat tästä ristiriitaiset; ajattelen kuten edellä kirjoitin, mutta koen tekeväni moraalisesti väärin ja pelkään tulevani leimatuksi huonoksi äidiksi, tai lapsieni hylkääjäksi - jota en ole enkä koskaan halua olla.
On todella lohdullista huomata, että ihmiset sittenkin tutuvat ymmärtävän tilanteeni eivätkä ehkä tuomitsekaan minua huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, kun päädyn (itseni mielestä) epätodelliseen ja ehkä järkyttäväänkin, mutta vähintäänkin elämää järisyttävään ratkaisuun antaa päähuoltajuus pois.
Pelkään seurauksia siitä, jos välimme jossain vaiheesa tulehtuvat; olisiko minulla oikeutta vaikuttaa siihen, jos isä päättäisikin muuttaa jonnekin kauas?
Minut on kasvatettu HYVIN vanhanaikaisesti kristillisiä periaatteita noudattaen, joten tämä ratkaisu on minulle erittäin vaikea ja jollain tavalla vastoin moraaliani ja erityisesti sitä mitä äidinvaistoni sanovat.
Järjellisesti kuitenkin on parasta lapsille olla tasapainoisen isänsä luona, kun oma elämäni on vielä niin kesken ja edessä vaikka minkälaisia odottamattomia muutoksia.lisäys:
On myös ihana kuulla lapsista jotka ovat isällään kasvaneet ja heistä on kasvanut täysin tasapainoisia ja yhteiskuntakelpoisia aikuisia ihmisiä! - Lähes kaiken kokenut
ap tyttö kirjoitti:
En todellakaan halua lapsiani hylätä, vaan nimenomaan saada oman elämäni reilaan. Suoraan sanottuna, jos lapset jäisivät yksin minulle, todennäköisesti romahdus olisi jossain vaiheessa edessä ja siitä kärsisivät sitten lapsetkin.
Olen kamppaillut tämän ajatuksen kanssa pitkään, koska olen ollut ja haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja ajatukseni ovat tästä ristiriitaiset; ajattelen kuten edellä kirjoitin, mutta koen tekeväni moraalisesti väärin ja pelkään tulevani leimatuksi huonoksi äidiksi, tai lapsieni hylkääjäksi - jota en ole enkä koskaan halua olla.
On todella lohdullista huomata, että ihmiset sittenkin tutuvat ymmärtävän tilanteeni eivätkä ehkä tuomitsekaan minua huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, kun päädyn (itseni mielestä) epätodelliseen ja ehkä järkyttäväänkin, mutta vähintäänkin elämää järisyttävään ratkaisuun antaa päähuoltajuus pois.
Pelkään seurauksia siitä, jos välimme jossain vaiheesa tulehtuvat; olisiko minulla oikeutta vaikuttaa siihen, jos isä päättäisikin muuttaa jonnekin kauas?
Minut on kasvatettu HYVIN vanhanaikaisesti kristillisiä periaatteita noudattaen, joten tämä ratkaisu on minulle erittäin vaikea ja jollain tavalla vastoin moraaliani ja erityisesti sitä mitä äidinvaistoni sanovat.
Järjellisesti kuitenkin on parasta lapsille olla tasapainoisen isänsä luona, kun oma elämäni on vielä niin kesken ja edessä vaikka minkälaisia odottamattomia muutoksia.Minulla on kokemus hyvin vaikeasta erosta, jossa huoltajuus meni oikeuden päätettäväksi pitkällisen perheselvityksen jälkeen.
En halua pelotella, mutta silti minusta tuntuu tärkeältä tuoda julki se, että erotilanteessa on erittäin tärkeää tehdä kaikki sopimukset kirjallisina eikä luottaa siihen, että kyllä varmasti saan tavata lapsiani niin usein kuin haluan. Älä siis luota tällaiseen tunteeseen, vaan ehdottomasti sovi minimitapaamisoikeudet kirjallisina. Ne voivat jossain vaiheessa olla ne ainoat tapaamiset, jotka toteutuvat -ja joita sinulla on oikeus vaatia toteutumaan.
Sinuna myöskin sopisin yhteishuoltajuuden niin, että lasten lähihuoltajana toimii isä. Silloin sinulla on oikeus saada tietoa lasten elämästä ja myös mahdollisuus vaikuttaa joihinkin heitä koskeviin ratkaisuihin. Jos isästä tulee yksinhuoltaja, sinulla ei sellaisia oikeuksia enää ole.
Käytännössä mahdollisuutesi vaikuttaa esim. lasten isän muuttopäätöksiin ovat varsin vähäiset, mitä kauemmin lapset ovat isänsä kanssa asuneet.
Muista ehdottomasti hakea ja käyttää asiantuntija-apua sopimusten tekemisessä. Olet vielä tosiaan kovin nuori ja muutaman vuoden päästä, elämäsi vakiinnuttua, saatat jopa muuttaa mielesi lasten asumisen suhteen.
Toivon sinulle onnea ja voimia, viisautta ajatella lasten parasta sinulla jo tuntuu nuoresta iästäsi huolimatta olevan! - ...........
ap tyttö kirjoitti:
Eli, nyt sitten on ero tulossa. Selvästi ja varmasti. Vaikka kaikki on vaikeaa, tunnen helpotusta, koska tunnen eläneeni koko ajan vankilassa.
Sovimme lapset isälle. Asiasta ei ole vielä sovittu virallisesti, mutta näillä näkymin homma menee näin: Meille jää yhteishuoltajuus, mutta isä on lasten ensisijainen huoltaja. En tiedä miten paljon aikaa minulla ja lapsilleni suodaan, tosin en nää mitään syytä miksi sitä rajoittaa, eikä se ole miehenkään tavoite. Eli sanoipa oikeus mitä tahansa, uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan. Ja tietenkin paljon haluankin! Täytyy vain pitää huolta ettei virallisestikaan ajaksi lätkäistä mitään muutamaa tuntia viikossa - haluan olla lasteni elämässä edes lähes samalla tavalla kuin ennenkin, tietenkään tämä kotona luuhaaminen heidän kanssaan ei jatku, mutta en missään nimessä halua heidän kokevan minun heitä hylänneen.
Uskon tämän olevan paras vaihtoehto, ja mieskin on yllättävän hyvin ottanut kaiken. Kiitos vastauksistanne. :)Juuri eniten ratkaisee se, miten osaatte miehen kanssa tulla toimeen.
"uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan."
Eli kyllä jos asiallisesti niistä sovitte keskenään. Eli ettet kuitenkaan oleta, että tuosta vaan voi milloin tahansa yksinään päättää vaan neuvotellaan (kumpikin). Koska juuri silloin voi toisessa päässäkin olla jotain ettei se sovikaan.
Täällä ei mitään virallisia sopimuksia tapaamisista ole edes tehty, mutta juuri tuo, että poikkeustilanteista sovitaan yhdessä ja ajoissa ja ymmärretään sen sovun arvo, on auttanut paljon. Oikeushan ei voi teidän tahtojenne läpi tapaamisissa kulkea eikä oikeuteen mennä, jos ette ole riidassa.
Isä voi olla ihan yhtä hyvä lähivanhempi kuin äitikin. Lukuunottamatta 50/50 tilanteita, aina sen jomman kumman on jouduttava etän osaan eikä se tosiaan tarkoita samaa kuin etänä oleminen. Toivottavasti asiat sujuu teillä yhteisymmärryksessä. - Räpsy
ap tyttö kirjoitti:
lisäys:
On myös ihana kuulla lapsista jotka ovat isällään kasvaneet ja heistä on kasvanut täysin tasapainoisia ja yhteiskuntakelpoisia aikuisia ihmisiä!Vanhempani erosivat 90-luvun alussa ollessani 8-vuotias. Sain itse vaikuttaa siihen, kumman vanhemman luokse jään, josta olen ikuisesti kiitollinen. Päätin jäädä isäni luo, joka jäi asumaan vanhaan kotiimme. Olen aina ollut isän tyttö, joten päätös oli aika itsestään selvä. Äiti on usein tyttärelle se uskottu ja luulen että jos en olisi jäänyt isäni luokse, en juurikaan tuntisi isääni ihmisenä ja hän olisi jäänyt hieman etäiseksi vaikkakin ihailluksi hahmoksi elämässäni.
Uskon myös vahvasti että ratkaisuni on ollut hyväksi minun ja äitini suhteessa. Olemme liian samanlaisia jästipäitä ja luulenpa että saman katon alla suhteemme olisi ollut hyvinkin myrskyinen ja hankala. Tuskimpa olisimme näin läheisiä kuin nyt olemme.
Meillä järjestelyt meni niin että olin viikonloput äidillä, virallisissa papereissa vissiin lukee että olisin äidillä joka toinen viikonloppu ja kesälomat. Tiedän että äitini on tuntenut syyllisyyttä minun "hylkäämisestäni", vaikka hän olisi halunnut minut mukaansa ja mistään jättämisestä ei todellakaan ollut kyse. Syyllisyys on aivan turhaa, lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat.
