mikä tarkoitus naisilla on alkaa itkemään

Esimerkiksi minä itken muustakin kuin loukatuksi tulemisesta. Yleensä siitä en, vaan kiehun ihan hiljaa ja mietin vastaiskua :D itku tulee joko turhautumisesta, siitä kun tuntuu siltä ettei kukaan kuuntele ja on aivan sama puhunko minä vai hyppäänkö järveen, ketään ei kiinnosta (ei koskaan tosiasia, mutta tuntemus niinkuin muutkin) tai silkasta raivosta. Siitä kun ei enää löydä sanoja pahan olonsa ilmaisemiseen. Kun tunteet vain keittävät yli. Se on se sama tunne kun mies saattaa viimein kiehahtaa ja lyödä, samasta tunteesta nainen (yleistän!) purskahtaa itkuun. Se on hänen puolustuskeinonsa niihin tunteisiin, niinkuin suuttuminen on aggressiivisemmalle.

Harvempi nainen pystyy itkemään tahdonalaisesti, laskelmoiden tai tahallaan. Valtaosalle se on tunteiden ylikuumenemista (niin hyvien kuin huonojen) ja kontrollin menettämistä. Ja mies joka loukkaa siitä... ei saa koskaan anteeksi. Nainen tuntee siitä eteenpäin aina ettei mies salli hänen tunteitaan vaan haluaa tukahduttaa hänet. Hän ei ole enää milloinkaan avoin miehelle tuon jälkeen. Skeis kärsii ensimmäisenä (vaikka mies ei sitä ehkä huomaa, jyystää menemään niinkuin ennenkin) ja lopulta nianen pakkaa kaikessa hiljaisuudessa laukkunsa ja häipyy, kun miesparka luuli kaiken olevan ihan kivasti. Ylläri pylläri.

Siinä kauhuskenaario joka ei ole edes kaukaa haettu, vaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan vielä monta kertaa.

***

Tristar kirjoitti:

Esimerkiksi minä itken muustakin kuin loukatuksi tulemisesta. Yleensä siitä en, vaan kiehun ihan hiljaa ja mietin vastaiskua :D itku tulee joko turhautumisesta, siitä kun tuntuu siltä ettei kukaan kuuntele ja on aivan sama puhunko minä vai hyppäänkö järveen, ketään ei kiinnosta (ei koskaan tosiasia, mutta tuntemus niinkuin muutkin) tai silkasta raivosta. Siitä kun ei enää löydä sanoja pahan olonsa ilmaisemiseen. Kun tunteet vain keittävät yli. Se on se sama tunne kun mies saattaa viimein kiehahtaa ja lyödä, samasta tunteesta nainen (yleistän!) purskahtaa itkuun. Se on hänen puolustuskeinonsa niihin tunteisiin, niinkuin suuttuminen on aggressiivisemmalle.

Harvempi nainen pystyy itkemään tahdonalaisesti, laskelmoiden tai tahallaan. Valtaosalle se on tunteiden ylikuumenemista (niin hyvien kuin huonojen) ja kontrollin menettämistä. Ja mies joka loukkaa siitä... ei saa koskaan anteeksi. Nainen tuntee siitä eteenpäin aina ettei mies salli hänen tunteitaan vaan haluaa tukahduttaa hänet. Hän ei ole enää milloinkaan avoin miehelle tuon jälkeen. Skeis kärsii ensimmäisenä (vaikka mies ei sitä ehkä huomaa, jyystää menemään niinkuin ennenkin) ja lopulta nianen pakkaa kaikessa hiljaisuudessa laukkunsa ja häipyy, kun miesparka luuli kaiken olevan ihan kivasti. Ylläri pylläri.

Siinä kauhuskenaario joka ei ole edes kaukaa haettu, vaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan vielä monta kertaa.

***

Lue lisää

miehen vikaa eikä naiset itkulle ollut muuta syytä kuin turhautuminen?

Hommahan menee niin että nainen aloittaa kaiken kuitenkin tahdonalaisesti, laskelmoiden sekä tahallaan mutta ajautuu itkemään kun löytää itsensä umpikujasta.

Hyvä että pakkaa laukkunsa koska kuka jaksaa tuollaista esittäjää ja parkujaa kun itse aloittaa?

Sinun vertauksella siis tuolloin nainen itkee silloin kun mies lyö? No, kumpikin on tuomittavaa ja lapsellista.

En taas ymmärrä asennettasi jossa selität naisen pikkulikan käytöstä ja sitten kerrot että se on kauhuskenaario että seksi kärsii ja nainen lähtee?

Ketä kiinnostaa? Ei tuollaisen ihmisen kanssa jaksa elää. Vaikka kuinka itkettäisi niin silti täytyy pystyä käsittelemään asioita aivan kuten miehenkin tulee päästä eroon aggressivuudesta ja kyetä puhumaan asioista eikä vain mennä tunteella.

Mistä lähtien naisten housupissit ja itkut pitäisi antaa anteeksi jos nainen on aloittanut riidan?

taas sitten kirjoitti:

miehen vikaa eikä naiset itkulle ollut muuta syytä kuin turhautuminen?

Hommahan menee niin että nainen aloittaa kaiken kuitenkin tahdonalaisesti, laskelmoiden sekä tahallaan mutta ajautuu itkemään kun löytää itsensä umpikujasta.

Hyvä että pakkaa laukkunsa koska kuka jaksaa tuollaista esittäjää ja parkujaa kun itse aloittaa?

