Mies vaikka ladonseinästä

Oliko miehesi tuollainen jo heti alussa vai kehittyikö hänestä passiivinen telkkarin tuijottaja suulaamman ja fiksumman, ehkä myös kätevämmän vaimonsa ansiosta? Itse en ole erityisen suulas mutta en saa ukkoa kasvatettua sisäsiistiksi ja siksi joudun koko ajan huomauttelemaan vähän kaikesta. Hän olisi innokas tiskaamaankin joskus ja laittamaan ruokaa, mutta silloin on kaaos keittiössä, jonka purkamiseen minulla menee taas ihan suhteettomasti aikaa! Joten joudun monesti kieltämään "osallistumisen kotitöihin". Pyykkäyshommissa myös mies sekoittelee värit ja kuidut, pilaten valtavan määrän vaatteita, joten senkin kiellän aina jos ehdin väliin. Oppi ei mene perille kuitenkaan. Joten mies istahtaa usein tyytymättömänä nojatuoliin ja odottaa koska tulee valmista. Kurjaa! Oma piha voisi olla pelastus, sieltä voisi löytyä jotain mielekästä puuhaa myös meidän ukolle.

Äkkipäätä tuntuu surulliselta, että joku tyytyy puolisoon, jonka kanssa ei pysty keskustelemaan mistä tahansa, mutta toisaalta mikäs siinä jos sinä olet onnellinen... Minulle itselleni on tärkeää, että se optio on olemassa, vaikka ei joka päivä puhuttaisikaan syntyjä syviä. On paljon asioita ja aiheita, joista on antoisampaa puhua naispuolisten ystävien kanssa, koska ne nyt vaan sattuvat kiinnostamaan naisia enemmän. On silti kiva tietää, että mies pystyy tarvittaessa esim. erittelemään omia tunteitaan ja puhumaan ihmissuhteista, vaikka se ei mikään intohimo hänelle olekaan.

Olen vähän liian myöhään kypsynyt, joten siinä vaiheessa kun olin valmis etsimään elämänkumppania, vaikutti siltä, että kaikki älykkäät, fiksut ja kunnolliset miehet oli jo varattu. Löysin sitten miehen, joka ehkä jonkun muun mielestä olisi ollut ö-luokkaa, mutta tekee minut hyvinkin onnelliseksi. Ristimme tässä liitossa on se, että miehelläni on takana konkurssi ja siinä velassa riittää maksamista eli ulkoisesti kovinkaan loistokasta elämää emme pääse luultavasti koskaan elämään. Mies on kuitenkin älykäs ja hauska keskustelija, komea ja hyvä rakastaja. Uskon ettei kaikkea voi aina saada, joten ennen kuin rupeaa kranttuilemaan liikaa, kannattaa miettiä mikä on itselle tärkeintä. Minulle tärkeintä on viettää aikani hyvässä ja mielenkiintoisessa seurassa ja sitä tämä avioliitto on tarjonnut jo 5 vuotta:)

Ps. Miten pyykin pesu voi olla niin vaikeaa?!! Pistä omat erikoisherkät alusvaatteesi ja neuleesi omaan jemmaan, jos ne menevät muuten pilalle. Meillä mies pesee pääosin kaiken pyykin. Hän pistää kaiken normaalia materiaalia olevan 40 C pesuun, lakanat ja pyyhkeet 60 C, villavaatteet ja muut epämääräiset jättää kopan pohjalle, josta minä niitä aina välillä urakoin:) Mies hoitaa myös lattioiden siivouksen, minkä tähden meillä saattaa silloin tällöin löytyä villakoiria huonekalujen alta, mutta paljonko väliä! Minä teen ruuat ja hoidan tiskit, kun tykkään eniten keittiöhommista. Minä en viitsi niuhottaa jostain pienistä yksityiskohdista, on mukavaa kun kumpikin osallistuu kodin hoitoon oman siivousfilosofiansa mukaisesti.

