Tasa-arvo parisuhteessa?

En usko mihinkään "miesten ja naisten töihin". No jaa, ehkä jotkut asiat jotka vaativat paljon fyysistä voimaa voivat olla "miesten töitä", mutta ei meillä ainakaan sellaisia hommia edes ole, kun kerrostalossa asutaan. Ei ole puutarhahommia, ei kukkien hoitoa, ei puutalkoita, ei takan lämmitystä, ei saunan lämmitystä.

Meillä ei ole autoa, joten sitä ei tarvitse huoltaa eikä rassata. Tietokoneita on kaksi, molemmilla omansa, ja molemmat hoitavat oman koneensa huollot, päivitykset, puhdistukset sun muut itse.

Minä kasaan Ikean huonekalut, kun olen siinä näppärämpi ja tykkään siitä puuhasta. Mieheni kantaa pakkaukset kotiin, koska on vahvempi.

Muuten meillä tehdään aika tasaisesti kodin hommia molemmat. Olemme itsestään, siitä kummemmin sopimatta ajautuneet tiettyihin kaavoihin. Mies tiskaa aina, minä pesen pyykit aina. Imuroinnin hoitavat molemmat, kuka nyt ehtii ja haluaa. Kaupassa käydään yhdessä kerran viikossa tekemässä isompi ostosreissu. Muuten kumpikin käy viikolla lähikaupassa muutaman kerran.

Ruokaa meillä tehdään kotona hyvin harvoin, jos tehdään niin minä teen. Minä myös leivon silloin tällöin. Tämän teen oikein mielelläni.

Ai niin, olemme nelikymppisiä molemmat.

mutta teenpä kumminkin…

Tasa-arvoisuus suhteessa tarkoittaa sitä että molemmilla on yhtäläiset oikeudet päättää työstään, ammatistaan ja tehdä taloudellisia päätöksiä (eli ostaa / myydä). Eikä siihen vaikuta sukupuoli.

Tämä keskustelu ”roskapussin” viennistä on sanoisinko – typerää. Kyse on siitä, että jos toinen joutuu tekemään ne ”vähemmän” arvostetut työt kotona vain siksi että on sukupuoleltaan nainen/mies, on epäoikeudenmukaista.

Mutta jos kumpikin pitää toisen työpanosta, oli se sitten vaikka wc pesua, arvokkaana ja tärkeänä tehtävänä, ei alistussuhdetta ole. Eli jos molemmat toimisivat vaikka kuinka perinteen mukaan, mutta kokevat että työpanos on yhtä tärkeä, ei ongelmaa ole!

Ongelma on siis se, että ei esim. itse arvosta työtään tai puoliso ei arvosta sitä työtä mitä tekee kodin hyväksi. Se EI tarkoita sitä että kaikki pitää / täytyy tehdä aina puoliksi. Tulee mieleen lähinnä penskat jotka tappelevat tehtävistään…

Tasavertaisuus tarkoittanee että annatte arvon toiselle ja verrannollisesti olette yhtä ”arvokkaita”.

keskustelkaa hyvät ihmiset kerrankin juurta jaksain asia. Kokeilkaa eri variaatioita rohkeasti, ei kaikkea tarvitse matkia toisilta.

Meillä jotkut asiat kulkee varsin perinteisesti, jotkut eivät. työt on jaettu sen mukaan mikä kiinnostaa, sujuu, kummalla on taitoa jne. Eikä kumpikaan väheksy mitään työtä, mitä kotona tehdään.

Esimerkkejä, siivouksen kokonaisvastuu on minulla, eli mitä tehdään ja milloin ja hän auttaa. Tilapäiset imuroinnit menevät niin, että häntä tuntuu ärsyttävän ensimmäisenä roskat ja pölyt, joten hän imuroi silloin. Auton huolto ym. on hänen vastuullaan, en oikeasti ole pätkääkään kiinnostunut koko rakkineesta kuin ajaakseni sillä. Toki on pakko laittaa joskus pesunesteet, tarkistaa ilmat jne., myös minun.

Työt joita molemmat inhoaa me teemme yhdessä, tai vuorotellen. Astianpesu, pyykinpesu.

Meillä ei ole juurikaan töitä, joita toinen ei tarvittaessa voisi tehdä kun toinen on estynyt. Ainoa on ehkä tilinkäytöt, ne ovat molemmilla omat.