Sinun vertauksella siis tuolloin nainen itkee silloin kun mies lyö? No, kumpikin on tuomittavaa ja lapsellista.

En taas ymmärrä asennettasi jossa selität naisen pikkulikan käytöstä ja sitten kerrot että se on kauhuskenaario että seksi kärsii ja nainen lähtee?

Ketä kiinnostaa? Ei tuollaisen ihmisen kanssa jaksa elää. Vaikka kuinka itkettäisi niin silti täytyy pystyä käsittelemään asioita aivan kuten miehenkin tulee päästä eroon aggressivuudesta ja kyetä puhumaan asioista eikä vain mennä tunteella.

Mistä lähtien naisten housupissit ja itkut pitäisi antaa anteeksi jos nainen on aloittanut riidan?

Lue lisää

Yksinkertaista, rakas Watson. Jos et pysty elämään naisne kanssa joka itsee, etsit sellaisen joka ei itke. On niitäkin ihan tarpeeksi että sellaisen löydät.

Selitin sinulle todennäköiset syyt miksi nainen tekee niinkuin tekee -en odota sinun sen pohjalta ymmärtävän ja muuttavan suhtautumistasi. Vastasin kysymykseesi. Ei sen kummempaa.

"Vaikka kuinka itkettäisi niin silti täytyy pystyä käsittelemään asioita aivan kuten miehenkin tulee päästä eroon aggressivuudesta ja kyetä puhumaan asioista eikä vain mennä tunteella."

Ihannetapauksessa, kyllä. Jos kumpikin pystyy käsittelemään asiansa hermostumatta, syyttelemättä ja menettämättä malttiaan (hei, meillä tehdään niin!) hienoa. Kuvailit tilanteen jossa kummallakin menee pasmat sekaisin ja objektiiviseen suthautumiseen ei pysty kumpikaan. Kyllä silloin täytyy jotain tehdä. Mutta miten? Pelkkä vaatiminen ei riitä -pitää myös keksiä keinot, sopia niistä yhdessä ja harjoitella niiden käyttöä. Onko teistä siihen?

JOnkin asian, reaktion tai käytöksen Ymmärtäminen ei tarkoita sitä että sen hyväksyisi. Minäkin ymmärrän mikä voi ajaa ihmisen vaikkapa pahoinpitelyyn, mutta en hyväksy sitä missään nimessä. Pyysin sinua nyt vain ymmärtämään, en hyväksymään.

***

otappa ite vastuu omasta käytöksestä. Itsehän sinä ärsyynnyt, ei sinua kukaan ole pakottanut ärsyyntymään. Hillitte ittes hyvä ihminen...

....... kirjoitti:

otappa ite vastuu omasta käytöksestä. Itsehän sinä ärsyynnyt, ei sinua kukaan ole pakottanut ärsyyntymään. Hillitte ittes hyvä ihminen...

komppailen tätä

Minä veikakane ttä et, vaan tyypilliseen tapaasi otat ensimmäisen lauseen, lopetat lukemisen ja alat raivota että aina te naiset.

Lue se loppuun asti, se on ihan asiaa. Itse kysyit, minä vastasin. Jos et halua vastauksia vaan kanssaherjaamista ja selkään taputtelua, olet väärällä palstalla.

***

Paitsi niin, sinä itse. Ei minusta kenelläkään ole oikeutta malttiaan menettää aj alkaa kumppaninsa silmille tulemaan, ei sanallisesti eikä fyysisesti. Mutta silloin kun niin käy, on molempien osapuolten syytä katsoa peiliin ja miettiä miten reaktionsa muuttaisi. Sen sijaan että itkisi että toisen on muututtava minähän en mitään väärin tee...

***

uhria ja vika on miehessä kun se ei kuuntele.

Sitten mäkätetään ja kun mies sanoo takaisin niin aletaan itku.

Niinpä niin.

esitetään kirjoitti:

uhria ja vika on miehessä kun se ei kuuntele.

Sitten mäkätetään ja kun mies sanoo takaisin niin aletaan itku.

Niinpä niin.

normaalivirteesi niin luepa meidän keskustelumme uudestaan ja mieti, kumpi meistä nyt itkee? Miksi menetät malttisi, edes verbaalisesti, tässä tilanteessa? Yritä analysoida omaa käytöstäsi nyt, se on hyvää harjoitusta. Osaisitko kertoa, eritellä sen syyn miksi hermostut minuun juuri nyt?

***

Tristar kirjoitti:

normaalivirteesi niin luepa meidän keskustelumme uudestaan ja mieti, kumpi meistä nyt itkee? Miksi menetät malttisi, edes verbaalisesti, tässä tilanteessa? Yritä analysoida omaa käytöstäsi nyt, se on hyvää harjoitusta. Osaisitko kertoa, eritellä sen syyn miksi hermostut minuun juuri nyt?

***

Lue lisää

väittelytaktiikkaa vai?

Että olen jotenkin menettänyt malttini, hermostunut ja itkenyt?

Sinähän tässä juuri hyökkäät noilla sanoilla kimppuuni kun esitin väitteen.

Vaikea ymmärtää tuollaista tapaa keskustella jos yleistetty väite jonka mielestäni esitin aiheellisesti sinun tekstistäsi yritetään kumota sillä että olen jotenkin hermostunut.

Kysyn siis että nainenko saa tunteilla muttei mies sanoa suoraan mitään edes netissä ettei häntä vain syytetä heti "hermostumisesta"?

