millä sitä nyt sitten voisi kutsuakaan. Kuitenkin jokaiselle on varmasti tullut joskus vastaan tilanteita, joissa edes toinen näistä sanoista voisi siinä tilanteessa saada hätytyskellot soimaan.
Pari esimerkkiä. Jotkut pitävät täysin oikeutettuna tietoisesti varattujen iskemistä, koska vastuu tilanteesta nähdään aina yksinomaan suhteessa olevalla. Joskus taas kaveripiirissä voi olla joku joka otetaan aina kuskiksi ilman mitään sen suurempaa vaivanpalkkaa tai rahallista korvausta ja jota käytetään muutenkin taksina aina kun ollaan kyytiä vailla. Entäpä tilanteet joissa joku ostelee kalliita lahjoja tai vie treffeille ja maksaa kaiken. Tai ylipäätään ihmiset joiden hyväntahtoisuutta ja anteliaisuutta olisi helppoa käyttää hyväkseen oman edun nimissä.
Missä kulkee rajasi? Kuinka paljon ylipäätään ajattelet edellä mainituissa ja niiden kaltaisissa tilanteissa muita ihmisiä ja sitä, että ehkä olisi paikallaan ihan oma-aloitteisesti pistää jotenkin puntit tasan tai ottaa huomioon omakin vaikutus tilanteeseen ja kantaa sen tuoma vastuu? Vai onko homma niin kauan mielestäsi ok, kun se ainakin päälisin puolin näyttää kaikille osapuolille sopivan, eikä kukaan ala peräämään oikeuksiaan? Tämä siitäkin huolimatta vaikka jossakin siellä oman mielen sopukoissa ehkä tykyttäisikin selkeä ajatus siitä, että tässä ollaan pahemman kerran elelemässä muiden kustannuksella, etkä itse haluaisi tai suostuisi missään nimessä olemaan heidän asemassaan. Oma häpeänsä, jos ei tajua tai uskalla pitää puoliaan, niinkö? Nautitaan vaan niin kauan tilanteesta kuin suinkin mahdollista, koska se on jokaisen omalla vastuulla ja oma syy, jos antaa muiden kävellä ylitseen.
Millainen on sinun omatunto ja moraali? Millaisissa tilanteissa sinua on testattu ja miten tilanne ratkesi vai onko se kenties edelleen päällä? Kolkuttaako omatunto?
Pari esimerkkiä. Jotkut pitävät täysin oikeutettuna tietoisesti varattujen iskemistä, koska vastuu tilanteesta nähdään aina yksinomaan suhteessa olevalla. Joskus taas kaveripiirissä voi olla joku joka otetaan aina kuskiksi ilman mitään sen suurempaa vaivanpalkkaa tai rahallista korvausta ja jota käytetään muutenkin taksina aina kun ollaan kyytiä vailla. Entäpä tilanteet joissa joku ostelee kalliita lahjoja tai vie treffeille ja maksaa kaiken. Tai ylipäätään ihmiset joiden hyväntahtoisuutta ja anteliaisuutta olisi helppoa käyttää hyväkseen oman edun nimissä.
Missä kulkee rajasi? Kuinka paljon ylipäätään ajattelet edellä mainituissa ja niiden kaltaisissa tilanteissa muita ihmisiä ja sitä, että ehkä olisi paikallaan ihan oma-aloitteisesti pistää jotenkin puntit tasan tai ottaa huomioon omakin vaikutus tilanteeseen ja kantaa sen tuoma vastuu? Vai onko homma niin kauan mielestäsi ok, kun se ainakin päälisin puolin näyttää kaikille osapuolille sopivan, eikä kukaan ala peräämään oikeuksiaan? Tämä siitäkin huolimatta vaikka jossakin siellä oman mielen sopukoissa ehkä tykyttäisikin selkeä ajatus siitä, että tässä ollaan pahemman kerran elelemässä muiden kustannuksella, etkä itse haluaisi tai suostuisi missään nimessä olemaan heidän asemassaan. Oma häpeänsä, jos ei tajua tai uskalla pitää puoliaan, niinkö? Nautitaan vaan niin kauan tilanteesta kuin suinkin mahdollista, koska se on jokaisen omalla vastuulla ja oma syy, jos antaa muiden kävellä ylitseen.
