Väärä ensivaikutelma?

Olemme vuoden seurustelleet poikaystäväni kanssa ja olen vieraillut hänen isänsä ja tämän naisystävän luona.

Ihan hyvin vierailut ovat menneet, mutta en tunne heitä vielä hyvin. En huomannut väleissämme mitään poikkeavaa.

Erään riidan yhteydessä poikaystäväni pamautti ilmoille, että hänen isänsä ei pidä minusta ja sanoo minun olevan ''teennäinen hempukka'', nyt tietysti sanoo että isänsä ei vaan tunne minua vielä kunnolla, ja minun tulisi ''murtaa ennakkoluulot''

En vaan saa ajatusta mielestäni, enkä tahtoisi enää edes vierailla hänen isänsä luona. Ei oikeen edes kiinnosta todistella mitään, koska esittäydyin heille vain ihan omana itsenäni...
Enkä huomannut näissä muutamissa vierailukerroissamme MITÄÄN erikoista, juttelimme vain normaaliin tapaan.

Onko muilla samoja kokemuksia? Onko ennakkoluulot väistyneet ja väärä ensivaikutelma saatu korjattua?
557623
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 55

Vanhimmat

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Paitsi, että poikaystävä sanoi, etten kelpaa hänen perheelleen. Siis hänen äitinsä olis hänelle niin sanonut, kun olin ekaa kertaa heidän luonaan käynnyt.

Ei siinä sitten enää huvittanut edes seurustella koko pojan kanssa. Ihme sakkia koko perhe. Ihan normaalisti ja ystävällisesti olin käyttäytynyt. Ja ei kelpaa. Vituttaa vieläkin kun ajattelee, että on joillakin otsaa. Itsellaan oli niillä vanhemmilla suhde ihan päin helvettiä, mitä pojalta kuulin.

No siis lähdin kalppimaan siitä suvusta (onneksi) nopeasti. Olisi varmaan ollut vaan kamalampaa jatkossa.

Nyt on ihana mies ja ihanat appivanhemmat. Ihan ystäviä ollaan.

Äänestä
  • yleensä jos heti tuomitaan se miniä kandidaatti on siinä suvussa itsessään jotakin pahasti vialla. Eihän kukaan normaali ihminen ensi seisomalta tuomitse ketään ennekuin paremmin tuntee. Tuo kertoo heti siitä, että pojan vanhemmat eivät kunnioita tämän elämää ja päätöksiä vaan haluavat itsekkäästi ulottaa valtansa joka paikkaan sen kummemmin miettimättä mitä se muiden elämälle aiheuttaa.

    Äänestä

  • Tekstistäsi voi jo päätellä, että kundikaverisi vanhemmat näkivät mitä pinnan alla kuohuu.

    "Ihan ystäviä ollaan". Mitä toi ihan tuossa tarkoitti?

    Äänestä

  • päättelyn helppous kirjoitti:

    Tekstistäsi voi jo päätellä, että kundikaverisi vanhemmat näkivät mitä pinnan alla kuohuu.

    "Ihan ystäviä ollaan". Mitä toi ihan tuossa tarkoitti?

    Eipä ole tapana vieraisilla kiroilla, osaan käyttäytyä. Voimasana tässä yhdessä kohtaa siksi, että siltä todella tuntuu vieläkin. Ja tosiaan ystäviä ollaa nykyisten appivanhempien kanssa eli mökkeillään yhdessä ja vieraillaan puolin toisin. Ei ongelmaa ja ei ole ollut muidenkaan kanssa. Näille eräille ei vaan taida kukaan kelvata. Äitini sanoikin osuvasti "Maanpäältä ei tarpeeksi hyvää löydy ja taivaasta ei anneta." :D

    Äänestä

  • Minnikäinen kirjoitti:

    yleensä jos heti tuomitaan se miniä kandidaatti on siinä suvussa itsessään jotakin pahasti vialla. Eihän kukaan normaali ihminen ensi seisomalta tuomitse ketään ennekuin paremmin tuntee. Tuo kertoo heti siitä, että pojan vanhemmat eivät kunnioita tämän elämää ja päätöksiä vaan haluavat itsekkäästi ulottaa valtansa joka paikkaan sen kummemmin miettimättä mitä se muiden elämälle aiheuttaa.

    eR2QgM ydfgovlqbmvq, [url=http://jrulcimhjpkv.com/]jrulcimhjpkv[/url], [link=http://ckoualaunxab.com/]ckoualaunxab[/link], http://qgbsnjskmemz.com/

    Äänestä

Hei anna tuommosten mennä ohi korvien, koska ihmisten tulee sanottua yhtä sun toista mitä ei ole tullut tarkemmin ajatelleeksi. Hän ei välttämättä ole tarkoittanut mitä on sanonut, tai se ei ainakaan ole mikään pysyvä mielipide. Ajattele niin että poikaystävän isän ei edes tarvitse pitää sinusta, kunhan vaan tapaamiset sujuvat rauhanomaisesti. Sitäpaitsi arvio on saattanut olla tarkoitettu ärsyttämään poikaystävääsi jostain syystä, tai muuten häneen kohdistettu, ei välttämättä edes tosissaan sinua moittiva.