Tuskimpa nyt kuitenkaan hermostun tällaisista jonnin joutavista keskusteluista varsinkin kun vastakirjoittaja on oiva pakenemaan aina ansasta ja selittämään ympäripyöreyksiä heti kun häneltä tiukataan varsinaista asiaa.

sitten jotain kirjoitti:

väittelytaktiikkaa vai?

Että olen jotenkin menettänyt malttini, hermostunut ja itkenyt?

Sinähän tässä juuri hyökkäät noilla sanoilla kimppuuni kun esitin väitteen.

Vaikea ymmärtää tuollaista tapaa keskustella jos yleistetty väite jonka mielestäni esitin aiheellisesti sinun tekstistäsi yritetään kumota sillä että olen jotenkin hermostunut.

Kysyn siis että nainenko saa tunteilla muttei mies sanoa suoraan mitään edes netissä ettei häntä vain syytetä heti "hermostumisesta"?

Tuskimpa nyt kuitenkaan hermostun tällaisista jonnin joutavista keskusteluista varsinkin kun vastakirjoittaja on oiva pakenemaan aina ansasta ja selittämään ympäripyöreyksiä heti kun häneltä tiukataan varsinaista asiaa.

Lue lisää

Ei ole taktiikkaa, vain toteava kysymys. En pyri tässä keskustelussa voittamaan, vain toivon saavani ehkä istutettua mieleesi ajatuksen siitä että ehdottomuus ja järjestelmällinen aliarviointi sukupuolen perusteella ei ehkä ole hedelmällisin tapa tulla elämässä onnelliseksi.

***

Tristar kirjoitti:

Ei ole taktiikkaa, vain toteava kysymys. En pyri tässä keskustelussa voittamaan, vain toivon saavani ehkä istutettua mieleesi ajatuksen siitä että ehdottomuus ja järjestelmällinen aliarviointi sukupuolen perusteella ei ehkä ole hedelmällisin tapa tulla elämässä onnelliseksi.

***

Lue lisää

Taas näköjään yrität sanella mitä minä ajattelen.

Ehdoton olen mutta en järjestelmällisesti aliarvioi ketään.

Päinvastoin odotan samaa yksilöiltä olivatpa miehiä tai naisia.

Sulla on tapana jakaa neuovoja aivan kuin tietäisit itse mikä on oikea, ainoa hyvä ja paras tapa elää onnellisena.

Aivan kuin en voisi onnellinen sellaisena kuin maailman näen. Menet henkilökohtaisuuksiin.

Etkö osaa keskustella ja väitellä asioista muuten yleisellä tasolla vai mikä siinä oikein on?

aliarviointi? kirjoitti:

Taas näköjään yrität sanella mitä minä ajattelen.

Ehdoton olen mutta en järjestelmällisesti aliarvioi ketään.

Päinvastoin odotan samaa yksilöiltä olivatpa miehiä tai naisia.

Sulla on tapana jakaa neuovoja aivan kuin tietäisit itse mikä on oikea, ainoa hyvä ja paras tapa elää onnellisena.

Aivan kuin en voisi onnellinen sellaisena kuin maailman näen. Menet henkilökohtaisuuksiin.

Etkö osaa keskustella ja väitellä asioista muuten yleisellä tasolla vai mikä siinä oikein on?

Lue lisää

sen miltä tekstisi minusta vaikuttaa, en yritä kertoa sinulle miten sinä ajattelet. Mietin näetkö kirjoittamasi samalla tavoin kuin minä, vai aivan eri sävyisenä.

Toki voit odottaa yksilöiltä samoja asioita, eri asia on se saatko niitä, kuinka realistisia odotuksesi ovat. Tottakai sinulla on samat mahdollisuudet onneen kuin muillakin, jokainenhan määrittelee onnellisuuden itse. Mitä sanon aivan suoraan on se että jos odotat ihmisiltä liikaa, petyt jatkuvasti, ja se kuluttaa sinua ja tekee onnellisuuden saavuttamisen vaikeammaksi. Sinun on syytä miettiä mitkä odotukset ovat järkeviä ja mitkä eivät. Feminiininen taipumus itkeä tunnekuohun käydessä liian suureksi on elämän fakta (eivät kaikki naiset, mutta tarpeeksi jotta yleistys on mahdollinen, ja tottakai jotkut miehetkin) jolta ei pääse pakoon. Toivon että löydät naisen joka on oppinut olemaan itkemättä jos et sitä siedä. Mutta kysyn toistamiseen; oletko valmis uhraamaan rakkaussuhteen, todellisen ja hyvän sellaisen, koska naisesta ilmenisi tämä taipumus itkemiseen? Tunteuiden tukahduttaminen on hyvin pahasta sekin...

Mielestäni soaan ekskustella asioista yleisellä tasolla, tämä vain on hyvin henkilökohtainen aihe sinulle ja puhut nimenomaan omasta taipumuksestasi ja reaktiostasi itkuun. Siksi puhun henkilökohtaisesti sinulle.

***

Tristar kirjoitti:

sen miltä tekstisi minusta vaikuttaa, en yritä kertoa sinulle miten sinä ajattelet. Mietin näetkö kirjoittamasi samalla tavoin kuin minä, vai aivan eri sävyisenä.