Olen kiitollinen molemmille vanhemmilleni ja minulla oli onnellinen lapsuus. Ainoa haitta puoli isän kanssa asumisesta on ollut se etten oikein osannut laittaa ruokaa ja siivota. =) Niitä taitoja ei ihan niin hyvin opi isän kasvatuksessa. =) Nekin on kyllä tultu opeteltua.
Sellainen on minun tarinani, toivottavasti saat siitä jotain hyötyä vaikka olosuhteet olivat erilaiset kuin sinun tilanteessasi.
Rohkeutta! - erottiin
Lähes kaiken kokenut kirjoitti:
Minulla on kokemus hyvin vaikeasta erosta, jossa huoltajuus meni oikeuden päätettäväksi pitkällisen perheselvityksen jälkeen.
En halua pelotella, mutta silti minusta tuntuu tärkeältä tuoda julki se, että erotilanteessa on erittäin tärkeää tehdä kaikki sopimukset kirjallisina eikä luottaa siihen, että kyllä varmasti saan tavata lapsiani niin usein kuin haluan. Älä siis luota tällaiseen tunteeseen, vaan ehdottomasti sovi minimitapaamisoikeudet kirjallisina. Ne voivat jossain vaiheessa olla ne ainoat tapaamiset, jotka toteutuvat -ja joita sinulla on oikeus vaatia toteutumaan.
Sinuna myöskin sopisin yhteishuoltajuuden niin, että lasten lähihuoltajana toimii isä. Silloin sinulla on oikeus saada tietoa lasten elämästä ja myös mahdollisuus vaikuttaa joihinkin heitä koskeviin ratkaisuihin. Jos isästä tulee yksinhuoltaja, sinulla ei sellaisia oikeuksia enää ole.
Käytännössä mahdollisuutesi vaikuttaa esim. lasten isän muuttopäätöksiin ovat varsin vähäiset, mitä kauemmin lapset ovat isänsä kanssa asuneet.
Muista ehdottomasti hakea ja käyttää asiantuntija-apua sopimusten tekemisessä. Olet vielä tosiaan kovin nuori ja muutaman vuoden päästä, elämäsi vakiinnuttua, saatat jopa muuttaa mielesi lasten asumisen suhteen.
Toivon sinulle onnea ja voimia, viisautta ajatella lasten parasta sinulla jo tuntuu nuoresta iästäsi huolimatta olevan!Minä yh-äitinä tiedän että lapset voivat tässä tapauksessa hyvinkin jäädä äidille-ei siis kannata luovuttaa.Mies ei ole kasvattanut lappsia ja elatuksen saat hankittua..saathan elatusmaksua lapsista ja lapsilisät-ja onhan sossukin olemassa.Olen itse työelämässä ja 2 lapsen yh äiti,hyvin pärjätään ja en edes sossusta saa rahaa "hyvätuloisena."---joten taistele sisko!!!
- minä myös
erottiin kirjoitti:
Minä yh-äitinä tiedän että lapset voivat tässä tapauksessa hyvinkin jäädä äidille-ei siis kannata luovuttaa.Mies ei ole kasvattanut lappsia ja elatuksen saat hankittua..saathan elatusmaksua lapsista ja lapsilisät-ja onhan sossukin olemassa.Olen itse työelämässä ja 2 lapsen yh äiti,hyvin pärjätään ja en edes sossusta saa rahaa "hyvätuloisena."---joten taistele sisko!!!
olen yh-isä jolle jäi avioerossa tyttö.tällä hetkellä 13v. en päivääkään vaihtaisi pois.
ja kyllä osaan tehdä ruokaa,olen opettanut likalle kuinka safkaa tehdään,siivotaan,pyykit pestään ym muut kodinhoitamiseen kuuluvat asiat...seuraavaksi opetan ompelemisen salat.olen itse 48v ja raksalla miesten hommissa,mutta ei se sulje pois sitä mahdollisuutta ettei mieskin osaa,kun sen päättää..tyttö on onnellinen minun kanssani... - :::LLL:::
Räpsy kirjoitti:
Vanhempani erosivat 90-luvun alussa ollessani 8-vuotias. Sain itse vaikuttaa siihen, kumman vanhemman luokse jään, josta olen ikuisesti kiitollinen. Päätin jäädä isäni luo, joka jäi asumaan vanhaan kotiimme. Olen aina ollut isän tyttö, joten päätös oli aika itsestään selvä. Äiti on usein tyttärelle se uskottu ja luulen että jos en olisi jäänyt isäni luokse, en juurikaan tuntisi isääni ihmisenä ja hän olisi jäänyt hieman etäiseksi vaikkakin ihailluksi hahmoksi elämässäni.
Uskon myös vahvasti että ratkaisuni on ollut hyväksi minun ja äitini suhteessa. Olemme liian samanlaisia jästipäitä ja luulenpa että saman katon alla suhteemme olisi ollut hyvinkin myrskyinen ja hankala. Tuskimpa olisimme näin läheisiä kuin nyt olemme.
Meillä järjestelyt meni niin että olin viikonloput äidillä, virallisissa papereissa vissiin lukee että olisin äidillä joka toinen viikonloppu ja kesälomat. Tiedän että äitini on tuntenut syyllisyyttä minun "hylkäämisestäni", vaikka hän olisi halunnut minut mukaansa ja mistään jättämisestä ei todellakaan ollut kyse. Syyllisyys on aivan turhaa, lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat.
Olen kiitollinen molemmille vanhemmilleni ja minulla oli onnellinen lapsuus. Ainoa haitta puoli isän kanssa asumisesta on ollut se etten oikein osannut laittaa ruokaa ja siivota. =) Niitä taitoja ei ihan niin hyvin opi isän kasvatuksessa. =) Nekin on kyllä tultu opeteltua.
Sellainen on minun tarinani, toivottavasti saat siitä jotain hyötyä vaikka olosuhteet olivat erilaiset kuin sinun tilanteessasi.
Rohkeutta!opettaa taloustaitoja :) näin meillä' :)
- ap tyttö
Lähes kaiken kokenut kirjoitti:
Minulla on kokemus hyvin vaikeasta erosta, jossa huoltajuus meni oikeuden päätettäväksi pitkällisen perheselvityksen jälkeen.
En halua pelotella, mutta silti minusta tuntuu tärkeältä tuoda julki se, että erotilanteessa on erittäin tärkeää tehdä kaikki sopimukset kirjallisina eikä luottaa siihen, että kyllä varmasti saan tavata lapsiani niin usein kuin haluan. Älä siis luota tällaiseen tunteeseen, vaan ehdottomasti sovi minimitapaamisoikeudet kirjallisina. Ne voivat jossain vaiheessa olla ne ainoat tapaamiset, jotka toteutuvat -ja joita sinulla on oikeus vaatia toteutumaan.
Sinuna myöskin sopisin yhteishuoltajuuden niin, että lasten lähihuoltajana toimii isä. Silloin sinulla on oikeus saada tietoa lasten elämästä ja myös mahdollisuus vaikuttaa joihinkin heitä koskeviin ratkaisuihin. Jos isästä tulee yksinhuoltaja, sinulla ei sellaisia oikeuksia enää ole.
Käytännössä mahdollisuutesi vaikuttaa esim. lasten isän muuttopäätöksiin ovat varsin vähäiset, mitä kauemmin lapset ovat isänsä kanssa asuneet.
Muista ehdottomasti hakea ja käyttää asiantuntija-apua sopimusten tekemisessä. Olet vielä tosiaan kovin nuori ja muutaman vuoden päästä, elämäsi vakiinnuttua, saatat jopa muuttaa mielesi lasten asumisen suhteen.
Toivon sinulle onnea ja voimia, viisautta ajatella lasten parasta sinulla jo tuntuu nuoresta iästäsi huolimatta olevan!Suunnitelmissa siis ei ollut todellakaan antaa yksinhuoltajuutta isälle, vaan nimenomaan yhteishuoltajuus, mutta että lähihuoltajana toimisi isä. Toivoisn myös, että tilannetta, varsinkin alkua valvottaisiin jollain tavalla, jos vaikka joku kävisi tarkistamassa... en usko että isältä luonnistuu tuo kodinhoito välttämättä ihan heti.
Myöskin olen tietoinen siitä, että välit saattavat tulehtua - sen varmaan huomasi jo aloitusviestistä, eli kaikki paperille ja viralliseksi, aivan ehdottomasti. :)
Kiitos varoituksestasi ja on hyvä kun tulee näin muistutusta siitä, mitä pitää ja kannattaa tehdä, ettei pääse jotain hyvinkin tärkeää unohtumaan! - ap tyttö
erottiin kirjoitti:
Minä yh-äitinä tiedän että lapset voivat tässä tapauksessa hyvinkin jäädä äidille-ei siis kannata luovuttaa.Mies ei ole kasvattanut lappsia ja elatuksen saat hankittua..saathan elatusmaksua lapsista ja lapsilisät-ja onhan sossukin olemassa.Olen itse työelämässä ja 2 lapsen yh äiti,hyvin pärjätään ja en edes sossusta saa rahaa "hyvätuloisena."---joten taistele sisko!!!
