Poikaystäväni on minua vuoden vanhempi ja lähteenyt yliopistoon opiskelemaan yli 400km päähän. Voiko suhde muka toimia? näkisimme ehkä kerran kuukaudessa. Miten voisin luottaa että pojalla ei olisi muita tyttöjä, varsinkin kun aikamoisessa naisten mieheen maineessa ollut ennen mua. Eikä poika muutenkaa ole sen tyylinen että puhelimen kautta vois suhteen hoitaa..ollaan huonoja puhelimessa :D Kun siis olen kuullut että monet kaukosuhteet pysyy hengissä kun soitellaan monta kertaa päivässä. Nyt, kun me ollaan poikaystäväni kanssa nähty vain n. kerran viikossa ku poika kauempana töissä niin on saattanu olla päiviä ku ei olla missään yhteyksissä. Ei vaan ola hyviä puhelimessa, vaikea selittää.
Muutenkin meijän suhde on ollu aina tosi hankala eikä osata olla avoimesti yhdessä kavereitten edessä. ollaan oltu nyt virallisesti vasta 2kk yhdessä mutta aikaa ollaan vietetty jo 6kk yhdessä. Ollaan puhuttu tästä kun hän lähtee, mutta hän vain sanoo ettei saa stressata liikaa ja että ei tietenkään erota. Se ei vain voi tulla toimimaan, lisäksi pelkään että musta tulee hirveän yksinäinen, eikä kerran pari kuukaudessa toisen seuraa tule riittämään :/ vielä kun kaikilla mun tyttökavereilla on vakituinen partneri niin tulen olemaan tosi yksinäinen..
Onko jollain onnistunut ja onko 400km liian paljon? Ja entä tämän vuoden jälkeen..tilanne ei tule yhtään helpottumaan kun poika lähtee armeijaan. Onko mitään järkeä edes yrittää kun edessä on vain eron hetkiä?
Muutenkin meijän suhde on ollu aina tosi hankala eikä osata olla avoimesti yhdessä kavereitten edessä. ollaan oltu nyt virallisesti vasta 2kk yhdessä mutta aikaa ollaan vietetty jo 6kk yhdessä. Ollaan puhuttu tästä kun hän lähtee, mutta hän vain sanoo ettei saa stressata liikaa ja että ei tietenkään erota. Se ei vain voi tulla toimimaan, lisäksi pelkään että musta tulee hirveän yksinäinen, eikä kerran pari kuukaudessa toisen seuraa tule riittämään :/ vielä kun kaikilla mun tyttökavereilla on vakituinen partneri niin tulen olemaan tosi yksinäinen..
Onko jollain onnistunut ja onko 400km liian paljon? Ja entä tämän vuoden jälkeen..tilanne ei tule yhtään helpottumaan kun poika lähtee armeijaan. Onko mitään järkeä edes yrittää kun edessä on vain eron hetkiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikaystävällesi tulee nyt aivan uudet kuviot, uudet kaverit ja opiskelijapileet, joita sinä et ulkopuolisena voi täysin tajuta. Kun jo ennestään suhteenne ei ole kovin hyvissä kantimissa, niin voi olla, että niistä uusien opiskelijoiden tutustumispippaloista löytyy joku tyttö, jonka kanssa seurustelu olisi poikaystävällesi paljon helpompaa, koska heillä on sama opiskelukaupunki, samoja kursseja ja samoja opiskelututtuja. Tutustuminen on helppoa ja opiskelututtu on samassa elämäntilanteessa ja tajuaa sitä stressiä ja innostusta, mikä liittyy uuteen opiskelupaikkaan.
Todennäköisesti et ensin jaksa kuunnella hänen opiskelijaelämäjuttujaan ja tarinoita sinulle täysin vieraista kavereista ja luennoitsijoista. Myöhemmin et jaksa kuunnella hänen inttijuttujaan, jos suhteenne edes niin kauaa kestää.
Tuskin kannattaa kysyä toisilta, että voiko teidän suhde toimia vai ei. Joillakin toimii ja joillakin ei toimi. Haluatkoo oikeasti seurustella vai et, vaikka etäisyyttä on 400 km. Aiotko itse pyrkiä yliopistoon tai opiskelemaan vaikka samalle paikkakunnalle vai eri paikkakunnalle? Suosittelen, että alat opiskelemaan sitä alaa, jota itse haluat, etkä pyri jonnekin vain sen takia, että poikaystäväsi opiskelee sitä. Oman opiskelualan valinta on elämän tärkein päätös. Tietenkin myös poikaystäväsi voi olla elämäsi mies, onko?