Toki voit odottaa yksilöiltä samoja asioita, eri asia on se saatko niitä, kuinka realistisia odotuksesi ovat. Tottakai sinulla on samat mahdollisuudet onneen kuin muillakin, jokainenhan määrittelee onnellisuuden itse. Mitä sanon aivan suoraan on se että jos odotat ihmisiltä liikaa, petyt jatkuvasti, ja se kuluttaa sinua ja tekee onnellisuuden saavuttamisen vaikeammaksi. Sinun on syytä miettiä mitkä odotukset ovat järkeviä ja mitkä eivät. Feminiininen taipumus itkeä tunnekuohun käydessä liian suureksi on elämän fakta (eivät kaikki naiset, mutta tarpeeksi jotta yleistys on mahdollinen, ja tottakai jotkut miehetkin) jolta ei pääse pakoon. Toivon että löydät naisen joka on oppinut olemaan itkemättä jos et sitä siedä. Mutta kysyn toistamiseen; oletko valmis uhraamaan rakkaussuhteen, todellisen ja hyvän sellaisen, koska naisesta ilmenisi tämä taipumus itkemiseen? Tunteuiden tukahduttaminen on hyvin pahasta sekin...

Mielestäni soaan ekskustella asioista yleisellä tasolla, tämä vain on hyvin henkilökohtainen aihe sinulle ja puhut nimenomaan omasta taipumuksestasi ja reaktiostasi itkuun. Siksi puhun henkilökohtaisesti sinulle.

***

Lue lisää

mitään vikaa kun siihen on oikeaa aihetta.

Mutta jos se alkaa siitä että nainen on ensin aloittanut riidan tai vittuillut ja sitten mennään siihen kun ei enää pärjätä että nainen alkaa itkeä ja täten etsiä asemaansa heikompana niin ei se enää ole todellisten tunteiden esittämistä vaan lapsellista draamaa ja kiukunpurkua.

Samalla tavoin kuin tavaroiden rikkominen tai raivoaminen on silloin kun kyseessä on muunlainen turhautuminen ja suuttumus.

Odotan varmasti liikaa ja petyn mutta jos ihminen on niin pikkulikka ettei kykene joskus hillitsemään tunteitaan ja kuvittelee että aina saa haluamansa vaikka purskahtamalla itkuun (tai se tapahtuu kun huomaa ettei saa mitä haluaa) niin ole hyvä ja elä sinä sellaisessa suhteessa.

Helppoa kai sulla on kun sinä voit todeta miehen osalta että jos mies on aggressiivinen niin se on väärin mutta sinun ei tarvitse kohdata naisen itkua.

Itku kun on hyväksyttävämpää mukamas kuin vaikkapa nyrkillä heiluminen. Mielestäni ei ole jos ne motiivit ovat pyrkimys hallita toista.

Täysin eri juttu jos ajaudutaan riitaan ja toinen alkaa itkemään. Sen jälkeen täytyy yrittää rauhoittua ja yrittää keskustella. Tai eri juttu jos itkeminen alkaa siitä että minä olen loukannut toista. Mutta mistä lähtien itkeminen on oiva pakotie?

Itku ei ole mikään erikoinen tila joka oikeuttaa kaiken mitä sitä ennen tapahtui. Jos olit väärässä niin olit väärässä, suotta sitä itkulla peitellä ja etsiä syliä joka lohduttaisi.

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen juttu vaan valitettavan yleinen ongelma miesten ja naisten suhteessa. Miehen tunteellinen reagointi joka usein on sitä aggressiviisuutta tuomitaan mutta naisen alistuva säälin etsiminen on jotenkin sallitumpaa.

Riidoissa mennään sitten siihen että naista pitää hyvitellä kun hän on sitten purskahtanut itkuun ja tuntuu niin pahalta. Se on kuule oma moka.

ei ole kirjoitti:

mitään vikaa kun siihen on oikeaa aihetta.

Mutta jos se alkaa siitä että nainen on ensin aloittanut riidan tai vittuillut ja sitten mennään siihen kun ei enää pärjätä että nainen alkaa itkeä ja täten etsiä asemaansa heikompana niin ei se enää ole todellisten tunteiden esittämistä vaan lapsellista draamaa ja kiukunpurkua.

Samalla tavoin kuin tavaroiden rikkominen tai raivoaminen on silloin kun kyseessä on muunlainen turhautuminen ja suuttumus.

Odotan varmasti liikaa ja petyn mutta jos ihminen on niin pikkulikka ettei kykene joskus hillitsemään tunteitaan ja kuvittelee että aina saa haluamansa vaikka purskahtamalla itkuun (tai se tapahtuu kun huomaa ettei saa mitä haluaa) niin ole hyvä ja elä sinä sellaisessa suhteessa.

Helppoa kai sulla on kun sinä voit todeta miehen osalta että jos mies on aggressiivinen niin se on väärin mutta sinun ei tarvitse kohdata naisen itkua.

Itku kun on hyväksyttävämpää mukamas kuin vaikkapa nyrkillä heiluminen. Mielestäni ei ole jos ne motiivit ovat pyrkimys hallita toista.

Täysin eri juttu jos ajaudutaan riitaan ja toinen alkaa itkemään. Sen jälkeen täytyy yrittää rauhoittua ja yrittää keskustella. Tai eri juttu jos itkeminen alkaa siitä että minä olen loukannut toista. Mutta mistä lähtien itkeminen on oiva pakotie?

Itku ei ole mikään erikoinen tila joka oikeuttaa kaiken mitä sitä ennen tapahtui. Jos olit väärässä niin olit väärässä, suotta sitä itkulla peitellä ja etsiä syliä joka lohduttaisi.

