Usein kuulee varsinkin miesten sanovan, miten kamala ominaisuus naisessa on se, jos on huono itsetunto. Mutta miksi? Mitä pahaa siinä on, jos näkee vikansa eikä ajattele olevansa maailman ihanin ihminen? Miksi inhoatte ihmisiä, joilla on huono itsetunto?
Huono itsetunto?
???
36
2944
Vastaukset
..itsetunnolla varustetun naisen kanssa menee helposti paljon aikaa siihen "todisteluun", että kyllä hän ihan aikuisten oikeesti kelpaa juuri sellaisenaan...ei sitä jaksa pidemmän päälle...
Mut ei toki sellainenkaan olis suotavaa jos nainen kuvittelee olevansa kaiken kuningatar! ;)- ???
samaa mieltä, ettei ole kiva todistella koko ajan jotain, mutta toisaalta ei ainakaan mulle tarvitsekaan. Miksi ei voi vain antaa sen toisen uskoa niin kuin hän uskoo, eikä edes puhua asiasta...
??? kirjoitti:
samaa mieltä, ettei ole kiva todistella koko ajan jotain, mutta toisaalta ei ainakaan mulle tarvitsekaan. Miksi ei voi vain antaa sen toisen uskoa niin kuin hän uskoo, eikä edes puhua asiasta...
..mutta jos OIKEASTI välittää toisesta tai jopa rakastaa häntä niin tuntuuhan se itsestäkin pahalta jos tietää ettei toinen pidä itseään minään... =(
Ja sellainen piirre ihmisessä voi latistaa monen hienon hetken...ja jopa aiheuttaa monia tarpeettomia konflikteja...- ???
TheOne kirjoitti:
..mutta jos OIKEASTI välittää toisesta tai jopa rakastaa häntä niin tuntuuhan se itsestäkin pahalta jos tietää ettei toinen pidä itseään minään... =(
Ja sellainen piirre ihmisessä voi latistaa monen hienon hetken...ja jopa aiheuttaa monia tarpeettomia konflikteja...se on totta. Mussa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi minusta erityisen arvokkaan tai edes minkään arvoisen. Mutta minua ärsyttää se, että aina pitäisi esittää niin kuin muka on jotenkin hirveän upea ja erityinen ihminen, jos ei ole, ettei vain olisi huono itsetunto. Se on tavallaan sama kuin sanottaisiin, että vain niillä erityisillä ja hienoilla ihmisillä on oikeus elää, muut saisi vain kuolla pois.
??? kirjoitti:
se on totta. Mussa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi minusta erityisen arvokkaan tai edes minkään arvoisen. Mutta minua ärsyttää se, että aina pitäisi esittää niin kuin muka on jotenkin hirveän upea ja erityinen ihminen, jos ei ole, ettei vain olisi huono itsetunto. Se on tavallaan sama kuin sanottaisiin, että vain niillä erityisillä ja hienoilla ihmisillä on oikeus elää, muut saisi vain kuolla pois.
..realisti...
On vain syytä pitäytyä poissa pessimismistä...raja voi joskus sekoittua. ;)
Sellainenkin on omalla tapaa raskasta jos ihminen luulee itsestään liikoja (vailla mitään todisteita väitteistään tai todellisuus pohjaa muutenkaan) ja on koko aika arvostelemassa muita...
Totuus kun nyt kuitenkin on se, että suurin osa meistä ON taviksia, eikä mitään hollywood-tähtiä! ;)
Mutta se ei mielestäni suinkaan laske arvoamme...
- vänksy
joutuu sen huonitsetuntoisen itsetunnon pönkittäjäksi, joksikin ainaiseksi holhoojaksi..
Mulla on aina ollut aina huonolla pohjalla itseluottamus, sekä itsetuntokin, varsinkin nuorempana. Silloin sitä koitin peittää, mutta en enää.
