Eikö nykyään työhön kelpaa kuin standardi-ihminen? Olen yli kolmekymppinen nainen, ja työnsaanti on hankalaa. Elämäni ei ole kulkenut ainoan hyväkstytyn standardimallin mukaisesti. En nimittäin ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Se ei ole ollut tietoinen päätös, mutta niin on vaan käynyt. Jotkut pitävät sitä itsekkyytenä, joten luonnearvioita voi tehdä näköjään kaikista ulkoisista seikoista. Olen korkeasti koulutettu, mutta ikäni huomioon ottaen minulla on suhteellisen vähän työkokemusta. Pitääkö minun loppuelämäni kärsiä työkokemukseni vähäisyydestä, eli olenko aina menneisyyteni vanki? Haluaisin päästä töihin, mutta seinä tuntuu aina tulevan vastaan. Mikä neuvoksi?
Menneisyys piinaa
Usko koetuksella
5679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sielä me kaikki kouluja käymättömät ollaan ja menestytään jotenkuten tällä elämän kivisellä polulla..=) omalla kohalla ihan hyvin..sillä noin 32vuotiaana olen maksanut kerostalokolmioni=)
Yksi syy työttömyyteen voi olla juuri se että olet nainen ja noin kolmekymppinen. Olet siis usealle työnantajalle "vauvakone" joka vain odottaa vakituista työpaikkaa kunnes perustaa perheen... Ikävä tosiasia johon ei kukaan puutu!
Se, että ei ole lapsia n.30v ikäisenä on jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Työkokemus on jokaisen henk. koht. ominaisuus. Koulutus kertoo työnantajalle mahdolisista vaatimuksistasi työn ja palkan suhteen. Onhan niitä lääkäreitäkin ollut Nokian kännykkäliukuhihnalla ja siivoojina.
sitten kun koulutusta ei ole, joutuu tekeen samaa duunii kuin jos ois koulutusta mutta kuudesosapalkalla tai työkkärin laittamana ilmaistyöntekijänä eli kantsii se kertoa vaikka jotkut niin tekeekin ettei kerro jos sitä on.
voihan sitä valehdella että lapsia on jo neljä eikä enää tee. tuskin se siinä auttaa kun sitten ne aattelee että ne sairastaa ja työntekijä ei ole töissä. mutta lohduttautua voit sillä että miesten ei ole yhtään helpompaa töitä löytää, ne on vaan eri vaatimukset, pitää olla suhteita jne. kun ulkonäölläkään harvemmin miehiä palkataan jne.
Kouluttamattomana taikka koulutettúna ei liukuhihnalta saa sen parempaa palkkaa kuin kukaan muukaan.
Edistyminen työelämässä ei ole välttämättä sidoksissa koulutukseen paikoissa joihinka ei ole alan koulutusta. Käteen jää tekijän kyky hoitaa työtehtäviä ja silloin ratkaisevaa voi olla vaikkapa terveys taikka muu elämäntapa tai tilanne joka tukee käytännön pärjäämistä .
Tekijä jolla on muun kuin työtehtävien mukainen koulutus ei välttämättä ole edukasta. Lääkäri voi nähdä liukuhinatyön psykiatrisena avohoitolaitoksena eikä suinkaan voittoa ja hyvinvointi tuottavana tehtaana.
Suhteet tietenkin on menestyksen avain, jaetaanhan paremmin palkattuja töitä mieluusti siskonpojalle taikka tyttären miehelle, jolloin raha ja hyvinvointi tulee ikäänkuin omalle porukalle. Jokin muu tuttavuus-suhde, esim. entisen naapurin tuttava taikka sukulainen jota et suoranaisesti itse tunne, voi olla sitten jo juoruja aiheuttava ja työtehtäviä hankaloittava asianhaara = ei menestystä.