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen juttu vaan valitettavan yleinen ongelma miesten ja naisten suhteessa. Miehen tunteellinen reagointi joka usein on sitä aggressiviisuutta tuomitaan mutta naisen alistuva säälin etsiminen on jotenkin sallitumpaa.

Riidoissa mennään sitten siihen että naista pitää hyvitellä kun hän on sitten purskahtanut itkuun ja tuntuu niin pahalta. Se on kuule oma moka.

Lue lisää

Nyt minusta taas tuntuu että sinä et kuuntele mitä minä sanon, ensinkään. Olen selittänyt jo useampaam otteeseen mitä naisen itku useimmiten on, eikä se ole laskelmoitua "saan mitä haluan jos itken" parkua vaan tahatonta. Sitten taas toteat tuossa että ihan niinkuin se kiukustuminen ja tavaroiden paiskominenkin, kyllä, se on itsehillinnän menettämistä ja siitä voi opetella irti. Minusta vain itkeminen ei ole niin huono asia että siitä pitäisi opetella irti -se ei vahingoita ketään, ja sen voi sietää. Minusta mielenkiintoista on se miksi sinä koet sen ahdistavana, miksi sinä kammoat naisen itkua, miksi reaktiosi on niin voimakas ja kielteinen.

"Itku kun on hyväksyttävämpää mukamas kuin vaikkapa nyrkillä heiluminen. Mielestäni ei ole jos ne motiivit ovat pyrkimys hallita toista."

Aivan. Täysin oikeassa olet. Mutta; hyvin harva nainen pystyy itkemään halutessaan, laskelmoidusti. JOs reaktio on tahaton (vertaa vaikkapa punastumiseen), miten se voisi olla tavoitteeltaan hallintaan pyrkivä?

Muista tokio että itkukin menee ohi, eikäs e ole vaarallista. Sitä kestää hetken, ja sitten itkuinen pystyy hillitsemään itsensä ja käsittelemään tunnettaan vähän rakentavammin. Voitte vaikka jäähtyä eri huoneissa sen aikaa jos sinua itku ahdistaa, et varmasti ole ainoa.

Hmmh... nyt tiedän miltä tuo kuulostaa.. Projisoinnilta. Käännät oman reaktiosi naisen puolelta tarkoitetuksi, sen että itku ahdistaa sinua ja saa sinussa aikaan lohduttelemisen ja säälin impulssit, näet ne naisen tarkoituksena vaikka ne eivät sitä olisi. Vaikka naisen itku olisi vain hänen omaa reagointiaan vailla tietoista tarkoitusta, näet siinä tarkoituksen sen mukaan mitä reaktioita se sinussa herättää!

Arvailen, mutta voin olla jäljilläkin. Myönnätkö jos olen?

***

Tristar kirjoitti:

Nyt minusta taas tuntuu että sinä et kuuntele mitä minä sanon, ensinkään. Olen selittänyt jo useampaam otteeseen mitä naisen itku useimmiten on, eikä se ole laskelmoitua "saan mitä haluan jos itken" parkua vaan tahatonta. Sitten taas toteat tuossa että ihan niinkuin se kiukustuminen ja tavaroiden paiskominenkin, kyllä, se on itsehillinnän menettämistä ja siitä voi opetella irti. Minusta vain itkeminen ei ole niin huono asia että siitä pitäisi opetella irti -se ei vahingoita ketään, ja sen voi sietää. Minusta mielenkiintoista on se miksi sinä koet sen ahdistavana, miksi sinä kammoat naisen itkua, miksi reaktiosi on niin voimakas ja kielteinen.

"Itku kun on hyväksyttävämpää mukamas kuin vaikkapa nyrkillä heiluminen. Mielestäni ei ole jos ne motiivit ovat pyrkimys hallita toista."

Aivan. Täysin oikeassa olet. Mutta; hyvin harva nainen pystyy itkemään halutessaan, laskelmoidusti. JOs reaktio on tahaton (vertaa vaikkapa punastumiseen), miten se voisi olla tavoitteeltaan hallintaan pyrkivä?

Muista tokio että itkukin menee ohi, eikäs e ole vaarallista. Sitä kestää hetken, ja sitten itkuinen pystyy hillitsemään itsensä ja käsittelemään tunnettaan vähän rakentavammin. Voitte vaikka jäähtyä eri huoneissa sen aikaa jos sinua itku ahdistaa, et varmasti ole ainoa.

Hmmh... nyt tiedän miltä tuo kuulostaa.. Projisoinnilta. Käännät oman reaktiosi naisen puolelta tarkoitetuksi, sen että itku ahdistaa sinua ja saa sinussa aikaan lohduttelemisen ja säälin impulssit, näet ne naisen tarkoituksena vaikka ne eivät sitä olisi. Vaikka naisen itku olisi vain hänen omaa reagointiaan vailla tietoista tarkoitusta, näet siinä tarkoituksen sen mukaan mitä reaktioita se sinussa herättää!

Arvailen, mutta voin olla jäljilläkin. Myönnätkö jos olen?

***

Lue lisää

missään jäljillä.

Pointtini on se että nainen pyrkii alunperin hallintaan sillä vittuilulla ja itku on oiva pakotie siitä epätoivoisesta tilanteesta pois.

Tällöin tuo itku toimii ikäänkuin varoventtiilinä tai hätäkeinona kun ei enää muuta keksi.

"Vaikka naisen itku olisi vain hänen omaa reagointiaan vailla tietoista tarkoitusta, näet siinä tarkoituksen sen mukaan mitä reaktioita se sinussa herättää!"