Ne, jotka mut tuntee, tietää, et en tarvii mitään holhousta. Tietynlainen tsemppaus ja kannustus taas on sitä mitä kaipaan, johtuen siitä et lapsuudessa ja nuoruudessa en saanut sellaista mistään. Jotenkin aikuisiällä se tuntuu siksi hiton hyvältä, jos joku kehuu tai kannustaa jollain lailla. Ei sellainen ihminen varmaan osaakaan arvostaa sitä, joka on siihen aina tottunut.- ???
niin, etten halua, enkä kestä kuulla mitään kehua tai positiivista kommenttia, koska tulee sellainen olo, että nyt tuo sanoo niin, koska haluaa päästä nauramaan mulle, että tuo idiootti uskoi, kun sanoin vaikka älykkääksi tai mitä sitten sanoikin.
- vänksy
??? kirjoitti:
niin, etten halua, enkä kestä kuulla mitään kehua tai positiivista kommenttia, koska tulee sellainen olo, että nyt tuo sanoo niin, koska haluaa päästä nauramaan mulle, että tuo idiootti uskoi, kun sanoin vaikka älykkääksi tai mitä sitten sanoikin.
tutuilta, vilpittömiksi toteamiltani ihmisiltä kehuja. Sellasilta, jotka ei "hyödy" musta mitään, vaikka sanoisivat mitä tai olisivat sanomatta.
- tuo nyt
vänksy kirjoitti:
tutuilta, vilpittömiksi toteamiltani ihmisiltä kehuja. Sellasilta, jotka ei "hyödy" musta mitään, vaikka sanoisivat mitä tai olisivat sanomatta.
on ainoastaan järjen käyttöä.
- vänksy
tuo nyt kirjoitti:
on ainoastaan järjen käyttöä.
muka sellaistakin.. hehe :D Ihan varmaan koitat vaan tolla kehullas saada mut sänkyys.. En mee tohon lankaan....
- uk-ko
olisi hyvä tehdä ero kahden asian välille:
Sen, että ei ajattele olevansa maailman ihanin ihminen ja sen, että on huono itsetunto.
Ensimmäinen menee aika nätisti realismin lokeroon. Toinen taas tarkoittaa sitä, että minäkuva ei ole realistinen, vaan epärealistisen huono.
Minä en inhoa ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Sellaisten ihmisten kanssa jotkut asiat vain ovat raskaampia kuin niiden tarvitsisi olla. Onneksi kuitenkin useimpien itsetunto on huono vain paikoitellen ja paikoitellen ihan normaali. Se helpottaa melkoisesti kanssakäymistä.- ???
Mutta minä ainakin koen, että vaikka olen ankara itseäni kohtaan, niin en kuitenkaan kuvittele mitään. Ehkä liioittelen vikojeni merkitystä, mutta en kuitenkaan keksi sellaisia vikoja, joita ei ole. Minulla se ehkä ilmenee juuri eniten niin, etten halua kuulla minkäänlaisia kehuja, ei tosin sillä, että niitä yleensä saisinkaan. Minulle ei tarvitse todistella mitään, eikä kohdella silkkihansikkain, mutta jos mainitsen jonkun vian, niin en halua, että minua aletaan siksi paapomaan, vaan myönnetään sen vian olemassaolo ja siirrytään seuraavaan aiheeseen.
- itsetunnon.
Jos huono itsetunto ajoittaan johtuu ihan normaalista pätemättömyyden/pärjäämättömyyden tunteesta on kaikki vielä ok. Jos taas huono itsetunto on jatkuva olomuoto, johtuen persoonan minäkuvan epärealistisuudesta, silloin asiat ovat pahasti pielessä. Tilanteesta joutuu kärsimään muutkin kuin huonoitsetuntoinen itse. Ei tilannetta parisuhteessa suinkaan pahimmaksi tee se,että jatkuvasti joutuu todistelemaan huonoitsetuntoisen olevan ihan yhtä kelpaava kuin toisetkin naiset. Rakastettava ja hyvä ihmisenä. Pahinta lienee jatkuva epäily ja syyttely siitä, että sinulla on joku nainen jossain. Et vain vielä ole jäänyt kiinni itse teosta. Voihan toki huonitsetuntoisuus johtua jostain psyykkeen sairaudestakin, joka sitten ruokkii vahvoja epäilyjä kun pelkää tulevansa hylätyksi itseään parempien (terveempien) toimesta. Jos ja/tai kun psyykkeen oireilu on diagnosoitu, voidaan täsmälääkkeillä ihmeitä aikaan saada ja heikkoitsetuntoinen voimaan täysipainoisemmin, itsensä hyväksyvänä sellaisena kuin on. Voimia niille, jotka elävät parisuhteessa heikkoitsetuntoisen kanssa.
