Olen hirvittävän mustasukkaista tyyppiä. Mitään syytä mieheni ei ole ikinä antanut tällaiseen käytökseen, vaan tiedän tämän lähtevän omasta kieroutuneesta mielestäni.
Minua ennen mieheni on elänyt erittäin villiä elämää (if you know what i mean....) ja hänellä on runsaasti myös naispuolisia kavereita. Olen heistäkin hirvittävän mustasukkainen. Minulle tulee jopa paha mieli hänen naispuolisista Facebook-kavereista!
Tiedän tämän olevan naurettavaa, lapsellista ja naiivia -ja satutan käytökselläni eniten itseäni. Tiedostan myös sen ettei mustasukkaisuuteni ole mitään syytä. Tiedän mieheni olevan uskollinen ja rakastunut, vain minuun. Silti en osaa rauhoittua, vaan stressaan kaikesta ja vertaan itseäni usein muihin naisiin, myös näihin naispuolisiin ystäviin. Tälmä käytökseni ajaa meitä vain kauemmas toisistaan, vaikka koitankin pitää kaiken sisälläni. Mieheni tietää että olen "mustis-tyyppiä" mutta hänellä ei ole hajuakaan asian todellisesta mittasuhteesta.
Tästä ongelmasta emme pysty mieheni kanssa keskustelemaan sillä hän ottaa mustasukkaisen käytökseni suorana epäluottamuksen osoituksena häntä kohtaan ja loukkaantuu kovin.
Joten, voiko mustasukkaisuudesta päästä eroon? Olen kovasti koittanut, asenteenmutoksia, yms, mutta muutosta ei näy. Pitäisikö ensisijaisesti keskittyä oman itsetunnon kohottamiseen ja sen jälkeen lähestyä ongelmaa uusiksi, mikäli tarpeellista?
Minua ennen mieheni on elänyt erittäin villiä elämää (if you know what i mean....) ja hänellä on runsaasti myös naispuolisia kavereita. Olen heistäkin hirvittävän mustasukkainen. Minulle tulee jopa paha mieli hänen naispuolisista Facebook-kavereista!
Tiedän tämän olevan naurettavaa, lapsellista ja naiivia -ja satutan käytökselläni eniten itseäni. Tiedostan myös sen ettei mustasukkaisuuteni ole mitään syytä. Tiedän mieheni olevan uskollinen ja rakastunut, vain minuun. Silti en osaa rauhoittua, vaan stressaan kaikesta ja vertaan itseäni usein muihin naisiin, myös näihin naispuolisiin ystäviin. Tälmä käytökseni ajaa meitä vain kauemmas toisistaan, vaikka koitankin pitää kaiken sisälläni. Mieheni tietää että olen "mustis-tyyppiä" mutta hänellä ei ole hajuakaan asian todellisesta mittasuhteesta.
Tästä ongelmasta emme pysty mieheni kanssa keskustelemaan sillä hän ottaa mustasukkaisen käytökseni suorana epäluottamuksen osoituksena häntä kohtaan ja loukkaantuu kovin.
Joten, voiko mustasukkaisuudesta päästä eroon? Olen kovasti koittanut, asenteenmutoksia, yms, mutta muutosta ei näy. Pitäisikö ensisijaisesti keskittyä oman itsetunnon kohottamiseen ja sen jälkeen lähestyä ongelmaa uusiksi, mikäli tarpeellista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä. Aivan sama tilanne täällä siis!
Olen noita kyseisiä juttuja pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että syynä tosiaan on itsetunto. Kadehdin itse aina mieheni naispuolisia ystäviä, kuinka hyvin he osaavat meikata, pukeutua, laittaa hiuksensa, poseerata kuvissa. Siitä, mitä heidän päänsä sisällä on, en tiedä, kun en ole heidän kanssaan juuri jutellut.
Minua on auttanut yhteiset lemmenlomat, joista riittää pitkäksi aikaa hyvää ja varmaa mieltä. Sitten toinen on se puhuminen kumppanin kanssa. Tosin ei sitä viitsi koko ajan jankata ja tuoda esille mustasukkaisuuttaan, mutta joskus sitäkin kannattaa hyödyntää. Olen myös miettinyt vierailua psykologilla. Ehkä sen avulla saisi oikeanlaista tilannetajua. Tunnehan siinä on se vahvempi, joka taistelee järkeä vastaan.
En nyt oikein osannut auttaa tilanteessa, mutta tiedät ainakin, että et ole ainoa ongelmasi kanssa :) Tsemppiä!
Vastaan vaikka en osaa sua auttaa. En nimittäin ole itse mustasukkaista tyyppiä enkä ymmärrä mustasukkaisuutta lainkaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos toinen menee niin menee, sitä ei voi eikä kannata etukäteen surra ja asioita pahentaa.
Nimittäin homma menee just kuten itse kirjoitit: "Tiedän tämän olevan naurettavaa, lapsellista ja naiivia... Tiedostan myös sen ettei mustasukkaisuuteni ole mitään syytä... Tälmä käytökseni ajaa meitä vain kauemmas toisistaan, vaikka koitankin pitää kaiken sisälläni." Juuri näin: ajat miehen kauemmas ajatuksillasi ja käytökselläsi.
