Jeps,
en tiedä miksi eksyin tänne selkärangattomien osastolle, mielenkiinnosta kai? En tiedä. (anteeksi, liikkuhan täällä muitakin..)
Luin tossa aika paljon ihmisten kirjotuksia, ja päätin kirjoittaa siitä mikä on oma moraalini ja mitä suoraan ajattelen asiasta. Etukäteen tiedän, että osa hurraa ja osa haukkuu minut pystyyn, ja haukkuhan ei haavaa tee, varsinkaan tuntemattomien ihmisten suusta. Paremempi on herättää keskustelua.
Olen ollut 16 vuotta baarimestarina (olen nainen) ja takana nuoruuden avioliitto ja sitten avoliitto ja nyt olen taas naimisissa(7v) (eli tässä omat suhteeni). Yhden illansuhteita en ole harrastanut, paitsi 14-16 vuotiaana tuli pussattua poikia toisinaan, mut ei mitään seksijuttuja kuitenkaan.
Molemmissa aiemmissa vakavissa suhteissa minua petettiin, ja se oli morjenttes minun osaltani sen jälkeen, ja kyllä sitä perään myös itkettiin. Myös ammattini puolesta olen nähnyt ties millasta ihmissuhdedraamaa sivusta katsellen (olen ollut lapissa ja ruotsinlaivoilla töissä) ja satoja iskuyrityksiä siihen päälle. Ylipäätään aika raadollisia juttuja, osa IHAN karmeita.
Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen syvemmälle sisälle iskostuu periaatteeni että pettämään en lähde. Se ei koskaan ratkaise kenenkään kannalta yhtään mitään, päinvastoin. Uskomattoman paljon surua ja murhetta se vaan tuo jokaiselle osapuolelle, eikö tää elämä muutekin ole monelta osin turhan hankalaa selviämistä?
Kaikista naurettavimpia on perheelliset pettävät ihmiset: liitto kuollut, mutta lasten takia ei voi erota, joten eikun pettämään. HALOO!!! Kaikista pahin se on lasten kannalta kun asia selviää, valheella on todella lyhyet jäljet. Pelkkä syyllisyys pilaa ja rikkoo paljon.
Pettäminen ei ole vaihtoehto! vainto-ehtoja on kaksi:
joko perkele teet asialle jotain, siis suhteelle TAI lusikat jakoon ja eteenpäin, kuka kaipaa kaikesta katkeria vanhempia? Eroa jossa tapellaan periaatteen vuoksi hammastikuistakin. Ja kuinka edes toista pettävä puoliso voi mennä puhtain omantunnoin opettamaan lastaan mikä on oikein tai väärin jos ei pysty opetuksiaan noudattamaan? sehän käytännössä kuullostaa tältä:
älä varasta tikkaria, ellei sitä sulle anneta ja sulla ei ole muuta vaihtoehtoa niin sitten saa varastaa, niin anna mennä.
Ja sitten nämä kakkosnaiset/miehet... heillä on romanttisia kuvitelmia "tylsästä" arjesta pakoon yrittävästä selkärangattomista lurjuksista. Jos vakavassa suhteessa oleva ihminen haluaa saada kakkossuhteen, niin mitä se kertoo kyseisestä ihmisestä? Ihanasti ratsastetaan sitten sinne auringonlaskuun vai ja arkea ei tule koskaan, ja eihän se mua pettäs eihän? vitun vaahtokarkkeja sataa vaan taivaalta? Kun tää on vaan niin spesiaaaaliiii!!!
Onhan se myös totta että monessa suhteessa se petetty nainen tai mies voi jättää sen kumppanin tarpeeksi huomioimatta, tavallaan syyllinen, tavallaan ei. Sitähän tää parisuhde-elämä on, välillä menee paremmin ja välillä huonommin, välillä nähdään vaan omat ongelmat ja välillä toisen ja sitten taas yhteiset. Toisinaan ei "syytä" siitä toisesta edes löydy. Jotain jää vaan huomaamatta, aina ei kaikkeen pysty,
Itse olen kuudetta vuotta naimisissa, lapsia ei ole. Tavallaan huonommin on mennyt jo jonkin aikaa, ihan loistavan alun jälkeen, ja katsotaan mitä tuleman pitää. No, ehkei asiat ihan niin huonosti kuitenkaan ole. Mutta ei tulis mieleenkään että lähtisin törhöttämään mitään typerää, ei ole aiemmissa suhteissakaan tullut edes mieleen, tilaisuuksia olis vaikka viis illassa (ammatin puolesta). Haluan aina joka päivä herätä siihen että omatuntoni on puhdas pystyn KATSOMAAN suoraan itseäni peilistä, olen rehellinen itselleni ja toiselle osapuolelle. Rehellisyys on aika hyvä huume loppuen lopuksi...
