Terve. Onko normaalia, että 24-vuotias helsinkiläinen mies ei ole koskaan seurustellut?
Pituutta on melkein 190, vartalolta hoikka.
Kasvoista pitäis olla vähintään ok-näkönen.
Luonteeltani oon semmonen, että kiltimpää onko olemassakaan. Yritän elää ekologisesti hyvin ja olla kohtelias vanhoja ja nuoriakin ihmisiä kohtaan, eli käytöstavat on kunnossa.
Harrastuksia on kuvataiteet, musiikki, pyöräily, kävely, juoksu, salilla sillon tällön.
Tupakkaa ja alkoholia en käytä, joskus harvoin voin juoda jotain likööriä tai jotain makeaa x)
En helpolla kirjottele tällasta julkisesti, eli olo on tosi kurja nyt.
Ainahan sitä yrittää keksiä filosofioita että "eihän kaikkien täydy seurustella, miksi minun pitäisi jos muut" jne..että tulis itelle parempi olo.
Kuitenkin, välillä sattuu, ja sillon kun sattuu, sattuu lujaa, ja joo, tulee kyyneleetkin, hetkeksi.
Kyllähän sitä yksinkin selviää..mun mielestä elämä on kuitenkin iso lahja, pitää surra mahdollisimman vähän.
Kuitenkaan, aina ei onnistu nuo filosofiat......
Ehkä kaipailisin samassa tilanteessa olevien tekstejä, uskoisin, että olo olis paljon parempi. Koska iso osa surusta on varmaan sitäkin, että kokee olevansa ainoa jolle on käynyt näin. Kyllähän sitä yksin selviäisi, jos ei tarvitsisi huonoina hetkinä ajatella, että olenko kaiken lisäksi jotenkin outo ja harvinainen/ainoa , että on käynyt näin =(
Olen joskus aikaisemmin vuosia sitten kirjoittanut tänne, silloin tuli tosi kovaa palautetta että yksinäisyys on oma syy.
Mutta miten olet positiivinen, jos positiivisuus nimenomaan ei auttanut mitään, kun et vaan sattunut kohtaamaan hymyisine huulinesi sellaista joka olisi susta kiinnostunut?
Kyllä olen itse tosi tunteellinen, ja suurin osa ajasta nykyään tulee itse asiassa naurettua tai hymyiltyä tai ainakin semmoinen tunne on sydämessä. Viisautta kait tullut sen verran et pystyy nauttimaan ainutlaatuisesta elämästä yksinkin ja tosi hyvin!
Mut sillon kun masentaa, ja on suru päällä, niin ei sulla oo sillon voimia nauraa.
Sillon ku kirjotin tänne vuosia sitten, tuli ihan kamala olo.
Muutenkin, kun on yksin, koko elämän ollut, niin kaikki negatiivinen huulenheitto lisänä yms tuntuu tosi pahalta, ei tää muutenkaan helppoa ole hei!
No..joskus tulee kivaa palautetta, ja koitan muistaa ne mahdollisimman pitkään..tukeutua niihin. Ja oon aina ilonen ja kiitollinen jos joku jotain kivaa on sanonut, voimia saa niistä huonoihin hetkiin!
Pituutta on melkein 190, vartalolta hoikka.
Kasvoista pitäis olla vähintään ok-näkönen.
Luonteeltani oon semmonen, että kiltimpää onko olemassakaan. Yritän elää ekologisesti hyvin ja olla kohtelias vanhoja ja nuoriakin ihmisiä kohtaan, eli käytöstavat on kunnossa.
Harrastuksia on kuvataiteet, musiikki, pyöräily, kävely, juoksu, salilla sillon tällön.
Tupakkaa ja alkoholia en käytä, joskus harvoin voin juoda jotain likööriä tai jotain makeaa x)
En helpolla kirjottele tällasta julkisesti, eli olo on tosi kurja nyt.
Ainahan sitä yrittää keksiä filosofioita että "eihän kaikkien täydy seurustella, miksi minun pitäisi jos muut" jne..että tulis itelle parempi olo.
Kuitenkin, välillä sattuu, ja sillon kun sattuu, sattuu lujaa, ja joo, tulee kyyneleetkin, hetkeksi.
Kyllähän sitä yksinkin selviää..mun mielestä elämä on kuitenkin iso lahja, pitää surra mahdollisimman vähän.
Kuitenkaan, aina ei onnistu nuo filosofiat......
Ehkä kaipailisin samassa tilanteessa olevien tekstejä, uskoisin, että olo olis paljon parempi. Koska iso osa surusta on varmaan sitäkin, että kokee olevansa ainoa jolle on käynyt näin. Kyllähän sitä yksin selviäisi, jos ei tarvitsisi huonoina hetkinä ajatella, että olenko kaiken lisäksi jotenkin outo ja harvinainen/ainoa , että on käynyt näin =(
Olen joskus aikaisemmin vuosia sitten kirjoittanut tänne, silloin tuli tosi kovaa palautetta että yksinäisyys on oma syy.
Mutta miten olet positiivinen, jos positiivisuus nimenomaan ei auttanut mitään, kun et vaan sattunut kohtaamaan hymyisine huulinesi sellaista joka olisi susta kiinnostunut?
Kyllä olen itse tosi tunteellinen, ja suurin osa ajasta nykyään tulee itse asiassa naurettua tai hymyiltyä tai ainakin semmoinen tunne on sydämessä. Viisautta kait tullut sen verran et pystyy nauttimaan ainutlaatuisesta elämästä yksinkin ja tosi hyvin!
Mut sillon kun masentaa, ja on suru päällä, niin ei sulla oo sillon voimia nauraa.
Sillon ku kirjotin tänne vuosia sitten, tuli ihan kamala olo.
Muutenkin, kun on yksin, koko elämän ollut, niin kaikki negatiivinen huulenheitto lisänä yms tuntuu tosi pahalta, ei tää muutenkaan helppoa ole hei!
No..joskus tulee kivaa palautetta, ja koitan muistaa ne mahdollisimman pitkään..tukeutua niihin. Ja oon aina ilonen ja kiitollinen jos joku jotain kivaa on sanonut, voimia saa niistä huonoihin hetkiin!
Vastaukset 84
Vanhimmat
Eli ei oikeen tunnu omilta nuo baarit. Niihin kuitenkin yritän edes 2 krt vuodessa mennä.
Toivottavasti saisi keskustelua samassa tilanteessa olevilta tai niiltä ketkä ymmärtää.
Ne ketkä haluaa vain haukkua, toivottavasti tällä kertaa ymmärtää olla hiljaa. Kyllä tässä joka päivä koitetaan tsempata kuitenkin!!
Lopuksi hymyjä ja aurinkoa kaikille, elämä on liian pieni suremiseen!
*Wink*
Kerrotaan vielä, että en ole oikeen seksin yms perään, en ole mikään kieltäytyjäkään, mutta itse olisin valmis helposti seksittömäänkin suhteeseen, en oikein tiedä mitä naiset oikein haluaa? Panijoita haukkuvat, mutta niiden kainalossa kuitenkin kulkevat?
Itsellä olisi haaveina vaikka 2 ihmisen perhe, yhdessä kaikkee kivaa seikkailuu ja reissuja luontoon ja kaupunkeihin elämäntunnelmia kokemaan ja niistä keskustelemaan! =)
seksuaalinen vetovoima mikä naisen ja miehen yhdistää.
Varmasti sekin, mutta ihmisenä ja ajattelevana se henkinenkin puoli on tärkeä, ja osuus kokonaisviehätyksestä on 0-100 % riippuen ihan ihmisestä.
Itse en osaa sanoa kuinka iso prossa sille henkiselle tulee, suuri se kuitenkin on, ja iloa tulisi jo ystävyydestä. Seksiä tulee muutenkin ajateltua vaan kerran päivässä tai kahdessa, kaikki loppuaika muita asioita ja niitä muita asioita haluaisin miettiä sen kumppanin kanssa. Tai muut, älylliset harrasteet. Tai ihan vaan hauskanpito mutta ei seksi aina.
sillä tommosta unelmajätkää ei olekaan
sinä se tässä provo oot, 99,9% ihmisistä tykkää seksistä ja siksi onkin epänormaalia haluta seksitöntä suhdetta tai edes tyytyä sellaiseen.
Oikea luku on noin 72%
Ihan normimeininkiä. Mulla on sielläpäin 25-vuotias ystävätär, joka ei ole koskaan seurustellut. Oikein nättikin on ja toinenkin joka on 27-vuotias. Silläkään ei ole koskaan miestä ollut. Ne on kiinnostuneet teatterista, liikunnasta ja matkailusta. Ja ei nekään kamalasti ryyppää tai polta. Tykkävät lukea ja semmosta.
Kiva kuulla että en siis ole ainoa tässä ikäluokassa, oikeastaan mahtavaa!
Kuhan pärjäävät ystäväsi myös!!
Surua ei kellekkään toivo, mutta jotkut eivät yksinäisyyttä sure..en itsekään aina =)
miehen nussimia nuo ovat.
Sen tiedän ainakin, että se 27 ei ole yhdenkään :)
Mies joka on valmis seksittömään suhteeseen? Mistä sinunlaisiasi löytää? Ei nyt pidä käsittää väärin, ymmärrän että seksi on luonnollista... Mutta kun omalla kohdallani olen sitä kahdesti kokeillut, vaan kun ei onnistu (sattunut molemmilla perkeleesti)... Mieskin turhautui ja lähti sen takia kun eka kerta ei heti samalla sekunnilla onnistunut juuri niin sujuvasti kuin se ois halunnut, eikä itse viitsinyt ensin edes kokeilla liukkaria tai pidempää esileikkiä vaan oletti että olisi pitänyt ekan kerrankin sujua tosta vaan... Sen haukutuksi tulemisenkin vuoksi jäänyt aika paskanmaku suuhun seksistä.
Ja kun en muutenkaan tunne seksuaalista kiihotusta koskaan niin olen alkanut epäillä olevani joko frigidi tai aseksuaali. Siksi pisti silmiin tuo sana "seksittömään suhteeseen olen valmis".
Niin ja en ole ylipainoinen, vaan normaalipainoisen ja hoikan rajalla. Pituutta mulla on siinä 173 cm, kumma kyllä kun silloin harvoin kun kerään jotain miehiä ympärilleni ne ovat kaikki mua huomattavasti lyhempiä. En tajua mistä johtuu kun suomalaisen miehen keskipituus on kuitenkin oman pituuteni yli.
" ihan oikein?"
-No Helsingistä nyt sattuu yksi löytymään, osoitteesta josta kirjoitan.
Kyllähän tuo on varmaan erityistoive miehistä että on vaikee löytää semmosta jonka kanssa ton asian puheeks tuleminen ei tuota ongelmia.
Itse koen että olen taidesielu, rakkauspoika henkeen ja vereen, mutta mutta...siltikin sitä seksiäkin tulee ajateltua enemmän kuin edes haluaisi.
Saatikka sitten mitä se keskivertomies ajattelee, varmasti kokee jo ongelmaksi.
Itse koen että se rakastelu on hieno juttu, mutta vaan yks osa-alue, enkä yhden "heikkouden" takia lähde ihmistä tuomitsemaan.
Jos ei onnistu rakastelu, niin se on ok, jos ei onnistu maratonilenkit, se on ok, jos ei ole kiinnostunut taiteista sekin on ok....olen ihan tyytyväinen siihen jos löytäisin ihan perusfiksun keskustelukykyisen ihmisen, huumorintajua tietysti koska sekin osoittaa älykkyyttä mielestäni.
Ei ole oikeastaan harrastuksilla väliä ja hyvin vähällä asialla on väliä, jos löytyy ns keskusteleva perusfiksu ihminen, rehellinen sellainen..mitä muuta tarvitaan.......jokainen ihmine on persoona, ja omaa varmasti vielä jotain plussaa, mutta en lähde erikseen vaatimaan.
