oltiin yhes tapahtumas johon mies halus..vänkäs mut mukaan, ok se kyllä maksoi hiukan n. 10e.
homma oli yli puolenvälin kun sanoin että menen tonne puiston penkille istuksimaan ja ostan jäden, et tuu sinne kun tää loppuu.
mies sanoi et miks??
ei halunnu jäädä vaan siitä siunaamasta lähettiin kotiin, siis en ymmärrä.
oisko mun pitäny olla kyljessä kiinni koko ajan, hänhän sinne halus ja minä suostuin pitkän taivuttelun jälkeen.
ei mulle ois ollu ongelma odotella puistossa, mutta mies ei tykänny asian käänteestä.
en ymmärrä, selittäkää jos ymmärrätte??
eli me lähettiin sit kotiin ja mies piti mykkäkoulua koko matkan.
huoh.
homma oli yli puolenvälin kun sanoin että menen tonne puiston penkille istuksimaan ja ostan jäden, et tuu sinne kun tää loppuu.
mies sanoi et miks??
ei halunnu jäädä vaan siitä siunaamasta lähettiin kotiin, siis en ymmärrä.
oisko mun pitäny olla kyljessä kiinni koko ajan, hänhän sinne halus ja minä suostuin pitkän taivuttelun jälkeen.
ei mulle ois ollu ongelma odotella puistossa, mutta mies ei tykänny asian käänteestä.
en ymmärrä, selittäkää jos ymmärrätte??
eli me lähettiin sit kotiin ja mies piti mykkäkoulua koko matkan.
huoh.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No siis miehelle se, että lähdette hänelle tärkeään tapahtumaan ja olette sielä vaimona ja miehenä YHDESSÄ, on suunnilleen yhtä tärkeätä kuin vaimolle se, että mies osallistuu vaimon kanssa syvälliseen keskusteluun silloin tällöin, eikä lähde kesken keskustelun jäätelöä syömään keittiöön ja sano, että tule sitten keittiöön, kun olet keskustellut asiat päässäsi.
Ymmärrätkö? Miehet ja vaimot usein kokevat yhteyttä puolisoonsa eri tavoin. Tämä on tietysti hyvin karrikoitu esimerkki. Minä esim kyllä pidän keskusteluista, vaikka olenkin mies, mutta kyllä mykkäkoulua seuraa, jos vaimo luistaa minulle tärkeästä menosta. Onneksi on olemassa kuitenkin anteeksianto ja sovinto.
mies vaan unohtaa asian...minä en.
miksei se voi puhua asiasta ja tapahtuneesta mitään.
asia vaan painetaan villasella.
ja unohdetaan.
ja minä suutub kun toinen ei voi kertoa miksi suuttui tai ylipäätään jutella, jurnuttaa vaan.
ja illalla on kylessä kiinni vonkaamassa kuin ei mitään ois tapahtunut.
Mies jurnuttaa aikansa ja sitten selvittää asian itselleen, pistää sille pisteen aj antaa anteeksi.
Ja vonkaa kyljessä kuin mitään ei olisi tapahutnut, koska hänen kirjoissaan asia on jo loppuunkäsitelty. Hän ei ymmärrä miksi sinun mielestäsi sitä pitäisi vielä vatvoa, loukkaantuminen meni jo ohi ja se siitä. Hän loukkaantui hieman ja mökötti hetken, anna sinäkin olla. Asia on jo selvitetty.
Joskus miehen kasnsa on vain helppo elää, kun ei tarvitse vatkata näitä asioita enempää kiun on pakko. Ne menevät ohi :D
***
Jos itse haluaisit mennä jonnekin miehesi KANSSA, ja hän ei haluaisi lähteä sinne vaan menisi esim. lähikuppilaan kaljalle ja jättäisi sinut naatiskelemaan YKSIN siksi aikaa, miltä sinusta tuntuisi?
Parisuhde vaatii sitä että joskus ollaan mukana sellaisissakin paikoissa jonne ei itse niin haluaisi lähteä. Siis täysillä mukana eikä niin että vitutus paistaa naamalta naapurilääniin asti. Opetteleppa tuo.
mies ei tule mukaan lainkaan tai sitten tulee väkisin vaikken haluiskaan.
parkuu ja valittaa selän takana.
siis valittaa koko ajan kuin pikku lapsi et mennään jo ,ei kiinnosta ym.
vaikka olen sanonut et jos tulet muaan ole sitten valittamatta.
joo, toi eilinen juttu näyttää olevan jo loppuun käsitelty.
ens kerralla en lähde sen mukaan ollenkaan, jos ei yksin viitsi mennä.
en tykkää virua jos ei yhtään tippaa kiinnosta.
ei sekään näiden avio vuosien aikana ole mun kiinnostuksen kohteisiin osoittanut kiinnostusta.
kyllä sitä vaikka kärsiskin joskus jos tietäis et mieskin tulis joskus mukaan mun juttuihin ja olis kans nätisti(marisematta).
joo ja yksipuolista meillä on koko touhu...siis avioliitto.
minä uhraudun aina. hän ei koskaan.
itse teen jopa synttärikakutkin, ei hän viitsi edes ostaa semmosta kaupasta.
en ymmärrä miksi moisen miehen aikoinaan valkkasin. =(
nyt huono kun on noita muksujakin.
sillä sinä teet ihan samaa.
Tuo tapahtuma oli "miehen synttärikakun tekemistä" eli hän halusi tehdä jotain kanssasi.