Yh-äidille:
Arvostan suuresti vanhempia, niin isiä kuin äitejä jotka ovat valmiita ja tarpeeksi voimakkaita ottamaan tuon vastuun itselleen kokonaan.
Kyse ei olekaan rahasta - se ei ole minulle laisinkaan tärkeää - vaan ennenkaikkea lastenhyvinvoinnista, ja koska lapsiani niin paljon rakastan, olen valmis myöntämään, että en välttämättä ole tällä hetkellä se parempi vaihtoehto.
Toivon, että vuosien edetessä saavuttaisin tasapainon omaan elämääni ja sitä kautta tilanne voisi muuttuakin. Mutta.. kuka tietää mitä tulevaisuus tuo, haluan tehdä oikean päätöksen tälle hetkelle, ja sille tulevaisuudelle, jota osaan tai voin edes osittain ennustaa.
Kiitos kuitenkin sinullekin vastauksestasi ja olehan ylpeä työstäsi äitinä :) - Mitä soopaa!
ap tyttö kirjoitti:
Eli, nyt sitten on ero tulossa. Selvästi ja varmasti. Vaikka kaikki on vaikeaa, tunnen helpotusta, koska tunnen eläneeni koko ajan vankilassa.
Sovimme lapset isälle. Asiasta ei ole vielä sovittu virallisesti, mutta näillä näkymin homma menee näin: Meille jää yhteishuoltajuus, mutta isä on lasten ensisijainen huoltaja. En tiedä miten paljon aikaa minulla ja lapsilleni suodaan, tosin en nää mitään syytä miksi sitä rajoittaa, eikä se ole miehenkään tavoite. Eli sanoipa oikeus mitä tahansa, uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan. Ja tietenkin paljon haluankin! Täytyy vain pitää huolta ettei virallisestikaan ajaksi lätkäistä mitään muutamaa tuntia viikossa - haluan olla lasteni elämässä edes lähes samalla tavalla kuin ennenkin, tietenkään tämä kotona luuhaaminen heidän kanssaan ei jatku, mutta en missään nimessä halua heidän kokevan minun heitä hylänneen.
Uskon tämän olevan paras vaihtoehto, ja mieskin on yllättävän hyvin ottanut kaiken. Kiitos vastauksistanne. :)No hirmu kiva, että lasten huoltajuus tuli sovittua tämän ketjun aikana. Hyvää kesälomaa sulle edelleen-16-v, toivottavasti ens kesänä tärppää ja saat töitä ettei aika mene näitten höpöjuttujen kirjoitteluun.
- ärrävikainen
ap tyttö kirjoitti:
En todellakaan halua lapsiani hylätä, vaan nimenomaan saada oman elämäni reilaan. Suoraan sanottuna, jos lapset jäisivät yksin minulle, todennäköisesti romahdus olisi jossain vaiheessa edessä ja siitä kärsisivät sitten lapsetkin.
Olen kamppaillut tämän ajatuksen kanssa pitkään, koska olen ollut ja haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja ajatukseni ovat tästä ristiriitaiset; ajattelen kuten edellä kirjoitin, mutta koen tekeväni moraalisesti väärin ja pelkään tulevani leimatuksi huonoksi äidiksi, tai lapsieni hylkääjäksi - jota en ole enkä koskaan halua olla.
On todella lohdullista huomata, että ihmiset sittenkin tutuvat ymmärtävän tilanteeni eivätkä ehkä tuomitsekaan minua huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, kun päädyn (itseni mielestä) epätodelliseen ja ehkä järkyttäväänkin, mutta vähintäänkin elämää järisyttävään ratkaisuun antaa päähuoltajuus pois.
Pelkään seurauksia siitä, jos välimme jossain vaiheesa tulehtuvat; olisiko minulla oikeutta vaikuttaa siihen, jos isä päättäisikin muuttaa jonnekin kauas?
Minut on kasvatettu HYVIN vanhanaikaisesti kristillisiä periaatteita noudattaen, joten tämä ratkaisu on minulle erittäin vaikea ja jollain tavalla vastoin moraaliani ja erityisesti sitä mitä äidinvaistoni sanovat.
Järjellisesti kuitenkin on parasta lapsille olla tasapainoisen isänsä luona, kun oma elämäni on vielä niin kesken ja edessä vaikka minkälaisia odottamattomia muutoksia.Ymmärtääkseni et yhteishuoltajuudessakaan voi vaikuttaa mitenkään siihen, jos isä haluaisi muuttaa lasten kanssa vaikka toiselle puolelle maata. Ulkomaille hän ei voi lapsia viedä, mutta kotimaan rajojen sisällä minne vaan.
- Isän oikeudet?
ap tyttö kirjoitti:
Kiitos kovasti vastauksestasi! Olen nyt siis 21-vuotias, tapasimme kun olin 15 ja tämä oli ensimmäinen "oikea" suhteeni. Tein tietenkin ihanan uuden ("vanhemman") miehen lumoissa ihan mitä tahansa.
Onneksi minulla on tässä tilanteessa äitini tukena, mutta oikeastaan ei muuta perhettä.
Juuri näin olin ajatellut, että yhteishuoltajuus, mutta että lapset asuisivat isällään pääasiassa, koska hän todella ON hyvä isä, ja rakastaa lapsia sydämensä pohjasta (vaikka varmasti tulee kodinhoidon kanssa ongelmia! ;) ) ja näin ollen en pelkäisi jättää lapsia hänelle hoidettavaksi. En myöskään usko, että hän koskaan asettaisi itseään lasten edelle, ja esimerkiksi karkaisi niiden kanssa mihinkään kauas.
Hänellä on vakituinen työpaikka, hän on suhteemme aikana opiskellut ja näin ollen saavuttanut tasapainoisen ja hyvän tilan elämässä, kun minä taas olen jättänyt lukioni kesken enkä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, sillä olen ollut täysin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että taitaa olla järkevintä ottaa yhteyttä lakimieheen ja selvittää mikä on minun oikeuteni ja mikä hänen, koska en todellakaan ole näistä tietoinen ja tavallaan pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena. En silti haluaisi olla tämän keskellä yksin.
En kokisi olevani tasapainoinen äiti, jos jäisin yksin, enkä varsinkaan ole taloudellisesti valmis elättämään lapsia.
Todellisuudessa toivoisin voivani opiskella lääketiedettä, joka vaatii pitkiä opintoja, ja tämä on sitä, mitä itse tahtoisin elämältäni ja mitä tavallaan minulta aikoinaan odotettiinkin, ennen lapsia siis.
En halua vaihtaa lapsiani uraan, mutta en ole sen tyyppinen ihminen joka jää kouluttamattomaksi ja on riippuvainen jonkun toisen, oli se sitten valtio tai toinen mies, tuloista.Toisenlainen tilanne tämän päivän Suomesta....
Erotessani pitkäaikaisesta parisuhteesta minut leimattiin hulluksi,
kykenemättömäksi, periksiantamattomaksi ja joustamattomaksi
vanhemmaksi ex-puolison ja sosiaalitoimen toimesta, vaatiessani
lapsiini nähden yhteishuoltoa ja tapaamisoikeuksina vuoroviikko-
asumista lasteni toivomalla tavalla.
Lopputuloksena äiti ja kunnan sosiaalitoimi valehtelivat niin minun
kuin lastenikin spontaanisen toiveen ja lausunnot oikeudelle
selvitystyössään ja lausunnoissaan.
Lastenvalvoja ei ole tehnyt 2 vuoteen mitään sosiaaliasetuksen
17§ edellyttämällä tavalla, lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseksi
muualla asuvaan vanhempaan.
Lastenvalvojan nimi voitaisiinkin ainakin tässä kunnassa muuttaa
äidinvalvojaksi, sen verran hyvin sosiaalitoimi on äidin oikeuksia
ajanut.
Yhtään ainutta perustetta en ole koko aikana sosiaalitoimesta saanut,
miksi on lasten edun mukaista, ettei lapsilla ole isäänsä riittäviä tapaamisoikeuksia. Lastenvalvojan ainut peruste on tähän mennessä...
"minun ei tarvitse perustella, nimi paperiin tai ulos".
Käräjäoikeus määräsi huoltajuuden äidille sosiaalitoimen valheellisen
selvitystyön ja lausunnon pohjalta ilman ainuttakaan perustetta ja
lapsille tapaamisia isäänsä 12h/kk, koska isä ei ole pitkähköön aikaan
hoitanut lapsia... sillä ei luonnollisestikaan mitään merkitystä, että äiti
estänyt lasten tapaamisoikeuden isäänsä 1,5 vuoden ajan sosiaalitoimen avustuksella sosiaalitoimen rikkoessa törkeästi lakia lapsen huollosta -ja tapaamisoikeudesta, rikkoessa sosiaaliasetusta sekä ajaessa toiminnallaan
isän taloudelliseen ahdinkoon oikeudenkäyntikulujen muodossa.
Hovioikeus piti käräjäoikeuden ratkaisun voimassa ja koko "soppa"
menossa korkeimpaan oikeuteen... sosiaalitoimi on täysin neuvottelu- ja yhteistyökyvytön sekä haluton ex-puolisoni kanssa, vaikka olen useaan
otteeseen pyrkinyt asiallisesti sopimaan lasten asioista.