Tämä nyt oli täysin sinun omaa keksintöä.

Enköhän nyt osaa erottaa omia reaktioita siitä mitä nainen tekee.

Yritän sinulle koko ajan kertoa että tämä käyttäytymismalli riidan aloitus-vittuilu-umikuja-itku on monillakin naisilla yleinen. Itkua ei voi tälllöin erottaa eikä käyttäytymistä perustella sillä että itkettää.

Aikuisen ihmisen täytyy osata jo alunperin hillitä niitä tunteita ja sitten tajuta että umpikujasta täytyy päästä eroon myöntämällä olevansa väärässä sekä tehneensä eikä itkemällä.

Minusta tuntuu että sinä projisoit kuule ihan itse tässä omia tuntemuksiasi itkusta joka sinulle on aina positiivinen tai vähintään neutraali (ei koskaan negatiivinen) ilmaisumuoto ja jota ei voisi hyväksikäyttää koska se sinun mielestä ei ole tahdon alaista.

Usein ei välttämättä olekaan mutta tuo käyttäytymismalli on ja jos ihminen ei voi mitään itkulleen kun tuntee niin syvää epätoivoa niin aika lapsi pitää olla vielä.

"Minusta vain itkeminen ei ole niin huono asia että siitä pitäisi opetella irti -se ei vahingoita ketään, ja sen voi sietää. Minusta mielenkiintoista on se miksi sinä koet sen ahdistavana, miksi sinä kammoat naisen itkua, miksi reaktiosi on niin voimakas ja kielteinen."

Voimakas ja kielteinen reaktio johtuu siitä kun itku liittyy siihen että esitetään heikompaa kuin ollaan että päästään ikävästä tilanteesta eroon. Vähän kuin kun isä tulee tarkistamaan että mistäs lapset riitelevät ja tyttö alkaa itkeä ja osoittaa poikaa. Tyttö otetaan syliin ja poika saa torut vaikka tyttö tietysti aloitti riidan.

Mutta kuten sinä jo sanoit "itku ei vahingoita ketään eikä siitä tarvitse opetella irti".

Olet selvästi naisen puolella asiassa joten miksi suotta väitellä siitä? Et sinä voi näköjään asiaa koskaan ymmärtää.

lähimainkaan kirjoitti:

missään jäljillä.

Pointtini on se että nainen pyrkii alunperin hallintaan sillä vittuilulla ja itku on oiva pakotie siitä epätoivoisesta tilanteesta pois.

Tällöin tuo itku toimii ikäänkuin varoventtiilinä tai hätäkeinona kun ei enää muuta keksi.

"Vaikka naisen itku olisi vain hänen omaa reagointiaan vailla tietoista tarkoitusta, näet siinä tarkoituksen sen mukaan mitä reaktioita se sinussa herättää!"

Tämä nyt oli täysin sinun omaa keksintöä.

Enköhän nyt osaa erottaa omia reaktioita siitä mitä nainen tekee.

Yritän sinulle koko ajan kertoa että tämä käyttäytymismalli riidan aloitus-vittuilu-umikuja-itku on monillakin naisilla yleinen. Itkua ei voi tälllöin erottaa eikä käyttäytymistä perustella sillä että itkettää.

Aikuisen ihmisen täytyy osata jo alunperin hillitä niitä tunteita ja sitten tajuta että umpikujasta täytyy päästä eroon myöntämällä olevansa väärässä sekä tehneensä eikä itkemällä.

Minusta tuntuu että sinä projisoit kuule ihan itse tässä omia tuntemuksiasi itkusta joka sinulle on aina positiivinen tai vähintään neutraali (ei koskaan negatiivinen) ilmaisumuoto ja jota ei voisi hyväksikäyttää koska se sinun mielestä ei ole tahdon alaista.

Usein ei välttämättä olekaan mutta tuo käyttäytymismalli on ja jos ihminen ei voi mitään itkulleen kun tuntee niin syvää epätoivoa niin aika lapsi pitää olla vielä.

"Minusta vain itkeminen ei ole niin huono asia että siitä pitäisi opetella irti -se ei vahingoita ketään, ja sen voi sietää. Minusta mielenkiintoista on se miksi sinä koet sen ahdistavana, miksi sinä kammoat naisen itkua, miksi reaktiosi on niin voimakas ja kielteinen."

Voimakas ja kielteinen reaktio johtuu siitä kun itku liittyy siihen että esitetään heikompaa kuin ollaan että päästään ikävästä tilanteesta eroon. Vähän kuin kun isä tulee tarkistamaan että mistäs lapset riitelevät ja tyttö alkaa itkeä ja osoittaa poikaa. Tyttö otetaan syliin ja poika saa torut vaikka tyttö tietysti aloitti riidan.

Mutta kuten sinä jo sanoit "itku ei vahingoita ketään eikä siitä tarvitse opetella irti".

Olet selvästi naisen puolella asiassa joten miksi suotta väitellä siitä? Et sinä voi näköjään asiaa koskaan ymmärtää.