Älä rupea yrittämään mitään, vaan ole vain ystävällisesti oma itsesi ja anna asioiden edetä luonnostaan. Useinkin vasta tutustuminen saa aikaan pitämistä ja hyväksyntää. liika yrittäminen käy ajan oloon rasittavaksi

Äänestä
  • Miehen yksi tärkeä tehtävä on auttaa vakavassa suhteessa naisen liittymistä miehen sukuun; ja tietysti myös toisin päin. On mahdollista, että "miehesi" sanoi sanansa hetken kiivaudessa, mutta hän veti alta lipan. Ja raskaasti.

    Jos hänen isänsä ei pidä sinusta, on miehesi tehtävä "kouluttaa" isänsä. Käytännössä se tarkoittaa tilannetta, jossa miehesi sanoo isälleen "pidä pääsi kiinni ja sopeudu, tai emme tapaa enää".

    Jos miehesi ei kykene auttamaan sinua liittymään hänen sukuunsa, jätä hänet. Se kyvyttömyys ilmaisee silloin sitä, ettet koskaan tule menemään naimisiin pelkästään miehesi kanssa; hän on myös valmis olemaan epälojaali sinua kohtaan suvun (tms) paineen vuoksi.

    Äänestä

  • Margabörje kirjoitti:

    Miehen yksi tärkeä tehtävä on auttaa vakavassa suhteessa naisen liittymistä miehen sukuun; ja tietysti myös toisin päin. On mahdollista, että "miehesi" sanoi sanansa hetken kiivaudessa, mutta hän veti alta lipan. Ja raskaasti.

    Jos hänen isänsä ei pidä sinusta, on miehesi tehtävä "kouluttaa" isänsä. Käytännössä se tarkoittaa tilannetta, jossa miehesi sanoo isälleen "pidä pääsi kiinni ja sopeudu, tai emme tapaa enää".

    Jos miehesi ei kykene auttamaan sinua liittymään hänen sukuunsa, jätä hänet. Se kyvyttömyys ilmaisee silloin sitä, ettet koskaan tule menemään naimisiin pelkästään miehesi kanssa; hän on myös valmis olemaan epälojaali sinua kohtaan suvun (tms) paineen vuoksi.

    Ei aikuisten sukulaisten ole tarkoitus eikä edes viisasta "kouluttaa" toisiaan.

    Mutta miten paljon pahaa saavatkaan aikaan tällaiset puheet kuin "se sanoi että".
    Niistä sanomisistakaan aina tiedä! Kun ihminen käsittää viestin usein ihan pieleen.
    Pitäisi olla oikealla tavalla kuuro.

    Äänestä

  • kouluttamisesta kirjoitti:

    Ei aikuisten sukulaisten ole tarkoitus eikä edes viisasta "kouluttaa" toisiaan.

    Mutta miten paljon pahaa saavatkaan aikaan tällaiset puheet kuin "se sanoi että".
    Niistä sanomisistakaan aina tiedä! Kun ihminen käsittää viestin usein ihan pieleen.
    Pitäisi olla oikealla tavalla kuuro.

    Jos miehen isä on huomauttanut poikansa naisesta pojalleen, on pojan tehtävä palauttaa isänsä järjestykseen. Tai sitten hylätä nainen, jonka puolesta hän ei edes halua kertoa isälleen "rakastamansa" naisen kunniallisuutta. Näin yksinkertaista tämä on: on panopuut ja naiset, joiden edestä kuollaan.

    Äänestä

  • Snä et ole luomassa mitään suhdetta poikaystäväsi isään. Se pitää muistaa.
    Isä saa olla mikä on, samoin sinä. Sinun ei ole tarpeen tulla toimeen ventovieran miehen kanssa. Sinun ei ole pakko häneen tutustua, ja jos hän on vähätellyt sinua poikaystävällesi, niin älä unohda.
    Ei sinua tarvitse mollata sellaisen, joka ei sinua tunne.

    Pysy etäällä. Pitää muistaa, että poikaystävä on tärkeä, ei hänen isänsä.

    Äänestä

  • Pitää muistaa kirjoitti:

    Snä et ole luomassa mitään suhdetta poikaystäväsi isään. Se pitää muistaa.
    Isä saa olla mikä on, samoin sinä. Sinun ei ole tarpeen tulla toimeen ventovieran miehen kanssa. Sinun ei ole pakko häneen tutustua, ja jos hän on vähätellyt sinua poikaystävällesi, niin älä unohda.
    Ei sinua tarvitse mollata sellaisen, joka ei sinua tunne.

    Pysy etäällä. Pitää muistaa, että poikaystävä on tärkeä, ei hänen isänsä.

    Miten appivanhemmat nyt voivat olla niin täysin merkityksettömiä? Jos lastenlapsia syntyy, inhottavista isovanhemmist on hirveä riesa. Miettisin kahdesti, mihin kuvioon olen lähdössä.

    Äänestä

  • Pitää muistaa kirjoitti:

    Snä et ole luomassa mitään suhdetta poikaystäväsi isään. Se pitää muistaa.
    Isä saa olla mikä on, samoin sinä. Sinun ei ole tarpeen tulla toimeen ventovieran miehen kanssa. Sinun ei ole pakko häneen tutustua, ja jos hän on vähätellyt sinua poikaystävällesi, niin älä unohda.
    Ei sinua tarvitse mollata sellaisen, joka ei sinua tunne.