- uk-ko
itsetunnon. kirjoitti:
Jos huono itsetunto ajoittaan johtuu ihan normaalista pätemättömyyden/pärjäämättömyyden tunteesta on kaikki vielä ok. Jos taas huono itsetunto on jatkuva olomuoto, johtuen persoonan minäkuvan epärealistisuudesta, silloin asiat ovat pahasti pielessä. Tilanteesta joutuu kärsimään muutkin kuin huonoitsetuntoinen itse. Ei tilannetta parisuhteessa suinkaan pahimmaksi tee se,että jatkuvasti joutuu todistelemaan huonoitsetuntoisen olevan ihan yhtä kelpaava kuin toisetkin naiset. Rakastettava ja hyvä ihmisenä. Pahinta lienee jatkuva epäily ja syyttely siitä, että sinulla on joku nainen jossain. Et vain vielä ole jäänyt kiinni itse teosta. Voihan toki huonitsetuntoisuus johtua jostain psyykkeen sairaudestakin, joka sitten ruokkii vahvoja epäilyjä kun pelkää tulevansa hylätyksi itseään parempien (terveempien) toimesta. Jos ja/tai kun psyykkeen oireilu on diagnosoitu, voidaan täsmälääkkeillä ihmeitä aikaan saada ja heikkoitsetuntoinen voimaan täysipainoisemmin, itsensä hyväksyvänä sellaisena kuin on. Voimia niille, jotka elävät parisuhteessa heikkoitsetuntoisen kanssa.
on varmastikin yksi huonon itsetunnon oire. Muita voisivat olla esim. läheisriippuvuus, itsetuhoisuus, narsismi, rasismi ja jopa fasismi.
Itsetuntoa on vaikea määritellä ja muokata, se kun sijaitsee persoonan syvärakenteissa. Jokainen katsoo itseäänkin persoonansa läpi.
Huonoitsetuntoiselle, joka kääntää huonommuuden tunteen itseensä, on jokseenkin turha antaa positiivista palautetta itsetunnon kohentaminen tavoitteena: hän tietää kyllä olevansa huono ja muiden puhuvan vain lämpimikseen.
Huonoitsetuntoiselle, joka ulkoistaa itsetuntokysymyksensä, esim rasismin kautta, on jokseenkin turha puhua itsetuntoasioista ylimalkaan: hän tietää olevansa hyvä. Itsetuntokysymykset on painettu alitajuntaan tai rationalisoitu ulkoisiksi.
En ole ihan varma, onko noissa kyse edes samasta asiasta: ulos- ja sisäänpäin kääntyneissä itsetunto-ongelmissa. Ne oli nyt kuitenkin helppo kokeeksi niputtaa saman käsitteen alle. - itsetunto.
uk-ko kirjoitti:
on varmastikin yksi huonon itsetunnon oire. Muita voisivat olla esim. läheisriippuvuus, itsetuhoisuus, narsismi, rasismi ja jopa fasismi.
Itsetuntoa on vaikea määritellä ja muokata, se kun sijaitsee persoonan syvärakenteissa. Jokainen katsoo itseäänkin persoonansa läpi.
Huonoitsetuntoiselle, joka kääntää huonommuuden tunteen itseensä, on jokseenkin turha antaa positiivista palautetta itsetunnon kohentaminen tavoitteena: hän tietää kyllä olevansa huono ja muiden puhuvan vain lämpimikseen.
Huonoitsetuntoiselle, joka ulkoistaa itsetuntokysymyksensä, esim rasismin kautta, on jokseenkin turha puhua itsetuntoasioista ylimalkaan: hän tietää olevansa hyvä. Itsetuntokysymykset on painettu alitajuntaan tai rationalisoitu ulkoisiksi.