Sosiaalitoimen toimintaa virkatehtävien hoidossa selvitelläänkin nykyään lääninhallituksessa, oikeuskanslerinvirastossa ja valtakunnansyyttäjän-
virastossa ja isää riepotellaan ex-puolison ja sosiaalitoimen toimesta ja
yritetään saada kaikilla tavoin valheellisilla lausunnoilla epäsopivaksi vanhemmaksi ilman perusteita.
Lapset voivat huonosti, sosiaalitoimen pelleilyn annetaan jatkua tässä
maassa vuodesta toiseen ja ulkopuolisen terveydenhuollon ammatti-
henkilöstön tekemä lastensuojeluilmoituskaan ei saa kunnan lasten- suojeluviranomaisia (mikäli niitä nyt viranomaisiksi voi kutsua)
lämpenemään asian hoidossa.... surullista.
Isän oikeudet näyttääkin tämän päivän Suomessa loppuvan
elatusavun maksamiseen.
-Epätoivoinen isä- - Ei-jei
ärrävikainen kirjoitti:
Ymmärtääkseni et yhteishuoltajuudessakaan voi vaikuttaa mitenkään siihen, jos isä haluaisi muuttaa lasten kanssa vaikka toiselle puolelle maata. Ulkomaille hän ei voi lapsia viedä, mutta kotimaan rajojen sisällä minne vaan.
Yhteishuoltajuuden ollesa virallinen ei lähihuoltaja voi muuttaa vaikka toiselle puolell maata ja viedä lapsia muknaan. Siinäkin on lasten ollessa yhteishuollossa toisellakin vanhemmalla tilaisuus vaikuttaa asiaan. tokki huoltaja itse voi muuttaa, mutta yhteisiä lapsia ei saa ilman yhteistä sopimusta muttaa tapaamisia voimakkaasti hankaloittavlle etäisyydelle
- ERO OIKEIN NIIN ET KADU
ap tyttö kirjoitti:
Eli, nyt sitten on ero tulossa. Selvästi ja varmasti. Vaikka kaikki on vaikeaa, tunnen helpotusta, koska tunnen eläneeni koko ajan vankilassa.
Sovimme lapset isälle. Asiasta ei ole vielä sovittu virallisesti, mutta näillä näkymin homma menee näin: Meille jää yhteishuoltajuus, mutta isä on lasten ensisijainen huoltaja. En tiedä miten paljon aikaa minulla ja lapsilleni suodaan, tosin en nää mitään syytä miksi sitä rajoittaa, eikä se ole miehenkään tavoite. Eli sanoipa oikeus mitä tahansa, uskon saavani nähdä lapsia juuri silloin kuin haluan ja juuri niin paljon kuin haluan. Ja tietenkin paljon haluankin! Täytyy vain pitää huolta ettei virallisestikaan ajaksi lätkäistä mitään muutamaa tuntia viikossa - haluan olla lasteni elämässä edes lähes samalla tavalla kuin ennenkin, tietenkään tämä kotona luuhaaminen heidän kanssaan ei jatku, mutta en missään nimessä halua heidän kokevan minun heitä hylänneen.
Uskon tämän olevan paras vaihtoehto, ja mieskin on yllättävän hyvin ottanut kaiken. Kiitos vastauksistanne. :)ÄLÄ SOVI MITÄÄN ILMAN LAKIASIANAJAJAA, ET MITÄÄN, KAIKKI LAILLISESTI PAPERILLE, LASTEN NÄKEMISET, RAHA-ASIAT, VAIKKA MITÄ MIES SANOISI PISTÄ KAIKKI LAILLISESTI PAPERILLE JA SANO ROHKEASTI MITÄ HALUAT. TÄMÄ ON TODELLA TÄRKEÄÄ KOSKA ILMAN LAILLISTA SOPIMUSTA KAIKISTA ASIOISTA SINULLA EI OLE OIKEUKSIA MIHINKÄÄN. VAIKKA KUINKA LOPUSSA OLET TEE TÄMÄ OIKEIN. ETI OIKEA LAKIASIANAJAJA, NIITÄKIN ON MONENLAISIA, SEMMOINEN JOKA PYSTYY NEUVOMAAN SINUA JA TIETÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA, VAIKKA MAKSAISI NIIN OTA LAINAA, TODELLA TÄRKEÄÄ.
JOS OLET HUOLISSASI ISÄN KODINHOIDON KYVYISTÄ NIIN MITEN OLISI JOS SINÄ VAIKKA ANTAISIT OMAA AIKAASI HÄNELLE ALUSSA SIIVOUS APUUN ETTÄ HÄN PÄÄSEE ETEENPÄIN? - anne1962
ap tyttö kirjoitti:
Kiitos kovasti vastauksestasi! Olen nyt siis 21-vuotias, tapasimme kun olin 15 ja tämä oli ensimmäinen "oikea" suhteeni. Tein tietenkin ihanan uuden ("vanhemman") miehen lumoissa ihan mitä tahansa.
Onneksi minulla on tässä tilanteessa äitini tukena, mutta oikeastaan ei muuta perhettä.
Juuri näin olin ajatellut, että yhteishuoltajuus, mutta että lapset asuisivat isällään pääasiassa, koska hän todella ON hyvä isä, ja rakastaa lapsia sydämensä pohjasta (vaikka varmasti tulee kodinhoidon kanssa ongelmia! ;) ) ja näin ollen en pelkäisi jättää lapsia hänelle hoidettavaksi. En myöskään usko, että hän koskaan asettaisi itseään lasten edelle, ja esimerkiksi karkaisi niiden kanssa mihinkään kauas.
Hänellä on vakituinen työpaikka, hän on suhteemme aikana opiskellut ja näin ollen saavuttanut tasapainoisen ja hyvän tilan elämässä, kun minä taas olen jättänyt lukioni kesken enkä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, sillä olen ollut täysin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että taitaa olla järkevintä ottaa yhteyttä lakimieheen ja selvittää mikä on minun oikeuteni ja mikä hänen, koska en todellakaan ole näistä tietoinen ja tavallaan pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena. En silti haluaisi olla tämän keskellä yksin.
En kokisi olevani tasapainoinen äiti, jos jäisin yksin, enkä varsinkaan ole taloudellisesti valmis elättämään lapsia.
Todellisuudessa toivoisin voivani opiskella lääketiedettä, joka vaatii pitkiä opintoja, ja tämä on sitä, mitä itse tahtoisin elämältäni ja mitä tavallaan minulta aikoinaan odotettiinkin, ennen lapsia siis.
En halua vaihtaa lapsiani uraan, mutta en ole sen tyyppinen ihminen joka jää kouluttamattomaksi ja on riippuvainen jonkun toisen, oli se sitten valtio tai toinen mies, tuloista.Kyllä äiti on ensisijainen kasvattaja iästä huolimatta, jos kaikki ok.
- iskä e-savo
Tervetuloa näkemään se ihme... Keitän sinulle kahvitkin... :) Juu, arki kuluu työssä, perusasioiden hoitamisessa sekä lapsen kanssa touhutessa...
- Isä?
anne1962 kirjoitti:
Kyllä äiti on ensisijainen kasvattaja iästä huolimatta, jos kaikki ok.
VITUT OLE
Lapsella oikeus molempiin vanhempinsa, lue lakia - -mies-
ap tyttö kirjoitti:
Kiitos kovasti vastauksestasi! Olen nyt siis 21-vuotias, tapasimme kun olin 15 ja tämä oli ensimmäinen "oikea" suhteeni. Tein tietenkin ihanan uuden ("vanhemman") miehen lumoissa ihan mitä tahansa.
Onneksi minulla on tässä tilanteessa äitini tukena, mutta oikeastaan ei muuta perhettä.
Juuri näin olin ajatellut, että yhteishuoltajuus, mutta että lapset asuisivat isällään pääasiassa, koska hän todella ON hyvä isä, ja rakastaa lapsia sydämensä pohjasta (vaikka varmasti tulee kodinhoidon kanssa ongelmia! ;) ) ja näin ollen en pelkäisi jättää lapsia hänelle hoidettavaksi. En myöskään usko, että hän koskaan asettaisi itseään lasten edelle, ja esimerkiksi karkaisi niiden kanssa mihinkään kauas.
Hänellä on vakituinen työpaikka, hän on suhteemme aikana opiskellut ja näin ollen saavuttanut tasapainoisen ja hyvän tilan elämässä, kun minä taas olen jättänyt lukioni kesken enkä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, sillä olen ollut täysin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta.
Olen myös samaa mieltä siitä, että taitaa olla järkevintä ottaa yhteyttä lakimieheen ja selvittää mikä on minun oikeuteni ja mikä hänen, koska en todellakaan ole näistä tietoinen ja tavallaan pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena. En silti haluaisi olla tämän keskellä yksin.
En kokisi olevani tasapainoinen äiti, jos jäisin yksin, enkä varsinkaan ole taloudellisesti valmis elättämään lapsia.