    Pysy etäällä. Pitää muistaa, että poikaystävä on tärkeä, ei hänen isänsä.

    juu mutta fakta on se, että miehen isä on sukua ja siihen kyllä normaalisti jonkunlainen suhde luodaan, ei se ole ventovieras... se tulee olemaan sukua... että kyllä sitä ihan kannattaa toimeen tulla, jos se vaan on itsestä kiinni...

    Äänestä

  • kouluttamisesta kirjoitti:

    Ei aikuisten sukulaisten ole tarkoitus eikä edes viisasta "kouluttaa" toisiaan.

    Mutta miten paljon pahaa saavatkaan aikaan tällaiset puheet kuin "se sanoi että".
    Niistä sanomisistakaan aina tiedä! Kun ihminen käsittää viestin usein ihan pieleen.
    Pitäisi olla oikealla tavalla kuuro.

    Kylläpä on keskeneräiset vanhemmat poikaystävälläsi, kun noin lyhyen tuttavuuden perusteella jo noin kovat arviot.Olisivat olleet viisaasti hiljaa, ja antaneet pojan itsensä katsella rauhassa sopivuuttas hänen perheeseen.
    Asiahan on teidän välinen ja te teette ne valinnat.
    Ajatelkaapa asiaa nuoren näkökulmasta, jos hän laukos suustaan että noi ei kyllä ole tarpeeksi hyviä hänelle appivanhemmiksi, niin johan melu kävis.
    Ei vanhemmat sais mennä liikaa tyrkyttämään omia näkemyksiään, koska hehän näkevät nuoressa vaan osasia, ei kokonaisuutta.Jos pidätte kovasti toisistanne, ei kannataisa antaa tuon asian vaikuttaa valintoihinne, usein käy niin että saattaa tulla hyvinkin lämmin suhde myöhemmin appivanhempiin vaikka alku ei ole ollut lupaava.Sinnikkyyttä ja malttia.

    Äänestä

  • faktaa.... kirjoitti:

    juu mutta fakta on se, että miehen isä on sukua ja siihen kyllä normaalisti jonkunlainen suhde luodaan, ei se ole ventovieras... se tulee olemaan sukua... että kyllä sitä ihan kannattaa toimeen tulla, jos se vaan on itsestä kiinni...

    Onhan se helpompaa jos suvun kanssa toimeen tulee, mut ei se mikään pakko ole. Ei minulle ainakaan ole tullut mitään ongelmia vaikka olen pistänyt välejä poikki niin kavereihin kuin omiin / vaimon sukulaisiin. Jos ei tulla toimeen niin vittuako siinä kärvistelemään.

    Äänestä

  • kaikkea sitä kirjoitti:

    Miten appivanhemmat nyt voivat olla niin täysin merkityksettömiä? Jos lastenlapsia syntyy, inhottavista isovanhemmist on hirveä riesa. Miettisin kahdesti, mihin kuvioon olen lähdössä.

    2hMpId tbljszietrxv, [url=http://myeuibyeeciv.com/]myeuibyeeciv[/url], [link=http://skkonivnjzvr.com/]skkonivnjzvr[/link], http://jzhrbrlaemdi.com/

    Äänestä


miehen täti (itsekkin ylipainoinen) lohdutti minua anopin ensitapaamisella 6v sitten ruokaa jakaessaan että ei se mitään vaikka oletkin pullukka, hänkin on ollut aina mieheni lempitäti kun on pullukka. Ja tämä tapahtui n. 5 min ensitapaamisesta anopin kanssa, jonka jälkeen ruoka nostettiin pöytään, eli ilmeisesti keittiössä oli kommentoitu..
Välit anopin kanssa ovat jäykät ja muodolliset, en osaa päästää lähelle eikä hän pidä minusta. Tädin kanssa läheisempää, vaikka harvoin nähdään.

Äänestä

Oletko sata varma ,että isä sanonut näin vai oliko vain poikaystävällä tarkoitus loukata sua kun kerta riidan yhteydessä sanoi?
Itselle kävi kerran näin.Olimme jo eronneetkin ja törmäsin hänen äitiinsä kaupungilla sattumalta.Hän pyysi kahville ja oikaisi asioita.Heillä ei ollut ollut mitään pahaa sanottavaa minusta.Ex oli jostain syystä halunnut pitää meidän välit muodollisina.Luultavasti tiesi, ettei meidän suhde ole loppuelämän pituinen, jo silloin.Ehkä,varma en ole, enkä ex:n tarkoitusperiä tiedä vieläkään,koska emme ole puheväleissä.
Älä ainakaan anna asian vaivata liikaa,anna aikaa tutustua tai nosta jopa kissa pöydälle mutta ilman poikaystävää.

Äänestä

Entäs jos oletkin teennäinen hempukka? Sapienti sat.

Äänestä
  • Kannattaa miettiä myös, millaista elämää haluaa tulevaisuudessa viettää. On nimittäin erittäin raskasta yrittää olla hyvää pataa vuosikymmenet ihmisen kanssa vain siksi, että hän on sukua. Jos toinen todellakin nostaa syystä tai toisesta karvat pystyyn. Poikaystävän isä oli siinä mielessä minusta fiksu, että sanoipahan asian suoraan (jos hän tuon sanoi). Nyt tulevien kuvioiden suhteen on aika selvää, että jos pysytte yhdessä, sinusta ja poikaystävän isästä tuskin mitkään maailamn läheisimmät tulee ja teidän ei myöskään stä tarvitse teeskennelläkään. Jos on kyse suvusta, jossa on tapana olla aika läheisissä suhteissa, voi ongelmia tulla. Jos taas kaikille on ok olla hieman etäisimmissä väleissä, voi homma toimia aivan hyvin.