Onnenomena kirjoitti:

Äkkipäätä tuntuu surulliselta, että joku tyytyy puolisoon, jonka kanssa ei pysty keskustelemaan mistä tahansa, mutta toisaalta mikäs siinä jos sinä olet onnellinen... Minulle itselleni on tärkeää, että se optio on olemassa, vaikka ei joka päivä puhuttaisikaan syntyjä syviä. On paljon asioita ja aiheita, joista on antoisampaa puhua naispuolisten ystävien kanssa, koska ne nyt vaan sattuvat kiinnostamaan naisia enemmän. On silti kiva tietää, että mies pystyy tarvittaessa esim. erittelemään omia tunteitaan ja puhumaan ihmissuhteista, vaikka se ei mikään intohimo hänelle olekaan.

Olen vähän liian myöhään kypsynyt, joten siinä vaiheessa kun olin valmis etsimään elämänkumppania, vaikutti siltä, että kaikki älykkäät, fiksut ja kunnolliset miehet oli jo varattu. Löysin sitten miehen, joka ehkä jonkun muun mielestä olisi ollut ö-luokkaa, mutta tekee minut hyvinkin onnelliseksi. Ristimme tässä liitossa on se, että miehelläni on takana konkurssi ja siinä velassa riittää maksamista eli ulkoisesti kovinkaan loistokasta elämää emme pääse luultavasti koskaan elämään. Mies on kuitenkin älykäs ja hauska keskustelija, komea ja hyvä rakastaja. Uskon ettei kaikkea voi aina saada, joten ennen kuin rupeaa kranttuilemaan liikaa, kannattaa miettiä mikä on itselle tärkeintä. Minulle tärkeintä on viettää aikani hyvässä ja mielenkiintoisessa seurassa ja sitä tämä avioliitto on tarjonnut jo 5 vuotta:)

Ps. Miten pyykin pesu voi olla niin vaikeaa?!! Pistä omat erikoisherkät alusvaatteesi ja neuleesi omaan jemmaan, jos ne menevät muuten pilalle. Meillä mies pesee pääosin kaiken pyykin. Hän pistää kaiken normaalia materiaalia olevan 40 C pesuun, lakanat ja pyyhkeet 60 C, villavaatteet ja muut epämääräiset jättää kopan pohjalle, josta minä niitä aina välillä urakoin:) Mies hoitaa myös lattioiden siivouksen, minkä tähden meillä saattaa silloin tällöin löytyä villakoiria huonekalujen alta, mutta paljonko väliä! Minä teen ruuat ja hoidan tiskit, kun tykkään eniten keittiöhommista. Minä en viitsi niuhottaa jostain pienistä yksityiskohdista, on mukavaa kun kumpikin osallistuu kodin hoitoon oman siivousfilosofiansa mukaisesti.

Lue lisää

Ei ole kysymys tyytymisestä johonkin vaan ihan itsenäisestä, ja 30 vuoden jälkeen voi sanoa, myös onnellisesta valinnasta. Meidän suhteelle kantava voima on aina ollut fyysinen hyvä olo ja vetovoima, joka roihuaa entisen laisena vieläkin. Keskusteluja ei todellakaan meillä ole juurikaan ollut; toki puhumme asioista esim., lasten kasvatuksesta, loman vietoista jne. eli kaikesta siitä tavallisesta arkielämästä. En koe syvällisemmän keskustelun puutetta hankalana. Arvostan miestäni ja tunnen olevani arvostettu. Meille se riittää, emmekä ota paineita niistä opeista, joissa pidetään keskustelua kaikesta ja kaikista toimivan parisuhteen edellytyksenä.

Hyvien naisten määrä on myös vähäinen. Nalkuttavia naisia kyllä riittää. Missä ovat rehelliset ja huumorintajuiset naiset joille riittää yhdessä tekeminen ja arjen jakaminen. Yleensä naisen itsekkyys kasvaa koulutuksen myötä.

en osaa sanoa,