Todellisuudessa toivoisin voivani opiskella lääketiedettä, joka vaatii pitkiä opintoja, ja tämä on sitä, mitä itse tahtoisin elämältäni ja mitä tavallaan minulta aikoinaan odotettiinkin, ennen lapsia siis.
En halua vaihtaa lapsiani uraan, mutta en ole sen tyyppinen ihminen joka jää kouluttamattomaksi ja on riippuvainen jonkun toisen, oli se sitten valtio tai toinen mies, tuloista."pelkään että hän toteuttaa uhkauksensa, joita laukoo vihaisena"
mies on siis uhanut "viedä tuhkatkin pesästä", mutta mitä merkitystä tuolla uhkauksella on, sillä koska ei sinulla varmaan ole minkäänlaisia tuloja, eikävarallisuutta. miehesi ei tosiaan saisi kuin ne tuhkat.
- tässä kuitenkin
tulisi. Minulle kävi niin että lapset jäivät isälleen erossa, se oli molempien tahto. En katsonut olevani psyykkisesti sellaisessa kunnossa että voisin lapset ottaa vastuulleni, enkä taatusi ollutkaan. Mies osasi hyvin käyttää tätä hyväkseen. Ensin hänelle sopi kaikki mitä ehdotin. Kun ero oli edessä oleva tosiasia, hän alkoi vaatia yksinhuoltajuutta. Hän tiesi epätoivoisen rahatilanteeni ja että olen heikossa kunnossa, ja lupasi että jos hän saa yksinhuoltajuuden lapsiin, hän ei vaadi elatusapuja. Suostuin, kun en muuta jaksanut. Ajattelin että näen lapsia ihan samalla tavalla kuitenkin. Kuinka ollakkaan, parin kuukauden päästä tipahti ensimmäinen vaatimus elatusmaksuista ja uhkaus ulosotosta, mies oli mennyt sossuun hakemaan elatusapuja. Ihan varmasti hänellä oli tähän mielestäni oikeus tänä päivänäkin, mutta valehteluun ei oikeutta ollut.
Sitten kun ero oli papereilla selvä, ja kaikella oikeuden päätös, alkoi kiusaaminen tapaamisilla. Jos hän oli kuullut että olin ollut ulkona, tai tapailin jotain kaveria, hän kieltäytyi tuomasta lapsia minulle. Välimatkaa oli 30 km, ja minulla ei ollut autoa eikä rahaa sellaiseen, huom. työtön ihminen ja ne elatusmaksut. Eikä toivoakaan töistä. Tässä vaiheessa aloin olla täysin loppu ja epätoivoinen. Mies kiristi ja kiusasi minkä ehti. Ja alkoi kääntää lapsia minua vastaan. Pojat oli pieniä, ja isänsä poikia, ja eivät enää tahtoneet edes tulla luokseni, koska isä oli aina vihainen kun piti tuoda lapset minulle, ja lapset huomaavat tuollaiset asiat.
Minä tein ratkaisuni. Muutin toiselle puolelle Suomea, missä sain töitä. Sainpa ainakin rahaa ja elatusmaksut hoitoon. Ei tarvi niitä enää murehtia, että mistä nekin raapii kasaan. Ei iänkaiken voi olla työtön ja hakea sossulta vapautusta maksuista. Tiesin että en enää koskaan saa yhteyttä lapsiin, ja niin kävikin. Mies lakkasi vastaamasta puhelimeen kun soitin pojille. Syyksi hän sanoi sen että minä en vastaa puhelimeen kun he soittaa. En niin, kun työpaikallani ei saa matkapuhelinta pitää (sellaisia paikkoja on kuulkaa ihan oikeasti, se on varoitus jos on puhelin päällä). Mies väitti että valehtelen, ja sai siitä taas tekosyyn tähän kostotoimenpiteeseen.
Lapset on nyt kokonaan vieroitettu minusta. Tästä on aikaa pian 10 vuotta. Olen saanut pään suhteellisen kuntoon. En voi enää edes ajatella uuden suhteen aloittamista, sillä joutuisin kertomaan tuon kaiken uudelle miehelle ja miesten ymmärrys tällaisiin asoihin on tunnetusti olematon. En katso asiaa vaivan arvoiseksi.
Eli summa summarus: jos jätät lapset erossa isälle, sinun täytyy olla varma että voit asua lasten lähellä että tapaamiset toimisivat. Muuten on se riski olemassa että sinusta hankkiudutaan kokonaan eroon ikävänä kiusan kappaleena.
Olisin voinut tehdä monta asiaa erilailla, mutta en jaksanut. Olin niin masentunut, enkä saantu apua mistään. Kukaan ei ollut minun puolellani. Asuin pienellä paikkakunnalla, ja koska olin huono nainen joka ei hoida omia lapsiaan, en saanut töitä. Oli pakko muuttaa.- PeevelinEemeli
kuulostaa ikävältä. kuulostaa. ei täällä ole miestäsi puolustamassa tekojaan, mutta tuosta, kun lukee, että olet ollut henkisesti aivan loppu = henkisesti epätasapainoinen, mutta olet kuitenkin käynyt viihteellä ja rahat on loppu eikä saa elatusmaksuja kasaan? Miten huonossa kunnossa pää on ollut jos 10v menee sen korjaamiseen? Siinä kunnossa kun olit niin oletat että olisit voinut hoitaa lapsia? Itse en ainakaan kertomasi perusteella antaisi lasta hoitoon sinulle. Hyvä sentään, että sanot lopussa, että olisit voinut tehdä asioita toisin.
- VOI TEHDÄ
PeevelinEemeli kirjoitti:
kuulostaa ikävältä. kuulostaa. ei täällä ole miestäsi puolustamassa tekojaan, mutta tuosta, kun lukee, että olet ollut henkisesti aivan loppu = henkisesti epätasapainoinen, mutta olet kuitenkin käynyt viihteellä ja rahat on loppu eikä saa elatusmaksuja kasaan? Miten huonossa kunnossa pää on ollut jos 10v menee sen korjaamiseen? Siinä kunnossa kun olit niin oletat että olisit voinut hoitaa lapsia? Itse en ainakaan kertomasi perusteella antaisi lasta hoitoon sinulle. Hyvä sentään, että sanot lopussa, että olisit voinut tehdä asioita toisin.
ASIOITA TOISIN! JOKAINEN TEKEE VIRHEITÄ. OLIPA SITTEN ISÄ TAIKKA ÄITI. JA ON SIITÄ HUOLIMATTA KYLLIN HYVÄ VANHEMPI.
- hopihopihoi
Jos olet ollut sossun asiakas, et mitenkään ole voinut olla elatusmaksuvelvollinen. Kaupunki maksaa elarit silloin kun lapsen isä tai äiti ei pysty maksamaan. miten sinä olisit voinut niitä maksaa, jos rahaa piti hakea sosiaalihuollosta?
- asiakas sillä tavalla
hopihopihoi kirjoitti:
Jos olet ollut sossun asiakas, et mitenkään ole voinut olla elatusmaksuvelvollinen. Kaupunki maksaa elarit silloin kun lapsen isä tai äiti ei pysty maksamaan. miten sinä olisit voinut niitä maksaa, jos rahaa piti hakea sosiaalihuollosta?
vaan sain sinniteltyä työttömyyskorvauksilla. Olen kyllä joutunut hakemaan elatusapuja vapautukseen. Ei voi kuitenkaan elää loputtomiin niin että hakee elatusapuja vapautukseen (kyllä ne velaksi kuule jää muuten). Muutenkin olen aina sitä mieltä että vaikka kaikki muu menisi niin raha-asiat täytyy yrittää hoitaa viimesen päälle, muuten menee loputkin niin että siitä ei enää nousta. Siihen on moni sortunut.
- BlueMama
Suomen yhteiskunnassa etä-äitiä pidetään yhä kummajaisena. Itse sain ensimmäisen "taivaanlahjani" 16 vuotiaana. Yritin käydä lukiota ja kasvattaa lasta. Ilman kenenkään tukia ja neuvoja. Eihän siitä mitään tullut, kun eksä juopotteli ja häiriköi koko ajan. Minun oli pakko keskeyttää opinnot ja lähteä hankkimaan ammattia itselle, kun "isistä" ei ollut mihinkään. Lapen on käytännössä isän vanhemmat kasvattaneet, minun tavatessa säännöllisesti lastani. Noh, nyt 30 vuoden jälkeen lapsi on sairaanhoitaja ja kahden lapsen äiti, minulla omaa ammattityöuraa takana yli 20 vuotta. Älä jää murehtimaan menneitä, keskity nykyhetkeen ja varsinkin tulevaisuuteen. Ota asianajaja avuksi, koska nämä elatus- ja huoltajuusasiat ratkaistaan aina lain mukaan. Sopimus kaikesta on paras, mutta viime kädessä käräjäoikeus ratkaisee kiistan alaiset jutut. Käy myös oikeusaputoimistossa kertomassa tilanteestasi, josko saisit maksuttoman oikeudenkäynnin tarpeen tullen. Älä jahkaile!
- PeevelinEemeli
Niinh. Kovin se näyttää hirmu vaikealta tilanteelta ja varsinkin tilanteelta, että huijattu on KUN nyt se onkin harvinaista kyllä käynyt toisinpäin. Jos lapset annetaan erossa isälle niin sitä sitten ihmetellään kovasti, että miksi. Miksi ei?