    Itse olen väsyttänyt itseäni aivan liian monta vuotta veljeni ja hänen ääliön vaimonsa kanssa yrittäin heihin olla hyvissä väleissä. Kun kuitenkin fakta on se, että ko. ihmiset (nykyisin siis jo valitettavasti veljenikin) saavat oloni aivan sietämättömäksi järkyttävillä kommenteilla ja teoillaan, niin päätin "vapauttaa" itseni. En enää yritäkään olla heidän kanssaan mitenkään hyvissä väleissä, hehän sitä eivät tietenkään tajua, että heissä se vika on. Sääli, mutta ei voi mitään enää, olen yrittänyt liiankin kauan ja väsyin hommassa todella.

    Äänestä

On vaan paras ettet vieraile, koska sua ei saisi arvostella. En usko että olet mikään hempukka todellakaan.

Äänestä

Joo mäkään en usko et oisit hempukka. Se ois inhottavaa, jos luulis niin. Emmä vaan.

Äänestä

Mun exän äiti oli kans aika erikoinen... ensinäki exä elätti äitiään (mikä oli varmaan iso syy siihen, miksi mä olin uhkaaja, kun elättäjä olisi viety...) mulle äiti oli kasvokkain ihan mukava ja kehu mua yms. mut exälle sitten haukkui kaikkea mitä tein. Exältä tivaamalla sain selville nää asiat ja äiti sai kyllä poikaansa aika hyvin vaikutettua sen, etten ole kelpo ja sotki kovasti suhdetta, joka päättyi sittemmin eroon. Varsinkin äidit joskus pitävät pojistaan kiinni sairaalloisesti ja siihen väliin on vaikea mennä. Noi on erittäin vaikeita tilanteita... tsemppiä sulle...

Äänestä

On se helpotus, että omat vanhemmat on haudassa. Eivät tule arvostelemaan tulevaa vävyä mitenkään.

On se hirveää kun perheet eivät tue toisiaan. Vaikka omat vanhempani olivat rapajuoppoja, niin sen verran solidaarisia olivat että katsoivat ettei heillä ole varaa arvostella kotiin tuomaani aiempaa vävyehdokasta vaan olivat aina tälle ystävällisiä eivätkä pahaa sanaa sanoneet.
Taitaa nämä hyväosaiset kermaperse-perheet harrastaa tätä valikointia. Otan osaa.

Äänestä

tässä on liioittelua vähän joka kohdassa, poikaystäväsi tarkoitus oli lyödä vyön alle ja hän onnistui siinä ilmeisesti paremmin kuin olisi oikeastaan halunnutkaan. Hän todennäköisesti liioitteli jotakin, mitä isänsä oli sanonut tai irroitti asian asiayhteydestään. Pahaltahan se silti kuulostaa.

Itsekin olen aika herkkä tällaisille, en siedä että aiheettomasti arvostellaan tai panetellaan. Mihinkään "ennakkoluulonmurtamisprojektiin" sinun ei todellakaan kannata alkaa, olet vain oma asiallinen itsesi sikäli kun tapaatte isää ja hänen naisystäväänsä. Mielestäni tällaisessa tilanteessa on ihan oikein, että poikaystäväsi joutuu vähän miettimään sanomisiaan ja niiden seurauksia. Tee hänelle selväksi, että et aio alkaa murtamaan kenenkään typeriä ennakkoluuloja, ja että jos ihminen on niin sivistymätön, että muodostaa tuollaisen käsityksen parin lyhyen tapaamisen perusteella, niin ei voi muuta sanoa kuin että olkoon sitten. Voit myös olla avoimesti surullinen siitä, että poikaystäväsi isä ei pidä sinusta, sinä kun niin pidit hänestä ja olisit halunnut tutustua paremmin, olet niin pettynyt asiaan ja kovin surullinen jne. Poikaystäväsi saa sitten miettiä, tunnustaako liioitelleensa asiaa vai miten aikoo asian korjata, hänhän koko asian meni pilaamaankin.

Minustakin saatiin nykyisen mieheni kotona ensin "väärä ensivaikutelma", tosin tämän olen saanut tietää vasta jälkeenpäin. Harmitti se silti. Minun tapauksessani asia johtui siitä, että mieheni perheellä on kollektiivinen alemmuuskompleksi joka koskee lähes kaikkia uusia ihmisiä, kaikki muka ovat olevinaan parempia, rikkaampia, sivistyneempiä ja jotenkin erikoisempia kuin he. Kun en tästä asiasta mitään tiennyt, olin vain oma rempseä itseni ja ennakkoluulot hälvenivät ajan mittaan lähes kokonaan. Voihan sinunkin tapauksessasi olla kyse jostakin tällaisesta. Yleensä jos ihmiset tuomitsevat suoralta kädelstä, kysymys on heidän omasta alemmuuden tai huonommuuden tunteestaan. Voihan olla, että miehesi isä on jopa ihaillut sinua ja pitänyt fiksuna ja mukavana. Krooninen alemmuudentunne voi pistää ihmisen sanomaan tuollaista.