En ole ihan varma, onko noissa kyse edes samasta asiasta: ulos- ja sisäänpäin kääntyneissä itsetunto-ongelmissa. Ne oli nyt kuitenkin helppo kokeeksi niputtaa saman käsitteen alle.Ylipäätään vaikeita yhtälöitä ratkaistavaksi. Niittenkin eteenhän psykologia/psykiatria työskentelee vastauksia etsien. Mitä taas tuohon mustasukkaisuuteen tulee, ei sekään ole aina yksiselitteinen. Ei välttämättä ole kyse sairaloisesta omistamisen halusta. Joskus näet voi kysymys olla taas kerran hylätyksi tulemisesta ja mitä minulle sitten tulee tapahtumaan - tunteesta. Tärkeää mielestäni olisi se, että joka kärsii huonosta itsetunnosta syystä tai toisesta, pystyisi viimeinkin nostamaan kissansa pöydälle ja täten katsomaan silmästä silmään omaa totuuttaan tai totuuden puutostilaansa. Vasta siitä alkaa nousemaan uusi ja vahvempi persoonan itsetunto. Tätä nousevaa itsetuntoa tulisi sitten ulkopuolisten kaikella tavalla tukea ja rohkaista. Olet ihan hyvä itsenäsi. Sinulla on oma tärkeä paikka ja tehtävä elämässä. Vaikkapa noilla edellä mainitsemillani keinoilla.
- uk-ko
itsetunto. kirjoitti:
Ylipäätään vaikeita yhtälöitä ratkaistavaksi. Niittenkin eteenhän psykologia/psykiatria työskentelee vastauksia etsien. Mitä taas tuohon mustasukkaisuuteen tulee, ei sekään ole aina yksiselitteinen. Ei välttämättä ole kyse sairaloisesta omistamisen halusta. Joskus näet voi kysymys olla taas kerran hylätyksi tulemisesta ja mitä minulle sitten tulee tapahtumaan - tunteesta. Tärkeää mielestäni olisi se, että joka kärsii huonosta itsetunnosta syystä tai toisesta, pystyisi viimeinkin nostamaan kissansa pöydälle ja täten katsomaan silmästä silmään omaa totuuttaan tai totuuden puutostilaansa. Vasta siitä alkaa nousemaan uusi ja vahvempi persoonan itsetunto. Tätä nousevaa itsetuntoa tulisi sitten ulkopuolisten kaikella tavalla tukea ja rohkaista. Olet ihan hyvä itsenäsi. Sinulla on oma tärkeä paikka ja tehtävä elämässä. Vaikkapa noilla edellä mainitsemillani keinoilla.
"Tärkeää mielestäni olisi se, että joka kärsii huonosta itsetunnosta syystä tai toisesta, pystyisi viimeinkin nostamaan kissansa pöydälle ja täten katsomaan silmästä silmään omaa totuuttaan tai totuuden puutostilaansa."
Itse olen kokenut niin, että jos toinen ei tiedosta, että hänen minäkuvansa tai itsetuntonsa on vinksallaan, niin silloin elo on hankalaa. Kaksi totuutta törmää ilman että kumpikaan tulee viisaammaksi. Hedelmätöntä juupas-eipäs -vääntöä.
Jos se itsetunto-ongelmainen taas itse tiedostaa, että hänellä on itsetunto-ongelmia, ja että jotkut käytösmallit ovat sen oireita, niin silloin ollaan jo hyvällä tiellä. Silloin keskustelu onnistuu ja asiat voivat edetä.
Eli se huono itsetunto ei oikeastaan ole isokaan ongelma, vaan se, että se on tiedostamaon. Mitä ei ole, siitä ei voi puhua. - itsetunto.
uk-ko kirjoitti:
"Tärkeää mielestäni olisi se, että joka kärsii huonosta itsetunnosta syystä tai toisesta, pystyisi viimeinkin nostamaan kissansa pöydälle ja täten katsomaan silmästä silmään omaa totuuttaan tai totuuden puutostilaansa."
Itse olen kokenut niin, että jos toinen ei tiedosta, että hänen minäkuvansa tai itsetuntonsa on vinksallaan, niin silloin elo on hankalaa. Kaksi totuutta törmää ilman että kumpikaan tulee viisaammaksi. Hedelmätöntä juupas-eipäs -vääntöä.