Uskonto on ihmistä varten eikä ihminen uskontoa.
Ota ero, anna huoltajuus isälle ja pidä yhteishuoltajuus, että näet lapsesi ainakin viikonloppuisin. Olisi ehkä kannattanut ajatella siinä vaiheessa, kun hankkii lapsia, että onko vanhemmaksi eikä sekunti sen jälkeen kun niitä on. Viittaan äskeiseen kommenttiini uskonnosta: onko uskonnon noudattaminen tärkeämpää kuin hankkia lapsia maailmaan ja tehdä niistä onnettomia ja olla huono vanhempi riitelemällä toisen vanhemman kanssa?
Kumin käytöstä sanottiin radiossa: kondomi on ainoa ehkäisyväline jolla mies voi päättää tuleeko lapsi vai ei. Sinua nyt huijattiin ja mies "unohti ottaa pillerit" niin kuin usein naisen suusta kuulee eikä siitä saa olla vihainen, koska se oli "vahinko" vaikka asia olikin ihan alusta loppuun asti suunniteltu. En ymmärrä tuota, että eihän voi olla valmis olemaan yhdessä miehen kanssa, jonka tapasi 16-vuotiaana. Paskapuhetta. Se vain tarkoittaa, että on pakko päästä harrastamaan seksiä muidenkin kanssa. Monille tytöille tulee villi-vaihe tuossa nurkilla. Itse kuten vanhempanikin tapasivat naispuolen ollessa 16.
Ymmärrän, että olit aivan liian kakara ymmärtääksesi lasten hankkimisen vastuun. Nyt sitten maksetaan siitä. Luulisi sinun äitinä kuitenkin haluavan lapset itsellesi VÄHINTÄÄN 50-50 ajalla. En halua sulle syyllisyyden tunnetta, mutta oppikaamme tästä, ettei lapsia hankita 15 veenä koska se on jännää ja koska ei viitsi tehdä aborttia - joka hyvin monasti on nimenomaan "lapsen" parhaaksi.- kopsattua
"Luulisi sinun äitinä kuitenkin haluavan lapset itsellesi VÄHINTÄÄN 50-50 ajalla"
Miksi sitten isien ei tarvitse haluta lapsiaan itselleen VÄHINTÄÄN 50-50 periaatteella?
Kuuluuko homma äidille?
Molemmathan eivät voi pitää samaa aikaa lapsia yli 50% ajasta
Onko AINA äiti soveliaanpi lähihuoltaja lapsen hyvinvoinnin kannalta?
Olet pahasti hakoteillä.
Vaikka äiti olisi maailman paras äiti lapsilleen, ei se tarkoita että lasten on välttämättä oltava äidillään. Entäs se maailman paras isä sitten?
Outoa väittää että
"Se vain tarkoittaa, että on pakko päästä harrastamaan seksiä muidenkin kanssa. "
Harvapa on 16-vuotiaana aikuinen, 16-vuotiaasta kehitytään aikuisuuteen vielä pitkän matkaa.
Eikä ollenkaan välttämättä samaan suuntaan kuin partneri.
Eikä siinä ole välttämättä mitään tekemistä seksin kanssa.
Jos mies tekee samoin, onko hänkin vain hinkuamassa seksiä toisilta?
Olen pahoillani, maailma ei pyöri seksin ympärillä
Se että sinä olet tavannut vaimosi hänen oltua 16-vuotias ei tee sinusta, tai vastaavasti isästäsi, sen parempaa isää vaikka jos olist eronnut ja lapset olisivat joka toinen viikonloppu. Isän rooli, samoin kuin äisin rooli riippuu monesta muustakin asiasta kuin lapsen asuinpaikasta.
Aina ei vain toimi.
Jotenkin huvittavan ikivanhaa miehen tekstiä.
Kuuluuko vaimo nyrkin ja hellan väliin myös?
- ritariperhonen
Meille tuli ero 20 vuoden yhdessäolemisen jälkeen. Olin henkisesti poikki mieheni henkisen väkivallan vuoksi ja rakkaan äitini menettämisestä.
En halunnut jäädä enää samalle paikkakunnalle. Lapset olivat alaasteikäisiä ja yksi lapsista yläkoulussa. Muutin toiselle paikkakunnalle ja lapset halusivat olla vielä tutussa koulussa, joten he jäivät aluksi isän luokse.
Sain työtä ja asunnon toiselta paikkakunnalta ja voin huonosti. Liian paljon oli tapahtunut ja asiat olivat yhtenä myllerryksenä päässäni. Hoidin työni, mutta muun ajan kärsin. Lapsia oli niin kova ikävä ja syyllisyys painoi miltei musertaen minut. Olin henkisesti äärirajoilla. Näin lapsia n. joka toinen vkl. Emme tehneet mitään sopimusta vielä lasten huoltajuudesta.
Miltei vuoden kävin elämääni läpi, hyvä kun jaksoin hengittää. Sen vuoden aikana sain selvitettyä itseni kuntoon ja lapsetkin olivat kypsyneet muutokseen ja sain lapset itselleni. Mies ei asiasta valittanut.
Hän on ihminen ,joka raivoaa herkästi, lapsiltakin hän mursi itsetuntoa,jota olen nyt yrittänyt rakentaa heille takaisin.
Pikkuhiljaa olemme rakentaneet arjen, jossa lapset käyvät isänsä luona sovittuina aikoina ja myös jos he itse haluavat muinakin aikoina. Olen lapsia kannustanut menemään isänsä luokse ja pitämään tiiviisti yhteyttä. En mollaa enkä hauku heidän isäänsä heidän kuullen vaan yritän tuoda positiiviset asiat hänestä esiin.
Lasten isä vaikuttaa tasapainoisemmalta , kun hän ei tarvitse pyörittää harmaata arkea ja on myös lapsille mukavampi isä.
Jokainen pitää tehdä ratkaisunsa itse ja miettiä lasten kannalta sitä parasta vaihtoehtoa. Onneksi me saimme ex-mieheni kanssa sovittua asiat yhteisesti ja sovussa, joka on myös lasten etu. Nykyään voimme hoitaa asioita ystävällismielisesti,kun emme ole enää arkea yhdessä. Meidän keskinäinen suhteemmekin on nyt tasapainossa ja pystymme toimimaan vanhempina yhdessä, vaikka emme enää olekaan aviopari. - nainen/76
tein näin...sain myös ensimmäisen lapsen 16v,toinen 17v. kolmas 20v. (neljäs sitten vuosia myöhemmin eri isän kanssa)erosimme....lapset jäivät minulle.... vanhimmalla paha adhd..silloinen diagnoosi oli mbd.... Tämä vanhin neitokaiseni imi kaiken virran minusta. Annoin isälle kaksi nuorimpaa jotta saan "kuntoon" vanhimman..en siis jaksanut keskittyä pienempii joten katsoin lasten parhaaksi että menevät isälle asumaan ja tätä mieltä isäki oli.
ELÄMÄNI PAHIN MOKA! Kaduin suunnattomasti päätöstäni ....vaikka näinkin lapsiani joka toinen viikonloppu ja kesäisin olivat pidemmän aikaa kanssani. Keskustelimme isän kanssa että kun saan itseni kasaan uudelleen saan lapset takaisin,mutta näin ei käynyt. Siis tämän tapahtuessa lapset olivat jo 4 ja 7v. itselläni ei ole koskaan ollut mitään päihde ongelmaa tai mitään muuta sellaista. voimat vain loppuivat.
nyt ollessani 33 vuotias sain toiseksi vanhimman tyttären takaisin kotiin,korjaus sain tyttäreni vuosi sitten kotiin takaisin, syy siihen oli että lastakin kuunneltiin ja laki velvottaa kuulemaan lasta kun hän on 12v.
Muuten isä ei olisi antanut häntä. Poikanikin ottaisin kotiin mielelläni,mutta kuuntelen lastani, hän haluaa olla isin luona. Olen sanonut pojalleni että heti kun haluaa saa tulla ja äiti ei oo milläänlailla vihainen jos ei halua tulla.
Pojalla oli itse syytöksi tämän vuoksi. Pelkäsi että en rakastaisi häntä jos ei halua tulla. Hänellä kyllä on edelleen velvollisuuden tunteita koska haluaisi tulla kotiin mutta sanoo että ei halua että isi jäisi yksin. Olen yrittänyt selittää että ei isi jää yksi koska hänellä on jo uusio perhe ja poika saa tulla heti kotiin kun haluaa. Olipas sekavaa.
Mielestäni teet niin kuin itse parhaaksi katsot, ja pidä huoli kuitenkin että kaikki lomat/tapaamiset yms. tulevat kirjallisena paperille jos teillä on vähäänkään taipumusta riitaan. Ensisijaisesti teidän molempien on ajateltava lapsia.