Äänestä
  • Isänä ja pappana voin sanoa, että on minullakin mielipide ja eikä se aina oikea ole. Olen Kahden pojan kehitystä seurannut. Ja kaiike heidän seuralaiseiaan en ole hyväksynyt. Olen ollut oikeassa ja myös väärässä.Ja kun on ollut sellaiset välit poikien kanssa, että kaikesta voidaan puhua niin varmasti joskus olen sanout mkitä en ole tarkoittanut pidemmälle. Minua ainakin harmittaisi jos poikani olisi edelleen jotain sanomisistani kertonut, Sehän on vaan minun mielipide joka tulee kun toisen ihmisen näkee. Se voi olla vääräkin olen sen tullut huomaamaan. Ei ehkä pitäosi kaikkea puhua mitä mielessä on ja olisi myös suotavaa, että kaikkia toisen sanomia ei kerrottaisi edelleen niin moni kipu säästyisi.

    Äänestä

Vanhemmat ovat joskus aika itsepäisiä. Sinun täytyy muistaa ettet seurustele vanhempien kanssa, vaan pojan kanssa. Anna isälle mahdollisuus tutustua sinuun mutta jos aika näyttää, että ei toimi ja poika häiritsee asia, sitten sinun kannattaa miettiä onko suhde sen arvoinen. Pidemmässä suhteessa vanhempien asenne vaikuttaa ja tuntuu pahalta jos ei ole hyväksytty. Täytyy vain miettiä kuinka vakavaa seurustelu on ja kuinka paljon tykkäät pojasta. Onhan sitä naimisiinkin menty vaikka vanhemmat ovat olleet sitä vastaan, pojan asenne vaikuttaa asiaan myös. Kuinka paljon isän asenne vaikuttaa häneen?

Äänestä

Millainen naistenmies isä on ja onko naisystävä hempukka? Onko isällä laajakin hempukkakokemus?

Äänestä

Himputti - vaikeahan tuohon on yksiselitteinen ratkaisu sanoa - Mene vaan toinenkin kerta, jos ei parin kerran jälkeen luonnistu, niin jätä väliin - Hän hyväksyy ehkä vasta nähtyään Sinut useamman kerran - minäkään en ensi tuttavuuksista osaa aina sanoa mitä uudet tuttavuudet ovat pohjimmiltaan.

Äänestä
  • Olet hempukka? Ensivaikutelma pitää paikkansa 90 prosenttisesti. Itse olen aina antanut asiallisen ja fiksun vaikutelman,huumorintajua unohtamatta. Hyvä käytös,käytöstavat,siistit vaatteet ja olemus,luovat miellyttävän ensivaikutelman.

    Äänestä

  • sitten. kirjoitti:

    Olet hempukka? Ensivaikutelma pitää paikkansa 90 prosenttisesti. Itse olen aina antanut asiallisen ja fiksun vaikutelman,huumorintajua unohtamatta. Hyvä käytös,käytöstavat,siistit vaatteet ja olemus,luovat miellyttävän ensivaikutelman.

    Ei ole ongelmia appivanhempien kanssa, mutta kahden ystävän kohdalla on käynyt niin, että eivät ole pitäneet minusta ensitapaamisella, mutta tutustuttuamme meistä tuli hyvät ystävät. Ensivaikutelma ei läheskään aina pidä paikkaansa! Uudestaan vaan kylään tutustumaan, mikäli haluat elää ihmisen kanssa, joka puukottaa selkään tuolla tavalla. Miehen pitäisi puolustaa sinua, koska elää sinun kanssasi.

    Äänestä

  • sitten. kirjoitti:

    Olet hempukka? Ensivaikutelma pitää paikkansa 90 prosenttisesti. Itse olen aina antanut asiallisen ja fiksun vaikutelman,huumorintajua unohtamatta. Hyvä käytös,käytöstavat,siistit vaatteet ja olemus,luovat miellyttävän ensivaikutelman.

    ensivaikutelmaan. Ensivaikutelma luodaan ensisijaisesti arvijoitsijan omista lähtökohdista käsin. Ensivaikutelma on pitkälti sitä mitä haluamme nähdä toisessa ihmisessä omiin arvostuksiimme pohjautuen. Toisekseen ihmiset itsekin yritävät antaa jonkin ensivaikutelman tahallisesti tai tahattomasti. Joskus joku voi tietoisesti pyrkiä antamaan itsestään todellisuutta huonnomman ensivaikutelman. Edellinen voi pohjautua siihen että tietoisen huonon ensivaikutelman antaja on omien ensivaikutelmahavaintojensa pohjalta päättänyt pitää etäisyyttä tutustumistilanteen toiseen osapuoleen.
    Ensivaikutelma ei kerro ihmisestä niinkään paljon kuin se, miten altis hän on pitämään omiin subjektiivisiin lähtökotiin pohjautuvaa ensivaikutelmaa totena.

    Äänestä

Minulle kävi taas niin ihanasti, että vieraillessani ensimmäistä kertaa silloisen poikaystäväni kotona kuulin vahingossa, miten poikaystävän äiti sanoi minun vaikuttavan "hienohelmalta". Syynä tähän vaikutelmaan oli luultavasti, että minulla oli hame päälläni ja vähän meikkiä (huom. vähän, ei Tikkurilan värikarttaa ;)). Anoppikokelas ei itse välittänyt vaatteista ja meikeistä, joten olin varmaankin tämän takia "hienohelma". Sanomattakin selvää, että on lapsellista tehdä johtupäätöksiä ihmisestä ulkonäön perusteella. Eipä tulisi mieleenkään arvostella jotakuta vaikkapa miesmäiseksi, jos ns. tyttöjen jutut ei kiinnosta. Mutta onneksi seurustelen nykyisen eri tyypin kanssa kuin silloisen poikaystävän!

