Oletteko miehet ihan vilpittömästi

.

äiditön kirjoitti:

.

Sun paras kohtasi kropassasi sitten taitaa olla se peppu vai? ;)

Yx-femakko:D kirjoitti:

Sun paras kohtasi kropassasi sitten taitaa olla se peppu vai? ;)

on hyvällä mallilla. Katsoisit sinäkin pitkään jos sua vastaan tulisin. Mutta femakkoihin en koske kuin pitkällä kepillä ja silläkin löisin vaan naamariin.

kyrpä ja perse kirjoitti:

on hyvällä mallilla. Katsoisit sinäkin pitkään jos sua vastaan tulisin. Mutta femakkoihin en koske kuin pitkällä kepillä ja silläkin löisin vaan naamariin.

Ninjat olivat feodaalisen (1600-luvun) ajan Japanin ns. palkkamurhaajia ja vakoojia, jotka kuuluivat yhteiskunnan kaikista alimpaan hinin-luokkaan. Nykyään käydään yhä kiistelyä siitä, olivatko ninjat pelkästään vakoojia vai tappoivatko he myös. Ninjoja käyttivät apunaan yleensä samurait, koska samurailla itsellään ei ollut lupaa käyttää alhaisia keinoja taistelussa.

Ninjat olivat lähinnä aseenkantolupansa menettäneitä maamiehiä, jotka turvautuivat taistelussa mahdollisimman huomaamattomiin aseisiin, kuten erilaisiin keppeihin ja työkaluihin. Heidän maaston väriset asusteensa pyrkivät kätkemään ninjansa sekä hänen aseet huomaamattomiin. Ninjojen kengät olivat mm. yksinkertaiset sandaalit, joiden isovarpaan ja etuvarpaan välistä meni naru. Tämä mahdollisti kiipeilyn kengät jalassa. Ninjat sotkivat kasvonsa yleensä nokeen kadottaakseen myös silmänsä ninjahupun alta näkyvistä. Näkymättömyys oli ninjalle elintärkeää.

Yx-femakko:D kirjoitti:

Ninjat olivat feodaalisen (1600-luvun) ajan Japanin ns. palkkamurhaajia ja vakoojia, jotka kuuluivat yhteiskunnan kaikista alimpaan hinin-luokkaan. Nykyään käydään yhä kiistelyä siitä, olivatko ninjat pelkästään vakoojia vai tappoivatko he myös. Ninjoja käyttivät apunaan yleensä samurait, koska samurailla itsellään ei ollut lupaa käyttää alhaisia keinoja taistelussa.

Ninjat olivat lähinnä aseenkantolupansa menettäneitä maamiehiä, jotka turvautuivat taistelussa mahdollisimman huomaamattomiin aseisiin, kuten erilaisiin keppeihin ja työkaluihin. Heidän maaston väriset asusteensa pyrkivät kätkemään ninjansa sekä hänen aseet huomaamattomiin. Ninjojen kengät olivat mm. yksinkertaiset sandaalit, joiden isovarpaan ja etuvarpaan välistä meni naru. Tämä mahdollisti kiipeilyn kengät jalassa. Ninjat sotkivat kasvonsa yleensä nokeen kadottaakseen myös silmänsä ninjahupun alta näkyvistä. Näkymättömyys oli ninjalle elintärkeää.

https://www.saydazzle.com/images/thanksforthecommentiloveit0310.gif

Yx-femakko:D kirjoitti:

Ninjat olivat feodaalisen (1600-luvun) ajan Japanin ns. palkkamurhaajia ja vakoojia, jotka kuuluivat yhteiskunnan kaikista alimpaan hinin-luokkaan. Nykyään käydään yhä kiistelyä siitä, olivatko ninjat pelkästään vakoojia vai tappoivatko he myös. Ninjoja käyttivät apunaan yleensä samurait, koska samurailla itsellään ei ollut lupaa käyttää alhaisia keinoja taistelussa.