Oma mieheni on todella mustasukkainen ja olen ruvennut ihan oikeasti ajattelemaan, että taidanpa mennä ja pettää. Jaa miksi? No jotta piru vie ansaitsisin kaikki ne syytökset ja sen kyttäyksen, minkä kohteeksi olen viime vuosina joutunut! Jos mua kuitenkin epäillään niin olispalopulta edes syytä epäillä eikä tarttis ottaa vastaan epäreiluja syytöksiä. Äläkä vaan alennu kontrolloimaan toisen menoja, puheluja ja vaikka FB-kavereita! Jessus sentään, ne vaan on FB-kavereita ja sinä se, jonka kanssa ihminen jakaa todellisen elämänsä!
Siinähän se vain on että jos ei satu olemaan mustasukkaisuuteen taipuva henkilö niin ei tiedä kuinka vaikeaa tästä piirteestä on päästä eroon. Ja vaikka tiedostaa että toiselle nämä syytökset ovat loukkaavaa kuultavaa ja järki sanoo ettei midättömistä asioista, joita oma mustasukkaisuus on paisutellu uusiin mittakaavoihin, kannata riitaa nostaa niin silti onnistuu niin tekemään.
Ja mustasukkaisuuteen taipuvat henkilöt vielä useinmiten omaavat huononitse tunnon niin he näkevät vain aika todennäköisenä että heitä voisi puoliso/kumppani pettää koska maailmassa on parempiakin ihmisiä (niin ainakin täällä ajatellaan). Tai sitten ominaisuus kulkee suvussa (mikä on myöskin hyvin mahdollista täällä päin).
mustasukkasuuden kuriin:) toki viellä vähän olen sillontällön musti mutta luulenpa että sinänsä en ole ollutkaan ikinä musti vaikka niin luulen.
itselläni oli taustalla vanhempien alkoholosmi ja koulukiusaamista mikä kolhi itsetuntoani ja kaikki naiset oli olevinaan parempia kun minä ja varmaan niin miehenikin mielestä.. toki hän katselee muitakin naisia mutta niinhän ne kaikki:)
ennemminkin tuo on vaan pieni mörkö omassa mielessä ja ehkä vaan itsekritiikkiä. huonoa omaa tunoa sitä vertaa itseään muihin ja luulee että mies välittää muista enemmän.. ja myös ne pakkoajatukset kun selvität itsellesi että ja jos podet niistä voi "paraneminen alkaa":)
itse käytän esimerkiksi ajatus mallia: entä sitten vaikka tuokin on noin kaunis "luonteesta kun ei tiedä" eli kaunis ihminen voi olla tosi paskamainenkin:D tai miksi minua nyt vaihtamaan kun kaikki on suhteessa hyvin tai jotain muuta positiivista ajattele itsestäsi.. tai käy jollekkin juttelemassa siitä.
koska ikävää pilata hyvä suhde olemalla musti:) voimia!
Hei, itse oli myöskin tosi mustis kun aloitin seurustelemaan poikakaverini kanssa. Halusin aina tietää mihin hän menee, mitä tekee, milloin tulee, kenen kanssa. Kyttäsin jokaista hänen liikettään ja mahdollisia profiileja netissä jos vaikka joku tyttö olisi kommentoinut jotain. Mutta kaikki muuttui pikku hiljaa kun aloin tiedostamaan käytökseni sairauden ja oma mieheni näytti loistavaa esimerkkiä siitä kuinka luottaa toiseen. Olin jopa joskus vihainen miehelleni siitä ettei hän koskaan ollut mustasukkainen.. :D (johon hän vastasi ihanasti "miksi mun pitäis olla mustasukkainen? jos sä sanot että sä rakastat mua niin miksen luottaisi suhun?")
Nyt kun olen alkanut opiskelemaan miesvaltaista alaa (tässä kohtaa miehen epämustasukkaisuus tuli eniten ilmi kun suurin osa kavereistani sattuu olemaan miehiä ja voin mennä baariin huolettomasti heidän kanssaan ilman miestäni) ja olen saanut itsetuntoni hyvälle tasolle (pidän itseäni jopa ihan nättinä) niin mustasukkaisuus on vain kadonnut. Mahdollisesti tähän on myös vaikuttanut se että ikää on tullut lisää 6 vuotta suhteen alkamisesta.
Toivottavasti saat oman mustasukkaisuutesi kuriin myös, se vaatii pitkäjänteistä ajatustyötä ja itsetunnon kohottamista. Kaikkea hyvää teille!
sillä erotuksella, ettei miehelläni ole ollut ns. villiä elämää. Olisi hyvä tietää, miten tästä päästään eroon. Käyn jo terapiassa, mutta minusta tuntuu, ettei siitä ole apua. Terapeutista ongelma vaikuttaa vähäpätöiseltä muihin ongelmiin nähden. Varmaan kerkeää erota siihen mennessä, kun asiaa ruvetaan käsittelemään.