Jos se itsetunto-ongelmainen taas itse tiedostaa, että hänellä on itsetunto-ongelmia, ja että jotkut käytösmallit ovat sen oireita, niin silloin ollaan jo hyvällä tiellä. Silloin keskustelu onnistuu ja asiat voivat edetä.
Eli se huono itsetunto ei oikeastaan ole isokaan ongelma, vaan se, että se on tiedostamaon. Mitä ei ole, siitä ei voi puhua.Näinhän se menee kun itse oivaltaa itseisarvonsa, romuttuu entinen huonoitsetuntoisuus. Usein vain aikaa kuluu liian paljon ennenkuin tuo oivaltaminen pääsee tapahtumaan. Toisilla ei elinaikakaan siihen riitä. Liian paljon kohtuutonta kärsimystä liian monelle on seurauksena sairaudentilasta nimeltä huonoitsetunto. Mistä se sitten kenenkin kohdalla johtuu, onkin jo kokonaan toinen kysymys.
"Eli se huono itsetunto ei oikeastaan ole isokaan ongelma, vaan se, että se on tiedostamaon. Mitä ei ole, siitä ei voi puhua"
Juuri näin. Osuit naulan kantaan. Ensin on tultava tietoinen oivaltaminen omasta vääristyneestä mielentilastaan, siitä alkaa parannuksen tie kohti eheytyvää, itsensä ja toisten kanssa sopusoinnussa elävää persoonallisuutta. Sitä ennen kaikki on aivan turhaa. Terapiat ovat hyviä olemassa oirelehtivan kannalta, koska siellä pääsee vapaasti syyttelemään kaikkia muita kuin itseään. Verisukulaiset ovat tunnetusti narutettavissa ja johdateltavissa. Sieltä saa hyvää vertaistukea heikolle itsetunnolleen, joka sitten jatkaa yhä kauemmaksi etenemistään itsetuntemuksen mahdollisuudesta. Selkä seinää vasten ja kissa pöydälle. Muuta pelastuksen tietä ei ole olemassakaan. - ???
itsetunto. kirjoitti:
Näinhän se menee kun itse oivaltaa itseisarvonsa, romuttuu entinen huonoitsetuntoisuus. Usein vain aikaa kuluu liian paljon ennenkuin tuo oivaltaminen pääsee tapahtumaan. Toisilla ei elinaikakaan siihen riitä. Liian paljon kohtuutonta kärsimystä liian monelle on seurauksena sairaudentilasta nimeltä huonoitsetunto. Mistä se sitten kenenkin kohdalla johtuu, onkin jo kokonaan toinen kysymys.
"Eli se huono itsetunto ei oikeastaan ole isokaan ongelma, vaan se, että se on tiedostamaon. Mitä ei ole, siitä ei voi puhua"
Juuri näin. Osuit naulan kantaan. Ensin on tultava tietoinen oivaltaminen omasta vääristyneestä mielentilastaan, siitä alkaa parannuksen tie kohti eheytyvää, itsensä ja toisten kanssa sopusoinnussa elävää persoonallisuutta. Sitä ennen kaikki on aivan turhaa. Terapiat ovat hyviä olemassa oirelehtivan kannalta, koska siellä pääsee vapaasti syyttelemään kaikkia muita kuin itseään. Verisukulaiset ovat tunnetusti narutettavissa ja johdateltavissa. Sieltä saa hyvää vertaistukea heikolle itsetunnolleen, joka sitten jatkaa yhä kauemmaksi etenemistään itsetuntemuksen mahdollisuudesta. Selkä seinää vasten ja kissa pöydälle. Muuta pelastuksen tietä ei ole olemassakaan.osa ongelmaa on se, että en halua muuttua. Olen siis tuo aloittaja. Minulle se, mitä muut pitävät hyvänä itsetuntona on pöyristyttävää itserakkautta, enkä koskaan haluaisi käyttäytyä niin tai olla sellainen. Minusta itseään ei sovi kehua, vaatimattomuus kaunistaa, jne... Mun mielestä minun kaltaiselle on ihan luonnollista ajatella, etten ole minkään arvoinen, kun en kerran ihan oikeasti ole, mutta muut tulkitsee sen huonoksi itsetunnoksi. Mutta en minä yrittäisikään saada ketään parisuhteeseen, joten ei tämä sikäli ole ongelma. Se vain loukkaa, kun huonoitsetuntoisia tunnutaan inhoavan niin paljon.