Millainen on sinun omatunto ja moraali? Millaisissa tilanteissa sinua on testattu ja miten tilanne ratkesi vai onko se kenties edelleen päällä? Kolkuttaako omatunto?
Vastaukset 19
Vanhimmat
että ihmisissä löytyy jokunen osa sellaisia vähemmän tunneihmisiä, joilla ei ehkä ole kykyä asettautua eri tilanteissa toisen ihmisen asemaan ja miettiä omia tekemisiä osaltaan myös sitä kautta. Näin ollen sellaisesta ihmisestä saa helposti tunnekylmän kuvan, joka ei ajattele muita, kuin itseään.
Kun ei kykene asettautumaan tai näkemään toisen tilannetta, ei ehkä osaa edes ajatella(ts. ei käy edes mielessä), että joku voi kokea tulleensa hyväksikäytetyksi tai huijatuksi ems.
Itse haluan pyrkiä siihen, että osaisin ottaa huomioon kanssaihmiset, ystävät ja tuttavat valinnoissani niin, että heidän ei tarvitsisi koskaan kokea tulleensa kanssani itseään väärin tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Virheitä tekee kaikki ja epähuomiossa saattaa rajat lipsua, mutta toivottavasti kanssaihmisistä löytyy aina se pieni tärkeä ripaus rohkeutta, että uskaltaisivat kerto, jos olen töpännyt :)
Omat rajani pyrin vetämään niin, että minuun voi luottaa ja kanssani on miellyttävää toimia asiassa, kuin asiassa.
koe tulleesi tänään ahdistelluksi taholtani, mutta kun sä sanoit niin helkkarin hyvin tähänkin :) Olis aika naurettavaa koittaa muotoilla sama asenne vähän erilaisin sanakääntein, joten tyydyn komppaamaan. Näin se menee mullakin !
ahdistu, päin vastoin on ilo jakaa ajatuksia kanssakeskustelijoiden kesken =)
"Millainen on sinun omatunto ja moraali? Millaisissa tilanteissa sinua on testattu ja miten tilanne ratkesi vai onko se kenties edelleen päällä? Kolkuttaako omatunto?"
Mun omaatuntoa on testattu paremminkin päivastaisissa tilanteissa, eli sellaisessa, että pitääkö suostua jonkun "kaverin" pompotteluun ja määräilyyn... monesti nuo tyypit, jotka vaikkapa sitä taksikuskia haluavat, ovat kovia moralisoimaan ja sättimään toista. Syyttävät jo etukäteen, jos ei lähde... katsovat, kuinka riippuvainen tämä toinen ihminen on siitä, että millaisena hänet toisten silmissä nähdään, koetellaan tämän itsetuntoa.
Onko lähtijä tällaisessa tilanteessa itsekäs ja moraaliton, kun antautuu taksiksi, ettei menettäisi kuviteltua "hyvänmiehen mainettaan" hyväksikäyttäjän silmissä, vaiko ylikiltti, kokiessaan tekevänsä toista kohtaan väärin, mikäli ei tätä mene kuljettelemaan...
Omalla kohdallani moraaliset kysymykset koskevat lähinnä valintoja suostumisesta toisen määräilyihin. Kun tällainen taksin pyytelijä menee yli oman toimintansa ja osoittaa, että hän tykkää ihmisistä enitän grillimarinadissa lautasella, moraalinen valinta tulee helpommaksi...
Mä itse antaisin aina jotain korvausta kyydeistä, enkä suostuisi hyväksikäyttäjän rooliin, mutta moni ihminen on kuuluu näihin toisen ryhmän edustajiin... kyytiä vaaditaan ja koitetaan haukkumallakin saada aikaan, mutta korvausta ei olla valmiita antamaan.
Jotkut naiset tykkäävät, että mies maksaa kaiken ja he tuhlaavat mielellään vähän tuntemattomammankin miehen rahoja...
Jotkut ihmiset kokevat, että on sosiaalisesti oikeutettua käyttää joitan tiettyjä ihmisiä hyväksi, mutta ei kaikkia, eli mennään ns. vahvemman oikeudella... toisille pidetään rehellisen ja luotettavan miehen kansikuvaa ja toisille voidaan tehdä mitä vain... jos ei suostu kyytimään, niin varastetaan sen auto... Ainakin ekonomit, mutta myös muut kaupallisilla aloilla toimivat ovat pääsääntöisesti tällaista ihmistyyppiä.