Äänestä

Minulle kävi taas niin ihanasti, että vieraillessani ensimmäistä kertaa silloisen poikaystäväni kotona kuulin vahingossa, miten poikaystävän äiti sanoi minun vaikuttavan "hienohelmalta". Syynä tähän vaikutelmaan oli luultavasti, että minulla oli hame päälläni ja vähän meikkiä (huom. vähän, ei Tikkurilan värikarttaa ;)). Anoppikokelas ei itse välittänyt vaatteista ja meikeistä, joten olin varmaankin tämän takia "hienohelma". Sanomattakin selvää, että on lapsellista tehdä johtupäätöksiä ihmisestä ulkonäön perusteella. Eipä tulisi mieleenkään arvostella jotakuta vaikkapa miesmäiseksi, jos ns. tyttöjen jutut ei kiinnosta. Mutta onneksi seurustelen nykyisen eri tyypin kanssa kuin silloisen poikaystävän!

Äänestä
  • voisitko tarkentaa miten paljon siideria tulee kulutettua weekendissa baarinkäynnit kondiksessa ja joutuuko lähetä miesparka appivanhempien luokse hakemma tupakka kartonki rahaa usein kun oman lompakko tuli tyhjää nopein.
    vai onko lävistykset kohdalla ja osaa olla tulinen kylläpas miesparkat tyhkei tulisia teikäläisiä. emme ole sokeita kyllä mekin kahtoo mihinpään nuku nuoret.

    Äänestä

Olen mies, keski-ikäinen ja minulla on ollut muutama suhde, jotka on sitten esitelty äidille ja siskopuolelle. Aina jossain vaiheessa olen kuullut arvostelua heiltä. En tiedä, kuinka yleisesti naisystäväni ovat näistä tienneet. Tämä ärsytti minua.

Ilmoitin heille, ettei kuulu teille, tämä on minun asiani. Eikä ole oltu kovinkaan tiiviissä väleissä sittemmin. Kyllä se nyt on minun asiani, jos vaikka teen virheitä. Ja se, että he näkevät tekemisissäni virheitä, ei tarkoita, että ne todella olisivat virheitä minun kannaltani.

En osaa neuvoa, kun ei poikaystäväsi osaa ajatella asiaa itse ja vain omalta kannaltaan. Mutta se tulee muistaa, että riidassa tulee sanottua kaikenlaista ja vedottua merkityksettömiinkin asioihin. Ellei sinulla ole ollut mitään henkilökohtaista ongelmaa hänen vanhempiensa kanssa, eivätkä he ole teennäisiä tai vaivaantuneita tavatessa, miksi miettiä päänsä puhki moista.

Ole oma itsesi, jos ei se riitä, mitä voit? Lähinnä ongelma on sinun ja poikaystäväsi välinen kuitenkin.

Äänestä

Seurustelin samanikäisen miehen kanssa 5 vuotta, josta 4 asuttiin yhdessä. Olen aina ollut lihava, hyväkuntoinen sellainen tosin. Minua ei koskaan hyväksytty miehen äidin puolelta. Hän katsoi minua alaspäin, haukkui selän takana ja jopa päin naamaa, koska ilmeisesti tunsi olevansa siihen oikeutettu, kun oli itse hoikka ja hyvännäköinen vielä viisikymppisenä. Esim. kysyin kerran pääsenkö hänen mukaansa lenkille ja hän tokaisi, että etpä sinä pallero taida hänen perässään pysyä. Kerran olin laitattanut hiustenpidennykset jotka olivat minusta ja aika monesta muustakin tosi hienot, anoppihan siihen sitten kommentoimaan että eikö sulla muuta laittoa sille rahalle oo kun tuommoiset. Mies vieressä, eikä sanonut mitään, ei puolustanut. Heillä käydessään ei myöskään saanut koskaan itse annostella ruokaa lautaselle, vaan se odotti siinä valmiina kun mentiin keittiöön. Minun annokseni toki oli aina pienin ja maitoakin kaadettu vain puoli lasillista, muilla täyteen. Lisäksi huomasin, että ne pannun pohjimmaiset palaneet ja kiisselinkuoret syötettiin minulle, ikäänkuin olisin joku syöttöporsas jolle kelpaa mikä vaan...

Samoin joululahjaksi sain anopilta Fa-suihkugeeliä Tarjoustalosta, miehen exä sai sentään pari muumimukia, heillä oli hyvät välit ja anoppi ilmeisesti palvoi sitä työtöntä luuseriämmää, kun se nyt sattui olemaan nisti ja anorektisen laiha ja muumimukit oli seuraavalla viikolla huuto.netissä myynnissä :D

No, ero tuli sitten, tosin muista syistä. Nyt anoppi varmaan ratkeilee raivosta, kun exäni on naimisissa ainakin kaksi kertaa minun kokoiseni naisen kanssa...

Äänestä
  • syödessä... :D

    En ihan ymmärtänyt noita lahjavertailuja: tärkeintähän on ajatus, ei sen lahjan kalleus. Toinen arvostaa pientäkin lahjaa, toinen ei mitään. Riippuu... olikos Fa-geelissä jotain vikaa?

