Missä tilanteessa kannattaa jättää kertomatta puolisolle? Ja miksi?
a) toinen yrittää iskeä sinua
b) flirttaat toisen kanssa ja esiinnyt sinkkuna
c) erehdyt suutelemaan kovassa humalassa toista, mutta tiedät ettei se enää ikinä toistu
d) suutelet kovassa humalassa toista useina eri kertoina
e) menet sänkyyn kerran, mutta tiedät ettei se enää ikinä toistu
f) menet sänkyyn muiden kanssa useampia kertoja
g) tunnet itse huonoa omaatuntoa mistä tahansa näistä, mutta tiedät myös satuttavasti puolisoasi kertomalla asiasta
a) toinen yrittää iskeä sinua
b) flirttaat toisen kanssa ja esiinnyt sinkkuna
c) erehdyt suutelemaan kovassa humalassa toista, mutta tiedät ettei se enää ikinä toistu
d) suutelet kovassa humalassa toista useina eri kertoina
e) menet sänkyyn kerran, mutta tiedät ettei se enää ikinä toistu
f) menet sänkyyn muiden kanssa useampia kertoja
g) tunnet itse huonoa omaatuntoa mistä tahansa näistä, mutta tiedät myös satuttavasti puolisoasi kertomalla asiasta
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehkä kuitenkin rehellisyys itseä kohtaan kannattaa? Miettiä mikä tarve minulla on esiintyä sinkkuna jos en ole sitä? Flirttailu ja suutelemiset on kuitenkin ihan omia valintoja mutta jos joku yrittää iskeä sinua niin se ei ole sinun valintasi.
Ainahan sen voi kai kertoa? Sinä kuitenkin tunnet puolisosi parhaiten ja varmasti osaat odottaa jonkinlaista reaktiota?
Ehkä siinäkin kohtaa kun menee sänkyyn jonkun muun kuin oman puolison kanssa kannattaa enemmän pysähtyä miettimään omia tarpeitaan ja miksi se oma puoliso ei riitä?
Et voi tietää että se ei tule toistumaan. Joskus kai tiesit mukamas että et ikinä petä ollenkaan?
"Joskus kai tiesit mukamas että et ikinä petä ollenkaan?"
En tiennyt. En oikein tajunnut, että olen oikeasti sitoutunut. Vasta se toiseen lankeaminen herätti minut.
Esimerkki A. Henkilö uskoo olevansa 100 % uskollinen kumppanille.
vuosien kuluessa hän joutuu perumaan käsitystään hän löytää uuden
ihastuksen parin vuoden salasuhteen jälkeen
hän eroaa ja menee naimisiin uuden ihastuksen kanssa.
Uusi suhde: Henkilö ei enää usko itsestään 100 % olevansa uudessakaan
suhteessaas uskollinen mutta haluaa sitä itselleeen ja kumppanilleen.
henkilöt ovat yhdessä 10 v toinen kuolee esim syöpään Henkilö jää yksin
ja toeteaa olleensa nämä 10 v 100 % varmuudella uskollinen .
Henkilö jää yksin ja solmii avosuhteen enää ei ole niinkään tärkeätä
uskollisuuden toteutuminen vaan ettei toinen kuole ennen aikaisesti
rinnalta S itä hän toivoo elämänsä loppupelissä elää avosuhteessa
ystävyydesksi muuttuneessa suhteessa jossa ei tarvitse selitellä tekemisiään
koska kumpainenkin kulkevat omia teitään jaetaan vain ystävyys ja läheisyys
jos siihen on tarve.
Jokaisella on oma uskollisuuden tarve Rajat joita ei toinen elävässä elämässä
voi määrittää yhteisellä sopimuksella ja vaikka sovittaisiInkin niin näitä
omia määreitä toteutetaan parhaiten.
elämä ja kokemusta, ei tarvitse pöljiä udella. Täälä saa "hyviä" ja parempia neuvoja, mistä ei ole sulle mitään iloa jos et ittees hallitse.
jos ei hallitse itseä nyt niin elämä opettaa sinua jossain vaiheessa
kuinka sinulle itsellesi on parasta toimia ...niin se menee jokaisen henkilön
kohdalla myös heidän jotka kokevat pettämisen seuraamukset kuin
itse pettäjätkin vaihtavat omia ajo-ohjeitaan itselle edullisemmiksi.
Kertoisin kyllä kaikki.
Luottamus perustuu rehellisyyteen ja molemmilla on sen verran nahkaa nenänsä päällä, ettei ole tarvetta loukkaantua turhista, ja pahemmista petoksista tulee pettäjän itse kärsiä ja ottaa vastuu.
En tosin ikinä valehtelisi tuntemattomille olevani sinkku.
Ja jos päätyy suutelemaan tai sänkyyn saman ihmisen kanssa useammin, täytyy miettiä oman suhteen tilaa. Tietoisesti en pystyisi pettämään puolisoani, jos huomaisin että ajattelen jotakuta toista, kertoisin sen puolisolleni, _ennenkuin_ päätyisin sänkyyn.