Tässä vaiheessa tahdon toivottaa sinulle jaksamisia ja voimia.
jos tahdot tarkempaa tietoa niin laita s.postisi. Hei, kerron aluksi omasta elämästäni ja erosta. Olin 18-v kun tapasin ex-aviomieheni,ja meille syntyi 3 ihanaa lasta vuoden välein. Ex oli minua huomattavasti vanhempi ja meidän kasvatus- ja kotielämä näkemykse olivat todella ristiriitaisia.Ex halusi rillutella ja vietaita naisia.Minä en sellaista sietänyt vaan otin eron!!Lapset jäivät minulle, isä niitä ei halunut vaikka kysyin häneltä ( en oilisi kumminkaan antanut niitä,mutta ajattelin ettei voi koskaan sanoa ettei häneltä ole kysytty)!!
Taisin olla liian sinisilmäinen tyttönen silloin:)
Ero astui voimaan kuin nuorimmainen oli 1-vuotias vesseli. Emme laatineet tapaamisoikeus paperia lainkaan,pahin virhe minkä olen tehnyt!
Sovimme suullisesti että,lapset olisivat isän luona joka toinen vkl, näinhän ei koskaan tullut käymään!Syy; iskä oli ryyppäämässä ja pitämässä hauskaa!Eihän silloin lapsia muistella,ehei!!
Kun jokunen kerta tapahtui että isä halusi lapsiaan nähdä, vein monta pussillista ruokaa menneessäni,että edes lapsilla oli ruokaa!!
Muista kerran sellaisen tapauksen ikuisesti, kun lapset olivat oksennus ja ripulitaudissa,tietenkin eriaikaa, kysäsin ex etteikö hän voisi ottaa lapset,terveenä, edes yhdeksi yöksi että saisin nukkua (olin nukkunut viikon aikana yhteensä 4-5 tuntia),ei onnistunut!!Silloin kysyin lastenhuoltajaviranhomaiselta apua...vastaus; olisit miettinyt asiaa ennen eroamista,miten saat lasten hoidon järjestettyä!!Kiitos vaan paljon avusta,jee!!Onneksi ystävät kalliit olivat tukenani ja tulivat kotiin vuorollaan hoitamaan että sain nukuttua edes vähäsen!!
Elatusmaksuista vielä sen verran; teimme sopimuksen ettei isä maksa minulle mitään vaan hoitaa yhteiset velat alta pois..eipä niinkään tapahtunut vaan jouduin ottamaan velkaa ettei luottotiedot meneet mustalle listalle!!
Silloin minä suutuin ja marssin sosiaalitoimistoon ja vaadin elatusmaksut kaupungin kautta maksettavaksi,ja he perivät isältään sitten.Ja näin sekin asia onnistui!
Tee kaikista kirjallinen sopimus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nykytilanne on tämä; lapset jo aikuisia ja pitävät isäänsä yhteyttä,mutta nuorimmainen ei koskaan ole saanut isäänsä sellaista isä-poika suhdetta,harmi!!
Tyttäreni katsoi vanhaa vihkikuvaamme tuossa vähän aikaa sitten; "en voisi teitä kuvitella saman katon alle,en!"osuvasti sanottu!!
Olen aina yrittänyt puhua lapsilleni että pitäkää yhteyttä isään, meillä kun ei ole kuin yksi isä ja äiti!!En koskaan ole haukkunut lapsilleen isäänsä,en!Lapsille ei kuulu se että aikuiset eivät sovi saman katon alle,eikä heille kuulu riidat!
Olin itse 22- vuotias kun erosin ja minusta tuli yksinhuoltaja.Tällä hetkellä olen opiskellut 3 ammattia ja olen vakituisessa työsuhteessa,opiskelen vielä 4 ammattia työnohella!
Vaikka minulla on 3 lasta, olen voinut kumminkin kehittää itseäni ja opiskella,se vain vaatii sinnikkyyttä ja eurojen laskemista!!Ja tietenkin motivaatiota paljon!
Olen onnellinen elämästä ja olen ylpeä lapsistani, ja tietenkin itsesäni!
Elämä ja yksinhuoltajuus ovat olleet minun pelastus,siis ihmisenä olen paljon kasvanut, lujiittuntu ja periksiantamaton!!!
Rakastan eläämääni!!!
Muista sinä nuori äiti; sen minkä päätöksen teet tänään, on oikea päätös, myöhemmin se voi kaduttaa mutta siinä tilanteessa se on ollut se oikea!!
Kanna vastuusi, lapsesi tarvitsevat sinua,juuri sinua!!Voit opiskella vaikka on lapsia!!Lapset tarvitsevat myös äiti,kuin myös isää!!
Voisitteko ajatella että asuisitte saman katon alla, ja sinä lähtisit opiskelemaan, jolloin saisit ns. omaa elämää???Edes vaikka aluksi!!
Saisit olla lapsien lähellä ja katsoa vähän perään isän huusholli taitojen opettelussa!!
Ajatus voi olla huvittava, mutta kaikkea kannattaa yrittää!!!!!!
Voimia sinulle ja perheellesi!
Olkoon päätöksesi mikä tahansa, se on oikea juuri silloin!!
Auringoista päivän jatkoa!!!- ap tyttö
Kiitokset taas vastuksista ja näkymyksistänne!
En todellakaan usko tai HALUA olle miellään hetkeäkään ex mieheni kanssa samassa talossa. Olen vankilassa ja kaikki toimii kiristyksen ja uhkailun voimalla.
Olen henkisesti tästä syystä hyvin heikossa tilassa ja uskon lasteni voivan paremmin isän luona, ainakin näin aluksi.
Mies on soputilanteessa hyvinkin kiltti ja ymmärtäväinen, mutta muuttuu täydeksi raivopääksi kun häntä ärsyttää.. yritän pitää hänet rauhallisena kunnes kaikki virallinen on sovittu.
juteltuani tästä kaikkien tuttujen kanssa, he ovat myös sitä mieltä että kaipaan syvästi ikään kuin tauon elämääni; olen parhaimmillani aivan reunalla ja romahtelen pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Olen vasta nyt ymmärtänyt (ja myöntänyt) etten olekaan kuolematon ja että todella tarvitsen apua. - Ei-joo
Se että olisitte tehneet virallisen tapaamissopparin ei olisi muuttanut tilannetta millään lailla. Jos etävanhempaa ei huvita tavata lapsiaan, ei kukaan voi häntä siihen pakottaa.
Surullista mutta totta. - dfae
ap tyttö kirjoitti:
Kiitokset taas vastuksista ja näkymyksistänne!
En todellakaan usko tai HALUA olle miellään hetkeäkään ex mieheni kanssa samassa talossa. Olen vankilassa ja kaikki toimii kiristyksen ja uhkailun voimalla.
Olen henkisesti tästä syystä hyvin heikossa tilassa ja uskon lasteni voivan paremmin isän luona, ainakin näin aluksi.
Mies on soputilanteessa hyvinkin kiltti ja ymmärtäväinen, mutta muuttuu täydeksi raivopääksi kun häntä ärsyttää.. yritän pitää hänet rauhallisena kunnes kaikki virallinen on sovittu.
juteltuani tästä kaikkien tuttujen kanssa, he ovat myös sitä mieltä että kaipaan syvästi ikään kuin tauon elämääni; olen parhaimmillani aivan reunalla ja romahtelen pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Olen vasta nyt ymmärtänyt (ja myöntänyt) etten olekaan kuolematon ja että todella tarvitsen apua."En todellakaan usko tai HALUA olle miellään hetkeäkään ex mieheni kanssa samassa talossa. Olen vankilassa ja kaikki toimii kiristyksen ja uhkailun voimalla."
Mitä se mies tekee lapsille joka kohtelee sinua tuolla lailla? Ota lapset, hae apua koska siinä ei ole mitään hävettävää. Yrität vaikka muuttaa lähemmäs omia vanhempiasi jos se on mahdollista.. Tietysti isä saisi tavata lapsiaan mutta kuulostaa todella huolestuttavalta hänen käyttäytymisensä.
Meidän erossa ainoa lapsi jäi isälle ja kaikki on mennyt ihan hyvin, asun lähettyvillä ja tapaan jatkuvasti. Mutta mies ei koskaan ole uhkaillut yhtään millään ja jos alkaisi kiristää minua jotenkin en uskoisi hänen olevan enää tarpeeksi tasapainoinen pitämään lapsesta huolta!
- tietoinen siitä
voin kertoa, että yhtähyvin äidinkin tehtävä yh:na voi toimia. Itse olen 5-lapsen yh-äiti. älä luovuta hevillä, jos tunnet haluat nähdä lastesi kasvun..
Vanhin lapsi oli 8, kun erosimme, nuorin reilu vuoden..
Kaikki onnistuu! - joonatan
Huh kun näitä kommentteja lukee tulee siihen tulokseen onko naisista muiuta kun alkuvaiheessa hyötyä. Een etä synnyttävät lapsen, Niin on maailma muuttunut aikanani. siihen Aikaa kun synnyin äidit taistelivat kuin tiikerit lapsistaan tai lapsiemsa eteen aina, Mes oli vain tekemistä varten nykyään on asiat päin vastoin. Miehet puolustavat heitä ja haluavat myös hoivata heita. Esim Anton Salosen tapaus. No naisten kunnioituskin on laskenut kuin lehmän häntä. surullista mutta totta.