Ninjat olivat lähinnä aseenkantolupansa menettäneitä maamiehiä, jotka turvautuivat taistelussa mahdollisimman huomaamattomiin aseisiin, kuten erilaisiin keppeihin ja työkaluihin. Heidän maaston väriset asusteensa pyrkivät kätkemään ninjansa sekä hänen aseet huomaamattomiin. Ninjojen kengät olivat mm. yksinkertaiset sandaalit, joiden isovarpaan ja etuvarpaan välistä meni naru. Tämä mahdollisti kiipeilyn kengät jalassa. Ninjat sotkivat kasvonsa yleensä nokeen kadottaakseen myös silmänsä ninjahupun alta näkyvistä. Näkymättömyys oli ninjalle elintärkeää.

SIX NE OVAT JÄRKYTTÄVIÄ KAASUKAMMIO-HITLERSKÖITA
SELLAISIA OLISI KIVAA PILKKOA KATANALLA JA NINJAMIEKOLLA POIS OMILLE
LEPAKKOFOORUMEHINSA

olla ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta noin! Parempi olla yksin!

ap. kirjoitti:

olla ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta noin! Parempi olla yksin!

Ihmisellä on tarve löytää joku, se nyt vaan on meihin sisäänrakennettu. Etsi ja kokeile, jos tyyppi on kuvailemasi kaltainen, lemppaa se pihalle ja jatka etsintää. Pääosin ihmiset alkavat seurustella sen takia, että se toinen on sellainen, että se on saatava.

Älä sellaista valkkaa joka ei välitä.

Nää tänne provoovat eivät ole mikään enemmistö. Ja nekin on sitten barissa 3promillen kännissä säälittelemässä itteensä ja sitä, että niillä ei oo ketään, taustalla soi elämän valttikortit ja alahuuli väpättää.

scale__ kirjoitti:

Ihmisellä on tarve löytää joku, se nyt vaan on meihin sisäänrakennettu. Etsi ja kokeile, jos tyyppi on kuvailemasi kaltainen, lemppaa se pihalle ja jatka etsintää. Pääosin ihmiset alkavat seurustella sen takia, että se toinen on sellainen, että se on saatava.

Älä sellaista valkkaa joka ei välitä.

Nää tänne provoovat eivät ole mikään enemmistö. Ja nekin on sitten barissa 3promillen kännissä säälittelemässä itteensä ja sitä, että niillä ei oo ketään, taustalla soi elämän valttikortit ja alahuuli väpättää.

esimerkiksi se, että pelkään, että päätyisin yhteen juuri noin ajattelevan kanssa, enkä tajuaisi sitä. Minulta voisi viedä monta vuotta tajuta, että se mies ajattelee juuri noin ja sitten olisin tuhlannut kaikki ne vuodet johonkin naisia vihaavaan kusipäähän. Se vain tuntuu liian suurelta riskiltä.

ap. kirjoitti:

esimerkiksi se, että pelkään, että päätyisin yhteen juuri noin ajattelevan kanssa, enkä tajuaisi sitä. Minulta voisi viedä monta vuotta tajuta, että se mies ajattelee juuri noin ja sitten olisin tuhlannut kaikki ne vuodet johonkin naisia vihaavaan kusipäähän. Se vain tuntuu liian suurelta riskiltä.

Jos toinen osaa vittumaisuutensa kätkeä niin, että sen huomaamiseen menee vuosia, niin herää ajatus, jospa se ei olekkaan edes vittumainen?

Eiköhän se toisen ihmisen todellinen luonto ala paljastua jo muutaman kuukauden jälkeen viimeistään ja kyllähän sitä todellisen kaikkien vittupäiden äidin tunnista jo heti tutustumisvaiheessa.

Eikä ne vuodet ja kuukaudet ole mitään hukkaan heitettyä aikaa, jos se toinen on silloin vielä ollut mielin kielin, niin siitähän sitä on sitten voinut nauttia. Siksi toiseen vikaan menneistä valinnoista voi ottaa opikseen.

Mitä järkee on pelätä elämää niin paljon, että jättää elämättä?

scale__ kirjoitti:

Jos toinen osaa vittumaisuutensa kätkeä niin, että sen huomaamiseen menee vuosia, niin herää ajatus, jospa se ei olekkaan edes vittumainen?

Eiköhän se toisen ihmisen todellinen luonto ala paljastua jo muutaman kuukauden jälkeen viimeistään ja kyllähän sitä todellisen kaikkien vittupäiden äidin tunnista jo heti tutustumisvaiheessa.

