Erosimme kuukausi sitten monien ongelmien johdosta.
Suhteessamme oli kuitenkin aina läheisyyttä, lämpöä, paljon loistavaa seksiä, ja tulimme muutenkin aivan mahtavasti toistemme kanssa toimeen.
Ero tuli kuitenkin kun jatkuvat riidat samoista aiheista (pettäminen mm) tuli aina esille kun riideltiin. Minusta tuli aivan älyttömän mustasukkainen pettämisen johdosta ja muutenkin...homma kariutui sitten noihin ongelmiin.
no, tänään oltiin kuitenkin yhdessä exäni kanssa huvipuistossa. Ja se tässä ongelma onkin. Rakastan häntä edelleen enemmän kuin mitään.
Meillä oli mahtavaa aikaa, oltiin kuin ketä tahansa pari siellä mutta ei vaan pidetty toisiamme kädestä kiinni tai pussailtu.
Juotiin kyllä samasta kolamukista kahdella eri pillillä mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Taino, kannoin häntä kyllä reppuselässä kun hänen jalkansa meni rikki huonoista kengistä.
Mutta asia on nyt tämä: Haluan exäni takaisin
Olemme jutelleet hänen kanssaan tästä jo ennenkin ja tultiin siihen tulokseen että mikäli saisimme pöydän puhtaaksi, niin mikä ettei voitaisi kokeilla uudelleen. Tiedän että tällä hetkellä jos palaisimme yhteen niin ongelmat melkeinpä jatkuisivat. Pitäisi pystyä unohtamaan kaikki menneet ja aloittaa aivan alusta.
Hän itse sanoi että on ihastunut minuun...vissiin vieläkin vaikka erosta on jo kuukausi.
Kun kannoin häntä reppuselässä, hän nojasi päällään olkapäätäni vasten, ja kun katsoin oikealle hän työnsi oman poskensa minun poskeani vasten...
Mutta tämä tunne tappaa mut ennemmin tai myöhemmin, saan viettää aikaa maailman ihanimman naisen kanssa, mutta en saa pitää kädestä tai pussata vaikka mieli tekisi.
Toistaalta haluaisin yrittää olla pitämättä yhteyttä häneen jolloin sitten ajan kanssa pääsen hänestä yli, mutta kun en halua. Olen niin tyhmä etten halua antaa periksi. Katsoin häntä tänään oikein kunnolla ja miettisin oikein että "haluaisinko todella tuon naisen takaisin?"
Kyllä niitä nätimpiä on varmasti jossain, ja on varmasti mukavempiakin, mutta jokin hänessä vaan kolahtaa minuun kuin miljoona volttia. En tiedä...Tiedän vain että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta asiaa tässä maailmassa.
Pitäisikö joskus yrittää keskustella hänen kanssaan tästä? Itse uskon että homma saataisiin toimimaan, ei ole mitään sellaista mikä estäisi suhteen uudelleen toimimisen. Mutta ehkä aika näyttää...
Suhteessamme oli kuitenkin aina läheisyyttä, lämpöä, paljon loistavaa seksiä, ja tulimme muutenkin aivan mahtavasti toistemme kanssa toimeen.
Ero tuli kuitenkin kun jatkuvat riidat samoista aiheista (pettäminen mm) tuli aina esille kun riideltiin. Minusta tuli aivan älyttömän mustasukkainen pettämisen johdosta ja muutenkin...homma kariutui sitten noihin ongelmiin.
no, tänään oltiin kuitenkin yhdessä exäni kanssa huvipuistossa. Ja se tässä ongelma onkin. Rakastan häntä edelleen enemmän kuin mitään.
Meillä oli mahtavaa aikaa, oltiin kuin ketä tahansa pari siellä mutta ei vaan pidetty toisiamme kädestä kiinni tai pussailtu.
Juotiin kyllä samasta kolamukista kahdella eri pillillä mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Taino, kannoin häntä kyllä reppuselässä kun hänen jalkansa meni rikki huonoista kengistä.
Mutta asia on nyt tämä: Haluan exäni takaisin
Olemme jutelleet hänen kanssaan tästä jo ennenkin ja tultiin siihen tulokseen että mikäli saisimme pöydän puhtaaksi, niin mikä ettei voitaisi kokeilla uudelleen. Tiedän että tällä hetkellä jos palaisimme yhteen niin ongelmat melkeinpä jatkuisivat. Pitäisi pystyä unohtamaan kaikki menneet ja aloittaa aivan alusta.
Hän itse sanoi että on ihastunut minuun...vissiin vieläkin vaikka erosta on jo kuukausi.
Kun kannoin häntä reppuselässä, hän nojasi päällään olkapäätäni vasten, ja kun katsoin oikealle hän työnsi oman poskensa minun poskeani vasten...
Mutta tämä tunne tappaa mut ennemmin tai myöhemmin, saan viettää aikaa maailman ihanimman naisen kanssa, mutta en saa pitää kädestä tai pussata vaikka mieli tekisi.