Se satuttaa, mutta vika olisi minussa, ei hänessä. Kenenkään ei tarvitse elää pettäjän kanssa, ja kaikkein julminta se on jos toinen ei tiedä millaisen ihmisen kanssa on suhteessa. On vain reilua olla rehti.
Ja jos minua petettäisiin, yhden erehdyksen saattaisin voida antaa anteeksi, mutta pidempään jatkunutta suhdetta (eli jatkunutta valehtelua) en kestäisi. Silloin toinen on ollut tietoisesti välinpitämätön ja itsekäs, eikä ansaitsisi minua.
Valitettavasti pettäjät usein suojelevat _itseään_ sillä selityksellä että totuus satuttaisi puolisoa. Ei se kivalta tunnu kenestäkään, mutta tunnustamalla heti luottamuksella voi olla mahdollisuus säilyä. Ei kannata myöskään turvautua selityksiin "mulla oli rankkaa..." vaan vain myöntää olleensa huono puoliso ja tehneesä virheen.
En aivan ymmärrä miksi tulisi repiä toista rikki jos itse on elämänsä
aikana suhteessaan, vaikka vain sen kerran erehtynyt harhapoluille.
Esim.
minun mieheni vain kerran elämässään harhaantuisi väärälle kaistalle
en haluaisi tietää siitä koska sehän aiheuttaisi turhaa mustasukkaisuutta
enkä halua kiusata itseäni tällä tunteella lainkaan.
Enkä halua tietää halaako hän vai vaihtaako joskus suudelman jonkun kanssa
mikäli tilanne pysyy salassa ja on vähäistä niin siitä vaan .
Mutta jos tilanne vakavoituu suhteen tasolle tulisi tämä ajan saatossa
ehkä ilmi ja sehän ajaisi suhteen vakavaan kriisiin.
Vain kertomalla kaiken voi päästä sellaiseen syvyyteen suhteessa, että luottaa aidosti toiseen, koska tietää täsmälleen kuinka toinen tunteen kustakin asiasta ihan tunteita myöten. Mitä enemmän jää pois, sen enemmän on varautuneisuutta välillä erilaisiin seuraamuksiin. Jos kertoo kaiken niin sitten vaikka tulisi edes turhanpäiväinen mustasukkaisuuskohtaus jostain tilanteesta niin siitäkin voi heti puhua ja se aina vain syventää suhdetta. Jos suhde ei koettelua kestä pienissä niin sitten se hajoaa heti kerrasta kun suurempaa tulee, oli se todellista tai ei.
A:sta en ilmottaisi, koska ei olisi mitään kerrottavaa: Yritys jäi yritykseksi enkä näe mitään syytä, että pitäisi puolisolle infota että kysyntää olisi.
B-G Kertoisin. Koska olen tehnyt väärin puolisoani kohtaan ja tiedän hänen haluavan tietää, jos niin tekisin. Tottakai se olisi ikävää kohdata tekoni aiheuttama suru, mutta näistä keskusteltu ja kummankin mielipide selvillä.
Jonkinnäköinen "flirtti/iskemis humala -katumus"-juttu on ollutkin ja tästä kerrottu kuten yhdessä sovittu. Ja vaikka se suututti, suretti ja sanakopua tuli, niin pidän siitä, että mies oli lojaaliudessaan minua kohtaan valmis jopa kohtaamaan asian ja kertomaan minulle, kuten olen toivonut. Jokaisella pariskunnalla omat määreensä, mutta itseeni ei uppoa sellainen "valehtelen, koska en halua muita satuttaa"-höpötys. Sitä haluaako satuttaa, voi miettiä tekemisensä kohdalla eikä vasta sitten, kun jälkipyykkiä pitäisi pestä. Ja vaikka tulisi mokattua ja loukattua, niin luottamusta ei yhtään herättäisi se, että jos toinen on ilmaissut halunsa tietää tuollaisista asioista tai asiasta ei ole keskusteltu ja asiasta ei olisi rehellinen. Itse mielummin kärsin vaikka sitä vihaa ja surua kun eläisin parisuhteessa, jossa kaikki kaapit täynnä luurankoja ja asioita salailtaisiin. En haluaisi, että kumppanini "kärsisi teoistaan puolestani" ja kärsisi sen sijaan, että asia käsiteltäisiin ja voitaisiin elää aidosti parisuhdetta ilman tunnontuskia. Se ei herättäisi mitään arvostusta enkä oikeastaan itse osaisi edes uskoa, että sellaisessa olisi jalot aatteet takana.
Mutta jotkut toiset taas oikeasti haluaa ettei asiasta kerrota. Ja jos itse on menetellyt väärin, niin mielestäni silloin tulisi kunnioittaa tämän loukatun mielipidettä.
Summa summarum; Parisuhteessa on erityisen tärkeää keskustella näistä asioista ja tietää mitä se toinen haluaa. Jos haluaa oikeasti puhtaasti toisen tahtoa kunnioittaa eikä vain itse päästä kuin koira veräjästä.