- vaatimaton.
??? kirjoitti:
osa ongelmaa on se, että en halua muuttua. Olen siis tuo aloittaja. Minulle se, mitä muut pitävät hyvänä itsetuntona on pöyristyttävää itserakkautta, enkä koskaan haluaisi käyttäytyä niin tai olla sellainen. Minusta itseään ei sovi kehua, vaatimattomuus kaunistaa, jne... Mun mielestä minun kaltaiselle on ihan luonnollista ajatella, etten ole minkään arvoinen, kun en kerran ihan oikeasti ole, mutta muut tulkitsee sen huonoksi itsetunnoksi. Mutta en minä yrittäisikään saada ketään parisuhteeseen, joten ei tämä sikäli ole ongelma. Se vain loukkaa, kun huonoitsetuntoisia tunnutaan inhoavan niin paljon.
Sehän on kokonaan eri juttu kuin huono itsetuntemus. Vaatimaton luonnehan on sopivan nöyrä (ei nöyristelevä). Yli-itsetuntoiset omassa eriomaisuuden tunteessaan toki pitävät vaatimattomia heikkoitsetuntoisina kun eivät ole kuten he. Kuvitelkoot omaa sairauttaan mitä huvittaa. Pidä sinä vain pääsi pystyssä ja kierrä heidät kaukaa.
- zisel
siitä että kuinka se huono itsetunto on ilmennyt ihmisissä joita on tavannut. Jos esim. on tavannut useampia henkilöitä jotka huonon itsetuntonsa takia "haluaa seistä toisten päällä näyttääkseen itse pidemmältä" niin eipä ihme jos sillon kyseinen piirre on ehdoton turn off. Jotkut kun huonon itsetunnon takia on "harmaita hiirulaisia" ja toiset taas täysiä kusipäitä joille oman itsetunnon paikkaaminen ja oman erinomaisuuden todistelu itselleen vaatii ihmisuhreja.
- ???
harmaahiirulaisiin... Yritän pysyä poissa tieltä. Mutta ärsyttää niin älyttömästi, että nykyään ei muka saisi sanoa mitään negatiivista itsestään.
- zisel
??? kirjoitti:
harmaahiirulaisiin... Yritän pysyä poissa tieltä. Mutta ärsyttää niin älyttömästi, että nykyään ei muka saisi sanoa mitään negatiivista itsestään.
että olet enemmän se vaatimaton tapaus kuin tää toinen. Luulis että perisuomalaiseen tapaan se itsensä dissaaminen on jo ihan normaalia... "No ei tää hame nyt NIIIN hieno ole... alennusmyynnistä nappasin vaan jotain päälle"... Tähän tyyliinhän Suomessa puhutaan :)
- scale__
ajatella, että niitä joko inhotaan, tai ei.
Jos se huono itsetunto ilmenee jatkuvana "kehujen lypsämisenä" niin onhan se rasittavaa. Siis tarkoitan, että jos sille toiselle pitää jatkuvasti vakuutella, miten ihana olento se onkaan, tai muuten se väittää, että sitä ei rakasteta.
Toisaalta siitä tulee mieleen tilanne jossa mennään kylään ja emäntä pyytää vieraita kahville. Kun sitten vieraat vihdoin (kolmannen kerran jälkeen) kehtaavat tulla kahvipöytään, jotta eivät vaikuttaisi ahneilta, alkaa emännän kehulypsy tyyliin:
-kahvi on haaleaa
-ei oikein ollut mitään tarjottavaakaan (pöytä notkuu)
-piirakka pääsi palamaan
-kakkukin lässähti
-hillo kakun välissä on vaan itse tehtyä
-jne...
Kun vieraat on näin pakon edessä joutuneet vakuuttelemaan useampaan kertaan, miten mainot tarjottavat ja emännän taidot ovat, alkaa ainakin allekirjoittaneella olemaan kyrpä ottassa. Se on rasittavaa.
