Hyväkuntoinen 32 vuotias raitis mies. Omaa teknisen alan koulutuksen ja tehnyt nuorempana alalla töitä 3 vuotta.
Sairastunut psyykkisesti mutta toipunut ja hankkinut duunariammatin jota hoitanut menestyksekkäästi pari vuotta mutta irtisanottiin vuodenvaihteessa laman takia.
Normaaliälyinen, halukas tekemään työtä mutta ei saa jalansijaa mihinkään työpaikkaan. Sosiaalisesti ei ole juurikaan verkottunut.
Tekeekö yhteiskunta tälläisellä tyypillä mitään? Onko hän hyödytön tai hyödyntämiskelvoton?
Miten hän kiipeää kyytiin mukaan?
Sairastunut psyykkisesti mutta toipunut ja hankkinut duunariammatin jota hoitanut menestyksekkäästi pari vuotta mutta irtisanottiin vuodenvaihteessa laman takia.
Normaaliälyinen, halukas tekemään työtä mutta ei saa jalansijaa mihinkään työpaikkaan. Sosiaalisesti ei ole juurikaan verkottunut.
Tekeekö yhteiskunta tälläisellä tyypillä mitään? Onko hän hyödytön tai hyödyntämiskelvoton?
Miten hän kiipeää kyytiin mukaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Raittiit, hyväkuntoiset, koulutetut, normaaliälyiset miehet voisivat omalta osaltaan pelastaa koko Suomen. Uskokaa pois. Luotettavat suomalaiset miehet, jotka tulisivat joka aamu keleistä riippumatta innolla töihin. Heitä on kyllä paljon, mutta jos ja kkun he ovat tulleet lomautetuiksi.
Nyt hiukan huolestuttaa, kun katsoo mäyräkoirien kanssa hoippuvia nuoria miehiä, jotka eivät vielä ole hommanneet itselleen mitään koulutusta.
Hänen pitäisi päästä näyttämään taitojaan tai kehityskelpoisuuttaan häneen uskovalle työnantajalle. Kohtaaminen pitäisi tavalla tai toisella järjestyä. Eikö niitä ole kaiken maailman projekteja yms.? Työnantajalta odotetaan ennenkkoluulottomuutta. Voi olla että psyykkisesti sairastuminen nostaa seinän pystyyn, mutta jos se ei tulisi ilmi mitenkään.
Normaalieälyinen voi tarvittaessa kouluttautua uusiinkin tehtäviin.