Lue lisää

Ei tarvitse puhua jos et halua, minä yritän vain auttaa. Olen ihan sinun puolellasi tässä, mutta en koe rakentavana sitä että kun ongelma ilmenee, paiskataan ovi kiinni ja siirrytään seuraavaan. Se ei pidemmän päälle toimi. Ongelmien ratkaiseminen ja niiden syiden ymmärtäminen on se rakentava keino, se ei naistakaan auta hillitsemään tunteitaan että sinä sanot että "pitää pystyä". On monta kienoa joilla häntä voi auttaa hillitsemään itseään, ensimmäinen on rauhallisena pysyminen. Kun se vittuilu alkaa, et vittuile takaisin ihan heti vaan kysyt suoraan mistä nyt kenkä puristaa, ei minun tuollaista tarvitse kuunnella. Kerro mikä on vikana niin katsotaan onko siihen ratkaisua, jos vain tuntuu pahalta ja siksi kiukkuat, löydetään varmasti parempi keino lievittää vitutusta kuin minulle pottuileminen.

Kuulostaisiko miltään? On houkuttelevaa vain antautua reaktioidensa vietäväksi ja vittuilal takaisin ja osoittaa omaa kuvitteellista valta-asemaansa, voi kiva. Ei sillä vain mitään voita. Parisuhderiidassa ei ole a ja o voittaa tai hävitä, vaan se on ongelma joka koskee molempia.

***

vähän joka kulman takaa ja joen mutkasta näitä tapauksia.

Narsistiset naiset taitavat jäädä usein huomaamatta herkemmin kuin narsistiset miehet kun naiset korostavat omaa päätäntävaltaansa ja jos mies menee siihen väliin niin se on heti sukupuolisorto-kysymys.

Sitten kun vähän tönäisee takaisin vaikkapa verbaalisesti niin toinen on ihan palasina. Ei tiedä onko se kokonaan näytelmää, draamaa, tahdonalaisesti säädeltyä harkittua ja suunniteltua toimintaa vai onko toinen vain hullu.

Mutta kuten sanoit valtaosa naisista on tasapainoisia ainakin suurimman osan ajasta. ;)

Tämä aspekti uhkasi unohtua täysin, hormonaalinen kiukku, ärtymystila tai taipumus ottaa itseensä joka ikinen sana ja äänensävy tiettyyn aikaan kuukaudesta on hirveä vaiva ja ajaa siitä kärsivän itsensää ja partnerin hulluksi jos ei sitä ymmärrä. PMS on tila josta kärsii suuri osa naisista, ja hormonaalinen ehkäisy voi pahentaa sitä entisestään. Kokeellisia hoitoja on, muunmuassa jättiehlokkiöljyn ja omega3-nappien sanotaan auttavan oireisiin.

PMS on lääketieteellinen fakta, ei ilkeyttä tai vittumaisuutta kuten on suosittua miesten puheissa kuvata.

***

älä sitten kysele.
Ole yksin niin olet onnellinen, ei tarvitse ymmärtää muuta kuin omat oikkusi.
Vittuako täällä valitat, me sun muijaas tunneta.
Menkää terapeutille.

ja raivoat naisille, kuten aloituksessakin käy ilmi.

miehen toimesta niin syytetään miesten hormoneja.

Jos et aikuisena kykene hallitsemaan itseäsi niin ei sinun lähelläsi varmaan usko sitten olla.

Aikuisen täytyy kyetä myös hallitsemaan tunteitaan ja niiden ulospurkautumista (tai se tie täytyy etsiä muualta kuin siitä toisesta) myös kuukautiskierron niissä vaiheissa.

Murkkuhan sinä vielä varmaan oletkin, ainakin mieleltäsi.

Heh :D mieskin saa vedota hormoneihinsa silloin kun ne ovat syyssä. Se taas ei tarkoita (kuten ei naisenkaan kohdalla) että käytös pitää hyväksyä koska hormonien ylivalta on kyseessä :D vaan silloin kun tiedetään syy, tiedetään myös miten sitä voidaan hallita. En vain pyri löytämään jotakuta jota syyttää, vaan pyrin myös parantamaan tilanteen. Jos mieshormonia on liikaa ja se saa aggressiiviseksi (kuten kehonrakentajalla joka kiskoo kasvuhormonia), silloin ylimääräisen hormonin saanti on syytä jäljittää ja lopettaa tilanteen korjaamiseksi. Samalla tavoin jos kyseessä itkuherkkyydessä on PMS, voidaan kokeilla eir keinoja sen hillitsemiseksi. JOs taas kyseessä on vaikkapa raskaus... noh, silloin se loppuu sitten aikanaan. ormonit ovat kamalia, mutta vahvoja.

Uskotko että ei se nainen nauti siitä surkeudestaan ja itkustaan yhtään sen enempää kuin mies aggressiviisuudestaan ja siitä että perhe pelkää. Ja sitten on poikkeuksia jotka nauttivat...

***

tai hakataan kirjoitti:

miehen toimesta niin syytetään miesten hormoneja.

Jos et aikuisena kykene hallitsemaan itseäsi niin ei sinun lähelläsi varmaan usko sitten olla.

Aikuisen täytyy kyetä myös hallitsemaan tunteitaan ja niiden ulospurkautumista (tai se tie täytyy etsiä muualta kuin siitä toisesta) myös kuukautiskierron niissä vaiheissa.

Murkkuhan sinä vielä varmaan oletkin, ainakin mieleltäsi.

Lue lisää

Ei se hormooneista johdu kun mies raiskaa.

Ei aikuisenkaan tarvitse piilotella tunteitaan, jos vituttaa, sen saa sanoa ääneen, kunhan ei riko lakia.

Ei se nainen raiskannu tai hakannu ketään tietääkseni, sano vaan jotain vittumaista sen miehen mielestä.
Meistä kumpikaan ei tiedä mitä nainen sanoi.