Heillä toiminta ei ole varsinaisesti moraalista, mutta jonkinlainen vääristynyt, vahvemman oikeuteen perustuva omatunto heillä on olemassa. Se on sellainen pelolla ja rangaistuksella, sekä tiukoilla säännöillä luotu omatunto, missä ulkoa tullut säännöstö ja kuri ei ole antanut tilaa sisäisen moraalitajun kehittymiselle.
Tällaista kasvatusmetodia etenkin television kasvatusohjelmissa ollaan ihannoitu: ekonomit levittävät kloonejaan.
ja jotkut ihmiset?
Niin se on, että turha jaaritella.. Menestystä!
mihin jotkut joutuu ja jota joillakin ei selvästikään ole mitään omantunnon tuskia käyttää hyväkseen, jos vaan antaa siihen mahdollisuuden. Selvästi koetellaan tän yhden ihmisen rajoja ja miten paljon siitä saadaan irti. Monestihan se on raha, mikä toimii hyväksikäytön välikappaleena, sitä kun kenelläkään harvemmin liikaa on. Melkein aina porukasta löytyy kuitenkin sellainen ihminen, joka on vähän sellainen hyväntahtoinen, tunnollinen ja järkevä rahan käyttäjä jolla on aina vähän taskun pohjilla. Siltä sitten lainaillaan ajan myötä pieniä summia ja monen taktiikkana näkyy olevan se, että koska kerralla lainaa niin vähän, niin se varmaan unohtuu ajan myötä eikä takaisin maksua tarvitse ees ajatella. Ihan kuten noi autoakin vaativien reissujen kustannukset. Sitten jos alkaa vähän huomauttelemaan, niin on pienistä nipottaja ja pihi. Varmaan röökiäkin polttavat on jossain vaiheessa törmänneet sellaisiin ihmisiin, joilla ei oikein koskaan ole omaa röökiaskia, vaan aina ollaan pummaamassa muilta edes niitä jämiä.
No tossa oli esimerkkejä ns. lokittamisesta, mutta tapahtuuhan tota vastaavaa henkisellä puolellakin. Käytetään kyllä mielellään muiden apua, palveluksia ja henkisiä voimavaroja hyväkseen, mutta ei tunneta mitenkään jääneensä kiitollisuuden velkaan tai nähdä tarvetta vastapalveluksiin ellei sitten tiedossa ole vaikka rahallista korvausta.
...yleensä menee ja minusta se on ihan oikein.
on liikaa, jos pitkään parisuhteessa olleista toinen joutuu maksamaan enemmän. En voisi koskaan ottaa vastaan penniäkään, joita en ole itse ansainnut, en edes esimerkiksi kalliin lahjan muodossa. Enkä koskaan antaisi miehen maksaa ravintolassa tai vastaavassa.
Varatulla sen sijaan on minun mielestäni vastuu koko tilanteesta, vaikka kuka iskisi. Onhan se moraalitonta vapaalta iskeä varattua, enkä itse koskaan tekisi niin (en tosin kyllä iskisi vapaatakaan), mutta vastuu on sillä joka on varattu.
Ja maksan aina kyydistäni, silloinkin kun kukaan muu ei maksa kuskille. Itse en suostu juoppokuskiksi.
ainakin ton rahan suhteen aika selkeä linja. Tietty parasta olis se, kun asiaa ei tarvitsisi juurikaan edes ajatella, vaan että kaikki osapuolet ymmärtäisivät katsoa tilannetta muidenkin kannalta. Tällöin rahasta ei tarvitsisi edes puhua, koska kaikki ylläpitäisivät omalta osaltaan jonkinlaista tasapainoa. Ei sekään hyvä ole, että jokainen sentti lasketaan ja kirjataan ylös vihkoon mitä kukakin on velkaa kenellekin.
"Varatulla sen sijaan on minun mielestäni vastuu koko tilanteesta, vaikka kuka iskisi. Onhan se moraalitonta vapaalta iskeä varattua, enkä itse koskaan tekisi niin (en tosin kyllä iskisi vapaatakaan), mutta vastuu on sillä joka on varattu."