rehellisyys sattuu toisinaan aika paljon, mutta se on hyvä sanoa ääneen. vois aika montaa suhdetta auttaa se että ongelmat tiedostetaan ja niistä puhutaan eikä paeta vuorille. Kieltämättä omaa suhdetta rassaa se että mies työntää päänsä puskaan ongelmista, mutta periksi en anna. Ne ratkotaan yhdessä ajan kanssa, muttei muualla ja pikana, oli ratkaisu sitten mikä hyvänsä.
Olkaa ihmiset rehellisiä itsellenne ja kumppaneillenne, aina asiat eivät mene haluamallanne tavalla, mutta toisen ihmisen pettäminen ei ratkaise mitään, päinvastoin se vie kauemmaksi kaikesta, ja tekee kaiken vielä vaikeammaksi!
Etenkin suhteessa jossa ihminen on sitoutuntut, hän että vastaa toisen henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista (=lue pettäminen ja sukupuolitaudit). Ei se liha oikeasti niin heikko ole, jos tahtoa, kunnioitusta, rehellisyyttä ja lupausta löytyy.
en tiedä miksi eksyin tänne selkärangattomien osastolle, mielenkiinnosta kai? En tiedä. (anteeksi, liikkuhan täällä muitakin..)
Luin tossa aika paljon ihmisten kirjotuksia, ja päätin kirjoittaa siitä mikä on oma moraalini ja mitä suoraan ajattelen asiasta. Etukäteen tiedän, että osa hurraa ja osa haukkuu minut pystyyn, ja haukkuhan ei haavaa tee, varsinkaan tuntemattomien ihmisten suusta. Paremempi on herättää keskustelua.
Olen ollut 16 vuotta baarimestarina (olen nainen) ja takana nuoruuden avioliitto ja sitten avoliitto ja nyt olen taas naimisissa(7v) (eli tässä omat suhteeni). Yhden illansuhteita en ole harrastanut, paitsi 14-16 vuotiaana tuli pussattua poikia toisinaan, mut ei mitään seksijuttuja kuitenkaan.
Molemmissa aiemmissa vakavissa suhteissa minua petettiin, ja se oli morjenttes minun osaltani sen jälkeen, ja kyllä sitä perään myös itkettiin. Myös ammattini puolesta olen nähnyt ties millasta ihmissuhdedraamaa sivusta katsellen (olen ollut lapissa ja ruotsinlaivoilla töissä) ja satoja iskuyrityksiä siihen päälle. Ylipäätään aika raadollisia juttuja, osa IHAN karmeita.
Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen syvemmälle sisälle iskostuu periaatteeni että pettämään en lähde. Se ei koskaan ratkaise kenenkään kannalta yhtään mitään, päinvastoin. Uskomattoman paljon surua ja murhetta se vaan tuo jokaiselle osapuolelle, eikö tää elämä muutekin ole monelta osin turhan hankalaa selviämistä?
Kaikista naurettavimpia on perheelliset pettävät ihmiset: liitto kuollut, mutta lasten takia ei voi erota, joten eikun pettämään. HALOO!!! Kaikista pahin se on lasten kannalta kun asia selviää, valheella on todella lyhyet jäljet. Pelkkä syyllisyys pilaa ja rikkoo paljon.
Pettäminen ei ole vaihtoehto! vainto-ehtoja on kaksi:
joko perkele teet asialle jotain, siis suhteelle TAI lusikat jakoon ja eteenpäin, kuka kaipaa kaikesta katkeria vanhempia? Eroa jossa tapellaan periaatteen vuoksi hammastikuistakin. Ja kuinka edes toista pettävä puoliso voi mennä puhtain omantunnoin opettamaan lastaan mikä on oikein tai väärin jos ei pysty opetuksiaan noudattamaan? sehän käytännössä kuullostaa tältä:
älä varasta tikkaria, ellei sitä sulle anneta ja sulla ei ole muuta vaihtoehtoa niin sitten saa varastaa, niin anna mennä.
