Naiset, jos olette kiinnostuneita miehestä joka on alemmin koulutetumpi, onko tapana ajatella että mies ei voi olla kiinnostunut ja siksi ette uskalla tehdä aloitetta?
Olen yhdessä kaveriporukassa tavannut naisen joka suhtautuu muhun ainakin neutraalisti. Välillä tuntuu että hän voisi ehkä olla kiinnostunut mutta hän opiskelee yliopistossa ja minä kävin nuorempana vain ammattikoulun. Eli voiko olla ettei hän halua edes antaa merkkejä kiinnostuksesta koska pelkää että minä torjun hänet tän koulutuseron takia?
Olen yhdessä kaveriporukassa tavannut naisen joka suhtautuu muhun ainakin neutraalisti. Välillä tuntuu että hän voisi ehkä olla kiinnostunut mutta hän opiskelee yliopistossa ja minä kävin nuorempana vain ammattikoulun. Eli voiko olla ettei hän halua edes antaa merkkejä kiinnostuksesta koska pelkää että minä torjun hänet tän koulutuseron takia?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jäi se toinen juttu pois eli:
Voiko olla ettei nainen halua edes antaa merkkejä kiinnostuksesta koska pelkää että...
A) minä torjun hänet tän koulutuseron takia (hän siis opiskelee yliopistossa, minä käynyt vain ammattikoulun)
B) olen kiinnostunu hänestä ainoastaan irtoseksin toivossa eli nainen ajattelee että en ole hänestä vakavalla pohjalla kiinnostunut?
pahasti obsessoitunut tuosta koulutuserosta.
Eiköhän syy siihen ettei hän anna merkkejä kiinnostuksesta johdu siitä mitä todennäköisemmin ettei hän ole kiinnostunut sinusta vaikka sinä haluaisit hänen olevan.
Mistä tuo kiinnostuksen puute johtuu niin tiedä häntä. Ehkä koulutuseroista, ehkä jostakin muusta.
Yleensä mies tekee muuten ne aloitteet joten tuskimpa nainen pelkää tuolta pohjalta aloitetta vaan miehenhän (siis sinun) se pitäisi pelätä aloitetta tehdessä että nainen ei ole kiinnostunut koska on koulutusero.
Tuli vaan mieleen joskus nuorempana seurustelin itseäni 5- vuotta vanhemman "miehen" heh ja heh kanssa, niin se oli kyllä niin karseeta ku äijä halus mun käyvän lukion loppuun ja jättikin sitten kun en lopetin sen. Mielestäni kenenkään ei tarvitse laskeutua kenenkään tasolle. Silloin ajattelin ettei varmaan tulisi mitään älykästä keskusteltavaa hänen "neropatti" ystäviensä kanssa. No ei ne loppujen lopuksi kovasti minua nerokkaampia olleet, ainakaan suullisessa ulosannissa.
"Olet aika pahasti obsessoitunut tuosta koulutuserosta."
*nauraa* Kysyn pari yksinkertaista kysymystä ja heti on naiset sanomassa että olen "obsessoitunut koulutuserosta". :D Sano nyt vielä se perinteinen eli "Jätä se nainen rauhaan äläkä ahdistele häntä enää enempää, ettei hän luule sinua joksikin sarjamurhaajaksi ja soita poliisille".
"Eiköhän syy siihen ettei hän anna merkkejä kiinnostuksesta johdu siitä mitä todennäköisemmin ettei hän ole kiinnostunut sinusta vaikka sinä haluaisit hänen olevan."
Naisilla tuntuu olevan kova into vittuilla kaikille miehille jotka kysyvät tavalla tai toisella onko joku nainen heistä kiinnostunut. Miksihän? Naiset kyselee samoja juttuja harva se viikko täällä eikä miehet koskaan vittuile "tuskinpa on susta kiinnostunu".. Eikö mies saa olla epävarma? Ilmeisesti ei.
"Yleensä mies tekee muuten ne aloitteet joten tuskimpa nainen pelkää tuolta pohjalta aloitetta vaan miehenhän (siis sinun) se pitäisi pelätä aloitetta tehdessä että nainen ei ole kiinnostunut koska on koulutusero."
ahaa.. eli miehen KUULUU tehdä aloite. Tervetuloa 2000-luvulle, emme elää enää keskiajalla. ;)
Ikävät kokemukseni, kolmestakin miehestä itseasiassa ovat, että miehet sitten vittuilee koko suhteen siitä mun paremmasta koulutuksesta. Kokee sen jotenkin uhkana ja pistää mut koko ajan siihen, että mun pitää puolustella omaa koulutustani. Monella duunarillahan on parempi palkka kuin etenkin akateemisilla naisilla. Mutta en mä palkan takia ole opiskellut - tai palkan takia noiden miesten kanssa ollut.