No, maailmassa on myös niitä tyttöjä jotka ei edes perusfiksuja ole, ja se vaikeuttaa kivan tyypin löytämistä...on ylipinnallisia, epärehellisiä, epävakaita..ja kaikenlaista hämärää massaa naisissakin.....eli loppujen lopuks se perusvaatimus alkaakin olla jo erityisvaatimus! ;D
No ei nyt sentään..tsoukilla pistin......aika laajasti ajattelen asioita, ei nipottaminen ole hyvästä, aina löytyy syyt ja perustelut.
;)
teitäkin siis on
ikää vähän lisää niin minäkin saisin omani
harrastan myös taiteita ja luontoa ja olen kokematon joten seksivaikeudet eivät saisi olla ongelma miehelle
LISÄÄ EKOLOGISIA MIEHIÄ sinkkupalstalle
(kisu kisu)
28 ikävuoteeni mennessä löytänyt koskaan miestä joka olisi "taidesielu rakkauspoika" ja jolle seksi ei ole se eka juttu. Olet helmi.
T. Vanha taidesielu.
Kun katsoo markettien kassoilla pareja ja perheiden vanhempia, voi hymyillä ja olla iloinen että ovat löytäneet toisensa...usein tulee kiva olo kun kattookin, että kaks ihmistä on halunnut rakentaa jotain yhteistä. Mun mielestä ihan älyttömän kaunista!
Miten sitten hyvännäkösiäkin ihmisiä jää yksin.....ei varmaan ole kiinni ulkonäöstä, vaan elämän monimuotoisuudesta.....lihavia ja laihoja jää varmasti molempia yksin, riippuen osuuko kohdalle. Kyllä sattumallakin on paljon merkitystä. Jos itsekin sattuisi olemaan kulkenut semmoisen elämänpolun, että persoona olisi kehittynyt ehkä askeleen vartavirtaan päin ja joka ilta pystyisi baareissa keikkuun, niin kyllä varmastikin olis jo seuraa tullut....elämä vaan non niin hassua, joillaki onni potkii ja hyvä että edes joillain! Mutta sitten jotkut jää "ilman omenaa", ja ilmeisesti elämänlakikin....liekö jopa elämänrikkaus..että on monimuotoisuutta ihmisyhteisössä esiintymässä. Tietysti individuaalisella tasolla karmeaa kun on surevia....mut en tiedä millainen maailma olisi, vai olisiko edes fantasiassa mahdollista luoda looginen maailma jossa kukaan ei menetä tai kärsi mitään.
Nojoo, tossa vähän juttua ajatusta ei välttis liity mihinkään..ajattelu nyt on aika hauskaa jos tääl on samanhenkisiä niin ymmärrätte *hymy*
Kiitti vastauksista. En tiedä sitten kuinka järkevää on dissata toisen ikää? Tietysti jos on voimakas tarve sen iän natsaamiseen niin eipä siitäkään tietysti voi alkaa syyttelemään.
Itselle on ollut ihan 16 vuotiaasta lähtien sama onko se kumppani 15 vai 85.....joskus tosiaan kelasin et 85 kin kelpaa ;D No, nykyään ehkä tullut realismia sopiva määrä, ja koen että max 10 vuotta molempiin suuntiin raja on suht ok....ikää en kyl ihan heti kysele myöskään naisilta/tytöiltä..tulee juteltua ihan muista jutuista mielummin.
Mä voisin kuvitella, et mun kaltaisten "jätkien" löytäminen Suomesta ei oo kovin realistista.....en ainakaan itse ole löytänyt samanhenkisiä miesystäviä!
Mutta mutta..katselin tossa keväällä hospitalityclubin profiileja...ja niiden perusteella sanon teille tytöt/naiset, menkää RANSKAAN!! :D
Monella ranskalaisella miehellä on esim kitarasoittotaitoa, taideharrastuksia, kuuluvat fiksuihin järjestöihin esim unicef ja mitä kaikkia on erikoisempiakin ihmis, luonto, ja eläinoikeus ja globaalien että lokaalien järjestöjen toimintaan osallistumista....kyllä noikin jo kertoo ihmisestä paljon! Jos on paljon harrastuksia.
Komeudesta en mene sanomaan mitään...jotkut ainakin sanoneet että ovat komeitakin tuollapäin.
Mut en ihmettele jos ei Suomesta löydy, ei tämä kulttuurimaa ole. Maaseutu, Karja- ja metsämaa enemmänkin...joka myös heijastuu Helsinginkin katukuvaan....
Eli etelänmaihin suosittelen.......vaikka ei olisi merkittävästi enemmän fiksua porukkaa, niin takuulla on vähintään JONKINVERRAN fiksumpaa ja moniulotteisempaa persoonaa löytyy sieltä päin, keskimäärin. Jotta ei menisi yleistykseksi. Siitä kun ei pidetä, vaikka olisi aiheellista ;)
Ja plussaa tuo että jaksat uskoa rakkauteen/ sulta löytyy tunneälyä. Itse siinä 18-vuotiaana sain vain seurata tuskaisena sivusta samanikäisten lukiolaisjätkien jaotellessa tytöt raa'asti kahtia niihin joita palvottiin maasta taivaisiin (ja siihen ei muuta vaadittu kuin nätti ulkonäkö) sekä niihin 'ihmisarvottomiin joita sai haukkua ja kohdella miten huvitti' (ei nyt vain pärstä miellyttänyt). Ko. miehistä suurosa oli muutenkin näitä äijiä, joille nainen oli lähinnä objekti. Enkä nyt tarkoita etteivätkö ihmiset yleensäkin katsoisi jonkin verran ulkonäköä, mutta pointti onkin se, että ko. jätkät eivät osanneet arvostaa niitä tyttöjä joiden ulkonäkö ei heitä miellyttänyt edes IHMISINÄ, olisivat sitten voineet olla edes ystävällisiä tai vähintäänkin välinpitämättömiä ja olla haukkumatta jos eivät suhteeseen haluaisikaan.
Kerran tapasin 16-vuotiaana miehen, jolta juuri löytyi tuota tunneälyä. Se kirjoitti mulle lopuksi kauniin rakkaudentunnustuksen, ja säilytän ko paperia edelleen, koska rankempina aikoina sen vilkaiseminen tuo yllättävästi jaksavuutta elämään. Eli vaikka moni nainen ja lähes tulkoon kaikki kaverini ainakin sanovat etteivät ikinä ottaisi 'vässykkämiestä' niin mulle on kyllä tärkeää että tuota romanttisuutta ja tunteikkuutta löytyisi sopivissa määrin. Siirappimaisuus meneekin sitten jo yli, mutta eiköhän suurosa tiedä mikä on sopivasti romanttista...
Nimittäin tuo Ranskaan meno -ehdotuksesi... Olen siis se joka kertoi tuosta 16-vuotiaana kohtaamastani tyypistä. Se sattui nimittäin olemaan ranskalainen... En vain viitsinyt sitä mainita, koska yleensä jos tutuillekin mainitsee sen ranskalaisuuden, niin muuttuu ääni kellossa ja kommentoidaan vain tyyliin "ranskalaiset on kaikki tommosia huijareita, lipeviä sanoja ja teot sitten muuta".
Vaikka tiedän kyllä hyvin, että Ranskassa on valitettavan paljon petollisia lirkuttelijoita (siellä käydessäni olen näihin surullisenkuuluisiin pettäjiin ja gigoloihinkin törmännyt, ovat yrittäneet saada mukaansa vaikka olisi jo vastannut kieltävästi), niin sen verran ko. ihmistä kuitenkin tunsin että se ei kuulunut näihin. Sattui olemaan luonteeltaan muutenkin ujomman ja kiltimmän puoleinen, siksi kirjoitti tuon asiankin ennemmin kauniisti paperille kuin sanoi tai kysyi mitään kovin suoraan. Muutenkaan ei ollut vähimmässäkään määrin seksiä vonkaamassa kuten nämä lirkuttelevat ranskalaiset... Mutta kyllä ihmisille usein tulee tuosta se mielikuva että jossain lomareissulla olisin juuri sellaiseen tyypilliseen ranskalaiseen gigoloon tai pettäjään tuolloin törmännyt...
Vaikka kyseinen tyyppi vaikutti mahtavalta, en kyllä tiedä uskaltaisinko enää mitään toista ranskalaista yrittääkään... Siellä kun todella se pettäminen ja salarakastajien pito on niin huikaisevan yleistä, varsinkin miesten puolelta. Ei sillä, hyvin vetovoimaisia ja charmikkaitahan ne ranskalaiset usein ovat. Mutta ei se hyvä olemus korvaa sitä, jos petollisuus kuuluu vahvasti kulttuuriin. Ja muutenkaan en kyllä kansalaisuuden perusteella valitse, minulle on aika sama mistä maasta mies on jos sattuu sopiva kohdalle (kunhan ei mistään köyhästä maasta, naitsenalistajamaasta tai kehitysmaasta ole, koska haluan ajatusmaailmallisesti suht samankaltaisen ihmisen rinnalleni).
otakaan meistä ketään vaan käsket lähteä Ranskaan?
=,(
Aika rankkaa jos tosiaan on noin, että suurin osa naisista ei tykkää romanttisista poitsuista. Sillon on chanssit vähissä, aijai ;D
No, tavallaan vapauttavakin tieto, tietää ainakin että kandee lähinnä keskittyy muihin elämä osa-alueisiin, kun jos itse sattuu olemaan jotain, mitä naiset eivät edes etsi.
No..ei sitä viitti kokonaan luovuttaa..on kummiski ihana vaihtaa söpöjen tyttöjen kanssa katseita tuolla ulkona. Justii kävin kaupassa ja joku tyttönen katto kahteenki kertaan...kyllähän se sattuu mutta tuntuu kivalta samaan aikaan... tietää että et koskaan tuu enää tapaan sitä, mutta oot hetken saanut olla ilonen, ja ehkä tuonut toisellekin kihelmöintiä.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka se söpö tyttö/poika on ihan paska sisältä. Mut eikai kovin moni voi olla superpaska...en vaa millää jaksa uskoo vieläkään et maailma ois läpimätä!
Ja entä jos on niin, että toisen kiva ulkonäkö saa sen toisen osapuolen käyttäytyy mukavammin sitä kaunista/komeaa kohtaan..ja sitä kautta, ainakin hetkellisesti on parempi ihminen?
Tavallaan mun ideologia on se et pitää olla kiva pyyteettömästi, eikä vaan siks että itse saisi jonkun palkkion...et siin mieles vaikka toinen jumaloisi sua, niin en tiedä onko järkee arvostaa jos se on syyttä kuitenkin paska joillekkin muille, mitä ajattelet tästä? Eli haen sitä että pysrkis olee aidosti kiva kaikille, eikä miellyttää keinotekosesti vaan jotain henkilöä että se ihastuis suhun. Taas tämmöstä pohdintaa..on vähän seurankaipuussa niin tulee pitkii tekstejä sori ;)
En tiedä oletko oikeassa ranskisten suhteen, mutta oot varmasti elävän elämän kokemuksinesi pätevämpi tekemään johtopäätelmiä...tai mistä sitäkään tietää :D
Otanta on varmaan kummallakin meistä liian pieni siihen...en tiedä missä oot tutustunut niihin lipeviin, ainakin klubeilla niitä varmasti riittää sielläkin....mutta nuo nettiprofiilit teki vaikutuksen kyllä....mutta joo, oon jatkossa hiljaa kun en oo käynyt koko maassa =)
Vielä!
En klubeilla, mutta Etelä-Ranskan kaduilla ja ihan päiväsaikaan. Tosin suurosa näistä on ollut maahanmuuttajia, vissiin vain yksi alkuperäinen ranskalainen itse tapaamieni lipevien keinottelijoiden joukossa (ja sekin jo joku 60-vuotias ukko)... Mutta näitä juttuja sen sijaan olen kuullut monilta tahoilta ihan Ranskan matkaoppaisiin lähtien, enkä epäile heidänkin vahvistamiensa pettämisen yleisýys -myyttien todenperäisyyttä.