Koitin tämän esimerkin kautta kertoa, että se huono itsetuntokin voi olla toisista ei toivottu ominaisuus. Tietenkin narsistille itsetuntonsa kanssa kamppaileva kumppani on ihanne (orja).- Jazuli
...tuo olis hupaisa kuvaus..mut kauhian tutulta kuulostaa...x]
...*itte en millokaa oo sanonnu nui*..
=o7
...nolona..mu huvittuneena kummiskii..=o) - scale__
Jazuli kirjoitti:
...tuo olis hupaisa kuvaus..mut kauhian tutulta kuulostaa...x]
...*itte en millokaa oo sanonnu nui*..
=o7
...nolona..mu huvittuneena kummiskii..=o)Tunnusta heti, että olet piinannut kahvivieraitasi väheksymällä tarjottavia kaffeepullia :D
kun meillä on niin kauheen pölyistä ja sekaistakin aina :)
(kaksi päivää vaan siivottu vieraitten tuloa varten ja viimeiset pölyt otettu takan reunustalta vielä juuri ennen kuin ovikello soi...)- Jazuli
scale__ kirjoitti:
Tunnusta heti, että olet piinannut kahvivieraitasi väheksymällä tarjottavia kaffeepullia :D
..päässy tunnustaa ko olin reisunpääl..mu nii tuollee on käynny et mie oon vähätelly mun kahvitarjottavii...=o)
...mu en kummiskaa kertaa enempää samana päivänä..=o)
- HyväItsetuntoinenNainen
miksi toiset naiset ja miksi miehetkin jotka kärsivät huonosta itsetunnosta ovat todella rasittavia. Huono itsetuntoinen ihminen ei välttämättä ole mitenkään nöyrä ja vaatimaton vaan juuri päinvastainen. Kaikessa pitää yrittää koko ajan päihittää muut, päteä, vähätellä toisia, kauhea kadehtiminen, naljailu yms. Jatkuvasti huono itsetuntoisen ihmisen seurassa pitää olla ns. tuntosarvet pystyssä ettei vaan sano vahingossakaan mitään mikä loukkaisi toista tai ettei vain joutuisi huono itsetuntoisen egon pönkittäjäksi ja kynnysmatoksi. Hohhoijaa, kyllähän sen nyt ymmärtää miksi huono itsetuntoisen ihmisen seura on todella rasittavaa..
.
Ei sillä hyvällä itsetunnolla niitä tarkoiteta jotka kuvittelee olevansa maailman ihmeellisempiä tyyppejä. Ne on taas narskuja ja ihan yhtä helvetillistä sakkia kuin huonoitsetuntoisetkin.
Itse välttelen kuin ruttoa huonoitsetuntoisia. Huono itsetunto aiheuttaa vaikka mitä. Joko saa olla kokoajan nostelemassa toista ja selittelemässä että kyllä sinä nyt olet hyvä ja kyllä sun pesemät pyykit on ihan hyvin pestyjä yms. Kalastelee kehuja ja huomiota sekä ylistäviä lausuntoja eikä mikään kuitenkaan riitä vaan ne jorinat saisi äänittää CD:lle että se vois kuunnella niitä kaikenpäivää. Eikä se sittenkään kamalasti ilostu.
Toisen tyypin huonoitsetuntoiset taas on mustasukkaisia (jotkut jopa väkivaltaisia) ja/tai pettävät kun tarvitsevat jopa vierailtakin nostatusta egolleen.. jee, mä olen hyvä kun noi haluaa panna mua tms.
Pitkällisen kokemuksen omaavana etsin tarkkaan merkkejä uudesta py-ehdokkaasta, että onko sillä realistinen/normaali itsetunto, vai onko jotain häikkää. Jos on häikkää, niin juoksen kirkuen karkuun enkä edes harkitse koko juttua.
.Ihminen, jolla on huono itsetunto, ei tahdo seistä omilla jaloillaan. Huonoitsetuntoinen kerjää jatkuvasti kehuja ja todisteluja siitä, että on hyvä ja kelvollinen. Siitäkään huolimatta hän ei luota itseensä ja viehättävyyteensä vaan mustasukkaisuus ja omistuksenhalu vaivaa pilaten lopulta koko suhteen.