Eikä ne vuodet ja kuukaudet ole mitään hukkaan heitettyä aikaa, jos se toinen on silloin vielä ollut mielin kielin, niin siitähän sitä on sitten voinut nauttia. Siksi toiseen vikaan menneistä valinnoista voi ottaa opikseen.

Mitä järkee on pelätä elämää niin paljon, että jättää elämättä?

miehet ei ole sama asia kuin elämä. Itse asiassa mun mielestä enemmän rohkeutta on niillä, jotka uskaltaa olla yksin kuin niillä lukuisilla, jotka on parisuhteessa vain siksi, että niin muka kuuluu olla. Sitä paitsi on paljon parempi, jos saa elää ihan suhteellisen onnellista ja mukavaa elämää vaikka kymmenen vuotta, kuin että saisi ensin viisi vuotta vähän enemmän onnea ja sitten olisi viisi vuotta ihan helvetin onneton, niin kuin miesten kanssa tuppaa käymään.

Minusta olisi kauheaa, jos olisin tuhlannut aikaani ihmiseen, joka ajattelee minusta niin kuin nuo miehet. Se on myös niin suuri riski, etten ole sitä valmis ottamaan.

ap. kirjoitti:

miehet ei ole sama asia kuin elämä. Itse asiassa mun mielestä enemmän rohkeutta on niillä, jotka uskaltaa olla yksin kuin niillä lukuisilla, jotka on parisuhteessa vain siksi, että niin muka kuuluu olla. Sitä paitsi on paljon parempi, jos saa elää ihan suhteellisen onnellista ja mukavaa elämää vaikka kymmenen vuotta, kuin että saisi ensin viisi vuotta vähän enemmän onnea ja sitten olisi viisi vuotta ihan helvetin onneton, niin kuin miesten kanssa tuppaa käymään.

Minusta olisi kauheaa, jos olisin tuhlannut aikaani ihmiseen, joka ajattelee minusta niin kuin nuo miehet. Se on myös niin suuri riski, etten ole sitä valmis ottamaan.

"Itse asiassa mun mielestä enemmän rohkeutta on niillä, jotka uskaltaa olla yksin kuin niillä lukuisilla, jotka on parisuhteessa vain siksi, että niin muka kuuluu olla."

Mitä kumman rohkeutta on olla yksin?

"Sitä paitsi on paljon parempi, jos saa elää ihan suhteellisen onnellista ja mukavaa elämää vaikka kymmenen vuotta, kuin että saisi ensin viisi vuotta vähän enemmän onnea ja sitten olisi viisi vuotta ihan helvetin onneton, niin kuin miesten kanssa tuppaa käymään"

Oleko sä onnistunut jo uskottelemaan itellesi, että olotilasi on ihan ok ja että et kaipaa ketään jota voisit rakastaa?

Mä olen "tuhlannut" elämääni kun olen etsinyt kumppania. En mä kuitenkaan koe tuhlanneeni yhtään mitään. Totta vitussa se sattuu jos vaikka toinen pettää ja suhteen hajoominen jollakin tavalla sattuu aina, mutta enemmän mä kokisin menettäneeni, jos haikailisin yksin. Eikä kukaan jumankauta vuosikausia kenenkään exän perään jaksa pillittää. Jos suhde menee kiville, niin eikun uutta peliin.

Mä ainakin koen, että on mukavaa kun kotona on joku joka kaipaa ja jota kaipaa.

scale__ kirjoitti:

"Itse asiassa mun mielestä enemmän rohkeutta on niillä, jotka uskaltaa olla yksin kuin niillä lukuisilla, jotka on parisuhteessa vain siksi, että niin muka kuuluu olla."

Mitä kumman rohkeutta on olla yksin?

"Sitä paitsi on paljon parempi, jos saa elää ihan suhteellisen onnellista ja mukavaa elämää vaikka kymmenen vuotta, kuin että saisi ensin viisi vuotta vähän enemmän onnea ja sitten olisi viisi vuotta ihan helvetin onneton, niin kuin miesten kanssa tuppaa käymään"

Oleko sä onnistunut jo uskottelemaan itellesi, että olotilasi on ihan ok ja että et kaipaa ketään jota voisit rakastaa?