Onneksi omakohtaisesti olen enemmän törmännyt matkoillani ko. maahan hyvinkin kohteliaisiin ranskalaisiin ohikulkijamiehiin, ovat esimerkiksi pidelleet sateenvarjoa huonolla säällä kulkiessani vain nopsaan ohi/ päästäneet jonoissa tai ovensuissa edelleen, ja tuntemattomat parikymppiset pojat usein tervehtineet kaduilla... Mutta koska en tosiaan halua olla liian sinisilmäinen, olen päättänyt ottaa tuon usein kuulemani perusteella varovaisen asenteen ranskalaismiehiin jatkossa. Niin monesta paikkaa kuulee näitä samoja tarinoita hyvin korkeasta pettämisprosentista/ salarakkaista.
Niin ja tosiaan, minuakin kiinnostaa tietää... Miksi kehotat meitä naisia lähtemään Ranskaan ennemmin kuin vaikka tutustumaan sinuun? :)
Yksin jääneille miehille tyypillistä on juuri vähäinen tai olematon alkoholinkäyttö. Käytännössä tässä maassa suurin osa ihmissuhteista löytyy juuri ryyppäämisen myötä, joko baareissa tai bileissä. Tässä maassa ei oikein enää ole mitään tapoja tutustua vastakkaiseen sukupuoleen muullatavoin.
Baareihin pitää nimenomaan mennä ryyppäämään ja viinan takia. Jos sinne menee eikä juo, näkyy päällepäin selkeästi että "tuohan on täällä vain naisten takia" ja epätoivon sädekehä karkoittaa kaikki naiset pois. Sensijaan kun ulospäin näkyy kuva, että kaveri on täällä bailaamassa ja ryyppäämässä, voi siinä sivussa sitten tutustua naisiinkin.
Eli joko sitä opettelee juomaan ja viettämään aikaa baareissa ryypiskellessä kuten muutkin tai sitten jää yksin.
..mutta....ei kai ne nyt näe mitä siinä lasissa on juomana, ei ainakaan hämärässä :D Mut olet varmasti asian ytimessä, pitäisi tanssiakin, eikä tuijotella ihmisiä yksin pöydässä.
Se vaan kun jos ei tanssituta niin on aika outo olo tanssia musan tahtiin josta ei pidä...ainakin itselle se tuntuisi halvalta, esittää jotain mitä ei ole.
En kyllä baariin pysty meneen...harvoin edes janottaa niin paljoa et sais yli yhtä lasia juotua....ja ilman janoa juominen mul ainakin tulee lähinnä paska olo, oli sitten vettä tai siideriä.
Joku muu paikka pitäs keksiä..ehkä risteilylle kirjoittelemaan runoja? Siellähän voi istua vaikka käytävän odotussaleissa, näkee kuitenkin edes ihmisiä, tuskin kohtaa ketään, mutta ei ainakaan tätä himassa istumista olisi.
Edellinen puhuu faktoja ja kannattaa lukea se vielä kerran ajatuksella läpi. Mä olen itse huomannut ton täysin saman asian, menet baariin, vedät viinaa ja vähät välität naisista niin johan siinä on joku vilkuilemassa.
Menet baariin kattelee jos siel olis joku sopiva niin johan kaikki naiset karttaa sua ku araknofobinen hämähäkkejä.
verran että normaali tarkoittaa toimintaa joka normaalijakautunut. Aina on olemassa ääripäitä. Kaikki normaalijakauma lähtee monesti myös sosiaalisesta hyväksynnästä ja todistuksesta. Siksi ajatellaan että normaali on sitä mitä muut tekevät tai ajattelevat. Mutta normaaliuden määritelmää ei voi ulottaa yksilölliseen käyttymiseen muuten kuin, että teen normaalisti näin, mutta joskus toisin. Eli ei ole tarvetta verrata muihin ihmisiin.
Ihmisen omaa minää ei voi pakottaa sosiaaliseen normaalijakautuneeseen "matemaattiseen malliin". Ihmisen fyysinen ominaisuus kuten pituus voi olla normaalijakautunut siten että tietyn pituisia on selkeesti enemmän kuin tosi pitkiä ja tosi lyhyitä.
Ja lopuksi vielä, että olin itse 22 tai 23 kun seurustelin ekan kerran.
" et siis otakaan meistä ketään.."
Musta toi oli tosi kivasti sanottu, kiitti =) Piristävää lukee tommosta, aina mielummin kun niitä Suomessa jokapaikassa töissä ja liikenteessä ja kadulla kuuluvia "ei meistä kukaan sua ottais"-tyylisiä lauseita =)
Eli kivaa nähä että joku arvostaa tämmöstäkin boykaa, kun juuri tuli tuossa esille et harva nainen tykkäilee rakkaudesta enää?
En tiedä voiko ketään "ottaa" tekstin perusteella tai edes yhden päivän tapaamisen, itse ainakin etenen aika rauhallisesti tutustumisessa...ei nyt itsetarkoitus tietenkään se rauhallisuus, mutta ideana on se että ei satuta itseä eikä tule pettymyksiä puolin ja toisin.
Ja eikös se mene niin, että jos sanoisin että JOO, OOT IHANA, OTAN SUT, TUU! Niin muuttaisit saman tien mieles ;D Ainaki kovasti puhutaan siitä että kiinnostusta ei sais näyttää....ite kyllä näytän, en tykkää peleistä...pelata voi sitten yhdessä, keskenään, vaikka mitä pelejä, kun ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä :)
Ja sori TAAAAASS pitkä viesti...oon iha mahoton! ;) x)
"Sun on pakko olla provo"
Pam pam pam, nyt tuli negatiivinen asenne, ei saa, ei hyvä! =)
Jos oon sun mielestä unelmajätkä, niin mikset kirjota itsestäs enemmän, ehkä sä oot mun mielestä unelmatyttö??
Mutta voi olla että oot poikakin. Et kertonut.
Mut jokatapaukses, jos olit positiivises mieles liikkeellä, niin kiitti, hyvää tarkottavia sanoja tarvitaan...tässä yhteiskunnassakin. Ystävyydellä, että rakkaudella.
*hymy*
mahottomat on just ihania ;)
Tule sinä tänne =)
Kävellään rantatietä ja jutellaan kierrätyksen ongelmista, erityisesti sen tehottomuudesta ;) Romanttisen hidasta etenemistä, eikö?
Olen ihan rakastunut rakkauteen ja pelaan rakkauspelejä =)
Laitas nyt poika näille likoille sun yhteystietos, jotta voivat kirjoitella lisää. Sulla meinaa karata tilaisuus käsistä, mussukka. Naisethan on ihan extaasissa, kun ovat etsineet tollasta helmeä. Toimeksi, ja heti!! Tänä kesänä sulla on ihan 100 varmasti oma kulta kainalossa.
Ongelmahan nykyään on tää yliseksistisyys, jos olet mies niin sulta odotetaan tiettyä röyhkeyttä ja "panetusta". Varsinkin nuoret naiset menee hämilleen jos et heti ole hyppäämässä pöksyihin "mikäs mussa on vikana kun ei kelpaa?".
Sadistinen maailma missä ihmiset pyrkii täyttämään itsensä esineillä ja jossa ulkonäön jumalointi on muuttanu ihmiset ontoiks. Pelkäks kuoreks.
Ei ihmisiä kiinnosta toinen ihminen, pelkästään paneminen paneminen paneminen...
"Baareihin pitäisi vaan sitten mennä eikö vaan? Vaikka miehet ja jotkut naisetkin nauraisi kun yksinäinen on kahvia juomassa tiskillä?"
Hauska elää oravanpyöräs eiks je?
Onko pakko pokailla sit niitä nuoria jotka haluu röyhkeen miehen, miksei vois kokeilla jotain oman ikästä tai vähän vanhempaa?
Oravanpyörässä joten muita mahdollisuuksia ei ole. Mä olen aika nuori ja mä vielä näytän ikäistäni paljon paljon nuoremmalta (joltain 16-18v varmaankin) mikä taas johtaa suoraan siihen ettei omanikäiseni, saatika vähänkään vanhemmat, ole missään nimessä kiinnostuneita.
Ainoat "naiset" jotka ikinä on millään asteella ollu kiinnostuneita on tosiaan jotkut 17v teinilissut eikä ne mua kiinnosta yhtään millään asteella. Ei mua kiinnosta katella mitään pikkulikkaa joka ihkuttelee ja kattelee päivät enrique inglesiasin julistetta.
Ongelmaha on siinä, että pitäs saada (tai siis jotta itse kelpaan) joku ~18v tyttö jolla on jo vanhemman naisen ajatusmaailma.
siinä että kiinnostuuko sun ikäset tai vähän vanhemmat. Miksei kiinnostuisi? Mä tapailen tällä hetkellä itseä 5 vuotta nuorempaa, pitää antaa mahdollisuus, olla avoin ja tehdä itsekin liikkeitä sellaisten suuntaan joita oikeasti haluat.
Vaikka tulee pakkia niin eikun uutta putkeen, joskus kyllä onnistaa. Jos tyydyt sellaiseen tyttöön johon et tunne mitään vetoa niin katkeroidut entistä enemmän.
Lähetä ne lissut tähän suuntaan. Viime aikoina kaikki kiinnostuneet on ollu alle 16-vuotiaita...
löytyy myös itseltäni.. ikää on tosin kertynyt mittariin jo 26, ja sitä rakkautta ei vaan elämään ole löytynyt. Mielestäni olen aikalailla normaali ujo suomalainen miehenalku, en mikään mr. Finland, mutta en todellakaan mikään törkyturpakaan.. tosin sinänsä olen poikkeuksellinen, kun en juo enkä polta.. ai miksikö en, no kun ei vain kiinnosta. Vietän normaalia elämää, aamulla töihin ja illalla kotia.
Kovasti haluaisin kokea sen oikean rakkauden, tuntuisi että jään niin paljosta paitsi, olisi niin paljon opittavaa ja toivottavasti edes vähän jotain annettavaakin jollekin.. mutta ei, kellekään en ole kelvannut. Tuntuu niin pahalta, tunnen suorastaan itseni joksikin ihme hyypiöksi, kun koskaan kukaan ei ole edes sanonut, että: "Hei, mä tykkään susta" tai saatika että olisi halunnut pitää lähellä.
Tämä kaikki syö itsevarmuutta aikalailla, monesti joutuu oikein skarppaamaan.. Myönnän jopa hieman jännittäväni naisten seurassa, mm. töissä tiedän tämän jopa hieman näkyvän.. ja muutoinkin tuttavapiirini on naisten osalta varsin pieni.
Olen kyllä ollut ihastunut korviani myöten, mutta ei siinä päästy puussa pitkälle.. silti ervostan häntä edelleen todella paljon. Olenkin huomannut, että joissain piireissä ehkä jopa epäillään seksuaalista suuntautumistani.. ja siitä jopa joskus lasketaan huumoria.. vaikka se silloin onkin leikkimielistä, niin täytyy sanoa, että se osuu kyllä aika arkaan paikkaan ja loukaan minua.
Tunnen olevani aika ulkona normaalista omanikäiseni elämästä.. yksinäinen luuseri. Monesti vaan mietin, että miks mulle piti käydä näin.. takulla ainakin arvostaisin parisuhdetta.
Hyvä kun saatiin miehetkin messiin keskusteluun, ja asiallisia vastauksia, hienoa ja kiitti! =)
Ja miksi en omia yhteystietoja laita...no..kai se on sitä luonnetta että ei pysty tyrkyttämään itseä kuitenkaan...sama on baarissa, tunnen itteni tosi oudoks jos alan myymään itteäni....sit jos joku nainen on tullut tönimään tai vetämään hiuksista ;D niin juttu kulkee kyllä täysii ja en päästä sitä meneen :D Mut en tiijä tuskin ne parhaat ja omanarvontuntoset naisetkaan lähtee itseään tyrkyttämään edes kivannäkösille, eikö vaan? Ainakin klubeilla iso osa näteistä on valmis istumaan vaikka aamuyöhön mielummin siellä nurkkapöydässä kun tekeen aloitetta.
Kyllä meitsi varmaan alkaa käymään taas noilla klubeilla..onhan se helvetillistä paskaa, kun suurin osa kerroista ei tapahdu mitään, mut pitää kai nauttia sit niistä harvoista kerroista ku joku tulee humalassa moikkaamaan....