En mä jaksa sitten koko ajan puolustella omaa itseäni. Tehdä oikeutusta ja perustelua. Ei sitä jaksa. Kun ei kelpaa sellaisena kuin olen.
Yksi miehistä oli teknikko (mä olin silloin opistosta valmistunut).
Toinen oli opistoinsinööri (mä olin maisteri tässä vaiheessa).
Kolmas oli maisteri (ja mä olin tässä vaiheessa väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija).
Et silleen.
Mutta toisin päin se menee aivan loistavasti. Tulee mieleen yksi sukulaispariskunta jossa mies on hädin tuskin päässyt ylä-asteelta ja nainen on maisteri. HE ovat maailman onnellisimpia yhdessä ja heillä on mielestäni täydellisen harmoninen perhe :)
joo, osalla miehistä miehuus on niin vahvalla pohjalla, että se mikä vaimon ammatti tai kuolutus on, ei merkitse. Miehisyytensä kanssa sinut miehet myös pystyy hoitamaan lapsiaan - siinä kuin äitikin, eikä se ole uhka heidän miehisyydelleen. Onneksi näitäkin on.
Ole tullut mieleenkään, että koulutuksella olisi ollut väliä. Suuntaan tai toiseen. Itse maisteri ja miehellä samaa tasoa koulutus kuin sinulla.
Mä veikkaisin, että on muuten vain pelokas tekemään aloitetta tai pelkää torjuntaa jonkun aivan muun seikan vuoksi. Tai mistäs minä tiedän, onhan sitä sellaisiakin ihmisiä, joille tuollaiset asiat merkkaa.
näin olen kuullut. Eikä se tulisi yllätyksenä kun ei hän mikään levoton rääväsuu olekaan.
Itse olen akateemisesti koulutettu nainen. Olen törmännyt miehiin, jotka ovat heti alkaneet päivitellä että "ku mä oon vain tämmönen duunari ja sä oot korkeasti koulutettu". Kiinnostukseni lopahtaa välittömästi tuollaisen itsesäälin ja surkuttelun takia, ei miesten koulutustaustan vuoksi. Olen tosin törmännyt myös duunarimiehiin, joiden yleissivistys on ollut karmaisevan alhainen. On suorastaan hävettänyt heidän tietämättömyytensä... Mutta en todellakaan väitä, että ammatti tai koulutus tekisi ihmisestä sivistymättömän.
Itse en ota koulutusasiaa puheeksi, mutta vastaan, jos minulta kysytään, mitä olen opiskellut. Miehet itse ovat tehneet asiasta ongelman. Nykyisin välttelenkin koko aihetta uusien (mies)tuttavuuksien kanssa. Menin aikoinani yliopistoon, koska minua kiinnostavaa alaa pystyi vain siellä opiskelemaan. Siinä kaikki. En minä ketään koulutustaustan takia tuomitse.
Minua ei sinällään haittaa koulutus, mutta miehet harvemmin kestää naisen parempaa koulutusta tai palkkaa, joten siksi en varmaankaan aloitetta tekisi.
Minulla on maisterin paperit mutta kotonani niiden hankkimista pidettiin itsestään selvänä, joten kilttinä tyttönä puursin ne kasaan. Molemmat ex-mieheni ovat olleet "vain" ammattikoulun käyneitä mutta sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä - tavallisia ihmisiä, kuten minäkin todella olen. Suhteet ovat kuitenkin kaatuneet tuloeroihin (jälkimmäisen kohdalla tuloni olivat kaksinkertaiset mieheen nähden; hän häpesi sitä) ja ympäristön painostukseen (mm työkavereiden melko ilkeät kommentit) mutta myös ymmärtämättömyyteen; miten nyt kaivinkoneen kuljettaja voisi ymmärtää että opettajan täytyy tuoda työnsä myös kotiin kun ei sitä kaivinkonettakaan kotiin kanneta (huom. vain esimerkki ammatteja, ei kumpikaan meidän tapauksessamme todellisia).
