Living Attic on päässyt mukaan yhdysvaltalaiseen Evolution Rock Metal Podcastiin. Living Atticin "Bitter Crow" kuullaan tuoreimmassa Assorted Collection 1 -jaksossa ja tulevassa Finnish Metal Specialissa.
Check it out -->
http://www.myspace.com/evolution_rock
tai
http://evolutionrock.podomatic.com/
Check it out -->
http://www.myspace.com/evolution_rock
tai
http://evolutionrock.podomatic.com/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Living Attic on päässyt yhdysvaltalaisen Songvault.fm radion soittolistoille. Karsinnoissa oli mukana satoja muita bändejä ja karsintakierroksia oli yhteensä neljä (4), joista Living Atticin ensimmäinen "Going Blind" biisi on selviytynyt jatkoon monen kuukauden kamppailun jälkeen.
Tämä tarkoittaa sitä, että Living Atticiä tullaan mahdollisesti kuulemaan yhdysvaltalaisissa paikallisradioissa ja podcasteissa.
Living Atticin profiili Songvault.fm -->
http://www.songvault.fm/artists.htm?id=9485
Vihdoinkin Living Atticistä on kirjoitettu arvostelu ensimmäisestä "Bitter, Tired and Blind" -promosta. Kokonaisuudessaan ylistävä teksti meni seuraavasti. Eiköhän lisää ole siis pikku hiljaa tulossa :).
----
Living Attic: Bitter, Tired And Blind
Espoolainen melodisen metallin kaksikko Living Attic on napannut nimensä tekijöidensä Markus Levanderin ja Markus Ullakon nimistä. Samoin yhtyeen kolmen biisin näyte on ottanut nimensä osasta biisien nimiä. Tyylijajina on maalaileva, mutta myös taltalla runnova metallimaailma, johon Levanderin laulu nostaa mielikuvia milloin James Hetfield-maneereista, milloin taas enemmän grunge-maailmaa sivuavista jylhyyksistä kuten Chris Cornell tai Eddie Vedder. Jälkimmäistä puolta on onneksi huomattavasti enemmän. Stemmalaulussa käytetään oivasti Ullakon siskon Katriinan kirkasta ääntä.
Moniosaiset kappaleet ovat hyvin tasapainossa ja koukkuakin löytyy. Ullakon yksin hoitamia soittimia ei välillä uskoisi yhden miehen työksi, sen verran sujuvaa “bändisoittoa” kuulee. Avausraita Bitter Crown komea kerto saa mukavan annoksen jylhyyttä Katriinan stemmoista. Tired But Unhappyn rauhallinen piano-alku lyö hyvin kättä lähes nightwishmaiselle talttakaarelle piano-kilkutuksineen. Tunnelma on mukavan seesteinen ja melodisuus ja harmonisuus saa nostamaan peukkuja ylöspäin. Pohdiskelevassa päätösraita Going Blindissa paljastuu pieni soundillinen tukkoisuus, joka voi toki johtua myös omista kuunteluvehkeistä, mutta joka on oikeastaan ainoa nipottamisen arvoinen asia. Muilta osin Living Atticilla on pullat melkoisen hyvin uunissa ja tuoreen leipomuksen tuoksu alkaa levitä keittiön ulkopuolellekin.
Ilkka Valpasvuo
http://www.desibeli.net/juttu/1827