    Äänestä

  • nälkä kasvoi kirjoitti:

    syödessä... :D

    En ihan ymmärtänyt noita lahjavertailuja: tärkeintähän on ajatus, ei sen lahjan kalleus. Toinen arvostaa pientäkin lahjaa, toinen ei mitään. Riippuu... olikos Fa-geelissä jotain vikaa?

    itse aloin 1½ vuotta sitten seurustella ihanan miehen kanssa ja kun ekaa kertaa näin hänen äidin, tultii toimeen samantien, voi olla, että taustalla roikkuu se, et tän mun miehen äiti tuntee mun äidin, joka on ollut samassa työpaikassa melkee 20 vuotta sitte. Appiukkoa en ole koskaan nähnyt muuta kuin valokuvassa, koska hän mehtyi autokolarissa mieheni olleen 13 vuotias, mutta ei tää äidin uus miesystäväkää paha ole. kaikkien kanssa tullaa toimeen nii mies mun vahempien kanssa kuin toisinpäinkin.. :D olen tyytyväinen.!!

    Äänestä

  • "erran olin laitattanut hiustenpidennykset jotka olivat minusta ja aika monesta muustakin tosi hienot, anoppihan siihen sitten kommentoimaan että eikö sulla muuta laittoa sille rahalle oo kun tuommoiset. Mies vieressä, eikä sanonut mitään, ei puolustanut."

    Veikkaanpa että miehes on ajatellut ihan samoin kuin äitinsä! :D

    Äänestä

  • Angel_88 kirjoitti:

    itse aloin 1½ vuotta sitten seurustella ihanan miehen kanssa ja kun ekaa kertaa näin hänen äidin, tultii toimeen samantien, voi olla, että taustalla roikkuu se, et tän mun miehen äiti tuntee mun äidin, joka on ollut samassa työpaikassa melkee 20 vuotta sitte. Appiukkoa en ole koskaan nähnyt muuta kuin valokuvassa, koska hän mehtyi autokolarissa mieheni olleen 13 vuotias, mutta ei tää äidin uus miesystäväkää paha ole. kaikkien kanssa tullaa toimeen nii mies mun vahempien kanssa kuin toisinpäinkin.. :D olen tyytyväinen.!!

    djdkgt wlnpjlufyxgy, [url=http://gupuuiltdbwg.com/]gupuuiltdbwg[/url], [link=http://wvdkuzvrdtvi.com/]wvdkuzvrdtvi[/link], http://uqferjqifdmg.com/

    Äänestä

Itselläni ongelma vaan on anoppi. Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä reilut 1,5 vuotta, joista kihloissa n. 3kk, ja aina jaksaa anoppi ottaa päähän. Minulle kyllä esittää oikein hyvää kaveria ja ollaan ihan hyvissä väleissä, mutta poikaystävälleni arvostelee koko ajan tekemisiäni yms. Kun kuuli suunnitelmistamme muuttaa yhteen, hän sai kauhean kohtauksen, yritti estää kaikin keinoin, ja tiedän sanoneen minusta asioita, jotka eivät todellakaan ole totta. Onneksi poikaystävällä on sen verran järkeä päässä että tietää mikä on totta ja mikä ei, koska kaikista asioista aina puhumme (kyseinen juttu oli että olisin mukamas jättänyt laskuja maksamatta ja laittanut ranttaliksi kun poikaystäväni on ollut pidemmän aikaa poissa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Yritti vain saada minusta epäluotettavan, ettei kanssani mukamas voisi asua yhdessä.). Heillä ei kuulemma ole mitään minua vastaan, eivät vain pidä kaikista päätöksistäni ja tavoistani hoitaa asioita. Itse vain olen sitä mieltä että sanoisivat suoraan, eivätkä puhuisi selän takana. Onhan näitä juttuja muitakin ollut, todella useastikin, ja olen monta kertaa kieltäytynyt menemästä poikakaverini vanhempien luokse epäillen etten vain pystyisi hillitsemään suuttumustani, ottaa vaan niin rankasti päähän tuollainen arvostelu ja panettelu.

En edelleenkään pidä kauheasti poikaystäväni äidistä, mutta toimeen tulen (koska on pakko) ja pystyn olemaan mökilläkin heidän kanssaan. Olemme vain päätyneet poikaystävän kanssa siihen että emme jaksa enää välittää, sanokoon mitä sanoo mutta turha on meidän elämäämme puuttua (sitäkin kun on ollut turhan paljon eikä usko kun asiasta sanotaan. Kaikki asiat täytyisi hänen tavallaan tehdä.). Paljon on elämänlaatu parantunut kun olemme olleet hieman vähemmän tekemisissä, ja kai se hänellekin jo perille meni että elämme omaa elämäämme.. :)

Eli neuvoisin vain olemaan välittämättä, tai mahdollisesti puhuvan poikaystäväsi isän kanssa asiasta, jos asia paljon vaivaa. Tiedän ettei välittämättä oleminen ole helppoa, eihän sitä kuitenkaan koskaan unohda toisen mielipidettä itsestään, mutta yritä ajatella niin, että tärkeintä on että poikaystäväsi välittää sinusta, aivan sama mitä hänen vanhempansa ajattelevat (koska jos on järkeä päässä niin he käyttäytyvät silti korrektisti eivätkä osoita mielipiteitään kovin kärkkäästi.). Ei se mukavaa ole jos tietää etteivät toiset pidä itsestä, mutta senkin kanssa voi elää, itse pystyn olemaan suht hyvillä mielin poikaystäväni tuen ansioista, hän jaksaa ymmärtää tunteideni kuohumista kun on kyse hänen äidistään.. :)

Äänestä

Olivat -50 luvulta asti halveksineet sukuani, mutta odottivat kärsivällisesti kunnes olimme naimisissa, ennenkuin painostivat tyttärensä ottamaan eron. Laskivat ilmeisesti aiheuttavansa enemmän vahinkoa sillä tavalla. Olivat tietenkin oikeassa. Tulihan sitä kärsittyä ihan mukavasti.