Pelkän puhelimen lisäksi on myös mese ja sähköposti, joten yhteyttä voi pitää jos haluaa. Keskusteluissa kehittyy, kun oppii tuntemaan toista. Teillä on tosi nuori suhde. Aika näyttää, miten käy. Jos mies on sinulle oikea, taistele hänestä ja panosta suhteeseen. Älä ihmeessä vertaa itseäsi toisiin. Tee omat päätöksesi elämässäsi, äläkä ajattele mitä toiset ajattelevat.
Yliopistoon vuosikausiksi lähtevä ihminen astuu aivan uuteen maailmaan, jossa kotipuoleen jääneet kullat alkavat maistua väljähtyneiltä jo muutamassa kuukaudessa. Ikävä näkyy olevan nimenomaan sillä, joka sinne kotiin jää.
Mitä vanhemmista ihmisistä ja suhteista on kysymys, sen paremmat mahdollisuudet suhteella on selvitä. Selviytyjiäkin on olemassa, vaikkakin harvassa.
kai se noin on, mutta en haluaisi sitä uskoa, varsinkin kun nyt menee aika hyvin. Mutta toisaalta kyllähän minäkin astun kohta yliopisto maailmaan (jos vain pääsen) ja olen kyllä ajatellut hakea samaan kaupunkiin tai edes sinne suuntaan jos vain tämä juttu toimii ja oikeastaan vaikkei toimisikaan. Ja mullahan koulukin loppuu jo maaliskuussa kirjostusten jälkeen, pääsisin sillon pojan luokse jo. mutta ehkä nämä ovat vain haaveajatteluja, ehkä ei kannate edes yrittää, ettei sydän särkyisi :/
Ollaan nyt seurusteltu 4 ja puol vuotta poikaystävän kanssa, oltiin seurusteltu puol vuotta kun lähdin ite opiskelemaan 400km päähän yliopistoon, poikaystävä jäi kotipaikkakunnalle. Suhde on siis kestänyt ja nyt mulla on opiskelut siinä vaiheessa että sain harjottelupaikan kotikaupungista ja ollaan puolisen vuotta asuttu poikaystävän kanssa yhdessä. Olihan se pitkä välimatka ja tosi raskasta, aina viikonloppusin lähteä poikaystävän luo kun muut uudet kaverit piti hauskaa vapaina, en tiedä miten kävisi jos olisi ollut toisin päin, jos poikaystävä olis lähtenyt muualle. Itestäni tiesin ettei mulla tule mitään uutuuden viehätystä ja tarvetta jättää toista. Nähtiin kerran tai kaksi kuussa, ja välillä tuntui että oli melkein vieraantunut toisesta jos ei ollut kolmeen viikkoonkaan nähnyt, vaikka joka päivä puhuttiin monta kertaa puhelimessa, aina just kun ehti taas tottua toiseen piti lähteä takaisin, viikonloput meni niin äkkiä. Mutta ehkä siksi toi juttu toimi että yliopistossa opiskelu on tosi vapaata ja rentoa, monesti ei ollut luentoja perjantaisin tai maanantaisin, sai pitkän viikonlopun, joululoma oli melkeen kuukauden ja kesäloma alko jo huhtikuussa ja opiskelut jatku syyskuussa, eli ei loppujen lopuks montaa kuukautta ollut erossa olemista. Mutta ei se meidän suhde täysin kestänyt, poikaystävä jätti mut vuosi sitten koska tuntui että suhde ei etene mihinkään aina vaan samaa kaukosuhdetta kun muut monta vuotta seurustelleet tutut jo osti asuntoja ym. Mutta palattiin kuitenkin melkeen heti taas yhteen. Nyt on poikaystävä lähös opiskelee toiselle paikkakunnalle ja taas on vuosi kaukosuhdetta edessä. Nyt se on varmaan vaikeempaa kun ehti tottua yhdessä asumiseen. Mutta en yhtään kadu että lähdin opiskelemaan, siinä vaiheessakin kun ero tuli tuntui tosi hyvältä että oli elänyt omaa elämää oli lähtenyt muualle eikä vain takertunut toiseen. Kyllä se suhde kestää jos on kestääkseen!
ihana kuulla että noinkin on käynyt. Mullakin on se, että kestän ehkä vielä sen että nähdään n. pari kertaa kuussa mutta se, voinko luottaa poikaan ettei hänellä ole muuta, niin rassaa. Ja toisaalta pelkään että poika ihan itse ilmoittaa että nyt on löytänyt tytön uusista bileistä. tai jos minulle käy niin. Uskon kuitenkin että mulle se on vaikeempaa, koska mä jään kotikaupunkiin, vanhaan ja tylsään. Hän lähtee täysin uuteen maailmaan eikä välttämättä edes halua tulla viikonloppuisin tänne vaikka seurusteltaisiinkin. Nyt ajatus tuntuu kaukaiselta, koska meillä menii ihan ok, mutta silti.