Tästä mä oon eri mieltä. Mun mielestä myös sen iskijän pitäisi tuntea jotain vastuuta tilanteesta, jos tietää iskevänsä varattua. Perusteluna yksinkertaisesti se, että koko tilanne ja sitä kautta suhteen hajottaminen ei olisi edes mahdollista, jos jättäisi varatut rauhaan. Oon kyllä kuullu tolle sun kannalle sellaisia perusteluita, että hyvä suhde kestää kaiken maailman testailijat, eikä onnellista suhdetta voi rikkoa. Sillä siis koetaan olevansa oikeutettuja kokeilemaan onneaan, josko varattu olisi sittenkin napattavissa ja jos on, niin rikkoi ainoastaan onnettoman suhteen jolla ei ole niin väliä. Varmasti jotkut uskovat näin myös omankin kumppaninsa suhteen ja antavat muiden vapaasti yrittää ja koetella hänen uskollisuuttaan. Tuskin kuitenkaan jokainen joka tietoisesti varattuja vokottelee pitäisi erityisemmin siitä, jos joku olisi jatkuvasti testailemassa hänen kumppaninsa uskollisuutta.
niin köyhä, etten edes voisi seurustella, joten mulla ei ole noita ongelmia. :)
Musta on jotenkin outo ajatus, että vastuu pettämisestä olisi kenelläkään muulla kuin pettäjällä itsellään. Tästä päästään juuri siihen kuvioon, kun naiset sanoo, että se ämmä vokotteli mun miehen ja miehet sanoo, ettei se ollut mun vika, kun se nainen iski mut. Eihän siihen tarvita kuin yksi pieni sana: EI! Kyllä minä uskon, että ihmiset pettää vaikka omakin suhde olisi ihan hyvä, mutta kyllä ne pettäjät etsii sen kumppanin, yritettiin heitä iskeä tai ei. Koska mun mielestä siinä on ensi sijaisesti kyse luonteesta, vaikka varmaan tilaisuuskin joskus tekee varkaan.
tän asian tarvitse rahan suhteen olla noin suoraviivaista. Siis että rahalla pitää aina pistää puntit tasan jos toinenkin on pistänyt rahaa tiskiin. Jos olet tällä hetkellä vähän huonossa taloudellisessa jamassa, niin sekin merkkaa monelle varmasti paljon että osoitat arvostusta saamastasi taloudellisesta tuesta, etkä pidä häntä minään raha-automaattina. Niin kuin jo sanoin, niin eihän sitä joka senttiä tarvitse laskea ja kun kaikki on vielä niin suhteellista. Jotkut asiat merkkaavat joillekin vähän enemmän ja toisille taas vähän vähemmän.
Toihan se pettämisen kuvio on. Kuitenkin mä oon sitä mieltä, että siinä on molemmilla oma vastuunsa tilanteesta, eikä kumpikaan voi täysin sysätä syytä toisen niskaan. Tapahtumassa on kuitenkin kaksi osapuolta ja ilman kumpaa tahansa koko tilannetta ei edes synny. Pettäjät pettää varmasti ihan omin neuvoinensakin ja jos onnistuukin iskemään jonkun varatun, niin eikö käy mielessä, että on ihmisen kanssa joka on pettänyt edellistä kumppaniaan ja voi siis aivan hyvin tehdä saman sinullekin? Onko sellainen ihminen ylipäätään tavoittelemisen arvoinen?
samaa mieltä, että kun pettää yhtä kumppania, niin melko todennäköisesti pettää seuraavaakin ja minä en olisi pettäjästä kiinnostunut. Tarkoitin lähinnä sitä, että ei se ole mahdollista, että joku joka ei edes halua pettää voidaan väkisin raahata sänkyyn.
Mulla on niin surkea rahatilanne, että ei mulle olisi varaa lähteä edes treffeille kuin korkeintaan Heselle yhdelle hampurilaiselle...
mutta mä ajoin tossa takaa myös sitä, että ihminen on kuitenkin ihminen, eikä mikään robotti, joka toimii aina tietyn syötteen mukaan. Jotkut sanoo, etteivät he voisi ikinä missään tilanteessa pettää. Aika rohkea lupaus, vaikka tietysti kunnioitettava sellainen. Mun mielestä kukaan ei voi kuitenkaan luvata tuollaisia 100% varmuudella, koska aina on olemassa sekin mahdollisuus, että kiusaus käy liian suureksi. Ihmisiähän tässä kuitenkin ollaan ja ihminen on varsinkin heikkona hetkenä altis houkutuksille. Toi ei tietysti ole mikään oikeutus tai kaiken hyväksi tekevä syy pettämiseen, mutta syy kuitenkin ja ihan todellinen mahdollisuus kenelle tahansa.