Mä olen "tuhlannut" elämääni kun olen etsinyt kumppania. En mä kuitenkaan koe tuhlanneeni yhtään mitään. Totta vitussa se sattuu jos vaikka toinen pettää ja suhteen hajoominen jollakin tavalla sattuu aina, mutta enemmän mä kokisin menettäneeni, jos haikailisin yksin. Eikä kukaan jumankauta vuosikausia kenenkään exän perään jaksa pillittää. Jos suhde menee kiville, niin eikun uutta peliin.

Mä ainakin koen, että on mukavaa kun kotona on joku joka kaipaa ja jota kaipaa.

tapana sääliä sinkkuja, mun mielestäni on rohkeutta olla yksin, jos ei saisi sellaista kuin haluaa, sen sijaan, että valitsisi vain jonkun, josta ei edes oikeasti tykkää. Tai jos päätyisi yhteen jonkun kusipään kanssa. Musta siinä, että asettaa itsensä satutettavaksi ei ole mitään rohkeaa, se on pelkkää tyhmyyttä ja heikkoutta.

Mitä rohkeutta muka siinä on, että on parisuhteessa, niinhän kaikki tekevät?

"Oleko sä onnistunut jo uskottelemaan itellesi, että olotilasi on ihan ok ja että et kaipaa ketään jota voisit rakastaa?" Kaipaisin toki jotakuta, jota rakastaa, mutta vaikka minulla ei sitä ole, niin minun olotilani ON ihan ok! Enemmänkin kuin ok, koen olevani suhteellisen onnellinen. Joka tapauksessa paljon onnellisempi kuin ne parisuhteessa olevat, joita petetään, jotka joutuvat väkivallan kohteeksi tai joiden puoliso muuten vain on kusipää.

"...enemmän mä kokisin menettäneeni, jos haikailisin yksin." Minä olen täysin päinvastaista mieltä. Minusta vain äärettömän pienet riskit kannattaa ottaa.

ap. kirjoitti:

tapana sääliä sinkkuja, mun mielestäni on rohkeutta olla yksin, jos ei saisi sellaista kuin haluaa, sen sijaan, että valitsisi vain jonkun, josta ei edes oikeasti tykkää. Tai jos päätyisi yhteen jonkun kusipään kanssa. Musta siinä, että asettaa itsensä satutettavaksi ei ole mitään rohkeaa, se on pelkkää tyhmyyttä ja heikkoutta.

Mitä rohkeutta muka siinä on, että on parisuhteessa, niinhän kaikki tekevät?

"Oleko sä onnistunut jo uskottelemaan itellesi, että olotilasi on ihan ok ja että et kaipaa ketään jota voisit rakastaa?" Kaipaisin toki jotakuta, jota rakastaa, mutta vaikka minulla ei sitä ole, niin minun olotilani ON ihan ok! Enemmänkin kuin ok, koen olevani suhteellisen onnellinen. Joka tapauksessa paljon onnellisempi kuin ne parisuhteessa olevat, joita petetään, jotka joutuvat väkivallan kohteeksi tai joiden puoliso muuten vain on kusipää.

"...enemmän mä kokisin menettäneeni, jos haikailisin yksin." Minä olen täysin päinvastaista mieltä. Minusta vain äärettömän pienet riskit kannattaa ottaa.

eihän sulla sitten ole mitään ongelmaa. Sä olet yksin ja se on sun valinta.

Me ihmiset ollaan erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sä himmailet ja mä taas puolestani meen sata lasissa vaikka päin seinää. Kokemuksia tulee ja arpia, mutta ei katkeruutta.

Hyvää jatkoo sulle.

scale__ kirjoitti:

eihän sulla sitten ole mitään ongelmaa. Sä olet yksin ja se on sun valinta.

Me ihmiset ollaan erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sä himmailet ja mä taas puolestani meen sata lasissa vaikka päin seinää. Kokemuksia tulee ja arpia, mutta ei katkeruutta.

Hyvää jatkoo sulle.

minun yksin oleminen ei ole minun valinta, vaan heikon tarjonnan asettama valinta. Mutta eipä se tosiaan kovin suuri ongelma ole.