Kumpaankin kysymykseesi vastaisin 'ei'. Mielestäni tuossa on enemmänkin kyse siitä, että aihe on _sinulle_ ongelmallinen, ja projisoit omia pelkojasi tuohon naiseen. Jos joku orastava ihmissuhde kaatuu tuon tyyppiseen luokitteluun, niin sitten se kaatuu. Ehkä on syytäkin kaatua?
"Mielestäni tuossa on enemmänkin kyse siitä, että aihe on _sinulle_ ongelmallinen, ja projisoit omia pelkojasi tuohon naiseen."
Ei ole ongelmallinen enkä projisoi mitään. :)
"Jos joku orastava ihmissuhde kaatuu tuon tyyppiseen luokitteluun, niin sitten se kaatuu. Ehkä on syytäkin kaatua?"
Ei ole kyse edes orastavasta suhteesta, koska kumpikaan ei ole mitään selviä merkkejä antanut. En edes tiedä onko nainen musta kiinnostunut.
Kiitos toistaiseksi näistä vastauksista.
Aika moni yliopistossa opiskeleva katsoo maailmaa nenä-kohti-taivasta-menetelmällä ja kokevat aina olevansa ylempiarvoisia, kuin vähemmän koulutusta saaneet yksilöt. Tämä siis sukupuoleen katsomatta. Toinen asia on se että olet amiksesta ja senhän nyt tietää kaikki, että amikset ovat tyhmiä juntteja, jotka ajavat toyota corollalla karjala lippis päässä. Eihän tämä nyt sovi akateemikolle.
mutta en minään junttina itseäni pidä. :) Tuntuu välillä ettei mun ikäiset tiedä mitään mitä maailmalla tapahtuu. En minäkään asioita mitenkään syvällisesti seuraa enkä niitä mitenkään asiantuntijamaisesti ymmärrä mutta kuitenkin.
Tuosta yliopistossa opisekelevista taitaa olla aika paha yleistys, en todellakaan usko että valtava määrä heistä olis näitä nokka pystyssä-tyyppejä.
Kyse ei olekkaan siittä, oletko juntti vaan siittä, että olet käynyt amiksen, jos myönnät olevasi amis niin sinut lokeroidaan ''juntti'' lokeroon ja sieltä et ulos pääse. Olen käytännössä huomannut, että yliopistossa opiskelevat ovat yleensä ylimielisiä mulkkuja. He puhuvat paljon ja yrittävät vakuuttaa muita (tai itseään) älykkyytensä ylivertaisesta tasosta.
Kukahan tällä kertaa lokeroi ja ketä? :)
Ainahan sen aloitteen voi tehdä, sillä se sitten selviää, onko mies kiinnostunut. Mun eksäni, silloin joskus nuorena, ei halunnut "päästää" mua yliopistoon, kun itse ei ollut käynyt lukiota pidemmälle. Menin kuitenkin, ja katkesihan se suhde sitten. Nykyiseni on suorittanut ammattikoulun, mutta hän ei ole koulutuserosta moksiskaan.
siis ja tästä ei nyt ota selvää onko nainen kiinnostunut, vaikuttaa sen verran ujolta etten oikein tiedä mitä kannattaisi tehdä. Itse oon puhelias, välillä liiankin, mutta pinnan alta oikeasti helvetin ujo. Moni minut tunteva taitaa pitää mua ujon vastakohtana vaikkei se pidäkään paikkaansa. Kun on sanavalmis ja vähän roisi suustaan, saa ujoutensa peiteltyä hyvin.
Tuolla joku sanoikin, että usein se ongelma esiintyy siellä sen miehen päässä. Huomasin itsekin nuorena, että vaikka yliopistossa opiskeleva nainen olikin aluksi jonkinlainen kehuskelun aihe nuorille miehille, kehuskelu kääntyi kyllä kahden kesken ja lopulta julkisemminkin letkautusten aiheeksi.
Yksi suhde loppui konkreettisesti siihen, että poikaystävä jankkasi jankkaamasta päästyäänkin sitä, että "sitten sä jätät mut kun sä valmistut". Jätin jo kauan ennen valmistumista, eihän tuota valitusta jaksa kuunnella.
Ihmisten välinen kanssakäyminen ei yleensä ala koulutuksesta, paitsi jos nyt sattumalta opiskellaan samassa paikassa. Mietitköhän nyt ihan turhaan tuollaisia epäoleellisuuksia?