Eikä uskon tarvitse mun lähellä ollakkaan jollei halua.
Ei sulla ole järkeä näissä kommenteissa.

Tää kertoo millasia älykääpiöitä täällä liikkuu.
Ei kannata vastata ollenkaan...
Pitäkää mielipiteenne ja eläkää niitten kanssa.

Nää on just niitä syitä miks te olette yksin.

Kauhee akka, siis toi tekijä.
Oksettavaa.
En o kuullukkaa tota tarinaa.
Eihän se kivasti oo sanottu, ei kaikkee leikkii tarvii ymmärtää.
Toivottavasti oli kuitenkin leikkiä, miehillä on muuten usein vastaavaa ärsyttämään tarkotettuja kommentteja.
Kaikki ei osaa ottaa vakavissaan jossain kaukana tapahtuvaa kauheutta.

kuin naisissakin löytyy tunteettomia ihmisiä.

Asia on silleen, että raivo on ihan omassa päässä oleva juttu. Sitä voi hallita. Mikäli seura käy ylivoimaiseksi kestää raivostumatta, kannattaa lähteä pois ja palata paremmalla säällä puhumaan asia loppuun. Niin minä teen, eikä koskaan tarvitse tapella.

.......... kirjoitti:

Asia on silleen, että raivo on ihan omassa päässä oleva juttu. Sitä voi hallita. Mikäli seura käy ylivoimaiseksi kestää raivostumatta, kannattaa lähteä pois ja palata paremmalla säällä puhumaan asia loppuun. Niin minä teen, eikä koskaan tarvitse tapella.

Lue lisää

olisin jo linnassa taposta tai pahoinpitelystä.

sillä jokaisen heistä pitäisi säilyttää itkukykynsä sekä omaan salaiseen itkuun, että itkuun toisen edessä. Ilman toiselle näytettyjä tunteita ja oikeutta tunteisiin ei voi elää.

jostain asiasta jo kuukausia ennen,et tästä aiheesta en hyväksy yhtään huumoria, niin naisen toki kannattaa se myöhemmin testata ja just hurkastella et kaveri menetti hermonsa.

yksi syy miksi en muuten ole lasta ikinä halunut tehdä on juuri äänten takia, en voi sietää tarpeetonta kiljumista enkä äänekästä itkua.

tehkööt ne lapsia kenen korvat kestää ultraääniä

monte24 kirjoitti:

jostain asiasta jo kuukausia ennen,et tästä aiheesta en hyväksy yhtään huumoria, niin naisen toki kannattaa se myöhemmin testata ja just hurkastella et kaveri menetti hermonsa.

yksi syy miksi en muuten ole lasta ikinä halunut tehdä on juuri äänten takia, en voi sietää tarpeetonta kiljumista enkä äänekästä itkua.

tehkööt ne lapsia kenen korvat kestää ultraääniä

Lue lisää

"jostain asiasta jo kuukausia ennen,et tästä aiheesta en hyväksy yhtään huumoria, niin naisen toki kannattaa se myöhemmin testata ja just hurkastella et kaveri menetti hermonsa."

onhan se toki vähän eri-tilanne jos tosiaan varoittaa toista, että tämä tai se asia loukkaa/ärsyttää minua eikä toinen siltikään kunnioita niitä rajoja. Joillakin on tapana ärsyttää siiitä huolimatta vaikka toinen näitä varoituksia antaisikin. Olenpa itsekkin erästä "ärsyttäjää" heittänyt kahvikupilla (onneksi en osunut). En tiedä sitten, että ovatko jotkut ihmiset kyvyttömiä näkemään milloin toista ärsyttää vai eivätkö he itse koskaan ärsyynny ja olettavan siten, muillakin olevan tällaisen kyvyn.

Noh, mutta se on vähän eri asia ja tilanne kun toinen alkaa itkemään. Jos sinä tarkoitit tuolla "femakko itkulla" sitä, että naiset puolustavat naisten asioita niin sitten kannattaisi miettiä, kuinka paljon maailmassa oikeasti tapahtuu vääryyttä naisia kohtaan. En sano, etteikö tapahtuisi miehiäkin kohtaan, mutta kautta aikojen naiset ovat olleet erittäin alistettuja ja miehet ovat käyttäneet fyysistä voimaansa hyväkseen alistaakseen naiset eikä tasa-arvosta ole ollut tietoakaan.

Olen kyllä itsekkin huolissani miesten tämän hetkisestä tilanteesta yhteiskunnassa ja kannatan sellaista linjaa, jossa niihinkin kiinnitettäisiin enemmän huomiota, mutta ei naisten tasa-arvoisuuden kustannuksella. Joskus miehet yrittävät puolustella tekojaan biologialla (kuin heillä ei olisi aivoja ollenkaan) tai jollakin muulla tekosyyllä. Aika usein törmää siihen, että mies haluaa vierittää vastuun naiselle, tavalla taikka toisella. Harvoin näkee sen kummemmin miehenkään ottavan vastuuta käytöksestään. Näyttäisi vähän siltä, että tämän hetkinen tilanne on se, että yhteisten linjausten sijaan tehdään vastakkain-asettelua eikä kumpikaan osapuoli näe metsää puilta. Kuitenkin on erittäin tärkeää, että naiset pitävät puolensa, sillä olemmehan jo historiasta nähneet kuinka naisille käy jos miehet ottavat heistä vallan....ei hyvin!