Hyvää jatkoa myös sinulle! :)

"Mitä enemmän luet näitä palstoja, sen toivottomammalta homma alkaa vaikuttaa." Tuo on niin totta. Minussa vain on sellainen vika, että vaikka ymmärtäisin, että tietyt asiat on sanottu katkeruudesta ja halusta loukata, niin silti loukkaannun niistä, jos ne koskee itseä ja ne jäävät mieleen. Nyt on jo mennyt vuosia niin, että silloin harvoin kun tapaan jonkun miehen, josta pitäisin, ainoa asia mitä pystyn ajattelemaan, on kaikki ne minussa olevat viat, joiden täällä sanotaan olevan niin suuri juttu ja luovutan heti kättelyssä, kun ajattelen, etten kelpaisi kuitenkaan. En tiedä onko jossain niitä täydellisiä naisia, joissa ei ole ainuttakaan virhettä ja jotka miehille kelpaisi, mutta minä en ainakaan kuulu heihin. Sitten kun siihen vielä lisätään juuri nuo aloituksessa mainitsemani ihanuudet, niin ei tunnu olevan mitään järkeä edes yrittää.

ap. kirjoitti:

"Mitä enemmän luet näitä palstoja, sen toivottomammalta homma alkaa vaikuttaa." Tuo on niin totta. Minussa vain on sellainen vika, että vaikka ymmärtäisin, että tietyt asiat on sanottu katkeruudesta ja halusta loukata, niin silti loukkaannun niistä, jos ne koskee itseä ja ne jäävät mieleen. Nyt on jo mennyt vuosia niin, että silloin harvoin kun tapaan jonkun miehen, josta pitäisin, ainoa asia mitä pystyn ajattelemaan, on kaikki ne minussa olevat viat, joiden täällä sanotaan olevan niin suuri juttu ja luovutan heti kättelyssä, kun ajattelen, etten kelpaisi kuitenkaan. En tiedä onko jossain niitä täydellisiä naisia, joissa ei ole ainuttakaan virhettä ja jotka miehille kelpaisi, mutta minä en ainakaan kuulu heihin. Sitten kun siihen vielä lisätään juuri nuo aloituksessa mainitsemani ihanuudet, niin ei tunnu olevan mitään järkeä edes yrittää.

Tiedät varmasti sanomattakin, siksi kirjoitan tämän, ettei täydellistä naista tai miestä ole olemassakaan. Olen ollut huomaavinani, että näillä palstoilla ja varmasti muillakin palstoilla lukijalle voi jäädä herkästi vääränlainen mielikuva siitä, mikä kelpaa ja mikä ei. Mutta mitäpä jos menet vaikka ulos ja katselet, millaisia pariskuntia on liikenteessä. Aivan, harvapa niistä on millään ulkoisella mittapuulla mitattuna täydellisiä. Eli eikö homman juju ole silloin ihan jossain muualla..?

En ehkä ole oikea ihminen neuvomaan, mutta kun jatkossa tapailet miehiä, niin sen sijaan että alkaisit itse kelailla mahdollisia puutoksiasi, mitä muuten naiset minun kokemuksen mukaan tekevät ettet ole poikkeus siinä mielessä ollenkaan, niin jätä sinun "arviointisi" ihan kokonaan sille miehelle. Ihan kokonaan. Keskity muihin asioihin kuin ulkoisiin olettamiisi puutoksiin. Varmaan helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokeile edes. Anna miehen päättää haluaako hän jatkosopimuksen kanssasi, vaiko ei. Niinhän sinäkin tehnet miesten kanssa, tuskin kaikki miehet sinua kiinnostaa.

dayum kirjoitti:

Tiedät varmasti sanomattakin, siksi kirjoitan tämän, ettei täydellistä naista tai miestä ole olemassakaan. Olen ollut huomaavinani, että näillä palstoilla ja varmasti muillakin palstoilla lukijalle voi jäädä herkästi vääränlainen mielikuva siitä, mikä kelpaa ja mikä ei. Mutta mitäpä jos menet vaikka ulos ja katselet, millaisia pariskuntia on liikenteessä. Aivan, harvapa niistä on millään ulkoisella mittapuulla mitattuna täydellisiä. Eli eikö homman juju ole silloin ihan jossain muualla..?