Niin ja älä suotta tee rahasta tuollaista ongelmaa. Sulla on kuitenkin selkeesti asenne kunnossa, etkä ole mikään siipeilijä. Asiallinen kaveri pistää sen varmasti merkille ja sillä se ole mikään este tutustumiselle, vaikka mies joutuisikin raottamaan lompakon suuta vähän sua enemmän. Ainakaan mulle toi ei olis mikään ongelma, jos tilanne näyttää kuitenkin siltä, ettei nainen ole mikään onnen onkija ja että hän on kiinnostunut musta eikä mun rahoista.
No esimerkiksi sillä tavalla mua on joskus testattu, että vuosia sitten eräs silloinen miesystävä itse pyysi mua matkojen päähän seuralaisekseen sukulaisensa häihin. En ollut erityisen innokas lähtemään, mutta miehen mieliksi lähdin, kun hän vakuutteli, että reissusta tulisi mukava. Ja hääjuhla itsessään olikin sympaattinen ja hauska. Jossakin vaiheessa reissua mies kuitenkin alkoi jurnuttaa siitä, kun en osallistunut esimerkiksi matkasta hänelle aiheutuneisiin bensakuluihin. Tilanne oli se, että minä olin lähes tuloton opiskelija ja mies taas ihan hyvätuloinen. Solution oli loppujen lopuksi, että jätin miehen.
En osaa ajatella vain itseäni. Suurinpiirtein siten mut on myös kasvatettu. Sellaisia samanlaisia ovat myös kaikki ne ihmiset, jotka ystäväpiiriini kuuluvat ja jotka lähelleni päästän. Paskanpuhuminen oman etuni nimissä ei multa myöskään yleensä onnistu ja varmaan siitäkin johtuen reagoin melko vahvasti, jos ylitseni edes yritetään kävellä epäoikeudenmukaisesti.
tajuakin on tietysti hyvä olla ja harvemmin sitä pari matkaa tai joku pieni summa maailmaa kaataa. Yleensä hyväksikäyttö on joidenkin ihmisten kohdalla selvästi toistuvaa ja kyllä sen varmasti useimmat tajuaa, mutta erot tulevat esille siinä miten siihen suhtaudutaan. Sinänsä harmillista, että loppujen lopuksi niinkin typerä syy kuin raha on hyvin usein se mikä aiheuttaa kitkaa ihmisten välille, kun ei kaikki nää tilannetta samalla tavalla tai selvästikään osaa ottaa muita huomioon.
Kirjoitit:
"Sinänsä harmillista, että loppujen lopuksi niinkin typerä syy kuin raha on hyvin usein se mikä aiheuttaa kitkaa ihmisten välille, kun ei kaikki nää tilannetta samalla tavalla tai selvästikään osaa ottaa muita huomioon."
Juuri niin, aivan. Samaa mieltä tuosta kirjoittamastasi. Ihmisissä on ihan selkeitä eroja siinä, että miten hallitaan esimerkiksi yleisiä rahaan liittyviä pieniä kohteliaisuussääntöjä ja on se kyllä vähän niinkin, että huolimatta sinänsä vaikka sivistyksestäkin, on joillekin aina toisia helpompaa röyhkeästikin käyttää muiden avualiaisuutta ja pyyteetöntä ystävällisyyttä silkkaan omien etujensa ajamiseen...Ikävää se sellainen tietysti, mutta harvempi kai kovin korostunutta opportunismia yleensä pitkälle jaksaa katsella ystävien tai tuttavien taholta. Muiden huomioonottamisessa kun on aika usein sekin etu, että yleensä ts. usein voi luottaa ystävien tulevan pyyteettä apuun, jos joskus itse jotakin palvelusta tarvitsee. Yksinäisempiä varmaan kuitenkin usein ne, jotka eivät muille koskaan vastavuoroisesti mitään anna ( ainakin henkisesti yksinäisempiä, luulisin, joskin arvomaailmansa itse kullakin).