Ja sitten nämä kakkosnaiset/miehet... heillä on romanttisia kuvitelmia "tylsästä" arjesta pakoon yrittävästä selkärangattomista lurjuksista. Jos vakavassa suhteessa oleva ihminen haluaa saada kakkossuhteen, niin mitä se kertoo kyseisestä ihmisestä? Ihanasti ratsastetaan sitten sinne auringonlaskuun vai ja arkea ei tule koskaan, ja eihän se mua pettäs eihän? vitun vaahtokarkkeja sataa vaan taivaalta? Kun tää on vaan niin spesiaaaaliiii!!!
Onhan se myös totta että monessa suhteessa se petetty nainen tai mies voi jättää sen kumppanin tarpeeksi huomioimatta, tavallaan syyllinen, tavallaan ei. Sitähän tää parisuhde-elämä on, välillä menee paremmin ja välillä huonommin, välillä nähdään vaan omat ongelmat ja välillä toisen ja sitten taas yhteiset. Toisinaan ei "syytä" siitä toisesta edes löydy. Jotain jää vaan huomaamatta, aina ei kaikkeen pysty,
Itse olen kuudetta vuotta naimisissa, lapsia ei ole. Tavallaan huonommin on mennyt jo jonkin aikaa, ihan loistavan alun jälkeen, ja katsotaan mitä tuleman pitää. No, ehkei asiat ihan niin huonosti kuitenkaan ole. Mutta ei tulis mieleenkään että lähtisin törhöttämään mitään typerää, ei ole aiemmissa suhteissakaan tullut edes mieleen, tilaisuuksia olis vaikka viis illassa (ammatin puolesta). Haluan aina joka päivä herätä siihen että omatuntoni on puhdas pystyn KATSOMAAN suoraan itseäni peilistä, olen rehellinen itselleni ja toiselle osapuolelle. Rehellisyys on aika hyvä huume loppuen lopuksi...
rehellisyys sattuu toisinaan aika paljon, mutta se on hyvä sanoa ääneen. vois aika montaa suhdetta auttaa se että ongelmat tiedostetaan ja niistä puhutaan eikä paeta vuorille. Kieltämättä omaa suhdetta rassaa se että mies työntää päänsä puskaan ongelmista, mutta periksi en anna. Ne ratkotaan yhdessä ajan kanssa, muttei muualla ja pikana, oli ratkaisu sitten mikä hyvänsä.
Olkaa ihmiset rehellisiä itsellenne ja kumppaneillenne, aina asiat eivät mene haluamallanne tavalla, mutta toisen ihmisen pettäminen ei ratkaise mitään, päinvastoin se vie kauemmaksi kaikesta, ja tekee kaiken vielä vaikeammaksi!
Etenkin suhteessa jossa ihminen on sitoutuntut, hän että vastaa toisen henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista (=lue pettäminen ja sukupuolitaudit). Ei se liha oikeasti niin heikko ole, jos tahtoa, kunnioitusta, rehellisyyttä ja lupausta löytyy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hurraajiin. Mukava lukea vaihteeksi tällaista tekstiä :)
asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ja toinen asia on se mikä tuli mieleeni, että jokainen oli sitten 2. 1. petetty, pettäjä tai mikä vaan niin kukaan ei ole toista parempi.
....se että voi itseään katsoa rehellisesti peiliin, tekee ihmisestä sen paremman. Ja kuinka moni niistä pettäjistä/kakkosista/salapanoista/muista seko-sala-känni-kähmäisistä OIKEESTI voi sen tehdä? Ei kukaan. Piste.
"oli sitten 2. 1. petetty, pettäjä tai mikä vaan niin kukaan ei ole toista parempi."
Totta turiset. Jos saisin vaimoni joskus kiinni syrjähypystä niin saisi turpaan niin että tukka lähtisi. Jälkeenpäin ajattelisin etten ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan.
Onneksi meitä sinun laillasi ajattelevia vielä löytyy.