En ehkä ole oikea ihminen neuvomaan, mutta kun jatkossa tapailet miehiä, niin sen sijaan että alkaisit itse kelailla mahdollisia puutoksiasi, mitä muuten naiset minun kokemuksen mukaan tekevät ettet ole poikkeus siinä mielessä ollenkaan, niin jätä sinun "arviointisi" ihan kokonaan sille miehelle. Ihan kokonaan. Keskity muihin asioihin kuin ulkoisiin olettamiisi puutoksiin. Varmaan helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokeile edes. Anna miehen päättää haluaako hän jatkosopimuksen kanssasi, vaiko ei. Niinhän sinäkin tehnet miesten kanssa, tuskin kaikki miehet sinua kiinnostaa.

kukaan ole täydellinen, mutta itsestä tuntuu löytyvän aina enemmän virheitä kuin kenestäkään muusta. Muissa ihmisissä pikku virheet on ihan yhdentekeviä minulle, mutta silti kuvittelen, että minussa ne samat virheet on anteeksiantamattomia.

"jätä sinun "arviointisi" ihan kokonaan sille miehelle" Sehän tässä se ongelma onkin. Ne asiat, mistä miehet haukkuu naisia olisivat mulle ihan pikku juttu, kun löytyy isompiakin vikoja. Mutta jos jo ne pikku jutut on miehille niin suuria, niin miten kukaan voisi hyväksyä vielä siihen lisäksi ne isommatkin viat.

nuo huomiotta, mutta kun kuitenkin haluaisi parisuhteen, niin väkisinkin herää kysymys, että tuollaisiako minä niin epätoivoisesti toivoisin elämääni?! Ei oikein voi enää vain yrittää löytää poikaystävää, kun ne eivät olekaan sellaisia kuin luulin.

ap. kirjoitti:

nuo huomiotta, mutta kun kuitenkin haluaisi parisuhteen, niin väkisinkin herää kysymys, että tuollaisiako minä niin epätoivoisesti toivoisin elämääni?! Ei oikein voi enää vain yrittää löytää poikaystävää, kun ne eivät olekaan sellaisia kuin luulin.

ole löytäny edes palstapoikaystävää.. Saati sitä oikeaa. Tai oikeinta.. toiseksi oikeinta. Sama se;) Pitäs varmaan laskea pikkuisen tasoa? Tai sit vaan uskoa, et miehetkin on ihmisiä.

ap. kirjoitti:

nuo huomiotta, mutta kun kuitenkin haluaisi parisuhteen, niin väkisinkin herää kysymys, että tuollaisiako minä niin epätoivoisesti toivoisin elämääni?! Ei oikein voi enää vain yrittää löytää poikaystävää, kun ne eivät olekaan sellaisia kuin luulin.

Jos sinä jatkuvasti kiinnität huomiosi 'tuollaisiin' niin sellaisia sinä sitten myös vedät kokemuspiiriisi. Älä hukkaa aikaa niihin 'tuollaisiin' edes sen kommentin vertaa ellet kykene kommentin kautta kääntämään sen viestisi sellaiseen, kuin oikean miesten ja naisten välisen parisuhteen näetkin toimivan. Jos ihmissuhteissa tai yrityksissä löytää niitä on jotain rikkinäistä särmää niin se vika on silloin kaikissa osapuolissa jollain tapaa. Tietysti kusipäitä kannata turhaan sietää mutta sittenkin aina asiaa voisi hieman valaista enemmän ja enemmän, jos ymmärtää tarkastelle niitäkin hieman eri näkökulmista: Miksi joku on sellainen? Poikaystäväsi ovat juuri sellaisia kuin haaveilit opit pelkäämään = luulit.

Ajattele näin: Niin kauan kun et ole onnistunut löytämään ja sinulle tulee huono fiilis siitä tai haluat kommentoida jollain agressivisella tavalla, tee jokin elämäntapaoppaissa annettu tehtävä ja muuta omaa elämääsi. Jos aikaa menee mielestäsi hukkaan niin menköön sitten jossain suhteessa aina parempaan. Ja sitten keskity niihin asioihin, mistä tykkäät ja liity johonkin sellaiseen toimintaan, missä tapaat ihmisiä muussakin yhteydessä kuin netissä tai baarissa. Tutustu ihmisiin ei vain sen vuoksi, että haluat seurustella heidän kanssaan vaan muutenkin.