Toistaalta haluaisin yrittää olla pitämättä yhteyttä häneen jolloin sitten ajan kanssa pääsen hänestä yli, mutta kun en halua. Olen niin tyhmä etten halua antaa periksi. Katsoin häntä tänään oikein kunnolla ja miettisin oikein että "haluaisinko todella tuon naisen takaisin?"
Kyllä niitä nätimpiä on varmasti jossain, ja on varmasti mukavempiakin, mutta jokin hänessä vaan kolahtaa minuun kuin miljoona volttia. En tiedä...Tiedän vain että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta asiaa tässä maailmassa.
Pitäisikö joskus yrittää keskustella hänen kanssaan tästä? Itse uskon että homma saataisiin toimimaan, ei ole mitään sellaista mikä estäisi suhteen uudelleen toimimisen. Mutta ehkä aika näyttää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meinaatko, että siirtymällä uuteen suhteeseen pääsisit eroon ongelmista? Tuskin.
Joten eikö samalla vaivalla (tai noh, ehkä vähän suuremmallakin) kannattaisi koittaa rakentaa vanhasta suhteesta jotain?
Kuukausi on aika lyhyt aika vielä.. Mä kehoittaisin etenemään nyt hitaasti ja miettimään sitä omaa osuutta siinä pieleen menneessä suhteessa. Yleensä se oma osuus on suurempi, kuin aluksi haluaa myöntää.. :(
Kovasti tsemppiä!
T: kohtalotoveri
aikaa kannattaa antaa asian käsittelyyn.. Itsekin olen tilanteessa jossa olen omilla mokailluilla pilannut pitkän suhteen. Olen nyt ollut uuden ihmisen kanssa tapilu vaiheessa mutta en pysty kuitenkan sitoutumaan kun ex edelleen on mielessä. Meilläkin nähdään toisinaan ja edelleen tullaan hyvin toimeen. Niin yhteydenpidon vähentäminen varmaan helppottaisi tilannetta emme kuitenkkaan ole pystyneet siihen .Itsekin olen valmis antamaan aikaa ja kuitenkin tiedän ja näen että kumppani välittää minusta vaikka ei sitä aina myönnä. Uuden kumppanin kassa olen yrittänyt keskustella asioista mutta hän ei taas haluiaisi päästää minua menemään mutta en varmasti pysty uuteen suhteeseen ennenkuin saan asiat käsiteltyä. Teidän molempien pitää olla valmiita tekemään suhteen eteen töitä ja petetyn pystyttävä jatkamaan elämää ja pettäjän lopettaa toiset suhtet jos haluatte yhteistä tulevaisuutta rakentaa koska tiedänkin tapuksessa luottamus on kokenut pahan kolauksen. Mutta varmasti on paljon pareja jotka ovat pettämisestä päässeet yli ja jatkaneet yhdessä.. tsemppiä teille!
Tiedän kyllä ettei uusi suhde mitään muuta. Siellä ne samat ongelmat varmasti tulisi taas esiin. Itse olisin valmis uhraamaan paljon aikaa ja haluaisin rakentaa vanhasta suhteesta jotain suurta. Pitäisi päästä keskustelemaan hänen kanssaan oikein kasvokkain tästä...tiedän kyllä omat virheeni ei hän oli yksin syypää tähän eroon. Kyllä siihen aina kaksi vaaditaan. Tähän tarvittaisiin nyt paljon aikaa, ja halua molemmilta puolilta. Saas nähdä.
mulle tulee tosta sellanen käsitys, että ollaan vähän liikaakin "siihen tarvitaan kaksi" - fiiliksessä. Toihan on kyllä se yleinen käsitys, että: puhukaa toisillenne ja suhteessa on molempien panostettava ja blaa...
Mun kokemuksen mukaan tärkeintä on kuitenkin keskittyä siihen omaan itseen. Siihen 50 %:n siinä suhteessa, johon kykenee vaikuttamaan. Ja siihen, kenet on kaikkein vaikeinta kohdata rehellisesti kasvokkain: itseensä kaikkine virheineen, pelkoineen yms.
Mulle kaikkein opettavaisinta ja valaisevinta oli olla yksin. Kuukausia. Käydä läpi se viha ja syyttäminen sitä toista kohtaan. Se ikävä ja rakkaus. Kunnes viimein sai paljastettua sen oman sisimpänsä sieltä syvältä jostain. Se on se, jota pitää työstää ja johon pitää uhrata sitä aikaa. Mennä tarvittaessa vaikka terapiaan. Sieltä löytyy se, mihin se suhde kaatuu, eikä mihinkään pinnallisuuksiin, kuten pettämisiin tai siihen, ettei toinen pese pyykkiä.
Ja ehkä sitten, jos tarvetta ja halua on, jutella kasvokkain sen toisen kanssa.
Eli pikaisesti kerrottuna, mies jätti lokakuussa aika yllättäin. Uusi nainen tuli kuvioihin heti ja maaliskuussa ja muuttivat yhteen. (joo ei liene tossa kauheesti epäselvyyksiä vaikkei mitään olekaan myäntänyt).
