Onko muilla tällaista..

jos vain haluaa! Monilla meillä on taustalla saman kaltaisia kokemuksia kuin sinulla - mutta ei niihin saa jäädä kiinni ja selittää kaikkea omaa kyvyttömyyttä niistä johtuvaksi. Sanot, että haluaisit, mutta kun et pysty... Asiaan ei ole mitään "lyhyttä oppimäärää"! Halusi ei ole ilmeisesti tarpeeksi suuri..? Syyllistät miestäsi, tiedät tekeväsi väärin, kadut... Ei toimi, ei... Kannattaisiko mennä puimaan asioita ammattiauttajan kanssa ennen kuin mopo lähtee käsistä sen vihoviimeisen kerran, ja miehesi nostaa kytkintä jurppiintuneena sinun syytöksiisi?!

Itselläni on myös taustalla koulukiusaamista, hankala isäsuhde, narsistin kanssa eletty lyhyt avioliitto... Aivan tarpeeksi paskaa koettuna siis, myös siihen, ettei osaa luottaa toiseen... Vaan minäpä päätin, että se aiemmin koettu paska ei saa olla esteenä minun ja onnen välillä! Juttelin hyvien kavereiden kanssa, kävin muutaman kerran ammattiauttajalla saamassa lisää perspektiiviä... Opin uskomaan, että maailmassa tapahtuu vielä hyviäkin asioita ja että olen rakkaani tunteiden arvoinen. Opin luottamaan häneen ja meihin.
Siispä ota itseäsi niskasta kiinni ja tee päätös paremmasta tulevaisuudesta ennen kuin on liian myöhäistä! Apua maailmassa on yhtä paljon kuin hätääkin!

suhteissani vähän samaa ja sitten vasta kun on eronnut niin on tajunnut kuinka toinen oikeasti on rakastanut ja ei halua ketään muuta.. Kuvittelen mitä kummallisempia asioita aina, varsinkin suhteen alkupuolella, että toinen aina näkee nätimmänb ja kiinnostuu muka heti ja yleensäkin löytää paremman. Mullakin juontuu lapsuudesta, vaikka tiedän että kohta joku hyökkää ja sanoo että paskat se niin on, mutta vain ne joilla jotain sellaista on, voi sen tajuta.

Itsellä oli mm. sitä että aina kaikki oli parempia kuin minä ja aina kaikki muut lapset/nuoret osasi paremmin kuin minä, jne.. niin jotenkin aattelen sen suhteessani automaationa että tottakai se löytää paremman, joka on todella raastavaa. Mutta kiitettävän hyvin miehet ovat siinä tukeneet. en vain pääse yli tuosta. En arvosta itseäni vaikka minussa ei ole ulkoisestikaan mitään vikaa, päinvastoin aina paljon kehuja saanut sitten perheen ulkopuolelta ja vientiä on riittänyt mutta..en vain koe ikinä olevani niin spesiaali etteikö toinen pettäisi tai muuta..
Säälittävää eikö.. ei näy kyllä koko ajan, en siis mikään reppana ole, mutta päässä jyllää.

Heippa!
Minulla on itselläni samanlaisia tuntemuksia ja luottamine toiseen ihmiseen on minulle vaikeaa ja siitä saan kiittää osin perhettäni mutta suurimmaksi osaksi exääni. Luottamus on tosia vaikea palauttaa vaikka kuinka tietäisi että oma rakas ei mitään pahaa tekisikään.
Minäkin jatkuvasti stressaan turhia asioita koska en pysty luottamaan 100%. Se on vaikeaa sinulle itsellesi ja vielä vaikeampaa kumppanillesi sillä hän jos kuka tietää että ei tee väärin sinua kohtaan, joten onhan se hänelle vaikeaa kuultavaa.
Itse en ole vielä sen kummempia apuja löytynyt muutakun että pitäisi yrittää uskotella itselleen että ne asiat ovat vain omassa päässäni ja hän ei tekisi minulle mitään pahaa. Mutta olisipa niin helppoa!
Tiedänb tarkalleen mitä käyt läpi ja se tulee vaatimaan palkon työtä sinulta ja kumppaniltasi.
Pyydä häneltä apua, istukaa alas puhumaan ja kerro hänelle näistä ajatuksistasi ja tee selväksi ettet tee sitä satuttaaksesi tai ärsyttääksesi. Keksikää yhdessä keinoja joilla parantaa luottamustasi.
Jos hän sinusta oikeasti välittää, hän on kyllä valmis seisomaan tukenasi. Oma kumppanini ilmoittaa minulle kun stressaan turhista asioista ja se auttaa minua yleensä unohtamaan hömpötykset ja näin vältymme riidoilta.
Pyydä kumppaniltasi myös pitkäjänteisyyttä, sillä luottamuksen korjaaminen ei ole helppo asiat, eikä se todellakaan tapahdu päivässä!