Itse en usko että sopimuksilla voidaan ratkaista tulevia ongelmia
etukäteen koska ihmiset muuttuvat elämänsä aikana ja myöskin
rehellisyyden käsite muuttuu ja tätä uutta muutosta ei haluta
välttämättä edes käsitellä toisen kanssa.
Uskon kuitenkin mitä lähemmäksi pariskunnat pääsevät toistensa kanssa
kehittymään yhdessä sopimikset olisi pitävämpiä. Mutta kun kaksi erillistä
ihmistä menee yhteen tämä erilaisuus tulee esiin juuri muuttuneena
käsitteenä Yhtä lailla nämä sopimukset mitä yhdessä tehdään kuten avioliittolupaukset muuttuvat ja muuntuvat vuosien kuluessa.
Luottamusta on vain siihen asti kunnes jompikumpi muuttaa itse luottamuksen rajaa, itsemääräämisoikeudella.
Yhtä lailla pariskunnat jotka pysyvät yhdessä sietävät uskollisuutta kuin uskottomuuttakin siitä näyttönä on pariskunnat jotka elävät tosiinsa
luottaen niin uskottomuuden kohdatessa kuin uskollisuuden täyttyessä
heidän kohdallaan.
voi muuttua. Siinä on sitten vaan valittava, että joko lähtee suvereenisti ajatustenlukijaksi tai simppelisti päättää toimia niin ikuin yhdessä puhuttu.
Luottamus tosiaan A ja O, pettäminen on vain luottamuksen riskeeraava tekijä ja siten myös se, miten pettäminen käsitellään voi vaikuttaa luottamukseen. Ei mustavalkoisesti pettäminen/pettämättömyys.
tapauksessa voisi kertoa tai jättää kertomatta. Taustojen ja ihmisten mukaan.
Jokainen voisi miettiä tahollaan myös, mistä näistä kohdista haluaisi puolison kertovan itselleen, miksi. Ja miten pitäisi toimia ja menetellä, mitkä ovat ne motivoivat konstit, että kumppani sitten tosipaikan tullen myös kertoisi. Mikäli ei tunnustaisikaan paheitaan, niin entä sitten? Siinäkin on omat hyvät puolensa... Ihmisten on useinkin vaikeampaa vastaanottaa "palautetta" kuin antaa sitä :D.
itselleni ei ole hujan hajua en tahdo puolisoni kertovan pettämisistään
en myöskään tahdo hänen päätyvän pettämiseen.
Ihanin olotila on olla tietämätön silloinhan tätä ongelmaa ei ole
minulle olemassakaan.
siinähän ne menivät ap:n laatimassa järjestyksessä mikä olisi ikävintä
minulle kestää.
itse olisin mahdollisimman piitkään tietämätön koko kumppanin pettämisestä
jos tällaista olisi enhän voi tietää joten olisin onnellisen tietämätön.
Koskeehan se joka tapauksessa parempi kun tulee ilmi jos on tarkoitettu
niin omia aikojaan Etukäteen ei voi tietää kun pettämistä ei juuri kerrota
tieto vuotaa jotain kiertotietä jos tulee ilmi ja kumppani kertoo kun on jo
ajautunut omassa elämässään umpikujaan ja toivoo eroa.
Itse annan luvan itselleni elämään ja annan toisenkin elää omaa
eläämäänsä vaikka toivonkin toiselta uskollisuutta suhteessamme
en halua tietää sen kummemmin toteutuuko toiveeni ..elämän otan nykyisin
vastaan sellaisena kun se luonnolliseti ja vääjäämättä tulee elon
varrella iloineen ja suruineen.
mielummin otan vaikka 10-30 onnekasta vuotta jotka elän pimeydessä
vaikka pettäminen sisältyisi näihin vuosiin koska olen ollut tietämätön
asiasta olen saanut nauttia juuri rakastamani miehen kanssa nämä vuodet
omalta osaltani ...saanut ehkä lapsetkin mieheltä taikka jos olisin mies
niin naiselta.Mitä sitten tapahtuu jos pettäminen tulee ilmi se taasen
tapahtuu ihan kaikki mikä on välttämätöntä teidän suhteellenne
seuraa vahva luottamuspula jota ei ollut hänellä vielä edes tiedossa
kun eli sen 10-30 vuotta onnekkaan tietämättömänä.
Tapahtuu kuten elämässä yleensäkkin pettyminen toiseen ihmiseen
ja elämään ja tästä taasen noustaan pikkuhiljaa toteamaan elämän
reaaliteetteja kaikki ei mennyt oman käsikirjoituksen ja toiveen mukaisesti
ja vuosien jälkeen luotetaankin jo ihmiseen ja jopa uuteen uskolliseen
suhteeseen .
Jatkuihan elämä tsunamin jälkeenkin miksei yhden suhteen loppumisenkin
jälkeen.