Tarina: yhdessä oltu liki 5 vuotta, joista asuttu saman katon alla noin 3 vuotta (about). Nyt on kihlasormukset otettu pois, kun mies sanoi (itse sähelsin juhannuksena kännissä -pettämisestä ei ole kyse- loukkasin muuten todella pahasti! :( )
Eilen kävi tässä. Kysyin, mitä sormuksille tehdään. Ei osannut sanoa. Meni yöksi toisen koiramme kanssa kotikotiinsa ja minä itkin ikävääni meidän kotonamme.
En haluaisi erota mistään hinnasta..!!
Aamulla laiteltiin viestiä puolin toisin, pari kpl. Kysyin, mitä koirien kanssa tehdään, etten pysty niitä yksin hoitamaan kun työt alkavat, että voisko hän ottaa sen isomman. Vastasi, että onnistuuhan se.. Kyselin sitte, että ilmeisesti et halua enää olla suhteessa mun kanssa.. No mitään vastauksia ei ole tullut, koska hän haluaa "funtsia" asiaa. Sanoi niin naamatustenkin.
Kadun niin helvetisti aiheuttamaani kränää.. Jos se olikin vain piste iin päälle? :(
Tätä ennen on mennyt ihan mukavasti, mies oli koulussa 1,5 vuotta toisella paikkakunnalla, loppui toukokuussa. Suunniteltiin unelmiemme kesää; asuttas mökillä, hän ajais sieltä duuniin ja sitä rataa. Että ois ihanaa ja mukavaa.
Nyt tuntuu, ettei millään ollutkaan mitään väliä :( Toukokuussa vielä sanoi, että joudun sietämään häntä loppuelämäni, kun itkin ikävääni (etä-).
Olen käyttäytynyt kyllä typerästi, ollut hankala ja vaativa... Suhteessamme on toki ollut pahoja paikkoja aiemminkin kuten kai kaikilla, mutta niistä on selvitty ja jatkettu yhdessä.
Miten tästä nyt sitten eteenpäin..? Kun minä ainakin tiedän rakastavani häntä sydämeni pohjasta enkä millään halua menettää!!
Molemmat ollaan -30.
Eilen kävi tässä. Kysyin, mitä sormuksille tehdään. Ei osannut sanoa. Meni yöksi toisen koiramme kanssa kotikotiinsa ja minä itkin ikävääni meidän kotonamme.
En haluaisi erota mistään hinnasta..!!
Aamulla laiteltiin viestiä puolin toisin, pari kpl. Kysyin, mitä koirien kanssa tehdään, etten pysty niitä yksin hoitamaan kun työt alkavat, että voisko hän ottaa sen isomman. Vastasi, että onnistuuhan se.. Kyselin sitte, että ilmeisesti et halua enää olla suhteessa mun kanssa.. No mitään vastauksia ei ole tullut, koska hän haluaa "funtsia" asiaa. Sanoi niin naamatustenkin.
Kadun niin helvetisti aiheuttamaani kränää.. Jos se olikin vain piste iin päälle? :(
Tätä ennen on mennyt ihan mukavasti, mies oli koulussa 1,5 vuotta toisella paikkakunnalla, loppui toukokuussa. Suunniteltiin unelmiemme kesää; asuttas mökillä, hän ajais sieltä duuniin ja sitä rataa. Että ois ihanaa ja mukavaa.
Nyt tuntuu, ettei millään ollutkaan mitään väliä :( Toukokuussa vielä sanoi, että joudun sietämään häntä loppuelämäni, kun itkin ikävääni (etä-).
Olen käyttäytynyt kyllä typerästi, ollut hankala ja vaativa... Suhteessamme on toki ollut pahoja paikkoja aiemminkin kuten kai kaikilla, mutta niistä on selvitty ja jatkettu yhdessä.
Miten tästä nyt sitten eteenpäin..? Kun minä ainakin tiedän rakastavani häntä sydämeni pohjasta enkä millään halua menettää!!
Molemmat ollaan -30.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"ollut hankala ja vaativa"
Muutu hankalasta ja vaativasta, ja pyydä myös anteeksi? Miten loukkasit sitten?
Se viinan kanssa läträäminen kannattaa lopettaa kokonaan, se ei useimmille sovi.
Mies antaa anteeksi jos antaa, ja sitten voit parantaa tapasi jos sinulla on siihen itsekuria ja riittävä tahtotila.
Voihan miehessäkin olla omat vikansa.