Riittikö?- HyväItsetuntoinenNainen
naiset ovat tosin miehille kuin taivaan lahja. Kun huono itsetuntoista naista vähän kehuu niin johan ko. naisen saa lakanoiden väliin. Ns. kiertopalkinto-efekti jossa nainen on maannut lähes puolen kaupungin miesten kanssa osoittaakseen olevansa hyvä ja seksikäs miesten silmissä. Ja ehkä osoittaa olevansa muita naisia parempi ja seksikkäämpi. Siis aivan totaalisen hukkaan heitetty juttu (itsetunnon pönkittämisen kannalta) jossa onnellista loppua ei ole.
- ???
kun tuli samoja asioita esille. Minä en koskaan kerjää kehuja, päinvastoin en voi sietää sitä, että minua kehutaan tai minusta sanotaan mitään hyvää. Mikään ei saa minua suuttumaan tehokkaammin, kuin se että joku väittää vastaan, jos sanon jotain negatiivista itsestäni. Enkä ole tippaakaan mustasukkainen, enkä omistushaluinen.
Mutta joo, en kuitenkaan pitänyt itseäni läheskään niin kamalana ihmisenä, kuin te pidätte huonon itsetuntoni takia, joten se siitä. - ei,,
Mä en ainakaan inhoa. Ainoa mikä ehkä voisi muodostua rasittavaksi huonon itsetunnon omaavan ihmisen kohdalla, olisi sellainen piirre, jos ei huonon itsetunnon omaava sietäisi itsensä kehumista sitten muiltakaan, kun ei kerran itseltänsäkään... Melkein monikaan asia ei ole tympäännyttävämpää, kuin esimerkiksi ns. "itsensävähättely-partyt", jossa kukaan ei saa sanoa itsestään mitään positiivista tai osoittaa minkäänlaista tyytyväisyyttä niihin piirteisiinsä tai onnistumisiinsa, joita itsessään arvostaa...Sellaisesta ahdistuu, samoin kuin siitäkin, jos jotakuta pitäisi koko ajan pönkittää ja erikseen kehua. Joskin ahdistuu sitä tietysti sitten katteettomasta itsekehustakin, ts. sellaisesta minäkäsityksestä ihmisellä, joka ei ollenkaan lepää realistisella pohjalla. Antireaktio tulee samalla tapaa hyvin itsekritiikittömistä ihmisistä, kuin itseään maan matosenakin pitävistä.
Mä en ymmärrä, että miksi itseään pitäisi erityisesti haukkua, joskin joskus ihminen saattaa antaa itsestään vilpittömän kuvan uskaltaessaan tuoda julki puutteitaankin. Syntyneet vaikutelma riippuvat aika paljon kulloisestakin tilanteista. Vilpittömään kehuun tulee mielestäni vastata sanalla "kiitos", koska sillä osoitetaan kunnioitusta positiivisen palautteen antajalle. onnistuu? Meinaan et arkikielessä tuon alle voipi laittaa liki kaiken - ja oppikirjamääritelmillä harvemmin tekee mitään jokapäiväisessä elämässä. Musta koko termi on aikas väärinkäytetty (ja ylikäytetty) - tosin inholle riittää ihonvärikin eli siinmielessä ihan käypää tavaraa.
Musta taasen anaali persoonallisuus on ihan syvältä.- random_N
huono itsetunto taas ei ole hyvä asia eikä samaa kuin omien vikojensa näkeminen realistisissa mittasuhteissa.
Kuten moni jo on kommentoinut, huonon itsetunnon omaavan pönkittäminen on pitkän päälle pirun puisevaa kivireen vetämistä eli ei kiva homma lainkaan.
Miksi huono itsetunto pitäisi nostaa hyväksi ominaisuudeksi? - Anonyymi
VOI PYHÄ SYLVI! Ei voi olla totta tuollainen vähäjärkisyyden määrä näillä keskustelu-palstoilla!!! Eikö teillä hyvällä itsetunnolla varustetuilla ole muuta tekemistä kuin olla palstoilla haukkumassa muita ihmisiä!? Menkää nyt hyvän sään aikaan jakamaan vaikka apuanne köyhille ihmisille! Kyllä siellä itsetunto asettuu järkeviin mittasuhteisiin. Asta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1192711
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2561165- 941151
- 81094
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791021Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.63943Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr12940- 30906
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku42845Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie38817