Tääl on kyl tullut tosi surettaviakin viestejä miehiltä. Semmosia, et näkee ettei oo MITÄÄN toivoa, ellei muuta itseä ihan sikana. Salille vaan ja proteiinijauhoa nassuun ja uudet kuteet ja hakeutuu väkisin sosiaaliseen toimintaan niin tota kautta itse neuvoisin, kyl se persoona muuttuu kun hakeutuu eri projekteihin tai harrastuksiin missä on sosiaalista toimintaa.
Mutta myötätuntoo tulee täältäpäin, koska ei oo kivaa jos joutuu kauheasti alkaa itseä muuttamaan, jos kuitenkin on valmiiksi jo superkiva, mut ei vaan ole sitä iskijäluonnetta yhtään.
Eli tsemppiä kaikille miehille multa!
Ton oon itekin pistänyt merkille et nää 16 vuotiaat...jopa 15 vuotiaat kattoo kiiluvin silmin pitkään......siinä tulee vähän vaikea olo, kun voishan sitä ollakkin kiinnostunut niinkin nuorista, mut silti tulee jotenkin vaikea olo...mielummin omanikäisten kanssa.
Mulla on tunne että ne ketä kattoo eniten pitkää on just jotku teinit jopa 12 :D vuotiaat sinne 16 asti, sit tulee mustaa, ja sit semmoset 35-55 naiset kans kattoo sairaan pitkään...eikä haittaa yhtään, mietin vaan et mitä ne oikeen ajattelee...parisuhdehaaveita, vai vaan ulkonäköä? Ei ois mulle este olla vaikka 4-kymppisen kanssa....mut eipä oo tullut ees tilaisuuksia jutella tollasten kans niin en usko että alan seurustelee ikinä sen ikäsen kanssa kun ei missään tutustu ne on vaan ne katseet kaupassa ja muualla.
Noista teineistä vielä, että sillo ku ite olin 17, niin mua harmitti tosi paljon kun oman ikäset katteli ihan kiimassa jotain 3 kymppisiä...niin kohta kun ite on 30, niin ei oikeen huvita olla samas tilantees jota inhosin sillon nuorena..
No, mä oon huomannut et jos menee jonnekkin akateemiseen ympäristöön lueskelee tms, niin siel kyl tulee ihan helvetin pitkiä katseita muijilta!
Ja oon itekin huomannut että en oo kattonut pätkääkään minkänäkönen se muija on ollut...muistuttaako ees muijaa....sen verran kivalta tuntuu se oletettu fiksuus sen katsojan pään sisällä....eli kyl se henkinen puoli merkkaa tosi paljon, sen oon huomannut.
Mut heh, oli teini tai akateeminen omaikänen tai 4 wee leski, niin eipä niitä juttelutilanteita missään tule ;D
On se rankkaa ja katkeraa touhuu mennä keskustaa ku katseita tulee mut kukaa ei tiedä et oot ollut aina yksin ja tuut aina tyyliin olemaan....kukaa ei nää sisälle sitä suruu mitä oon kärsinyt, ei varmaa kukaa uskoiskaa livenä ku sanon etten oo ikinä seurustellut, pitäisivät kusettajana ja varmaan lähtisivät menee ;D
Kerran olin la-aamuyöllä venaamassa junaa stadissa, ja kaks aika hyvännäköstä naista 30 wee alko juttelee ja menin niiden himaan ku ajattelin et miksi ei kattois mitä tapahtuu. No, molemmat ja varsinkin toinen halus seksiä, ite en ollut kovin innokas...olihan se kaunis mutta kun ei oikeen ideologiaan sovi tuntuis ittensä pettämiseltä ekana yönä alkaa jotain, koitin kyl sanoo et oli sikakivaa tavata ja annoin s-postin ja muut, mut EIPÄ tullut vastausta, koskaan :D
Eka kehuvat maasta taivaaseen mua pitää ihanana jne, sit ku et mee ekana yönä sänkyyn niin eipä kuulu koskaan mitään. Siinäpä näkee et mitä nekin on ajatellut pelkästään....jos ois ees osa ollut ystävyyttä, niin varmana oisivat sendineet postia vielä.
No onhan se kiva jos seksuaalista huomiota saa...mut pidemmän päälle jää harmittaa ja alkaa muodostuu maailmankuva jossa kaikki on paskaa, seksinperään vonkaajia yms....No, nykyään en oo niin radikaali ja yhen yön jututkin on musta ihana et ihmiset niitä saa, mutta en ite oikeen innostu niistä, haluun tutustuu ja pikkuhiljaa eteneee....:)
Löydän tuosta kertomastasi paljon tuttuja asioita, olen itsekin hyvin kiltti, herkkä ja tunteellinen enkä ole koskaan varsinaisesti seurustellut. Mutta... ikää minulle on kertynyt jo reilusti yli 30 vuotta. Olen siis parisuhdemielessä ohittanut friikin/jämän rajan jo aikoja sitten :). Taidesieluksi en ehkä itseäni kuitenkaan sanoisi, vaikka nuorempana harrastin paljon piirtämistä, lukemista ja erään instrumentin soittamistakin.
Kun muistelen itseäni saman ikäisenä ja nuorempana kuin sinä nyt, ymmärrän olleeni aivan liian passiivinen ja syrjäänvetäytynyt. Viihdyin suurimmaksi osaksi omissa oloissani, koska "normaalit" nuorten tavat viettää aikaa eivät tuntuneet kovin mielekkäiltä. Tapasin kyllä ihmisiä eri tavoin ja huomasin jo silloin, että minulla on outo kyky saada lähes tuntemattomatkin ihmiset avautumaan hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Jokin sai ihmiset luottamaan minuun, todennäköisesti lempeä luonteeni ja tapa ilmaista avoimesti tunteitani. Olin siis täydellistä ystäväainesta :). Mutta se paljon puhuttu mieheltä vaadittava "särmä" varmastikin puuttui, sitä en tosin silloin edes tiedostanut.
Vaikka välillä ainainen yksinolo tuntui tuskaiselta ja turhauttavalta, keskityin kuitenkin lähinnä opiskeluun ja valmistumisen jälkeen työhön ja hyvin aktiivisesti erilaisiin urheiluharrastuksiin. Luotin ehkä naiivistikin siihen, että kyllä se kumppani vielä joskus tulee kohdalleni tavalla tai toisella. En kuitenkaan edelleenkään ymmärtänyt tehdä sen eteen itse juuri mitään ja aloin jo turtua ajatukseen, että olisin yksin koko loppuelämäni.
Kaikki muuttui yllättäen, kun rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni syvästi. Valitettavasti tunteet vain osoittautuivat yksipuolisiksi. Tästä "selviytyminen" oli todella rankkaa ja vei kauan. Tämän kokemuksen jälkeen olin kuitenkin valmis yrittämään vielä, halusin jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa ja elättelin toiveita omasta perheestä. Ensimmäisen kerran koskaan lähdin tosissani tekemään tuttavuutta naisiin eri tavoin mm. netissä ja aloin käydä baareissakin huomattavasti useammin kuin aiemmin. Tapasin naisia ja tutustuin lähemminkin useisiin heistä. Tässä vaiheessa tulikin sitten eteen se kylmä tosiasia, etten ollut koskaan seurustellut. Käyttäytyminen ei varmastikaan ollut aivan sellaista, mitä sen ikäiseltä mieheltä voisi odottaa. Lisäksi vanha "paha tapa" olla liian tunteellinen, kiltti ja kohtelias näytti edelleen johtavan "vain" kaverisuhteisiin, joita ei tietenkään voi väheksyä. Tässä tilanteessa edelleen olen ja kieltämättä vähän toivottomalta näyttää tulevaisuus, vaikka jokaisesta kokemuksesta aina jotain oppiikin. Ehkä on kuitenkin jo liian myöhäistä? Ehkä. Jos näin on, ei se mikään maailmanloppu ole, kuitenkin kaikilta muilta osin elämässä menee loistavasti :). Jos näin kauan on pärjännyt yksikseen, miksei sitten jatkossakin...
Omalla "valtavalla" kokemuksellani en tietenkään ole paras ihminen neuvomaan, mutta kehoittaisin sinua yksinkertaisesti menemään sinne, missä ihmiset ovat. Ihan minne tahansa ja mahdollisimman usein. Ja kun kerrot vielä olevasi sosiaalinen, tutustu rohkeasti naisiin tavalla tai toisella. Ei muutama sana paljoa vaadi, vaikka toivottua vastausta tai reaktiota ei usein tulekaan. Älä tee samaa virhettä kuin minä ja jää syrjään odottamaan pelkästään muiden aktiivisuutta. Aivan varmasti löytyy naisia, jotka arvostavat sellaisia ominaisuuksia, joita sinussa on. Näkeehän sen jo näistä vastauksistakin täällä :).
Et oo vielä liian vanha, sulla on vielä mahis! Jopa joillain 5 kymppisillä (tosin harvoilla) on mahis, jos sattuu olee säilynyt hyvin jne.
Mut numerona toi on viel tosi pieni..40 vuotiaanakin on, mut se riippuu niin itestä.
Tietty sul on vähemmän ehkä aikaa kun mulla, joten kiire sulla on, mutta sanosin et 5 vuotta ainakin on aikaa.....
Mut sanoin jo enolleni 17-vuotiaana, et jos ei olosuhteet muutu, niin ei sitä muutosta tuu, ja todelLAKIN elät läpi sen elämäs ketää tapaamatta, vaikka kukaan ei kuuntele tollasta 17 vuotiaan suusta, vaikka kuinka laajassa perspektiivissä jo silloin pohtisi asioita.
Eli tsemppiä täysiä, sun aikas ei oo vielä mennyt! Mutta menee pian jos ei tee....vuosi menee tosi nopeesti oikeesti.
Mulla on vähän semmonen ajatus ollu kans, et oon kelaillut et onko parisuhde sen arvosta, et käyttää 5000 egee vuodessa yökerhoihin jne, kun jos tykkää käyttää massia muuhun?
Mulla kuluu paljo mielummin toi 5000 egee lapin matkoihin..oon ihan hulluna Suomen luonnosta...Norjaki kelpaa just just, mut täällä on nätimmät satumetsät ja maaseudut ;) Pohjanmaa ja Savo esim :P
Ihan oikeesti siis sekasin luonnosta....this is NOT minor!!!! ;D
Tsekkasin netistä nyt sitten ulkomaidenki kansallispuistoi, ja innostuin kauheesti Slovakian, Kroatian, Romanian ja Ranskan....
Eli siis idea täs on et elämä on iso juttu ja pitää olla hauskaa....et ei saa murehtii jos yks osa-alue menee päin pebaa. Tosin eiköhän se mee niin et kaikki jotka täl palstal valittaa niin suurimman osan ajasta tekeeki iha muit juttui, sitä tulee vaa itkettyä täällä silon kun on se pahin piikki pahassa..eikö vaan?
Jotenka valitus sallittakoon, hymyillään sitte kadulla ;D
Tms
Niin..ni tuli mieleen että jos jokanen yksinäinen hankkis jonku uuden harrastuksen...ettis jonku joka vie mennessään....=vähemmän suruu.....ja joku maginaaliharrastus jossa jää pienen porukan kanssa tekee jtn juttua ja sit jos on mies ja nainen kahestaan monta vuotta vaikka jossain projektissa yhdessä yksin niin eikö se luonnollinen vetovoima ala väkisin tehoamaan vaikka ei olis maailman parhaan näkönen?
Siis tietty jos on kamala niin ei toikaa onnistu, mut jos on tyylii yhden ihmisen kans koko ajan vaikka tutkimustyötä luonnossa tai taiteellisia hommia kaupungissa niin lopulta ei vaadi niin paljoa sitä ulkonäköö toiselta kun aikasemmin.