"viinan kans läträäminen" tarkottaa mun kohdalla sitä kaks kertaa vuodessa-meininkiä. Mut joo, olihan sillä tässä osuutensa.. :( ja oottelukannalla edelleen. En viiti häiritä ja kysellä, olkoon omassa rauhassaan. Ihan miljoonia vuosia en kumminkaan ala ootella, mitä tuleman pitää.
ikää olisi jo 30v. Tuntuu teinisotkulta. Ei kukaan vakavassa suhteessa ilmoita, että ei odottele vuosia, kun itse on riidan aiheuttanut. Oikeassa suhteessa keskustellaan, riidellään, sovitaan, joustetaan eikä lähetetä tekstareita koirasta.
Kannattaa kasvaa aikuiseksi, suhdekin on silloin antoisa.
olla siitä, että mies onkin halunnut eroon sinusta mutta sai nyt vain hyvän tekosyyn kun sinä muka menit "sähläämään ja mokaamaan." Kuinka vakavasta jutusta oikeastaan oli kysymys, kun pettämistäkään ei ollut? Ettei vaan syytä yritetä vierittää sinun niskoillesi ja saada samalla siisti ero ilman, että joutuisi itse ottamaan siitä vastuuta ja selittämään.
Itsekin olen -30 ja saman verran suhdetta takana, monenlaista "sähläilyä ja mokailua" on ollut vuosien varrella, loukkaamista, pahojakin konflikteja. Kun sanon pahoja, tarkoitan oikeasti pahoja. Kuitenkin, jos haluaa toisen kanssa on olla ja yrittää, ei ero ole heti ensimmäinen vaihtoehto, vaikka toinen olisikin mokannut raskaasti. Tietysti useimmille se pettäminen on sellainen "ehdoton raja" jonka jälkeen suhde menee automaattisesti katkolle. Samoin on tietysti fyysinen väkivalta.
Olen pahoillani, että unelmien kesänne meni näin traagisesti pilalle. :(
Tyypillinen vastaus (luulisin, että lähinnä miehiltä tai nuorilta naisilta) on, että "koitapa olla vähemmän vaativa ja hankala, katso peiliin, mene itsees, rukoile anteeksi kun olet ollut niin hankala." Se on kyllä kokemattoman ihmisen vastaus tällaiseen asiaan. Ei ihminen yleensä ole hankala huvikseen tai pelkkää v*ttumaisuuttaan, koska se on niin kivaa. "Hankala" ihminen yleensä oireilee jotakin, mikä ei ole suhteessa kunnossa. Se voi olla esim. (perusteltua tai perusteetonta) epävarmuuden tunnetta. Usein suhteen toinen osapuoli on vain näennäisesti sitoutunut suhteeseen, mutta pitää toista "varpaillaan" pienillä asioilla kuten puheilla siitä, kuinka itsenäisyys on tärkeää, kuinka pitää antaa tarpeeksi tilaa, kuinka hän juuri on sellainen tarpeeksi tilaa vaativa ihminen jne. "Tilaa" vaaditaan aina lisää ja tarpeen mukaan ja annetaan ymmärtää, että jos toisella on mitään tarpeita tai ehtoja, hän on ahdistava ja ripustautuva tyyppi. En sano, että teillä olisi tällaista, mutta usein suhteissa on näissä tilanteissa jotain vastaavaa ilmassa.
Kun olen lukenut palstoja ja keskustellut ihmisten kanssa, olen huomannut, että surullisen usein naiset ja varsinkin nuoret naiset ottavat kiltisti harteilleen sellaisetkin asiat ja tunteet, joista kumppanin pitäisi oikestaan ottaa vastuu itse. Ok, totta on, että olet mokannut, ehkä raskaastikin, olet varmaankin pyytänyt sitä myös anteeksi. Onko asia sellainen, minkä takia itse jättäisit miehen, jos tilanne olisi toisin päin? Ota täysi vastuu siitä mitä teit, mutta älä siitä, mitä mies teki, älä siitä, että mies haluaa jättää sinut, jos siihen ei löydy tapahtumasta tarpeeksi uskottavaa syytä. Jos haluaa jättää, ottaa siitä vastuun itse. Älä rupea kynnysmatoksi äläkä suostu miettimään, mitä kaikkea kamalaa olet tehnytkään ja miten voisit sen kaiken miehelle hyvittää. Miehellä on varmasti ollut omat mokansa hänelläkin. Näinhän se suhteessa on. Jos ero sitten tulee, saat vaan mahdollisesti vuosikausia keksiä miehellesi tekosyitä ja ahdistua siitä, kuinka itse omalla hankaluudellasi pilasit muuten niin ihanan suhteen. Näin kävi minulle kerran, vuosia myöhemmin sain tietää että varsinainen syy eroon oli aivan muualla eikä sitä oltu minulle kerrotukaan missään vaiheessa. Kieroa, mutta näin ihmiset usein tekevät kun haluavat säästää oman nahkansa.
