Henkinen väkivalta

Mieheni ei lyö, mutta kai se henkinenkin väkivalta on väkivaltaa?
Olen huora,lihava, lapsellinen, laiska.
Mieheni tulot ovat pienet, joten maksan itse molempien menot, kaljoista ruokaan.
Joudun pelkäämään jatkuvasti,kokoajan saan hyvitellä ja pyydellä anteeksi. Aamuisin on kuulemma vain aamukränkkä ja iltaisin vituttaa. Ärsytän kuulemma häntä. Ja vartin kuluttua olen maailman ihanin.
Kumma etten ärsytä silloin kun ollaan ruokakaupassa.

Tiedän etteivät asiat ole hyvin, mutta jotenkin ajattelen että ei minun mies ole henkisesti väkivaltainen tai että ei minun mies voi olla oikeasti noin kamala. Tuntuu ettei ole syytä jättää, tai halua. Vaikka sitten toisaalta onkin.

Onko tämä ei-joo-en tiedä ihan normaali tunne?

Ja tätä ei siis ole kestänyt vain päiviä, vaan muutaman kk.

Mitä olette mieltä?
6514
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

henkistä väkivaltaa kun pitää loukata ja vähätellä sinua.

Joudut pelkäämään jatkuvasti, saat hyvitellä ja pyydellä anteeksi.
Sorry vain mutta tuo ei todennäköisesti vähene, jollei mies itse tiedosta kohtelevansa sinua huonosti ja muuttavansa tapaansa.

Sitä vain ihmettelee, miksi olet tuollaisessa suhteessa.
Eikö olis viisaampaa opetella olemaan omillaan ja kas kumma sitten huomaakin että voi paljon paremmin ja pärjää hyvin?

Miehesi ei nyt tunnu olevan lainkaan tasapainossa.
Tarttisko hänen hakea apua jostain?
On todella syytä jättää, jos tilanne ei korjaanu.

Pitää katsoa totuutta silmiin, eikä kuvitelle "että ei mkinun mieheni ole henkisesti sairas / harrastaa henkistä väkivaltaa". Hänhän tekee sitä jatkuvasti.

Maksat vielä molempien menot??

Hei haloo, järki käteen nyt nainen.
Mitä tette tuollaisella miehellä?
Taidat olla hänelle tärkeä taloudellisesti ja sekin varmaan harmittaa häntä.
Et kai halua tuollaista tulevaisuutta.

Itse päätät miten annat muiden kohdella sua.
Ei ole pakko sietää huonoa kohtelua.

Äänestä
  • Mutta kun hyviä hetkiä on paljon.
    Päivittäin.

    Äänestä

  • Sorettuko? kirjoitti:

    Mutta kun hyviä hetkiä on paljon.
    Päivittäin.

    sama tilanne,paitsi haukkuu myös kaupassa...aina jos jokin menee niinkuin hän ei ole ajatellut...(vaan minä olen sen ajatellut,eli väärin).Kasvatukseni on mennyt pieleen kuulemma...kaikenlaisia nimityksiä löytyy joka tilanteeseen...ja niiden jälkeen pitäisi olla yhtä hymyä, sillähän ei siedä mökötystä tai loukkaantumista, sillä hänhän on vai "neuvonut"...

    Äänestä

  • Sorettuko? kirjoitti:

    Mutta kun hyviä hetkiä on paljon.
    Päivittäin.

    Miehinen kunnia on mennyt. Jotenkin kun miehesi saa kunniansa takaisin, ja tuntee olevansa tärkeä mies, niin asiat rupeaa rulaamaan:)
    Heikompi taloudellinen asema voi olla yksi syy, mutta keksi jokin asia mikä tekee pienemmästä taloudellisesta panoksesta huolimatta hänet samanarvoiseksi perheen kannalta.

    Äänestä

meillä henkinen muuttui fyysiseksi ja löi mua turpaan ja kunnolla.

Äänestä

Hei, varoituksen sananen! On mahdollista että tuo pahenee ajan kanssa. Älä anna itseäsi sortaa. Tuo on henkistä väkivaltaa. Sanoit, että se on kestänyt nytten joitakin kuukausia. Se voi kestää vuosiakin, mutta se jossain vaiheessa voi muuttua fyysiseksi väkivallaksi tai siis se tulee siihen lisäksi. Ensin henkisellä väkivallalla nujerretaan ihmiseltä oma tahto pois, jonka jälkeen sitä onkin helppo käsitellä ja saada toimimaan oman mielensä mukaan. Olette siis siinä ykkösvaiheessa, joka alkaa haukkumisella ja vähättelyllä ym. Kerrot jo pelkääväsi ja hyvitteleväsi ja pyyteleväsi koko ajan anteeksi. Tuo tilanne on paha ja se ei mene tuosta muuta kuin pahempaan suuntaan. Kokemuksen äänellä sanon, että lähde vielä kun pääset, sillä tuollainen "tauti" ei parane. Ihminen ei muuta tapojaan vaikka kuinka kauniisti aina lupaisi, etten enää koskaan hauku ....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sorrettuko? kirjoitti:

Mieheni ei lyö, mutta kai se henkinenkin väkivalta on väkivaltaa?
Olen huora,lihava, lapsellinen, laiska.
Mieheni tulot ovat pienet, joten maksan itse molempien menot, kaljoista ruokaan.
Joudun pelkäämään jatkuvasti,kokoajan saan hyvitellä ja pyydellä anteeksi. Aamuisin on kuulemma vain aamukränkkä ja iltaisin vituttaa. Ärsytän kuulemma häntä. Ja vartin kuluttua olen maailman ihanin.
Kumma etten ärsytä silloin kun ollaan ruokakaupassa.

Tiedän etteivät asiat ole hyvin, mutta jotenkin ajattelen että ei minun mies ole henkisesti väkivaltainen tai että ei minun mies voi olla oikeasti noin kamala. Tuntuu ettei ole syytä jättää, tai halua. Vaikka sitten toisaalta onkin.

Onko tämä ei-joo-en tiedä ihan normaali tunne?

Ja tätä ei siis ole kestänyt vain päiviä, vaan muutaman kk.

Mitä olette mieltä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu