Olen seurustellut mieheni kanssa reilut pari vuotta. Muutama kuukausi sitten ajauduin humalapäissäni pussailemaan vanhan ihastukseni kanssa. Tein väärin ja nyt tekisin aika paljon, että saisin mokoman illan taiottua kokonaan pois elämästäni. Sydäntä riipii, kun katson omaa kultaani silmiin ja hän niin luottaa minuun. Kuinka pahasti olen pettänyt häntä? Kestääkö tämä inhottava tunne koko loppuikäni?
Läksyni olen oppinut, se on varma.
Läksyni olen oppinut, se on varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ehkä voitte vielä jatkaa suhdettanne. Mitä nopeammin kerrot ja kadut, sitä parempi.
Se ikävä tunne kestää ikuisuuden jos et kerro. Kokemuksesta puhun.
Ei kannata jäädä odottamaan, se loukkaa miestäsi vielä enemmän. Kerro heti niin voitte selvittää asianne. Jos kyse oli vain jostain viattomasta joka ei kumpua mistään suuremmista ongelmista ja hän rakastaa sinua, mahdollisuutesi ovat hyvät. Osoita olevasi pahoillasi ja katuvasi todella tekoasi!
Johan sen sanoo vanha totuuskin: se mitä ei tiedä se ei satuta!
Annat vain ajan kulua niin kyllä sinä sen unohdat ja jos huom! JOS se ei sinulle itsellesi merkinnyt mitään niin kaikki on niikuin ennenkin.
Mutta jos kerrot niin silloin kun sinä olet jo asian unohtanut niin miehesi kyllä sen muistaa ja aina se tulee silloin esiin kun on otolliset olosuhteet sellaiseen.
Eli joku mitätön riita tai esimerkiksi olet lähdössä vaikka tyttöjen risteilylle tai muuhun illanviettoon ilman miestäsi, siellä se kotona istuu ja miettii et kenenkähän kanssa se vaimo nyt siellä peuhaa?
Mutta jos jätät kertomatta niin asia unohtuu ja ei tule enää häiritsemään teidän onnea ja voit lähteä juhlimaan ja mies on kotona onnellisena odottamassa uskollista vaimoaan.
Kyllähän täällä sanotaan että kerro vaan niin suhteenne pysyy kunnossa, mutta totuus on kuitenkin toinen.
AITO ja KESTÄVÄ suhde perustuu luottamukselle.
Haluatko olla luotettava - kerro.
Haluatko päästä tilanteesta ilman konflikteja - älä kerro.
Petollinen suhde ei vie loppuun asti, se on opittu niin monen kantapään
kautta, että omani eivät siihen riitä. Rehellisyyttä ja luottamusta toisen anteeksiantoon ja rakkauteen ei korvaa mikään. Eikä tule koskaan korvaamaan.
Tässä maalimassa, kylmässä ja kovassa, pettävässä ja moraalittomassa voi olla vielä jotain aitoa.. ja se on rehellinen rakkaus.