Jos nainen ei näytä kiinnostuksen merkkejä, se ehkä johtuu siitä että hän ei ole kiinnostunut. Jos hän taas on kiinnostunut, hän kiinnostui sinusta eikä koulutuksestasi. Liika ajatteleminen saattaa johtaa kummallisiin lopputuloksiin, varsinkin jos itseluottamus ei ole kovin hyvä...
Olen ns "duunari", kohtuullisen hyväpalkkainen ja palkkani voi olla isompi kyllä kuin monen "akateemisen" naisenkin. Jos tapaisin naisen, jolla olisi tuo "akateeminen" koulutus ja/tai työpaikka, korkeampi palkka - mulle sillä ei olisi mitää merkitystä. Olisipahan nainen, jonka kanssa voisi keskustella rationaalisesti useammista aiheista, todennäköisesti. Monesti on juuri niin, että "duunaritaustainen" osaa paremmin sellaiset käytännönläheiset hommat ja "akateeminen" paremmin teorian kun taas käytännössä on peukku keskellä kämmentä. Jos mies olis akateeminen, nainen duunari, sehän tarkottas, että nainen olis se jonka pitäs sitä jakoavainta heiluttaa. Jos molemmat olis akateemisia, kaikki kodin vähäpätöisimmätkin hommat olis tod.näk. ostettava ulkopuolelta. Ehkä vois kuvitella, että just noinpäin se sattuskin hyvin. Tosin kyllä siinä ensin merkkaa se yhteensopivuus muutenkin. Onhan niitä miehiä varmasti joilla se "yleistietous" teoreetikon mielestä ei ole korkea, mutta akateeminen koulutus ei takaa yhtään mitään siitä, kummalla tietoa, taitoa tai järkeä olis enemmän! Ota vaan lunkki ilme ja kysy naiselta jos lähtis sun kans vaikka kahville. Elämää tää vaa on.
Meidän suvussa joka ikisellä akateemisella ja ei-akateemisella pysyvät työkalut ja muut harrastusvehkeet käsissä, eikä esimerkiksi autojen korjaamiseen, talojen remontointiin, vaatteiden ompelemiseen, ojien kaivamiseen, herkkujen leipomiseen ja suunnilleen kaikkeen, mihin käsiä ja päätä voi tarvita, ei haeta ulkopuolisia apuun. Ääritapauksia ollaan kyllä, mutta myös esimerkkejä siitä, että ei se osaaminen koulutusta katso - eikä koulutuksen puutetta.
Kiitos, kiitos. Vastasit aivan ihanasti, juuri tuota yritin amis-koulutetulle ex-avolleni selittää kerta toisensa jälkeen, hän kun epäili minun katselevan häntä nenän varttani pitkin. Vetovoima on juuri siinä ettei tarvitse kilpailla vaan roolit jakautuvat luonnostaan. Nautin keskusteluissamme juuri siitä että hän näki asiat maanläheisemmin kuin minä.
"Jos molemmat olis akateemisia, kaikki kodin vähäpätöisimmätkin hommat olis tod.näk. ostettava ulkopuolelta."
Suomessahan suurin osa kaikista remppa/väsäyshommista tehdään itse. Ainoana erona tosiaan hyvin lääkäri/juristi-pariskunnat, joiden rahavarat riittää kaiken ostamiseen ulkopuolisilta.
Itse en kyllä olisi tapetoinut omaa asuntoani, jos minulla olisi rahaa kuin roskaa. En kyllä mitenkään pysty ottamaan remontointia mukavana harrastuksena, kyllä se menee ihan täydestä työstä.
Jos palkan perässä olis nolla, niin teettäisin kyllä aivan kaikki hommat ulkopuolisilla. Nyt kaikki mihin ei tartte ammattimiestä, tehdään itse.
ennakkoluuloinen.
---Jos molemmat olis akateemisia, kaikki kodin vähäpätöisimmätkin hommat olis tod.näk. ostettava ulkopuolelta. Ehkä vois kuvitella, että just noinpäin se sattuskin hyvin. Tosin kyllä siinä ensin merkkaa se yhteensopivuus muutenkin. Onhan niitä miehiä varmasti joilla se "yleistietous" teoreetikon mielestä ei ole korkea, mutta akateeminen koulutus ei takaa yhtään mitään siitä, kummalla tietoa, taitoa tai järkeä olis enemmän!