No, mies on koko ajan ollut yhteyksissä minuun, voisi sanoa että melkeinpä viikoittain, siihen asti kunnes sanoin että nyt loppuu, ja pari kuukautta meni ilman minkäänlaisia yhteyksiä. No sattuipa mulla olla 30v synttäri toukokuussa, sen jälkeen ollaan taas viestitelty, soiteltu (ja minä tyhmä vastaan).
Noh, nyt on käynyt sitten niin että hän on nyt ollut mun luona muutaman kerran tässä yötä - on tapahtunut kyllä koko heeeela hoito. Seksiäkin siis ollaan harrastettu. Soitellaan ja puhutaan lämpimästi. Hän sanoo ettei aio lähteä nykyisestä suhteestaan, mutta ei kuitenkaan ole varma mitä haluaa. Puhuu mulle nättejä asioita, sanoo että tykkää.
Mä en pysy perässä ja olen huomannut että alan haluta häntä takaisin. ja niin kauan kuin olen hänessä kiinni, en pääse tietenkään elämässäni eteenpäin. hän on mennyt eteenpäin mutta edelleen 7 kk myöemmin kurkistelee taaksepäin ja haluaa tulla käymään ja olla lähellä..
Miksi mies tekee tommosta? Onko se vaan siitä, että itsetunto ei kestä tajuta että mä olisin hänestä totaalisesti over (ero oli mulle tosi rankka).. Onko se vaan seksi, jota hän haluaa? On käynyt kuitenkin niinkin tässä, että on käynyt ja pitänyt vaan lähellään. Olen kysynyt että p***** perässäkö hän vaan juoksee. Sanoo että sitä saisi muualtakin jos kyse olisi vain siitä. Hän myös sanoo että ajattelee mua joka päivä. ja miettii koko ajan mistä keksisi jonkun verukkeen että pääsisi mun luo. Ja silti sanoo ettei aio nykyistä suhdettaan lopettaa.
Valaiskaa mua hyvät ihmiset mitä tollasella liikkuu päässä? Mä en tajua, taidan olla vaan jonkilaisen hyväksikäytön uhri tässä, mutta minkälaisen.
Ja niin, ihan itse mä annan tän kaiken tapahtua ja tiedän myös tekeväni väärin, joten jotkut huorittelut voi sitten jättää sikseen.
Eli:
- pääsetkö itsesi yli? Jos sä säälit itteäs, kun sua on petetty, jauhat sitä samaa paskaa, niin älä vaivaudu. Joko sä annat anteeksi tai sitten lähet läikimään. Mä sanon, että pettäminen verrattuna tohon rakkauteen: mitä sitten? Et sä ketään omista kuitenkaan, etkä vahtimaan pysty, joko sä elät tai sitten et.
Joten ennemmin rakasta.
- Mustasukkaisuudelle mahtaa vain sinä, ja ei, mikään ei anna takuita mistään, se voi vaikka tapahtua uudelleen. Mutta sellaista on elämä. Kasva sen yli ja hyväksy, että voi tapahtua jonkun muunkin kanssa: pelko ei sua auta! Sä vaan menetät ihmisiä ja suhteita ja lopulta järkeskin.
- Kaikkee on maailmassa, mutta jos sä jonkun haluat, niin mene ja ota se matkaan, kerro se ja pidä pääsi. Kun sä päästät sen käsistäs edes yrittämättä, niin sitten vituttaa, kun tuli luovutettua niin helpolla.
- Aika näyttää?! Vitut se mitään sen kummemmin näytä, sori vaan, mutta aika näyttää, miten te pääsette toisistanne yli, vanhenette ja menette eteenpäin. Joko sä valitset ja otat riskin tai sitten et. Joko sä päätät kestää tai sitten et. Joko sä sanot sille mimmille että rakastat ja heität huolet yli laidan, tai sitten te unohdatte ja tulee uusia.
Huomenna sä olet vanhempi, kyynisempi, muistat vähemmän ja mitä sä muutenkaan venaat?
ELÄ hyvä mies! Mustasukkaisuuden voi kääntää myös intohimoksi, tee niin, ja elä, älä murehdi vaan rakasta, kun siihen on annettu mahdollisuus.
Ja jos ei ton mimmin kanssa onnaa, niin ainakaan ei tarvii katua tekemättömyyttä, vaan tietää ja voi mennä oikeesti eteenpäin.
Tiedän täsmälleen nyt mitä haluan. En luovuta, aion yrittää nyt päästä mustasukkaisuudesta ja muistakin ongelmistani eroon. On pakko, ne hallitsee liikaa mun elämää ne virheet joita minussa on. Haluaisin rakastaa häntä...tällä hetkellä se ei vaan onnistu. Hän haluaisi olla kaverini, en pysty siihen, en tällä hetkellä.
Juttelimme kuitenkin keskiviikkona yli 2 tuntia puhelimessa, juttelimme suhteestamme ja siitä mikä meni pieleen. Minun virheistäni ja viosta, sekä myös hänen virheistään ja viosta. Tuntui että edistyimme, hän taas oli sitä mieltä että emme edistyneet.