Jos ei muuta tapahdu niin etsi käsiisi vaikka joku tuntemasi reilu mies, joka on toivomaasi poikaystävämateriaalia mutta ei jostain syystä päädy käsiisi. Tee hänen kanssaan sopimus ja maksa hänelle rahaa siitä hyvästä, että hän kertoo sinulle, kuinka sinun tulisi muuttaa elämääsi. Kunhan et ala opastasi ahdistelemaan ja teet sen puolen selväksi. Haluat vain selkeää ohjeistusta, ilman roskaa. Kerro omista näkemyksistäsi parisuhteista ja seurustelusta. Sitten ole valmis harkitsemaan myös omien käsitystesi muuttamista: Sekä naiset että miehet, joilla menee jo hyvin tarjoavat aina ihmisille, jotka haluavat apua ohjeita, jotka toimivat todella hyvin, jos kaikki on jo hyvin. Hankaluus on ymmärtää niiden ohjeiden laatu jos mikään, koska ymmärrät niistä varsinaisesti sanaakaan vasta, kun olet onnistunut aina kyseisessä ohjeessa omalla kohdallasi. Mielen ymmärtäminen ja sydämessä ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Huonoilla fiiliksillä mieli ottaa edelleen vastaan ja kieputtaa sitä viestiä vyyhdille. Hyvillä mielin sydän kieputtaa sitä viestiä ihan miten haluaa mutta yleensä sillä ei ole tarve tehdä siitä mitään muuta kuin jotain mahtavaa.

yksi ainoa ihminen jaksaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen hokea samoja asioita viisikymmentä kertaa päivässä. Siihen tarvitaan aika monta miestä, joten ei ihan perusteeton väite.

ap. kirjoitti:

yksi ainoa ihminen jaksaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen hokea samoja asioita viisikymmentä kertaa päivässä. Siihen tarvitaan aika monta miestä, joten ei ihan perusteeton väite.

Ennen tätä netin ihmemaailmaa en olisi ollut varma, mutta nyt olen. Joku katkera voi hyvinkin ottaa elämäntehtäväkseen kanssaihmisten dissaamisen. Siksi toisekseen sinullakin on varmaan toisenlaisiakin kokemuksia, mutta takerrut nyt vain niihin negatiivisiin.

Tuli mieleen asian tiimoilta juhannuksen iltapäivälehti, jossa Rosa Meriläinen puhui seksistä. Se sanoi jotakuinkinkin, että ei pitäisi miettiä sitä, onko pojan mielestä liian pienet tissit vaan sitä, saako sukupuolitaudin vai tuleeko raskaaksi.

Ps. Väitän, ettei yksikään niistä arvostelijoista ole edes päässyt lähitaisteluetäisyydelle naisen kanssa. Kunhan kohtalostaan katkerana leukojaan virtuaalisesti louskuttavat.

ratikkakuski kirjoitti:

Ennen tätä netin ihmemaailmaa en olisi ollut varma, mutta nyt olen. Joku katkera voi hyvinkin ottaa elämäntehtäväkseen kanssaihmisten dissaamisen. Siksi toisekseen sinullakin on varmaan toisenlaisiakin kokemuksia, mutta takerrut nyt vain niihin negatiivisiin.

Tuli mieleen asian tiimoilta juhannuksen iltapäivälehti, jossa Rosa Meriläinen puhui seksistä. Se sanoi jotakuinkinkin, että ei pitäisi miettiä sitä, onko pojan mielestä liian pienet tissit vaan sitä, saako sukupuolitaudin vai tuleeko raskaaksi.

Ps. Väitän, ettei yksikään niistä arvostelijoista ole edes päässyt lähitaisteluetäisyydelle naisen kanssa. Kunhan kohtalostaan katkerana leukojaan virtuaalisesti louskuttavat.

mutta jos heidän tarkoituksenaan on loukata ja aiheuttaa paineita, niin ainakin minun kohdallani ovat onnistuneet. Ehkä he sitten ovat tyytyväisiä, kun saavat vahvistusta uskolleen, ettei naisille kukaan kelpaa, kun minä en ainakaan enää uskaltaisi edes yrittää. Vaikkei se heidän kelpaavuudestaan johdukaan, vaan omastani.