Kääntäen siis: jos kumpikaan ei ole akateeminen, niin kaikki ajattelua vaativa työ on ostettava ulkopuolelta, kuten veroilmoitusten täyttö, kaikki paperihommien täyttämiset ylipäätään, taloussuunnittelu (ettei päädy ulosottoon ja velkavankeuteen), lasten läksyissä auttaminen jne. jne.
--mutta akateeminen koulutus ei takaa yhtään mitään siitä, kummalla tietoa, taitoa tai järkeä olis enemmän!
Akateeminen koulutus ei myöskään vähennä sitä järkeä ja taitoa.
Jätitkö TARKOITUKSELLA huomioimatta tuolta sellaisia sanoja kuten: voisi keskustella TODENNÄKÖISESTI tai MONESTI on juuri niin, että..
Ja niin monessa perheessä onkin, jompikumpi yleensä tekee MOLEMMAT veroilmoitukset, SE kumpi siinä on parempi (ei se kummalla on akateeminen koulutus), samaten "paperihommat, samaten taloussuunnittelu.
Aivan: tuo koulutus antaa (usein) yksittäiselle alalle laajan tietopohjan, EI elämää tai ns "yleistietoutta", joten kumpi tahansa voi omata koulutuksesta riippumatta yhteiselämälle tarpeellisimmat tiedot ja taidot.
Mikäli sulla on akateeminen koulutus: Se VOI selvästi vähentää sitä järkeä ja taitoa, onhan nähtävissä vastauksestasi, että suhtaudut ylimielisesti ja ymmärtämättömästi aiempaan tekstiin (kun et tosiaan näytä TAJUAVAN?)
vain akateemisista kirjoitetun tekstin yltä toisinpäin. :-)))))
Se nainen voisi olla kiinnostunut mutta sitä arvelluttaa sinun koulutuksesi. Ei hän sinun torjumistasi pelkää.
Utopiassa alempi koulutuksesi ei haittaisi. Todellisuudessa jos seurustelisit ao. naisen kanssa olisit kummajainen hänen sosiaalisissa ympyröissään.
siitä, että nainen haluaa miehen joka on vähintään yhtä koulutettu kuin hän ja tienaa vähintään yhtä paljon kuin hän. Nainen haluaa tuntea pienuutta myös tätä kautta.
Huomattavan paljon naiset korostavat ohimennen esim. akateemisuuttaan netti-ilmoitteluissa ja rohkeimmat laittavat sen myös ihannemiehen listaukseen (pyöreät akateemiset naiset sitten haukkuvat miehet pinnallisiksi).
Toisaalta vaikka olet ammattikoulupohjalta, niin olet toki varteenotettava jos tienaat hyvin, harvan naisen ihannemies lienee työtön akateeminen mies tai edes opiskelija.
Olen nainen, jolla on akateeminen koulutus. En ihan ymmärrä sitä väitettä, että nainen muka haluaisi miehen tienaavan itseään enemmän. Riittää että molemmat tienaavat sen verran, että tullaan toimeen. Minulle merkitsee ihmisen luonne. Miehen täytyy olla kiinnostunut erilaisista asioista, ja positiivista on halu kehittää itseään jossain itselle tärkeässä asiassa. Yhteisiä keskustelunaiheita olisi mukava olla. Koulutus ei aina kerro kaikkea.
Hirveää yleistystä, että pitäisi olla joku tutkinto yms. Kaveripiiriini kuuluu ihmisiä, joilla on hyvinkin erilaisia taustoja. Ei pelkästään akateemisia tyyppejä. Koulutustaustalla ei ole tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin viihdyn jossain seurassa. Näin täällä, toisille voi merkitä muut asiat. Tärkeintähän se on, että toisessa on sitä jotain :)
Pakko todeta, että ihmisillä on ihme ennakkoluuloja, puolin ja toisin. Eikä kai se mikään ihme ole, kun isommistakin aiheista saadaan syy erotella ihmiset eri kasteihin (esim. rotu- ja sukupuolirasismi).
Jos jotain positiivisia kemioita ihmisten välillä on syntyäkseen, niin tuskinpa ne ekaksi lähtee koulutuksesta. Negatiiviset kemiat ovat sitten asia erikseen, ne ovat puhtaasti ennakkoluuloja, jos ei edes toista tunne!
Ei voi muuta sanoa, kun että yrittäkää edes suhtautua toisiin ihmisiin avoimesti ja asenteella, että ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Ja että kelpaatte juuri sellaisina kuin olette :-)