Olen kolmekymppinen nainen, mukava, fiksu, nuorekas,seksikäskin. Ihan rento, kiva tyyppi siis mutta sinkuna olen ollut jo melkein 10 vuotta. Osin varmasti vikaa itsessänikin, kaikkia kun en ole huolinut, mutta enimmäkseen ongelmani on se, etten edes tapaa miehiä. Treffisivuja olen kokeillut, niihin myös totaalisesti kyllästynyt, koska tuntuu, että kaikki vain pelaavat siellä peliä ja etsivät aina vaan parempaa ja parempaa seuraa. No, hiljaisen juhannuksen jälkeen pohdin kuitenkin taas siihen peliin lähtemistä. Hauskaakin se voi olla, mutta jotenkin skeptisesti suhtaudun siihen että treffisivujen kautta löytäisin mitään vakavasti otettavaa. Alkaa vaan kyllästyttämään tämä ikuinen sinkkuus...
Sinkkuus kyllästyttää
!!!
15352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta mies 26v. 8 vuotta sinkkuna jo mennyt. Nykyään taas huvittaisi. Pitkään ei ajatus seurustelusta houkutellut ikävien kokemusten ja muiden mielenkiinnon kohteiden takia. Myös seksi puuttui kuvioista kokonaiset 7 vuotta. Mäkään en tapaa naisia missään muualla, kuin baareissa. Sinne tuleekin usein lähdettyä yksin. Kivoja tyttöjä siellä on tullut vastaan, mutta ilmeisesti usko/pelko siitä, ettei baarista, tai sen jälkeisestä yöstä voi alkaa mitään vakavaa, on kai vahva, eikä mitään ole sitten syntynyt. Ajattelin, että alkaisin tekemään tuttavuutta ihan arkitilanteissa, jos jossain näkyy kivan olonen mimmi. Oli se sitten kirjasto tai jotain. Treffisivustotkin on käyny mielessä, mutta enemmän huvittelun kannalta..olisi hauka laittaa ilmoitus, jossa listaan kaikki outouteni ja katsoa, herättääkö se mitään kiinostusta, jos jonkun ilmoitus on lähes raadollinen.
Et tapaa miehiä, eli suomeksi sanottuna nyhjötät kotona etkä käy missään? Olet vastannut vääränlaisiin ilmoituksiin deittipalstoilla, oletko käynyt treffeillä noiden treffisivujen kautta? Onko sulla liian kovat vaatimukset miesten suhteen?
Ihmeelliseltä kuulostaa jos ei fiksu, nuorekas, rento NAINEN löydä seuraa.
onhan se ikävää aika ajoin olla yksin, mutta kun on ujo ja en käy enää baareissa, tosin sieltäkään ei löytynyt kuin ongelmia...
mutta jonakin päivänä löytää ihmisen ja saan sanottua jotain, mikä toimii ja kolahtaa...
Itselläni tulee huomenna mittariin 42 v ja en edes ajattele, että tämä sinkkuna eläminen olisi jotenkin väliaikaista ja vääränlaista elämää. Ala sinäkin asennoitumaan toisin.
Myös nuorekas,nätti,seksikäs jne jne.Mutta sinkkuna vaan mennään,ei oo rakkautta osunu kohdalle vuosiin.
liian suuret uskot omasta hyvyydestä verrattuna normi miehiin.
uskot itsestäsi. Olet todnäk. täysin normaali tyttönen, sellainen, jonka on tyydyttävä normaalin mieheen. Ja jos ei normaalit miehet kelpaa, niin olet ilman sitten jatkossakin.
miksi on "tyydyttävä" johonkin.Tyydyttekö itse rakkaudettomaan suhteeseen?En etsi ihmemiestä vaan ihan tavallinen kelpaa,en ole vaan oikeaa kohdannut.Se on kai mun kohtalo,rakkautta ei vaan kaikille ole tarkoitettu.
ymmärrä. Niin minäkin uskon: ettei sitä ole kaikille edes tarkoitettu. Toiset ovat täällä ikään kuin lellivauvoja, jotka saavat kaiken ja toiset jäävät nuolemaan näppejään.
joka ei voi "tyytyä" mihinkään. Mutta ole huoleti, teitä on paljon, eli et ole friikkki;)
jotain sellaista, mitä ei teidän tasolla tule tavoitella. Jos otatte realismia peliin, eli, katsotte peiliin, katsotte tilinauhaan, katsotte asuinaluettanne.. niin saatte selvill sosioekonoomisen tasonne, sekä todellisen viehättävyytenne. Ja tämän jälkeen haette tasoistanne seuraa.
Tiedä noista rehvastelusivuista. Livenä vaan.
Saat saman neuvon minkä kaikki muutkin hyvännäköiset sinkkunaiset minulta saavat.
1. Osta halpa kesämekko ja lakkaa varpaankyntes
2. Vedä puoli pulloa votkaa himassa, kuuntele poppia ja lähde sen jälkeen baariin
3. Flirttaile ja dokaile baarissa.
4. Iske ensimmäinen siedettävä mies joka vastaan tulee ja raahaa himaas.
Toistetaan N kertaa, kunnes sopiva ukko löytyy. Rohkeuden kertyessä (aivosolujen ja estojen tuhoutuessa) voit jättää pohjien vetämisen pois.
juuri noin tyypilliset baareissa pyörivät vähän "lumpuhtavat" naiset toimivat nykyään.
Itse en pelaa ainakaan vielä mitään peliä, koska minulla ei edes ole seuraa. En taida olla silti erityisen vakvavissani seuran haussa, ennen kuin rakastun.
se, että vikaa on varmasti myöskin minussa kun en ole tyytynyt johonkin sellaiseen mikä ei minulle riitä. Eikä kyse ole siitä, että mies ei olisi ollut tarpeeksi rikas, koulutettu, menestyvä tms. Haluaisin ihan tavallisen, itseni kaltaisen kumppanin, samat kiinnostuksen kohteet, arvot ja sitä rataa.
Seksin saanti ei ole ongelma, baarista pokaaminenkin onnistuu kyllä jos sitä haluaisin. Vakavan suhteen löytyminen sen sijaan tuntuu todella vaikealta. Minusta kenenkään kanssa ei kuitenkaan pidä olla vain sillä asenteella että odotellaan josko joku parempi tulisi kuvioihin.