Se, mitä tein, ei tosiaankaan ole niin iso juttu, että sen takia itse jättäisin mieheni. Mitä luultavimmin tää oli vaan "piste iin päälle", hyvä syy lähteä menemään. Niin kipeää kuin tää tekeekin.. :(
Mies soitti ja sanoi hakevansa koirat pikaisesti, lähti niiden kanssa mökille. En tuppautunut mukaan, vein koiratkin ulos odottamaan isäntää. Parempi kai antaa äijän olla rauhassa ja miettiä asioita. Ehdotti, että juteltas huomenna, mutta perkele että pelottaa sen tarkottavan sitte Eroa. :(
Todella ikävää odottaa ja pelätä aina vaan. Voimia sulle, kävi niin tai näin.
Ero on raskas asia, sitä voi melkein verrata jonkun läheisen kuolemaan. Sitä on aina vaikea hyväksyä. On vaikea ymmärtää, miksi näin kävi, jatkuvasti miettii, voisiko asiaa jotenkin korjata tai perua. Ajan mittaan ajatukset kuitenkin selkenevät ja eroon johtaneet syyt näkyvät selvemmin. Jos miehesi sanoo, että haluaa erota, sinun täytyy ymmärtää se niin, että HÄN haluaa erota, jostakin hänestä johtuvasta syystä. Syy ei ole lähtökohtaisesti sinun.
Kun keskustelette asiasta, sano että olet pahoillasi siitä mitä teit ja pyydät sitä anteeksi, mutta et usko, että tämä asia oli niin paha, että sen takia pitäisi toinen jättää. Pyydä miestä kertomaan rehellisesti minkä takia hän eroa haluaa, vierittämättä syytä sinun niskoillesi. Minusta erotilanteessa jättävällä osapuolella on velvollisuus kertoa todellinen syy eroon, ettei toisen tarvitse miettiä loppuelämäänsä, mitä mahdollisesti teki väärin tai millä tavalla ei ollut oikean lainen. Tällaiset haavat seuraavat usein myös seuraavaan suhteeseen ja vahingoittavat sitäkin. Epävarmuuden siemen on kylvetty. Traagisimmissa tapauksissa ero onkin johtunut siitä, että toisella on ollut salaa uusi suhde. On hyvin yleistä, että varsinkin miehet jättävät tällaiset asiat kertomatta ja luulevat, että kumppani vain jotenkin "unohtaa" tai "sopeutuu asiaan" ilman että todellisia, uskottavia ja loogisia syitä on kerrottu.
Voihan toisaalta olla, että miehesi haluaa vielä yrittää korjata suhdettanne. Silloin keskustelua todella tarvitaankin ja paljon, tällainen tapahtuma jättää suhteeseen särön, joka kyllä oireilee uudestaan ennemmin tai myöhemmin, jos asia yritetään painaa villaisella. En tiedä, mitä ongelmia ja hankaluuksia suhteessanne on ollut, mutta välinne eivät ainakaan tällä hetkellä vaikuta läheisiltä ja luottamuksellisilta. Paljon töitä ja todellista sitoutumista tarvitaan puolin ja toisin, jos tilanne halutaan korjata.
Muista, että jokainen tekee omaa elämäänsä koskevat ratkaisut itse, myös miehesi. Syy voi olla mikä vaan, mutta jos hän ei tahdo, hän ei tahdo. Se ei tarkoita, että sinussa olisi jotakin perustavaa laatua olevaa vikaa tai että et sopisi parisuhteeseen tai olisi rakkauden arvoinen. Koita olla levollisella mielellä, et voi mitenkään vaikuttaa lopputulokseen enää tällä hetkellä, et varsinkaan kerjäämällä tai painostamalla. Sellaisten keinojen yläpuolelle pitää nousta, niillä ei saa aikaan kuin korkeintaan hyvin lyhyen aikalisän ja menettää pahimmassa tapauksessa itsekunnioituksensa ja -arvostuksensa pitkäksi aikaa.
Suominaiset ovat kehittyneet viimmevuosina hyviksi vakipanoiksi...joten