- sitä!
Kokemuksesta tiedän,kuinka helppoa on masentuneena ja voimattomana ajatella noin,
mutta kadut loppu elämäsi tekoasi sitten, kun voit itse paremmin, ja lapsille on jankutettu niin kauan että he uskovat, ettei äiti halunnut heitä.- Ei-joo
Entä jos tilanne olisi toisinpäin. Lapset jäisivät äidille. jankutettaisiinko lapsille että isä ei halunnut heitä.
Homma kun ei vain ole noin yksinkertaista.
Mikään ei sano että AP katuisi loppuelämänsä päätöstään.
Mikä tästä tekee poikkeuksellisempaa kuin mistä tahansa avioerosta?
Jomalle kummalle lapset asumaan jäävät (tai 50/50) eikä etävanhempi mitenkään välttämättä kadu loppuelämäänsä päätöksestään, oli tämä etä sitten mies tai nainen.
Voi olla hyvä äiti/isä vaikka olisikin etävanhempi.
Siihen en minäkään hetkeäkään luottaisi että
tätä jonkin aikaa ja sitten kun olen kunnossa niin ehkä lapset vaikka sitten muuttavat minun luokseni
Tuskin toimii enää silloin.
Olethan maininnut että miehesi on HYVÄ isä ja lapset ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä.
Ja että hän haluaa lapset luokseen asumaan.
Koitapa AP aivan maalaisjärjellä miettiä millä logiikalla hän heitä vastaisuudessa sinun luoksesi asumaan luovuttaisi.
Kannattaa siis miettiä enemmän kuin tarkkaan mitä tekee.
Älä tuossa mielentilassa ainakaan missään nimessä suostu miehesi yksinhuoltajuuteen vaikka hän kuinka kauniisti ja fiksusti sitä perustelisi. - mberry1
Ei-joo kirjoitti:
Entä jos tilanne olisi toisinpäin. Lapset jäisivät äidille. jankutettaisiinko lapsille että isä ei halunnut heitä.
Homma kun ei vain ole noin yksinkertaista.
Mikään ei sano että AP katuisi loppuelämänsä päätöstään.
Mikä tästä tekee poikkeuksellisempaa kuin mistä tahansa avioerosta?
Jomalle kummalle lapset asumaan jäävät (tai 50/50) eikä etävanhempi mitenkään välttämättä kadu loppuelämäänsä päätöksestään, oli tämä etä sitten mies tai nainen.
Voi olla hyvä äiti/isä vaikka olisikin etävanhempi.
Siihen en minäkään hetkeäkään luottaisi että
tätä jonkin aikaa ja sitten kun olen kunnossa niin ehkä lapset vaikka sitten muuttavat minun luokseni
Tuskin toimii enää silloin.
Olethan maininnut että miehesi on HYVÄ isä ja lapset ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä.
Ja että hän haluaa lapset luokseen asumaan.
Koitapa AP aivan maalaisjärjellä miettiä millä logiikalla hän heitä vastaisuudessa sinun luoksesi asumaan luovuttaisi.
Kannattaa siis miettiä enemmän kuin tarkkaan mitä tekee.
Älä tuossa mielentilassa ainakaan missään nimessä suostu miehesi yksinhuoltajuuteen vaikka hän kuinka kauniisti ja fiksusti sitä perustelisi.Samaa mekin on mietitty, että minä muutan pois mieheni lapsuuskodista omaan vuokra-asuntoon ja tyttömme 5 vuotta jää asumaan mieheni luo. Meillä tulisi olemaan yhteishuoltajuus ja tapaan lasta vointini mukaan, koska olen jo sairaseläkkeellä ms-taudin takia. Ehkä sitten, kun tyttömme kasvaa, voin häntä enemmän pitää luonanikin. Sen näkee sitten miten kaikki menee.. Onnea vaan sulle AP kirjoittaja ja hanki koulutus, työ ja oma asunto. Olet vielä nuori ja elämä on edessäsi ! Tulevaisuus on avoin.
- oot iha
seko oot ja tää luterilainen bullshitti sekottaa vaan sua liää...oikeesti herää ja liity meihin normaaleihin..ja jos kumia käytettiin niin suurin synti se:-D
- yksinhuoltaja isä syystä
Mielenkiintoisia vastauksia polttavaan aiheeseen. Tosi asia on kuitenkin se, että jollei äitiä voida vedenpitävästi todeta huoraavaksi juoppo-narkkariksi niin lapset pysyvät äidillä äidin niin halutessaan. Vaikka isän elintaso olisi korkeampi. Äiti tulee saamaan kaikki mahdolliset tuet ja lisät ja lisäksi isä maksaa perseensä kipeeksi kuukausittain elatusmaksujen muodossa. Ja elatusmaksut on jotain pöytälaatikkokaavaa käyttäen laskettu vastaamaan myös isän varallisuutta/tuloja. Viranomaiset määrää summan jollei yhteispäätökseen päästä. Vaikeita asioita joudut nuori tytteli miettimään joten ole viisas ja pyydä apua kokeneemmilta. Omien lasteni äitiä en saanut todistettua em. juoppohuoranarkkari-genreen, mutta myöhemmin hän totesi lasten rajoittavan hänen vapaa-ajan menemisiään liikaa ja sysäsi lapset minulle, josta olen enemmän kuin iloinen. Lasteni kautta hengitän omaa elämääni ja toivon, että jo keski-ikää lähentelevä lasteni äiti aikuistuisi, ottaisin pään omasta perseestään ja ottaisi osaa lastensa elämään. Molempia vanhempia lapset kuitenkin kaipaavat...ennemmin taikka myöhemmin.
- ap tyttö
Kerronpa tilanteesta:
Tällä hetkellä asia, tai meidän perheen asiat on lastensuojelun (itse otin yhteyttä)
kautta käsittelyssä, niin taloudelliset kuin arviointi siitä, kenen luona lasten on TÄLLÄ HETKELLÄ parempi olla ja kuinka menetellään tulevaisuudessa.
He ovat olleet ERITTÄIN mukavia ja ymmärtäviä ja heillä on myös valmiludet auttaa meitä perheenä, lapsia ja myös minua henkilökohtaisesti. Olen heidän toimestaan saanut lähetteen mielenterveysarviointiin ja ravitsemusterapeutille, joista on tulevaisuudessa, uskoisin, suuri apu elämäni tasapainoittamiseen. Isän kanssa asuminen tuntuu myös nyt myös vähän paremmalta; hänkin saa apua perus arjen opettelussa yms., ja uskon hänen todella sitä tarvitsevankin, olenhan yksin pitänyt huushollia pystyssä 16-vuotiaasta asti (ja sanoisinpa että jopa erittäin hyvin). Ulkoipuolisen osapuolen "puuttuminen" asiaan teki hyvää ja olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. - .-.-.-.-.-
ap tyttö kirjoitti:
Kerronpa tilanteesta:
Tällä hetkellä asia, tai meidän perheen asiat on lastensuojelun (itse otin yhteyttä)
kautta käsittelyssä, niin taloudelliset kuin arviointi siitä, kenen luona lasten on TÄLLÄ HETKELLÄ parempi olla ja kuinka menetellään tulevaisuudessa.
He ovat olleet ERITTÄIN mukavia ja ymmärtäviä ja heillä on myös valmiludet auttaa meitä perheenä, lapsia ja myös minua henkilökohtaisesti. Olen heidän toimestaan saanut lähetteen mielenterveysarviointiin ja ravitsemusterapeutille, joista on tulevaisuudessa, uskoisin, suuri apu elämäni tasapainoittamiseen. Isän kanssa asuminen tuntuu myös nyt myös vähän paremmalta; hänkin saa apua perus arjen opettelussa yms., ja uskon hänen todella sitä tarvitsevankin, olenhan yksin pitänyt huushollia pystyssä 16-vuotiaasta asti (ja sanoisinpa että jopa erittäin hyvin). Ulkoipuolisen osapuolen "puuttuminen" asiaan teki hyvää ja olen toiveikas tulevaisuuden suhteen.Huonot eväät olet elämään saanut, ensin kotona peloteltu uskonnolla ja sitten joutunut hyväksikäytetyksi ja äidiksi noin nuorena. Oikein varoittava esimerkki siitä miten uskovaiset vanhemmat voivat pilata lapsensa elämän. Mutta viesteistäsi jotenkin kuultaa läpi, että olet sisukas tyttö ja selviydyt kylllä noista vaikeuksistasi. Olet jo hyvällä alulla, kun erosit huonosta suhteesta ja hait ulkopuolista apua lapsillesi. Ei tosiaan kannata tuntea syyllisyyttä lasten vuoksi, hyvin he pärjäävät isänsäkin hoidossa ja tapaathan heitä kuitenkin, et ole heitä hylkäämässä. Sinulla on viisautta huomata, ettet ehkä jaksaisi ottaa tässä tilanteessa heistä päävastuuta. Mutta kyllä asiat siitä paranevat. Voimia!
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4963938Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek152946Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2792198Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4532048Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.841384- 1571303
Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel631178- 811075
- 611059
Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä411038