Kaikkein pahinta oikein itsekäs ihminen olisi parisuhteessa ja elämänkumppanina.
varmastikaan tuollaiset opportunistit eivät kaukaa pysy useimpien kavereina tai ainakin kaveruus jää hyvin pinnalliseksi. Joskus kuitenkin kaveruus tai "tekemisissä oleminen" on jollain tasolla tilanteen pakottamaa, jos kyseessä onkin kaverin kaveri tai vaikka joku sukulainen. Lisäksi toi sun ajatelmahan toimii silloin, kun kyseessä ihminen osaa ja uskaltaa pitää puoliaan ja tekee heti selväksi sen, ettei ole kenenkään pompoteltavissa, jos joku erehtyy sellaista yrittämään. Silti heillekin voi tulla eteen kertaluontoisia tai lyhytaikaisia tapauksia, kun ei vielä tunne toista niin hyvin ja sortuu toivomaan tilanteen tasapainottumista luottamalla toiseen, jotta lähempi tuttavuus olisi mahdollista. Tilanteen laukeaminenhan riippuu sitten siitä miten kauan sitä jaksaa katella. Sekin on hyvin yksilöllistä missä vaiheessa kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
Joka tapauksessa tuollaista hyväksikäyttöä tapahtuu ihan pitkälläkin aikavälillä joissakin kaveripiireissä, työpaikoilla ja jopa parisuhteissakin. Sehän se kaikkein pahinta taitaa olla, että ollaan valmiita käyttämään hyväksi jopa omaa kumppaniaan ja sopii ihmetellä miten sellainen suhde jatkuu siitäkin huolimatta, että tilanne on selvä ulkopuolisillekin.
Tietoisesti iskenyt varattua miestä? En ikinä. Olenko antanut varatun miehen iskeä mua? Hyvin harvoin. Periaatteessa se toiminta ällöttää. Mutta tässä vaiheessa vastuu siirtyykin sille miehelle mun mielestä. Mä en voi tietää mitä miehen suhteessa on tapahtunut ja varatuilla miehillä on (kai) tapana valehdella tilanteestaan. Itse en huolisi suhteeseen tai lähtisi odottelemaan varattua miestä. Miehen täytyy itse selvittää tilanteensa. Tehdä päätöksensä ja lähteä. Sitten voi aloittaa uuden suhteen. Näin mä itse toimin ja odottaisin sitä mieheltäkin. Tosin voi olla vaikempaa kun lapsia on tilanteessa mukana. En tiedä.
Mutta olisiko se pettäminen mun vika vai miehen? Kenen vastuulla? Mä sanoisin, että miehen. Silti omatunto voisi kolkuttaa sitä toista naista kohtaan, jos vaikka jälkikäteen selviäisi, että mies on varattu, mutta ei se mun vika olisi.
Eikö se tavallinen tarina pettäjämieheltä ole, että suhde on karikolla ja ihan kohta erotaan. Mun mielestä jos nainen tosissaan uskoo miestä, on vastuu pelkästään varatulla miehellä. Jos nainen ei usko miehen valheita, mutta suostuu pettämiskumppaniksi silti, alkaa olla molemmissa vikaa. Mutta viime kädessä vain pettävä mies on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa vaimolleen/tyttöystävälleen.
Moraalista on helppo puhua mutta elämä on vaikeaa.
aktiivisesti olla kovinkaan iso pahis tarkoittamassasi mielessä. Jotain rötöksiä toki mahtuu munkin tunnolle.
Aloituksestasi mulle tulee enemmänkin mieleen ne kerrat, kun olen passiivisesti käyttänyt ihmisiä hyväkseni. Ei niin, että olisin ottanut jotain vaan niin, että olen ollut antamatta, oman hyväni tähden.
Olen tehnyt elämässäni ratkaisuja, joiden focus on ollut oma hyväni, vaikka sen olisi pitänyt olla lasteni hyvä. Niistä on edelleen huono omatunto, vaikka ne ratkaisut tuskin ovat olleet "muuta kuin normaalia arki-itsekkyyttä". En tiedä kärsikö kersat, mutta itse tiedän, että joissakin asioissa olisin voinut valita toisin.
Ratkaisun hetkellä päätös on tuntunut oikealta... ainakn ihan kokonaan melkein... myöhemmin olen katsellut päätöstäni ja todennut että ihan ihan pikkusen huijasin itseni uskomaan johonkin omaan selitykseeni, jolla oikeutin itsekkään ratkaisun.