Onha noita kerhoja vaikka mitä, ja järjestötoimintaa yms...ite en jaksa lähtee mut tollasii vinkkei heitän....Punanen risti, Unicef, vapaaehtoistyö, työväen kurssit, tanssikurssit, taideprojektit..kaikkii noihi voi hakeutuu..siis jos tuntuu et tosissaan haluu ettimäl ettii ja on voimia siihen =)
moneksi? Entä kloonaus?
Et sä yksin ansaitse olla. Olen mies, mutta voin sanoa ettet mikään kusipää todellakaan ole. Itse olen 18. Naisia ei ole koskaan ollut. Eilen oli jotain pientä, mutta persiilleen meni. Hävettää miten ihminen voi kännissä olla niin idiootti. En mikään pesän metsästäjä ole kylläkään. Seuraavalla kerralla otan vain rennosti ja juon rauhassa, enkä juokse kenenkään perässä. Ei tahdo olla mitään puhuttavaa naisten kanssa ja sekös johtaa hermojen palamiseen. Tyypillisistä "miten menee" -alotuksista huomaa, että tämä haluaa vain naida.
Mulle nauretaankin. Jokaselle nauretaan. En tiedä mistä johtuu, että eilen muutama kusipää katto päin ja nauro. Jotkut naiset kattoo perään. Ehkä nekin nauraa.
Joo tosiaan pitää ottaa vaan rennosti ja unohtaa kaikki paska ja antaa toisten olla omassa rauhassa. Ite en aio tehä asialle mitään, vaan annan ite jonkun tulla puhumaan.
Joo..toi nauraminen on ihan tuttua, omn käsikskin käyty monesti ilman syytä..yksinäistä on kiva kiusata.
Voi sen ottaa henkilökohtaisesti ja surra, ajatella ettei sovi tähän maailmaan...mut toisaalta on olemas semmonenkin näkökulma, et:
Entä jos ne ihmiset pitää vaan hauskaa keskenään, ja ei ajattele oikeestaa mitään sen kummemmin, nauravat jos löytyy edes joku kelle nauraa?
Eli jos kelataan näin että eivät edes halua kiusaa pahemmin, vaan lähinnä pitää hauskaa keskenään, ja se kiusaaminen on sit sitä hauskanpitoa mut eivät lähtökohtasesti kiusaamisena sitä pidä?
Eli me kiusatut voidaan olla vapain mielin jos vaan oma kapasiteetti riittää käsitellä asia siten että ei masenna.
Näitä asenne-ehdotuksii ehdottelen siks, kun noita kusipäitähän ei pois saa....aina tulee olee kiusaajia, valehtelijoita, hyväkskäyttäjiä, väkivaltaisia, jopa murhaajia ja raiskaajia maailmassa...ja sitten on niitä jotka kokevat eri monimutkaisiin syihin vedoten olevansa oikeutettuja valehteluun tai kiusaamiseen..ns huonoja ihmisiä tulee aina oleen......jos sattuu itse oleen parempi, niin ainoo keino melkeen on henkiset keinot millä voi selvitä, kun fyysisesti tuota idioottimassaa ei saa pois millään.
Eli itse täytyy se kestää ja jotenkin ettiä..kun monta vuotta pohtii niin kyl sitä pystyy kuka vaan kehittää henkisii keinoi uskon siihen.
Ja siis en tarkota et naurajat olis automaattisesti huonoi ihmisiä....ajattelen vaan, että monet niistä saattavat olla. Eihän sitä tiedä.
Vastapainoks kuitenki löytyy paljon ihmisiä, jotka ei ilku vaikka näkisivät alastoman ihmisen kadulla kävelemässä. Itse aina saan hyvää mieltä siitä, kun näen jonkun valtavirran mielestä oudon tyypin ja kuulen naurua, mutta huomaan että lähistöllä näkyy hyvinkin paljon ihmisiä, jotka ovat huomanneet tilanteen, mutta eivät todellakaan ilku. Osoittaa mielestäni sen, et fiksuja on olemassa myös.
JA, kyllä siellä baarissakin on paljon niitä, jotka EI naura..musta sekin on hyvä juttu.
Mitä välii jos 20 ihmist nauraa mut 100 ihmist ei naura.....20 on kova luku ja usein käy mutta 100 on myös kova luku, ja usein on noin!
Tietysti yksinäisenä kun ei kuulu mihinkään, on vähän kuin ei kenenkään maalla, niin noi paskat signaalit tuntuu pahalta, koska ikinä ei tule vastaavassa määrin kehuja kompensoimaan.
Sua sanotaan komeeks kerran illassa vs nauretaan tai tönitään 10 kertaa.
Se komeeksi kehuminen riittää kompensoimaan sen negatiivisen paskan vaan, jos itessä on henkistä lujuutta ja filosofista luovuutta/mielikuvitusta siihen.
Haastehan tää maailma on...mut toisaalta ehkä mielenkiintonenkin.
Jos jokanen ihminen ois paska, sit voisin meikäki kyllä juoda myrkkymaljan ja toisenki varmuuden vuoks, en jää kaipaamaan.
Mut koska totuus taitaa olla se, et niitä kivojakin on, niin tekee tästä maailmasta matsin, joka on haastava, mut ainakin mahdollista voittaa! Jos näkee kovaa duunia.
Eli ku ottaa mukavana haasteena tän ihmisyhteisössä elämisen niin sitä kautta..ehkei olisi kivakaan jos maailma olisi vaaleanpunaisten pilvien seassa ja lilluttais jossain sokerihyytelössä ikihymy kasvoilla kun koko ajan asiat on muuttumattomina ja hyvin...voisi tylsyys olla tappavaa.
Miettinyt tässä viime aikoina vaihtelun merkitystä hyvinvointiin. Ja sitä kautta myös tullu ajatus, et eikö onnellisuuteen vaadita läjä epäonnea? Kun kummiskin onnen määrä on mielestäni se tunteen vaihtelun suuruus...ei siis sen onnea tuottavan asian suuruus tai harvinaisuus, vaan enemmänkin sen onnea tuottavan asian iso vaikutus/erotus sitä edeltävään tilanteeseen, vaikka olisi pienikin laukaiseva asia ollut kyseessä?
Jos olis kaikkea koko ajan..en tiedä olisiko onnellinen. Setelitkin tuntuu hyvältä vaan hetken, jos ei oo pitkään aikaan saanut koskea, mut äkkiä sitä haluaa jo monet kosketella mielummin jotain niillä ostettua uutta materiaalia.
Ja varmasti vaikka olisi kuinka onnellinen kun löytäisi sen muijan jota on kauan odotettu, niin tulee saletisti tilanne että on onneton ja pääsee onneen käsiksi heti ku pääsee siitä muijasta eroon, tai muija vaihtoon ;D
Eli vaihtelu tuo sitä onnea elämään...mun teorioiden mukaan....koskaan ei kuitenkaan oo tyytyväinen mihinkään pysyvään.
No, asuntojutuista tuun iloseks yhä uudestaan, ja rahakin tuo onnea kun liittää siihen filosofisia pohdintoja et osaa arvostaa sitä yhä uudelleen...mut noin yleisesti kyl vaihtelu on kova sana, esim välillä on hyvä päästä Italiaan asumaan tai saada muija, mut tuskin loppuelämää haluaa siellä Italiassa olla, voi olla et muija/Italia jo 2 viikon päästä riittää! =)
Eli voi olla, et siinä parisuhteessa me miehet ei menetetä juuri yhtään mitään, tuskin on mitään herkkua sekään oikeesti, me vaan ei tiedetä kuin paskaa se on niin turhaan unelmoidaan! ;)
Enemmänkin menetetään jos tuhlataan yhtäkään päivää elämästä minkään asian suremiseen..tunteet on ihana juttu mut ei saa liikaa surra ja parisuhde voi olla aika turha juttu en oo kuullu
montaa onnellista tarinaa! Välillä voi tuntuu ikävält jos vertaa muihin ja 10 muijaa pyörittäviin miehiin, mut en usko et he on henkisesti niin moniulotteisia jos panot noin kiinnostaa, et tuskin ees kokevat niin suurta mielihyvää per pano, jos kokoajan on saatava. Vai mitä aattelette?
No toi edellinen oli vaan heitto.
Ite pistin tossa masentuneistäyteistä viestii pari pvää sitten tänne ja ehkä oli joku alitajuinen toive et löytyis muija täältä tai jätkä jonka kanssa mennä baariin niit muijii ettiin, mut koska ei löytynyt niin nyt keskitytään nauttii siitä mitä on!
Ulonäköö riittää nautitaan siitä vaikka siitä ei hyödykkään, asuntoasiat ja terveys on kunnossa, viereisessä topicissa on vammaisia joten eiköhän oo syytä olla onnellinen et pystyy vaikka juosta 20 km jos haluaa??
Siis ihan tsemppausmielessä pistän näitä ajatuksii..et ihmiset ois onnellisii kuitenkin vaik ei tyttöö oo löytynyt...filosofian kautta ja maalaisjärjelläkin se arvostus elämää kohti saattaa kasvaa SUUREKS...eikö?
Noni, pidän taukoo ny :)
Ja siis sanon viel et ihan tommosta yleistä pohdintaa en todellakaan luule et oisin oikeessa, saatan olla tosi väärässäkin, mut koitan omalta osaltani tuoda näkemyksiä ja ideoita, ehkä joku on jolle saattaa auttaakki tai laukasta omia ideoita!
Mut tommosia siis oon kelaillut, ja ihan ystävällismielellä täs ehdottelen mikä vois auttaa jos sattuu tuntee huonoo oloo..itsekin sillon tällön tuele kiduttua mut kovasti ajattelemal ja keksimäl näkökulmii pääsee kivoihin fiiliksiin käsiks ja maailma on hetken kiva paikka olla ja harrastaa.
Olen 22wee mies pk seudulta, 180cm ja 60kg. Viestiketjun aloittajan teksi sopii meikäläiseen. Koskaan en ole serustellut, muutamia tyttöjä nähnyt mutta lopuneet johonkin? Syytä en ole saanut selville. Epäilys kuitenkin on, että olen liian ujo ja hiljainen, joten eivät jaksa tutustuu paremmin. Voi olla myös kokemattomuus ongelmana. Muutamat ainakin netissä jutellessa sanoneet oudoksi ja järkyttyneet kun en ole tähän ikään mennessä seurustellut, joten se siitä taas. Pitäisi myös olla auto uusi ja joku bemari, vanha ei kelpaa, ei kehtaa tulla kyytiin.
Tietysti omassa päässä on kans vikaa kun en ole mitään yli 80kg naisia lähestynyt ja päästänyt lähelle. Omat elin tavat nyt vain ovat sellaiset etten tulisi toimeen.
Juoksijanainen voi olla 170cm/82kg ja olla HOIKKA. Lihakset painaa enemmän kuin läski. Väitätkö ettei tuollainen (ulkonäöltään) laiheliini kelpaisi sulle?
Tää on just tätä kun heitetään hatusta noita lukemia.. Sorry nyt vain... Niin no, et ole todellakaan ainoa..
Kelpaisiko sitten 173/ 64 kg, vai olisiko omaan painoosi nähden liikaa (kun enemmän kuitenkin on kuin oma painosi)? Itse satun nimittäin olemaan tuon ja arveluttaa onko tuokaan riittävä paino vai pitäisikö olla hoikempi. Oli alle 18-vuotiaana helpompaa kun ei painanut näin paljon vaikka kuinka makeisia söi.
"ehkä oli joku alitajuinen toive et löytyis muija täältä tai jätkä jonka kanssa mennä baariin niit muijii ettiin, mut koska ei löytynyt"
? Meni yli hilseen. Kyllähän meitä tähän ketjuun ilmoittautui jotka jotain sinunkaltaistasi kaipaisivat. Mutta emme vain ehkä ole heti meseosoitetta esille laittelemassa ennen kuin oli selkeämpää haluatko tutustua kehenkään jonkin epämääräisen nettipalstan kautta...
*hymy*! Siis kun meinasin sitä että ku itse oon mielestäni aika avoimesti kertonut täällä itsestäni (ehkä reilusti yli suotavankin?) niin odotan että jos joku todella on kiinnostunut edes vähää niin kirjoittaisi myös itsestään.
En tiedä että onko oikein, jos ensiksi kirjottaa kauheat läjä itsestään ka pitäisi vielä meilipostikin laittaa kun täällä on vaikka mitä hämäriä tyyppejä jotka voi vaikka murtautua siihen s-postiin ja lähetellä sun nimelläsi perättmiä s-posteja yms.
Tai toi nyt oli vaan ajatus mitä harmia voi tulla jos s-postin tänne laittaa...niin kovin mielelläni en sitä tee ellei sitten joku ole todella kiinnostava, eikö vain?
Eli siis ymmärrän hyvin ton että et halua postia tänne paljastaa kun en itsekään mielellään.
Mua kyllä kiinnostaisi jonkun tytön kanssa kirjoitella, paljon mielummin kun täällä palstalla, kun tuntuu että ennemmin tai myöhemmin täällä tulee huono olo vaan kun joku sanoo jotain loukkaavaa, harvemmin on s-posteissa kukaan loukannut ei itseasiassa koskaan. Mutta palstalla joutuu kaikenlaista kuraa ottaa niskaan ei ole vielä tullut pahemmin ilkkujia mutta olen mä ennenkin ollut netissä ja tiedän mitä tää on pohjimmiltaan, eli hämärii tyyppei niitä on.
Eli paaaaljon mielummin s-postissa jonkun "varman" fiksuksi todetun ihmisen kanssa, voisin saman tien lopettaa tän palstailun sen sijaan.
Kiinnostaisi kuitenkin rakentaa sitä ystävyyttä jo jonkun kanssa...noh, en tiedä onnistuuko sun kanssa mut on kai se nyt kuitenkin järkevää kokeilla/yrittää kun täällä jauhaa juttua ja viestit jää tonne syövereihin unohduksiin niinkun on jäänyt jo 4000 edellisellä topicin aloittajalla =)
Mut mut...miten nyt sitten edetään...? Voihan olla, että et ole valmis kirjoittaan itsestäsi tänne..senkin kyllä ymmärrän. En itsekään jokasessa mielentilassa tee tällaista, todella harvoin edes käyn tällä palstalla nyt olen 3 pvää vissiin ollut ja edellisestä kerrasta on ainakin.....4 vuotta?
Ja varmaan taas katoon täältä netistä moneks vuodeks..live maailmassa jos ei nyt kivempaa ole(taitaa kuitenkin olla), niin aika kuluu nopsaan =)
ei tosiaan meiliä kannata heti tänne laittaa... Mutta olisit voinut pieneksi vinkiksi aloitukseen laittaa, että tältä palstaltakin mahdollisesti seura voisi kiinnostaa ja voisi johonkuhun tutustua :) En tarkoittanut hiiltyä, ihmettelin vain, että ei se peli tämän kautta ole lainkaan menetetty.
Itse voin ainakin kertoa... Olen siis 173 cm, hoikan ja normaalipainoisen rajalla (painoa tällä hetkellä 64 kg, yleensä ollut vähemmän ja olen nyt alkanut pyrkiä takaisin tuohon 55-60 kiloon). Paljoa tämä nyt ei kerro ulkoisesta olemuksesta tai kasvonpiirteistä kokonaisuutena, mutta silmät ovat siniharmaat ja hiukset pitkät ja ristiveriset. Muuten en harrasta liikuntaa, mutta pyrin kävelemään ja pyöräilemään päivittäin (ellei tule joku reissu tai meno eteen). Tenniksen aloitus on pyörinyt pitkään mielessä ja tulee ajankohtaiseksi kun löydän kaverin, jolla kiinnostusta lähteä säännöllisesti mukaan sitä pelailemaan. Rakastan myös uimista, mutta se on kieltämättä jäänyt viimekuukausina.
Matkailuun olen jäänyt täysin koukkuun (etenkin tuonne Etelä-Euroopan suuntaan), haaveissa kieltämättä on jossain vaiheessa asustellakin ulkomailla (joten miehen tulisi olla myös sellainen joka hyväksyy ajatuksen mahdollisesta ulkomailla oleilusta tai vaihtoehtoisesti suhteen muuttumisesta joiksikin vuosiksi kaukosuhteeksi...). Valokuvaus on suhteellisen uusi innostus, lähinnä maisemakuviin olen alkanut paneutua. Tykkään käydä klubeilla, mutta en ole oikein siellä seuranhakumielessä, koska totuus on että omalla kohdallani ne joihin siellä silloin harvemmin pääsee tutustumaan, ovat aina vain yhden yön perässä eikä se kiinnosta minua. Käynkin klubeilla lähinnä musiikin, tunnelman ja kavereiden kanssa hauskanpidon vuoksi. Lisäksi pieni määrä alkoholia usein rentouttaa. En kuitenkaan käy klubeilla yhtä usein kuin enemmistö suomalaisista - olisiko siinä kerran kolmessa tai neljässä kuussa kun niihin eksyy. En ole koskaan tupakoinut, enkä aiokaan...
Nojoo, en tiedä miksi en tuota asiaa alkuperäisessä viestissä vinkannut, ehkä en uskonut että ketään kiinnostaa, ehkä en sitä postia viitsinyt heti laittaa, tai sitten lähin vaan keskustelemaan ja etsimään miehiä ja naisia keskustelemaan, ja samalla pääsi vähän purkamaan asioita ettei ihan itsekseen täytyisi pohtia kun kummiskin suuri osa vuodesta menee yksin pohdiskelulla niin välillä on kiva jutella muiden kanssa tai sitten tulle verkkoon tekemään juttu ja sen pohjalta.
Mutta pisteet sulle kun et kääntynyt menemään vaikka sitä yhteystietoa ei ollut.
Ja onnistuit myös kirjoittamaan tekstin ilman turn offia! ;D
Ainakin tuo matkustus, tupakoimattomuus, ja valokuvaus ja se että et joka ilta klubeilla roiku mutta kuitenkin joskus käyt niin on musta hyviä juttuja, ja noilta pohjilta vois löytyä yhteistä tekemistäkin.
Mulla täl hetkel on elämässä justiin menossa kausi, että on tuo ulkomaille meno vahvempana ajatuksissa kuin koskaan....syitä on monia samaan aikaan.
Yks on Suomen omaan silmääni koettu ikävä tunnelma, haluaa katsoa onko ulkomailla parempaa, jos on niin rakastun ulkomaihin, jos ei niin palaan Suomeen ja alan rakastaa täysillä kotimaatani.
Toinen on se ajatus, että kun tiedetään että maapallo on tosi rikas kulttuurisesti, ja erilaisia juttuja on levittäytynyt tai syntynyt eri osiin tällä ballolla, niin miettinyt et jääkö jostain paitsi, jos elää koko elämän samassa pisteessä tai samassa maassa..vaikka olisikin kaikki tosi hyvin...mut miettinyt et ihan järkevyyden kannalta tota et muutakin on nähtävä, vaik oon kyl nauttinut Suomesta myös eritavoin.
Sitten kolmas syy on se että kuvataidemielessä kiinnostaisi juurikin nuo etelä-tai keski-euroopan arkkitehtuurit ja mahdolliset yksityiskohdat ja mahdolliset jutut ja tunnelmat mistä ei vielä edes olemassaolosta tiedäkään!
Mut käsitykseni on, että Italia, Ranska yms olisi kulttuurisesti rikkaita mestoja jotka pitäisi kyllä kulttuuriorientoituneen ihmisen nähdä...joskus miettinytkin, että mitä ns taidepoika tekee tämmöisessä metsäjunttimaassa (ei pahalla, tällaistakin maata tarvitaan!)..mut et oisko sittenkin itselleni sopiva tuo keskieurooppa esim.
Mut kun ei tiedä, voin olla väärässä, siitä pitää siis ottaa selvää!
Mulla on tainnut lähes jokainen lähisukulainen asua ulkomailla/asuu tälläkin hetkellä, ja moni kaukaisempi ei ole ikinä palannut. Eli oon sukuni mittakaavassa vähän poikkeus kun olen jäänyt, johtuu siitä että on tää kämppä yms asiat ok.
Mut nyt näyttäs siltä että mustakin tulee lähtijä. Pidän ainakin tosi fiksuna asiana edes kokeilla!
Eli siinä mielessä, joskus aikaisemmin etsin ystävää joka EI haluaisi lähteä, nyt melkeen ihastuu jo siihen jos joku on lähtömyönteinen :D
Eli paljon vaikuttaa sekin, milliasta kautta elää elämässään....olis tää lähtövillitys voinut tulla muulloinkin, mut nyt on aika kova. Veikkaan et siihen tarvitaan kuitenkin mukaan kaveriksi toinen et todella tapahtuu, siis ihan se asuminen...pikkureissut nyt sujuu yksinkin.
Mut mun mielestä kuulostaa siis tosi hyvältä jos on kiinnostusta tonne etelä-eurooppaan.
Itseäni kiinnostaisi aivan jokainen maanosa, kun innostun jo Turusta tai Imatrasta, ja tsekkailin netistä tietoja ja kuvia Kiinasta, jenkeistä, E-amerikasta, afrikasta, australiasta...kaikkihan noi pitäisi nähdä, ei kuvista koe ihmisiä ja ilmapiiriä.
Sain sitten homman rajattua Eurooppaan, ainakin tällä hetkellä pitäis riittää ettei tarvii kauemmas mennä. Kulttuurisesti varmaan rikkain (siis kun miettii niitä alalajeja jotka itteä kiinnostaa) ja sattuu asumaan lähellä, voi jättää Suomen kotipaikaksi vielä yms etuja EU-kansalaisuus yms.
Oisin viel kysellyt et kuinka usein pyörit itse netissä/tällä palstalla, ja miks luet tätä palstaa?
Enemmänki voit kirjottaa jos vaan pystyt tai haluut vaan =)
Mulla on toi sama tunne että Suomen asenne usein ottaa vähän päähän... Tietty osaan arvostaa maan hyviä puolia, on turvallista (tosin samalla aika tylsääkin, siis kun miettii että Hesa suunnilleen se ainut varsinaisesti iso kaupunki ja itse olen aikamoinen suurkaupunkifani), löytyy vielä aitoja erämaita, Lappi, upea suorasukaisuus, sisu ja periksiantamattomuus kun vaaditaan, hyvin vähän varsinaisia lipeäkielisiä gigoloita (tosin voihan nuo baareissa tunteistaan valehtelevat mutta tosiasiassa vain pukille pyrkivät yksilöt laskea aika vastaavanlaisiksi...), työntekoon panostetaan eikä lakkoja ole esimerkiksi yhtä paljon kuin Italiassa... Eräs espanjalainen tuttavani joka oli käynyt Suomessa totesikin, että on upeaa kun täällä junat lähtevät ajallaan.
Mutta todella paljon ottaa päähän esim. se, että täällä ei olla kovinkaan avoimia. Olen käynyt Etelä-Euroopassa ja Kaliforniassa ja täytyy sanoa että kaikkialla noista maista ihmiset ovat paljon avoimempia juttelemaan tuntemattomille kaduilla tai pitelemään naiselle sateenvarjoa/ availemaan ovia yms...
Sekä Ranskassa että Espanjassa samassa kerrostalossa vuokralla asuvat tervehtivät, jopa nuoret pojat, vaikka näkisivät vasta ensikertaa. Jopa Unkarissa ihmiset olivat herkempiä hakeutumaan ystävällisesti luokseni jutustelemaan, vaikka ennen sinne menoa luulin että kulttuuri olisi kutakuinkin samanlainen kuin Suomessa, onhan se sentään sukulaiskansa... Mielestäni siis käytöstavoissa ja kasvatuksessa usein olisi täällä parannettavaa.
Lisäksi Suomessa usein ryyppääminen menee muihin maihin verrattuna (jos ei nyt brittejä/irkkuja/ tanskalaisia oteta lukuun) turhan usein överiksi. Onko sekään normaalia että sammutaan ja oksennellaan joka viikonloppu? Voisin hyvin hyväksyä jokaviikonloppuisen juomisen muilta ihmisiltä, jos se ei aina päättyisi sammumiseen ja oksenteluun...