Sinä vetäydyit syrjään eli "et ostanut sitä kakkua edes kaupasta".
Kumpikin näköjään loukkaatte toisianne.
selitähän tarkemmin.
tuo eilinen ei liittynyt mitenkään synttäreihini, vaan oli miehen haluama juttu, halusi mennä.
minä taas en halunnut vaan väen vängällä halusi minut mukaan.
en minäkään pakota miestä semmoiseen mukaan josta ei tippaakaan ole kiinnostunut.
Niin - synttärit on SINUN HALUAMA JUTTU. Ja yrität miestä väkisin juhlimaan niitä. Vaadit kakkua. Miestä ei innosta.
Tapahtuma, jossa olitte on MIEHESI HALUAMA JUTTU. Ja hän yritti / tahtoi sinut väkisin mukana. Sinua ei huvita.
Sinä sabotoit tapahtumassa olemisen - halusit lähteä pois ja jäätelölle. Mies olisi halunnut olla siellä sinun kanssasi. Yhdessä. Sinä inhosit koko tapahtumaa, olit väkisin mukana ja pilasit siis hänenkin ilonsa. Hänestä sinun olisi pitänyt edes näytellä, että haluat olla mukana ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Mies saboitoi synttärien viettämistä. Ei suostu edes kakkua ostamaan, vaan vetäytyy pois yhdessä olosta, yhdessä synttärien viettämisestä. Se ei ole hänelle tärkeää. Hän inhoaa koko juttua, ja on puoliväkisin mukana, ja pilaa sinunkin ilosi. Sinusta hänen pitäisi edes näytellä, että on mukana ja on kivaa.
Ymmärrätkö? Teille kummallekin on eri tapahtuma tärkeä. Kumpikin pilaa sen toiselta. Ihan samoilla vetäytymisen keinoilla.
kyllä nyt ymmärrän.
no ootsä kyllä vähän hölmö.
Mies halus mennä SINUN kanssa sinne, ja nauttia sinun seurassasi tapahtumasta. ja mitä järkeä on lähteä sitten yhdessä jos toinen jurmuttaa muualla puistonpenkillä, varsinkin kun toinen vielä maksaa siitä ilosta.
Mielummin sitten ole vastasuudessa lähtemättä minnekkään jos asenne ja tavat on tollaset.
inttää et lähde nyt sinne..pliis.
vaikka sanoin että haluun olla ennemmin kotona.
ilo!! sitä siihen ei liittynyt, ei kiinnostanut pennin vertaa.
ois vaan pitänyt sanoa suoraan että en tule..piste, mene yksin jos haluat mennä.
jatkossa teen niin.
olen jo kurkkua myöten täynnä sitä että miehen maun mukaan mennään ja ollaan.
ja mun aan pitää nauttia vaikka hampaat irvessä.
jos ilmoitan sille että en halua, se jurnuttaa ihan samalla lailla.
mutta kun on mun menojutuista kyse, ei tietoakaan et mies ois hiukkaakaan kiinnostunut.
eipä ole kauheesti niitä ollut meidän avioliiton aikana.
esim. olimme kesälomareissussa ja näin tienlaidassa kyltin, et ois nähtävyys mihin vois mennä katsomaan, semmonen pikku museo joka ei varmaan ois ees maksanut kuin 1-2e sisäänpääsy.
eipä äijä poikennu(ajoi autoa, joten hän ei pysähtynyt, painoi vain kaasua)
joo olen itsekäs. myönnän sen, enkö saisi??
mun haluilla ei liitossamme ole kauheesti painoarvoa.
täytyy myöntää että olen katkera ja pettynyt.
kertaakaan mihinkään jos mua ei huvita, menköön yksin tai jurnuttakoon sitten vaan.
enpä paljopa enää välitä.
aiemmin olen vaan mennyt ja kärsinyt/ollut kui n ei mitään oisi joka paikassa mukana kun mies on halunnut.
eipä se silti ole mulle myönnytyksiä tehnyt.
tän muijan kuppi keitti nyt yli. ja reilusti.
jossakin tienristeyksessä. Olet alkanut ajattelemaan elettyä elämääsi: tätäkö se tulee olemaan hamaan loppuun asti? Et taida olla tyytyväinen näkemääsi. Teillä olisi nyt molemmilla yhteisen mietinnän paikka. Vieläkö haluatte yhdessä olla, vai laitatteko pelin poikki (tai mahdollisesti tauolle). Olet niin jurppiintunut ja jos tuota menoa jatkat, niin keräät sisällesi sitä tyytymätöntä ärtyneisyyttä joka lopulta ryöpsähtää sieltä kaikkien ilmoille. Siitä tulee joko iso riita tai "yllätys" ero.
Nyt on miehen vuoro syödä jätskiä muualla ja antaa Sinulle mahdollisuus asian käsittämiseen.
Pidätkö jotenkin hyvänä esimerkiksi sitä, että vaikka häissä daami lähtisi muualle kesken bileiden?
jo ihan hyvin.
mutta lueppa tarkemmin viestini.
ei ole kukaan väittänyt seuraavaa:
"Pidätkö jotenkin hyvänä esimerkiksi sitä, että vaikka häissä daami lähtisi muualle kesken bileiden?"
Kehotan kysymään asiaa seurassasi olleelta mieheltä.
ja kun se mies ei suostu käsittelemään asiaa.
sopii meininki ennen menoo?
No jos kyseinen henkilö ei halua käsitellä sitä, niin anna asian olla. Älä ota näitä juttuja vakavasti :-) en minäkään