Äänestä

Ollaan vuoden päivät oltu yhdessä ja saan kuulla vieläkin miten paljon parempi tyttöystävä olen kuin miehen ex. Hän oli kuulemma liian laiha, liian tiukkapipoinen, liian rikas, pilalle hemmoteltu, blondikin vielä kaiken lisäks :D Okei, onhan se kiva kuulla et miehen perhe ja kaverit tykkää minusta, mut melkein sääliks käy avokin exää kun sitä vieläkin haukutaan.

Vedä roolia appiukon luona käydessä jos et halua välejä laittaa poikki. Välttele parhaasi mukaan appiukkoa tai jätä poikaystäväsi, tai nosta kissa reilusti pöydälle appiukon ja miehesi kans. Onhan näitä vaihtoehtoja.. Voin vain kuvitella miten hankala tilanne sulla on, tsemppiä kovasti!

Äänestä

Mä tiedän, ettei anoppini juurikaan pidä minusta. On vaan joutunut tottumaan minuun ns. "välttämättömänä pahana", kun hänen mielipidettään ei ole nostettu ongelmaksi mieheni ja minun välille. Syytä siihen etten ole anopin makuun, en tarkalleen tiedä, joitain arvailuja olen joskus heittänyt ïlmaan kun asia on jonkun kanssa tullut puheeksi. Välimme ovat kumminkin nykyään asiallisen ystävälliset.

Äänestä
  • Ettehän te seurustele appivanhempien kanssa vaan se oman poika/tyttöystävän kanssa. jos oikeasti rakastatte toisianne niin millään muiden mielipiteillä ei ole mitään välilä. omahan on ongelmansa jos ei pidä. :)

    Äänestä

Sinä seurustele poikaystäväsi isän kanssa!Eihän isän tarvitse välttämättä pitää sinusta,pääasia ,että poika pitää- jos pojan mielestä isän on ehdottomasti pidet-
tävä sinusta-unohda koko juttu-myöhemmin tulee varmasti harmia.

Äänestä
  • Minun poikaystäväni ei edes halunnut tavata äitiäni koska hänen mielestäni äiti oli niin vihaisen näköinen valokuvissa...Eli sillai...

    Äänestä

Henna Kalinainen -tyyliä? Sitten en yhtään ihmettele, jos sinut leimataan.

Sinun ulkonäössäsi tai pukeutumisessasi täytyy olla jotain, minkä perusteella isä sanoi sinua teennäiseksi hempukaksi.

Omalle pojalleni en haluaisi tyttöystäväksi blondattua pikku pissistä, joka kulkee vaatteissa, jotka eivät jätä arvailujen varaa, vaan kunnollisen normaalin tytön..

Äänestä
  • Jotain sinussa täytyy olla, että miehen isä sinusta niin ajattelee..? Epäilen kyllä, että olette jotain 18 vuotiaita tai alle..

    Äänestä

  • ajattelin minäkin kirjoitti:

    Jotain sinussa täytyy olla, että miehen isä sinusta niin ajattelee..? Epäilen kyllä, että olette jotain 18 vuotiaita tai alle..

    en ole blondi, en henna kalinainen. olen vain puhelias ja joidenkin mielestä ehkä hieman liian vilkas ihminen, mutta en ulkonäöllisesti ollenkaan halvan tai hempukan oloinen. pidän kyllä paljon huolta ulkonäöstäni - ja niin pitää poikaystävänikin.

    hänen isänsäkin pukeutuu lacosteen ja muihin merkkivaatteisiin.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 101 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Miniä vaan kirjoitti:

Olemme vuoden seurustelleet poikaystäväni kanssa ja olen vieraillut hänen isänsä ja tämän naisystävän luona.

Ihan hyvin vierailut ovat menneet, mutta en tunne heitä vielä hyvin. En huomannut väleissämme mitään poikkeavaa.

Erään riidan yhteydessä poikaystäväni pamautti ilmoille, että hänen isänsä ei pidä minusta ja sanoo minun olevan ''teennäinen hempukka'', nyt tietysti sanoo että isänsä ei vaan tunne minua vielä kunnolla, ja minun tulisi ''murtaa ennakkoluulot''

En vaan saa ajatusta mielestäni, enkä tahtoisi enää edes vierailla hänen isänsä luona. Ei oikeen edes kiinnosta todistella mitään, koska esittäydyin heille vain ihan omana itsenäni...
Enkä huomannut näissä muutamissa vierailukerroissamme MITÄÄN erikoista, juttelimme vain normaaliin tapaan.

Onko muilla samoja kokemuksia? Onko ennakkoluulot väistyneet ja väärä ensivaikutelma saatu korjattua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu