Niin ja olen Mies että ei tule mitään väärinkäsityksiä :)
Taustatietoa: Niin erosimme muutamia kuukausia sitten, hän pisti välit poikki, mutta asiaan ei liity muita henkilöitä, muuten oli kivaa mutta homma ei vaan toiminut, eikä ero ollut riitaisa, oli itsellänikin käynyt ero muutaman kerran mielessä. No nyt pari päivää sitten laitoin hänelle viestiä että mitä kuuluu, hän vastasi ja viestittelimme jonkun aikaa.
No sitten laitoin parin päivän päästä että voisimmeko olla vaikka kavereita kun meidän välimme ei ole huonot (minun mielestä ainakaan), ja korostin sitä että en yritä vikitellä häntä. (no täytyy tunnustaa että ehkä pyörittelin päässäni ajatusta että saattaisin saada hänet takaisin sitä kautta, joo paskamaista, tiedän :) ). Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna se kaveruus olisi paras idea. Minulla ei oikeastaan ole enää mitään kaipailua hänen suhteen. Ja tiedän että ei siitä seurustelusta tulisi mitään nimittäin se ongelma miksi erosimme ei ole muuttunut.
No nyt sitten odottelen edelleen hänen vastaustaan, ja vähän tuntuu siltä että ei hän taida siihen vastatakaan ja sekös minua repii. Tympii suunnattomasti kun kysyy suoran kysymyksen niin toinen ei sano siihen mitään, ja siis pari päivää sitten viestittelimme ihan hyvissä merkeissä.
Kyllä minä ymmärrän että hänestä se voi olla huono idea, mutta miksi ei voi vastata mitään? Ja siis vielä että se seurustelu ei kaatunut siihen että emme olisi sopineet yhteen, vaan tykkäsimme samoista asioista, emmekä riidelleet, joten ajattelin että kaveruus voisi olla hyvä idea.
Niin Naiset, onko hänellä vielä jotain tunteita minua kohtaan ja hän ei vain halua herätellä niitä? Vitutanko minä häntä vain niin paljon että ei kiinnosta? Onko vain huono idea? Mutta siis pääkysymys on se että miksi ei voi sanoa edes että haista paska ei kiinnosta, vaan pitää leikkiä mykkäkoulua? Onko se joku naisten taktiikka? :) Olisi mukava saada suoraan kysymykseen suora vastaus....
Taustatietoa: Niin erosimme muutamia kuukausia sitten, hän pisti välit poikki, mutta asiaan ei liity muita henkilöitä, muuten oli kivaa mutta homma ei vaan toiminut, eikä ero ollut riitaisa, oli itsellänikin käynyt ero muutaman kerran mielessä. No nyt pari päivää sitten laitoin hänelle viestiä että mitä kuuluu, hän vastasi ja viestittelimme jonkun aikaa.
No sitten laitoin parin päivän päästä että voisimmeko olla vaikka kavereita kun meidän välimme ei ole huonot (minun mielestä ainakaan), ja korostin sitä että en yritä vikitellä häntä. (no täytyy tunnustaa että ehkä pyörittelin päässäni ajatusta että saattaisin saada hänet takaisin sitä kautta, joo paskamaista, tiedän :) ). Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna se kaveruus olisi paras idea. Minulla ei oikeastaan ole enää mitään kaipailua hänen suhteen. Ja tiedän että ei siitä seurustelusta tulisi mitään nimittäin se ongelma miksi erosimme ei ole muuttunut.
No nyt sitten odottelen edelleen hänen vastaustaan, ja vähän tuntuu siltä että ei hän taida siihen vastatakaan ja sekös minua repii. Tympii suunnattomasti kun kysyy suoran kysymyksen niin toinen ei sano siihen mitään, ja siis pari päivää sitten viestittelimme ihan hyvissä merkeissä.
Kyllä minä ymmärrän että hänestä se voi olla huono idea, mutta miksi ei voi vastata mitään? Ja siis vielä että se seurustelu ei kaatunut siihen että emme olisi sopineet yhteen, vaan tykkäsimme samoista asioista, emmekä riidelleet, joten ajattelin että kaveruus voisi olla hyvä idea.
Niin Naiset, onko hänellä vielä jotain tunteita minua kohtaan ja hän ei vain halua herätellä niitä? Vitutanko minä häntä vain niin paljon että ei kiinnosta? Onko vain huono idea? Mutta siis pääkysymys on se että miksi ei voi sanoa edes että haista paska ei kiinnosta, vaan pitää leikkiä mykkäkoulua? Onko se joku naisten taktiikka? :) Olisi mukava saada suoraan kysymykseen suora vastaus....
Vastaukset 19
Vanhimmat
En siis kehtaa enää ruveta hänelle viestejä lähettelemään että miksi et vastaa, kun tuntisin itseni ahdistelijaksi, varsinkin kun hän ei edes vastaisi niihin :)
se syy ole just tässä "no täytyy tunnustaa että ehkä pyörittelin päässäni ajatusta että saattaisin saada hänet takaisin sitä kautta, joo paskamaista, tiedän". kyllä se sua jo tuntee kun olette kerran seukanneet ja tietää mitä mietit. siks ei ole vastannut kun tietää mitä ajattelet ja kuinka toimit.
kyllä siitä sulle kaveri tulee, mutta vasta sitten, kun on varman, että olet päässyt oikeasti yli koko jutusta ja niin hänkin. harvoin kenestäkään muutenkaan ainakaan aikuisena pyytämällä kaveria saa, ne hommat vaan pyörähtää ystävyyteen jos on pyörähtääkseen...
Yhteys häneen päin ja takaisin toimii, jos sen viestinnän merkitys aina ohjaa teidät omille teille tai on suhteen osalta neutraalia. Hänellä voi olla tunteita sinua kohtaan mutta ne ovat suoraan ristiriidassa sen kanssa, että hän ehdottomasti tietää haluavansa jotain muuta. Siksi hän pisti välit poikki. Jos viestintä ei takaa, että ne pysyy sillätavalla niin sitten ei viestitä. Pelkkä lupaus ei riitä vaan siihen on osattava lisätä ne omat syysi sille, miksi näet, että ero on ainoa järkevä ratkaisu. Siirtymistä erilleen helpottaa, kun joko pysyy erillään toisesta tai sitten osaa käsitellä ne eroamisesta syntyvät hankalat tunteet toisen kanssa ilman kaipailuja keskinäiseen parisuhteissa tapahtuvaan hellyyteen. Jos olette kavereita niin sitten pitää osata olla kaveri, joka ei lähentele.
"Jos olette kavereita niin sitten pitää osata olla kaveri, joka ei lähentele."
Huoh... siis en ole lähennellyt häntä. Lähetin viestin jossa kysyin että voimmeko olla kavereita (ei ole minun mielestä lähentelyä).
Ja siis se koko homman pointti oli siinä että miksi hän ei vastaa MITÄÄN? Kyllä minä ymmärrän jos hän ei halua olla minun kanssa missään tekemisissä, mutta miksi hän ei voi sanoa sitä, jos asia on niin?
Jos ajattelit jossain ajatuksen nurkassa enemmän niin kyllä hän tajusi siitä viestistäsi. Vihjeeksi riittää, jos et erikseen ottanut viestissäsi tuota ajattelemaasi skenaariota huomioon ja sulkenut sitä pois. Hän kyllä ajatteli ihan samat kuviot ja tuntee sinun ajatteluasi. Kaikki temput.
Ehkä hän ei halua sanoa mitään liian pahasti, ettei mahdollinen kaveruus kariutuisi.
Ehkä kaveruus toimii, kunhan reilusti lupaa ensin pitkää taukoa.
Kaikista paras olisi, jos puhut eroamisen tunteista hänelle. Et vain voi alkaa valehtelemaan niistä suuntaan tai toiseen.
Naiset ovat tällaisissa asioissa niin epäloogisia. Nainen rakastaa valtaa ja jos hän tietää sinun kärvistelevän vastausta odotellessa, on hän aivan hekumassa. Sellaisessa hekumassa, mitä vain toivot joskus naisellesi sängyssä tuottavasi.
Naiset ovat ihan dorkia!
siis ei sitten enää kysellä perään, jos ei vastaa. Silloin toinen ei halua olla tekemisissä ollenkaan, eikä pitää yhteyttä. Jos vastaa, niin on eri asia, mut kun ei kerran vastaa, niin se on mennyttä elämää. Ei sitä kannata miettiä miksi ei vastaa, ei se vastaus muuta asiaa, eikä saa ketään vastaamaan mitään, jos ei halua vastata. Miten asia voi olla joillekin noin epäselvä.
Sehän on päivänselvää, että kun hän on laittanut välit poikki ja ei vastaa enää mihinkään, se on mennyttä elämää. Turha sun on kuvitella tai arvuutella enää mitään. Rautalangastako se pitää vääntää, että se tarkoittaa, että en halua olla sun kanssa missään tekemisissä, en edes kohteliaan tekstiviestin vertaa, enkä edes sen vertaa, että kieltäytyisi kohteliaasti. Se tarkottaa, ettet ole hänelle sen pikku tekstarin arvoinen, etkä tasan minkään arvoinen. Miehet vastaa tohon, ettei ne käytä puhelinta, eikä pidä tekstareista. Olkoon vaikka siinä sulle selitystä.
vitun idiootti joten älä vaivaa enää hänellä päätäsi.
Numero pois puhelmien muistista ja sillä hyvä.
Tällaisia pissapäitä tulee vastaan silloin tällöin itse kellekin.
Aivan samaa on tapahtunut kuule minullekin että on yritetty olla ystäviä joko tapailun/seurustelun jälkeen tai jopa muutenkin ja nainen ei vastaa sitten viestiin.
Jos ei ihminen osaa olipa sitten mies tai nainen vastata viestiin niin ei ole paskankaan arvoinen.
Unohda ja siirry eteenpäin. Hän ei ole sinun arvoinen.
mitä sanoisi, jota jää pohtimaan moneksi päiväksi ja lopulta on kulunut niin kauan aikaa, että tuntuu ihan typerältä enää vastata mitään.
Totta, mulle käy joskus noin. Tai sitten ei saman tien vastaa ja se vain unohtuu. Eikä sitä ymmärrä että jotkut jäävät pohtimaan asiaa noinkin paljon. Onneks omat kaverit tietää ja ymmärtää jos en aina vastaa.
Joku tuossa edellä sanoi että paskakin on arvokkaampi kuin ihminen joka ei vastaa viestiin. Mun mielestä ei kannata ottaa tekstiviestittelyä niin älyttömän vakavasti. Joku joku ei vastaa niin ei vastaa, mitä sitä sen enempää miettimään ja päiviään pilaamaan. Ihmisillä on erilaiset käsitykset viestietiketistä - tai no jokainen varmasti tietää että vastaaminen olisi kohteliasta, mutta ei välttämättä tajua kuinka paljon vastaamatta jättäminen loukkaa. En minä ainakaan ole tajunnut että joku unohtunut tai minusta turhalta tuntunut lähettämättä jäänyt viesti on voinut jonkun saada ajattelemaan että olen täysi paska.
Jos on jotain tärkeää asiaa niin kannattaa soittaa.
ei siis oteta vakavasti. Sen ihmissuhteen tärkeyden voi sit rinnastaa suoraan siiihen.
Hei, en viestaa koskaan, en vastaa, en reagoi, olen kuin halvaantunut.. älä ota sitä vakavasti, vaikka olen sinulle kuin en olisikaan olemassa.. Hei ei tässä mitään, kaikkiko hyvin? No jonkun edellisentyyppisen ihmisen mielestä kyllä.
Ei viesti sinällään, vaan se täydellinen välinpitämättömyys, joka kielii vaan siitä, että en välitä mistään, mitä sinä haluat sanoa, enkä haluakaan välittää, eikä tulisi mieleenkään, että piittaisin yhtään mitään sinun asioistasi.. Näinhän se menee.
"(no täytyy tunnustaa että ehkä pyörittelin päässäni ajatusta että saattaisin saada hänet takaisin sitä kautta, joo paskamaista, tiedän :) )"
siinähän se tulikin. Taitaa olla parempi että annat vaan olla. Nainen on luultavasti sinulle jos suoraan sanonutkin, mutta et ole vain kuunnellut.
"siinähän se tulikin. Taitaa olla parempi että annat vaan olla. Nainen on luultavasti sinulle jos suoraan sanonutkin, mutta et ole vain kuunnellut."
Siis voi jessus.... Siitä on nyt jo jonkin aikaa kun ajattelin että pitäisikö vielä yrittää hänen kanssaan ja tulin myöhemmin siihen tulokseen että en halua, vaan korkeintaan haluan olla kaveri. Ja kun viestittelimme vähän aikaa sitten hän EI sanonut minulle mitään siihen viittaavaa että ei halua olla minun kanssa tekemisissä, itseasiassa hän sanoi että oli mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Eikä se ole minulle ongelma jos hän ei halua, vaan se miksi hän nyt yhtä äkkiä leikkii mykkäkoulua kun muutava päivä sitten hän viestitteli ihan mielissään kanssani (ainakin viesteistä päätellen). Minä vain haluaisin vastauksen, ihan sama minkälaisen :) ehkä teidän mielestä olen pöljä mutta minua tympii kun ei voi vastata suoraan kysymykseen.
"siinähän se tulikin. Taitaa olla parempi että annat vaan olla. Nainen on luultavasti sinulle jos suoraan sanonutkin, mutta et ole vain kuunnellut."
Siis voi jessus.... Siitä on nyt jo jonkin aikaa kun ajattelin että pitäisikö vielä yrittää hänen kanssaan ja tulin myöhemmin siihen tulokseen että en halua, vaan korkeintaan haluan olla kaveri. Ja kun viestittelimme vähän aikaa sitten hän EI sanonut minulle mitään siihen viittaavaa että ei halua olla minun kanssa tekemisissä, itseasiassa hän sanoi että oli mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Ja nyt ihmettelen että miksi pitää leikkiä mykkäkoulua kun muutama päivä sitten hän viestitteli kanssani ihan mielissään (ainakin viesteistä päätellen). Olen varmaan pöljä teidän mielestä mutta olisi mukava saada vastaus kysymykseen, ihan sama minkälainen :)
perse. tuli 2 kertaa ja vähän erilainen kun teksti hävisi ensin ja piti kirjoittaa uudestaan.....
miks sua ylipäätään kiinnostaa miks joku ei vastaa. Mikset käytä energiaasi sellaseen ihmiseen, joka vastaa? Ei tollasten perään kannata huudella, tulee vaan pää kipeäks, jos liikoja miettii.
Toisin sanoen vastaamattomuus tarkottaa, ETTÄ ET KIINNOSTA YHTÄÄN! Se on harkittu teko (tekemättömyys) jonka tarkotuksena on saada sut tajuamaan, ettei edes tekstari sun kanssa kiinnosta, saati sit mikään enempi.
Jotkut älyää heti, sä et tajuais, vaikka sen rautalangasta vääntäis.
Ensimmäinen kerta voi olla vahinko, jos et heti käsitä, mutta sen jälkeen pitää alkaa tajuta.
En usko, että olisi kiukkuinen, jos kerran ihan sovussa erositte. Ehkä turhautunut JOS ei halua yhteyksissä olla.
Itse en osaa kuvitella, että ryhtyisin vakavan parisuhteen päättyessä (edes sopuisasti) suoraan platoniseen ystävyyssuhteeseen. Jos vuosia oltu yhdessä, niin seurustelukumppani ei yksinkertaisesti muutu tuosta vain ystäväksi. Siihen olisi muutoin vaadittu erittäin pitkä aika suhteen aikana siten, että ei olisi ollut jäljellä muuta kuin ystävyys. Eli itse tarvitsisin kyllä "vieroitusjakson" että voisin oikeasti ihmiseen suhtautua vain ystävänä.
Sitä en sitten taas osaa sanoa, miksei sinulle suoraan uskalla sanoa. En keksi mitään syytä ja itse taidat exänä paremmin tietää. Ehkä pelkää, että alkaisit puhumaan takaisin parisuhteeseen eikä sitä halua vaikka kaipaakin? En tiedä. Ei ole "naisten taktiikka", ihan exäsi vaan ja syyt tuntemattomat. Voisiko olla, että olette vielä nuoria ja jostain syystä vaan ei tajuta suoraan sanoa tai asettua toisen, tietämättömän, asemaan?
Joo voitte lopettaa höpinät. Hän vastasi ja asia on loppuun käsitelty :)
hienoa :) toivottavasti asia ratkesi teidän molempien hyvään mieleen :)