Turhan paljon olen omakohtaisesti kokenut täällä sitäkin, että vaikka muuten eivät ihmiset halua kanssani olla tekemisissä, niin kyllä haukkua usein täytyy... Että negatiivisessa mielessä sitten kyllä huomioidaan. Itse en ole sanaakaan ko. tyypeistä sanonut ja olen nähnyt niitä toisinaan vasta ensikertaa, mutta jo tulee vihaista katsetta tai inhottavaa kommenttia. Toki on poikkeuksia, mutta raa'asti yleistäen myös tämän eron olen huomannut verratessani Suomessa ja ulkomailla viettämääni aikaa keskenään. Ja kuitenkaan kaikki ulkomailla viettämänikään aika ei ole ollut vain "viikon lomareissu vain turistin silmin" vaan opiskelin puoli vuotta Etelä-Euroopassa ja voin kokonaisuudessaankin sanoa tykänneeni ko. paikasta enemmän, vaikka toki sielläkin oli taas ne omat huonot puolensa kuten kaikissa paikoissa.
Itse satun rakastamaan juuri mainitsemiasi Ranskaa ja Italiaa. Tai pikemminkin niin, että Italia on mielestäni Euroopan kaunein maa, mutta Ranska taas tunnelmaltaan paras. Espanja, Sveitsi ja Kalifornia ovat sitten ne loput top-5:stani tai ylipäänsä paikoista joissa kehoittaisin käymään. :)
Mailin ja facebookin pyrin tarkistamaan joka päivä (tietysti menojenkin mukaan), mutta muuten vaihtelee. Nyt on tullut parin päivän aikana seurattua tätäkin palstaa vähän tiiviimmin kun olen seuraillut mitä vastaat. :) On nimittäin ollut kiintoisaa seurata noin järkevänoloisen nuoren miehen kirjoitteluja, niihin ei joka päivä tosiaankaan törmää (välillä tuntuu valitettavasti että omanikäiset olisivat suurilta osin vain pillun perässä juoksevia idiootteja).
Luen tätä useimmiten ihan vain piristääkseni päivääni ja hakemaan hyvät naurut, jos satun vaikka löytämään huvittavia viestejä tai hyviä provoja (niitäkin toki on, vaikka yleisempiä ovatkin ne pahasti loukkaamaan pyrkivät). Osittain luen taas ihan mielenkiinnosta esimerkiksi seurustelusuhteisiin liittyviä viestejä, koska en ole itsekään koskaan seurustellut ja on mukava löytää vertaistukea... Matkailuosiota luen myös vinkkien toivossa sekä neuvoakseni niitä jotka kysyvät alueista joilla olen käynyt.
Tykkään kyllä kirjoittaa. :) Välillä vaan tulee tunne ettei viitsi sen vuoksi nettipalstalla kauhean paljoa kertoa, ettei joku tuttu tällä palstalla tunnista näistä kaikista elämänvaiheiden ja kiinnostusten tai ulkonäön kuvailuista. Mutta yritän parhaani mukaan silti kirjoittaa sen minkä rohkean.
Muuten taisin unohtaa mainita tärkeän seikan eli ikäni. Täytän joulukuussa 21.
menee kateellisena koloonsa katselemaan kuinka *hän* puhuu turn offista toisen tytön kanssa =(
Itse olen ajatellut, että kun rehellinen on ja tiedän itsestäni sen että pyrin olemaan kiva joka suuntaan ja oikeudenmukainen, niin voin olla sanojeni takana vaikka joku tuttu sitten näkisikin tekstit.
Voihan tulla noloja tilanteita jos on heittänyt vaikka jonkun läpän joka on vastaus johonkin mutta tämä tuttu ei ole nähnyt kuin sun tekstisi niin voi tulla väärinymmärryksiä.
Mutta ideologiana mulla on että jos pystyy olemaan sanojensa takana niiin ei haittaa vaikka kaikki tietäisi kuka olen jne...jos joku ei halua olla tuttuni enää nähtyään kirjoitukseni niin hyvällä omallatunnolla voin sanoa että en kadu sanojani koska aina löytyy perustelu miksi olen jotain sanonut, eli ei ole hävettävää, ja tykkään mielummin olla yksin kun jos on ystäviä joista tietää että lähtevät menemään pois jos olet oma itsesi.
Oon ehkä liiankin villi tässä asiassa, mutta musta rehellisyys ja totuus on sen verran kaunis juttu, että yksinäisyydenki uhalla mielummin teen näin ja oon avoin..oon nähnyt liikaa kyräilyy ja valehtelevii ja kaksnaamasia ihmisiä, en välttämättä tuomitse niitä voi mennä ujoudenkin ja arkuuden piikkiin, mut oon kokenut et maailmas tarvitaan enemmän aitoja ihmisiä ja pyrin ite sitten olemaan semmoinen, vaikka ei se mullekaan aina helppoa ole kun kokee valtaväestön painetta.
Mut jos ite on avoin niin ehkä joku muukin arka uskaltaa sitten olla myös avoin niin koen tällaisen hyväksi asiaksi.
Tulee mieleen tosta Suomen ilmapiiristä että joskus jopa naurattaa, kun jos olen kaupassa vaikka käynyt ja tapanani on silloin tällöin heittää jotain small-talkia ihan vaan sen takia että luonne on sosiaalinen, niin sinne ole hyvän ja kiitoksen väliin joskus eksyy puhetta että mistä oon justiin tulossa tai muuta ei kovin tärkeää mutta oon halunnut kattoa miten reagoi ihmiset tuollaiseen avoimuuteen, niin joskus tulee ihan uskomatoman puuklla päähän lyötyjä katseita et itse oon että onko tosikaan! :D Tai sitten todella hyljeksiviä katseita, pitävät outona jos juttelee niitä näitä ohimennen siinä.
Kyllähän löytyy aina ihmisiä jotka itsekin vastaavat ja melkeen enemmän pälättävät kun minä takaisin, ja semmoisten ihmisten kohtaamisen toivossa itsekin tuota pikkujuttua heitän mutta NIIN paljon on niitä jotka ihan oudoksuu......tulee jotenkin naurunsekainen olo että voiko olla tosi et pelkkä small talk on outoa, kun sitä suomalaisille kehotetaan kesäisin iltalehdissäkin harjoittamaan...mut noina hetkinä tulee tunne et ei w oon vääräs maas =)
No mut, Hesa on semmonen mesta et tääl on kivojakin tyyppejä kohtaa, mut justiin toi et tääl on valtava paine koska nimenomaan ne kivat on poikkeuksellisia ja joutuu kokee painetta, ehkä jossain toises maas vihdoinkin sais sen kokemuksen et sulautuu joukkoon joka vois olla miellyttävä tunne kun Suomessa tuntuu et on joku julkkis vaikka ei haluaisi olla. Kun on tuijottajia, kiusaajia, ihmettelijöitä jne. Ahdistava paikka, usein.
Vielä ei oo mullakaan nuoruus ihan ohi, mut pikkuhiljaa on kyl kiire jo lähtee.
Mutta hei, tässä on sähköpostini:
[email protected].
Vanha s-posti mutta testasin että toimii. Sinne siis saa muutkin kirjoittaa, jos tuntuu että on samanmielinen, täältä ainakin tuntui että olisi jätkiäkin jotka ei heti ole kanssamiehiä haukkumassa joka on hyvä merkki.
Eli sukupuoleen katsomatta saa tuohon postiin kirjoittaa!
Pikkuhiljaa siis lopettelen tän palstan seuraamisen, täällä on kivankin oloisia ihmisiä varmasti mutta kaikkeen ei riitä aika millään ja pyrin siihen että eletty elämä ois enemmän livenä kuitenkin kuin netissä.
En ole kauhean syvällistä kuvaa täällä antanut itsestäni, muut aiheet on vieneet nyt kirjoitellessa mennessään, mutta musta saa ihan tällaisen arkisen pohdinnan lisäksi erittäin syvällisiin ja taide/filosofiajuttuihin myös seuraa, ja jos on mun ystävä niin haluan niistäkin edes joskus jutella.
Mutta arjesta löytyy tietysti myös näkemyksiä, oon aika moniruokainen keskusteluaiheissa että tuskin käyttökelpoisuuteni heti loppuu jos multa vastauksia haluaa näin uskon ;)
Tossa kun avaa sivun Suomi-24.fi ja valitsee keskustelu, niin siinä kun on kaikki aiheet rimpsuna niin ihan niistä kaikista aiheista pystyn juttelemaan, joistain on enemmän tietoa mulla joistain vähemmän, mutta mielenkiintoa löytyy kaikkea kohtaan!
No, enemmittä puheitta lopettelen nyt tähän, seurailen vielä jonkun aikaa näitäkin palstoja ja sitten lennän avarin mielin valoisaan kesään ja seikkailuihin mutta päivän pari vielä täällä =)
Ei ole hatusta heitetty, vaan huonosti kerrottu. Ei sillä painolla merkitystä ole jos ruumiin rakenne on muuten normaali, mutta kun lähes kaikki 170cm/82kg ovat lihavia, mikä näkyy reippaasti.
Normaalihan olet noilla painoilla ja kelpuuttaisin kyllä.
180/60. No okein kai sä voit olla noin hoikka, mutta alkaa kyl olemaan jo TODELLA hoikka kaveri. :D En tarkoita tätä pahalla vaan lähinnä hämmästyneenä.
Jos mä painaisin vain 60kg niin olisin kyllä aika luuta ja nahkaa ja oon sentään 10cm sua lyhyempi.
mä oon painoltani lähes anorektikko ja tiedän sen, vaikka en sitä ole. Tuntuu sekin karkottavan naisia
"Ehkä kaipailisin samassa tilanteessa olevien tekstejä, uskoisin, että olo olis paljon parempi. Koska iso osa surusta on varmaan sitäkin, että kokee olevansa ainoa jolle on käynyt näin. Kyllähän sitä yksin selviäisi, jos ei tarvitsisi huonoina hetkinä ajatella, että olenko kaiken lisäksi jotenkin outo ja harvinainen/ainoa , että on käynyt näin =( "
Luin tässä tekstiäsi ja tuntui siltä ihan kun olisin lukenut omaa kirjoitustani, sillä mulla on aivan samanlainen tilanne. Joten et todellakaan ole ainoa ihminen, joka kärsii tästä samasta asiasta. Itse olen 27-vuotias mies ja myös Helsingistä. En seurustele, eikä mulla ole muutenkaan ketään ystäviä joihin pitää yhteyttä.
"Yksin on tullut vietettyä lähes jokainen viikonloppu nyt vuodesta 2000 kun muutin kotoa. 9 vuotta jo."
Joo mulla on ollut tämä ihan sama ongelma jo kauemmin kun sulla, sillä itselläni ei ole ollut ketään kavereita enää yläasteelta pääsyn jälkeen.
"Joskus tehnyt poikkeuksen, ja mennyt festareille, baariin tai klubille tai puistoon istumaan, mutta niistä tulee ehkä hieman kauhempi olo kun kotona olet "yksin yksin", mutta kaupungilla yksin tuhansien kaverijengien joukossa."
Joo ymmärrän erittäin hyvin just tämän fiiliksen. Tämä onkin just kaikkein inhottavinta ja vittumaisinta, kun joutuu olemaan aina niin sanotusti "yksin yksin", jos lähtee viettämään iltaa esim. baariin tai juomaan alkoholia johonkin puistoon kesällä. Sitten tuntuu inhottavalta, kun muut ihmiset ihmettelevät aina sitä että miksi toi tyyppi viettää iltaa koko ajan ihan yksikseen.
"Kotona tulee sen takia vietettyä aikaa mielummin, että on aika iso kynnys lähteä ainokaiseksi yksinäiseksi klubille kun kaikilla on jo seuraa siellä, plus että en ole tanssija tyyppiä, ainakaan poppia en pysty kuuntelee jos lyriikat on panemisesta yms...oon kuitenki herkkä ja romanttinen enemmin ku panija."
Joo mulla on myös just tämä sama ongelma. Tämän vuoksi en oikein koskaan viitsi edes lähteä mihinkään, kun se yksinään oleminen tuntuu isossa joukossa vieläkin inhottavammalta.
"Monet sanoo varmaan 3 kymppisillekin että "kyl sä löydät vielä"......mut miltä tuntuu 15 vuotta sukukypsänä eläminen yksinäisyydessä ennen sitä...ei semmoista kellekkään suo! Vankeustuomioon verrattavissa musta..kun eikö oletettavaa ole että pariutuminen on ihmisen normaaleja luontaisia toiveita tms?"
Itse tulen oikein vieläkin masentuneemmaksi siitä, jos joudun kuuntelemaan näitä muiden ihmisten "kyllä sä löydät vielä" kommentteja. Tämän vuoksi en haluakaan koskaan myöntää julkisesti sitä, että olen kärsinyt aina ystävien ja seuran puutteesta.
"Se on vaan kun NIIN paljon mielelläni olen luonnossa kun poppidiskoissa, nytkin olen lähdössä 2 viikoksi reissuun Lapin mahtaviin metsiin ja Norjaan, ihan yksin."
Joo matkailu on aina erittäin piristävää ja matkalla pystyy hyvin lähtemään yksinkin. Itse tykkään käydä aina joskus baareissa, vaikka en olekaan mikään discoelämästä ja dokaamisesta koskaan niin välittänyt. Tämän vuoksi pyrinkin käymään baareissa vaan oman kotipaikkani ulkopuolella, koska silloin ei tarvitse selitellä samalla tavalla sitä, että miksi nyt viettää iltaa yksinään, kun voi hyvin vedota siihen, että ei tunne ketään paikkakunnalta, näin tuntuu myös paljon helpommalta päästä muiden ihmisten juttusille.
Moikka sullekkin! Alko naurattaa kun kohta toisensa jälkeen sanoit että on tuttu homma, hassua =)
Ihan hyvä kun käyt kummiskin jossain, saahan siel aina kiittää vaihtorahoista ja moikata portsaria(jos haluaa).
Yks vaihtoehto on hakeutuu kaikenlaisii harrastuksiin, lähet menee jos ei nappaa, mut kummiski et kokeilee =) Tietty niihin palaa rahaa..esim joku kuumailmapallo tai laskuvarjohyppy. Ja saattaa joutuu kohtaa mummoi ja pappoi ;)
Oon miettinyt et pitäskö kokeilla jtn jumppatuntia....mut pahin ois varmaan jos 50 muijaa dissaa samaan aikaan ;)
Mitäs ootte muut sinkut touhunnu tänään? Itse kävin keskustassa ja sen ympäristös pyöräilee, aluks oli niinkin kova into päällä et lauloin ihan täysii ja hymy oli huules, no, takasin päin tulles oli jo ehtiny masentuu ;)
No, masennuski on tunne, ja musan kanssa ihan mielenkiintonen.
Mä aion laskee rimaa nyt ihan täysillä! En kyllä seurustelee ala kenkään enkä kengänkään kanssa, mut noin frendiks voisin alkaa jollekin läskille =)
Mietin tossa eilen illalla, et vaikka oonkin paremman näkönen itse kun suurin osa tytöistäkään, niin ei se tee musta mitenkään sen ihmeellisempää. Sama nenä ja suu meillä kaikilla on, mitä välii jos toinen on vähän huonomman näkönen esteettisesti. Ei saa ajatella liikaa sitä et onko ite paremman näkönen tai joku muu tai se kenkä.
No, netistä ei ainakaa seuraa löytynyt(ehkä ihan hyvä), yhtää s-postia en saanut johonka vastata =) Mut täytyy kai sit sinne baariin vaan lähtee leikkimään, ja kiusaamaan niitä läskejä. Kai ne piristyy ku joku niille juttelee =)
Miksi haukut "läskejä"? Aika jaloa ryhtyä "jollekin läskille" kaveriksi... Puhut aika inhottavasti ylipainoisista ihmisistä. Tiedoksi, että he ovat ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinäkin.
terv. normaalipainoinen nainen
Ja joo, reissus tulee kyl enemmän kiusattuu vastakkaista sukupuolta. EN sit tiijä mist johtuu..pitääkö Hesalaisia niin ylpeinä ettei jaksa tuhlata aikaa niihin, mut jos pikkukylää menee nii mielellää moikkaa tuntematontaki, eihän siitä mitään keskusteluu synny yleensä mut siis tällee ohi mennen et on totta et reissus tulee sosiaalisempia tapahtumia enemmän.
Mua itseä ei ees kiinnosta semmonen muija joka dissaa siitä et ei ole frendejä, ei kyllä kukaan ole suoraan semmoista mulle sanonutkaan. Frendejähän saa helposti, eri asia on sit et haluaako tutustuu ihan jokaseen ihmistyyppiin. Itse ainakin viihdyn hyvin harvan ihmistyypin kanssa pidempään ja siinä syy miksi on yksin. On tää aina parempi kummiskin kun joku idioottilauma ympärillä =) Kahvilois on usein fiksu ilmapiiri, eihän ne muut siellä kavereita ole mutta mielummin vieraiden fiksujen seassa kun idioottien frendien ympäröimänä, mielestäni se että ei ole ystäviä on aika ontto peruste arvostella ihmisiä...toivon et kukaan ei niin teekkään.
Tekee mieli kyl pikkasen riehuu ja pistää läskiks kaikki, ku on yksin niin mitä väliä. Katsotaan mitä keksin ;)
Kuka tässä on ketään haukkunut? :D Läski on nopeampi termi kirjottaa kun Y-L-I-P-...(en jaksa hakea loppuja kirjaimia feministisen kielipoliisistisen pilkunnussimisen ikuisuuden päästä)
Sua sen sijaan voisin haukkuakin. Miksi haluat sua haukuttavan? Kelpaisko idiootti näin alkuun?
Ainakin jotain keskusteluälykkyyden rajoittuneisuutta kuvaavaa voisi miettiä.
Kaunista kesäpäivää söpö! =)
Älytöntä tulla tälleen vääristelemään positiivisella mielellä oon noita rasvasia lähestymässä, netissä nyt on ihan sama mitä kirjoittaa, livenä on sitten eri juttu.
Minä puhun ystävyydestä, sinä ymmärrät haukkumista. Ei mee hyvin sulla KAAN ;)
Just, että sellasta... Hohhoijaa. Puhutko sä aina ihmisille noin?
Taas uusi järjetön kysymys, päätön päättely. Huh huijakkanaa ;)
Ihan asiallisesti sinulle sanoin mielipiteeni, mutta sinä menit henkilökohtaisuuksiin ja aloit nimitellä minua idiootiksi.
Mutta hauskaa kesäpäivää vaan sinnekin.
Niin minäkin esitin ehdotelman, joku perustuu antamaasi vaikutelmaan itsestäsi. Enhän sua tunne. Mutta et fiksuakaan vaikutelmaa anna.
Mun mielestä on hyvinkin henkilökohtaista vääristellä kirjoittajan tekstien tarkoituksia ilman että kysyy kirjoittajalta ensin, ja saada kirjoittaja näkymään negatiivisessa valossa. Kurjaa =(
Ja yleensäkin, mitä kertoo susta, että luet tekstin ja löydät siitä ainoastaan negatiivista sanottavaa? Ei oo hyvä juttu.
no jos et ihmisten kanssa yleensäkään viihdy pitempään, niin miten ihmeessä sitten seurustelemaan pystyisit?? ja olet sitten olevinaan kovinkin fiksu vai?? kuulostaa lähinnä siltä, että olet oikeasti ylimielinen kusipää, et vaan sitä tunnusta. tuolla asenteella et edes ansaitse tyttöystävää..
Enköhän pystyisi vaikka mihin, mutta lähinnä kysymys on siitä, että en HALUA seurustella sinun kaltaistesi kanssa, joita taitaa olla enemmistö ihmisistä.
Päätin tällä kertaa olla loukkaantumatta kusipäävihjailuista. Ehkä sekin osoittaa että henkistä kapasiteettiä täältä löytyy ihan tarpeeksi.
Ja onneksi nuo kommenttisi on vaan sun pättömiä mielipiteitä, jotka lähinnä varmistaa omalla kohdallasi sen, miksi täällä joudut keikkumaan.
Annat myös vaikutelman, että täällä joudut keikkumaan ehkä koko elämäsi ajan =)
Mut ei mulla ole suakaan vastaan mitään, ja lähinnä toivon vaan hyvää. Eli tsemppiä sinne jne!
En ole tuo, jolle vastaat, mutta sinulla on tapana näköjään vastata aika hyökkäävästi. Et osaa ottaa vastaan kritiikkiä, vaikka pidät itseäsi niin avoimena ja fiksuna. Ei millään pahalla. Jos et kestä muiden eriäviä mielipiteitä, ei kannata kirjoittaa keskustelupalstalle. Täällä ihmiset sanovat mielipiteensä toisten kirjoituksista.
Nyt varmaan haukut minutkin tylsäksi ja idiootiksi, mutta siitä vain :)
Sait sitten väännettyä jokaiseen lauseeseen sitä idiotismia, pitäisikö tuollaista kehua ;)
1. Mitä tiedät minun tavoista, kun olen täällä muutaman päivän vasta kirjotellut, vaikuttaa että sinullakaan ei ole kykyä nähdä asioissa kuin negatiivisuutta. Annas kun veikkaan, olet suomalainen? Vähintään suomalaisen kasvatuksen olet saanut. Ei hyvä juttu. Tsemppiä jatkoelämääsi =)
1. Päälle vielä sitten hyökkäävyydestä syyllistät, oot ihan höpö! :)
2. Tokaan virkkeeseen meni jo 3 päätöntä väitettä, jossa määrittelet minua tuntematta itseni kykenemättömäksi kritiikkiin ja lisäksi 2 väitettä siitä millaisena itse koen itseni. Melkoinen analysti olet jos meinaat parissa päivässä ihmisen tuntea, ja lisäksi, vaikutat olevasi aika metsässä mun suhteen ;)
3. Tässä taas toistat tuota väittämääsi kritiikin kestämättömyydestä, lisäksi yritit määritellä kenen keskustelufoorumille kannattaa kirjoittaa ja kenen ei
4. Et millään kykene lopettamaan negatiivista sävyäsi? Et millään löytänyt mitään positiivista kommentoitavaa? Ahhh..niin suomalaista! No, kaippa tuollaista maailmaltakin löytyy.
Koko alatasoinen tekstisi vailla mitään todenperäisyyttä osoittaa, että teitä on jo kaksi? tässä minua vastaan minua mollaamassa, joten ihan perustellusti taisin sanoa että suurin osa tyypeistä on ihan idiootteja.
Taidat itse luulla itsestäsi liikoja, kun kuvittelit että viestilläsi olisi jonkinlaista informaatio- tai edes viihdearvoa tai minkäännäköistä positiivista arvoa kannaltasi, mun mielestä olisit voinut jättää kirjoittamatta.
Olisit säilyttänyt edes sen hataran fiksun ihmisen statuksesi yksinäsi, nyt menit sen menettämään kaikkien edessä, oi voi =)
Ei hyvää päivää :D Ihan kuinka vaan :)
Mulle on aika sama ne mielipiteet mitä muhun kohdistuu, miksi niihin hyökkäisin, kun ei niissä ole mitään perää eikä voi ollakkaan kun ei kukaan minua täällä tunne.
Ja muutenkin, enemmän sitä kiinnittää huomiota niihin mielipiteisiin jotka on perusteltuja, mutta niihin ette taida edes kyetä, joka on ihan ymmärettävää. Ei kannattaisi edes yrittää.
Tietysti läppämielessä noi kommentit on aika hedelmällisiä, mut se on asia taas erikseen.
Tietysti voi miettiä, kuka ja millä lähtökohdilla täällä netissä kirjoittelee, itse aika läpällä enää ei täältä mitään fiksua löydy ja jos löytyy niin olen mielelläni väärässä.
Tykkään, hymyjä, niin sitä pitää ollakkin! :)) Hali ja pusu!
toteuttaa uhkaustaan esittää ensinihanaa ja sit ryhtyy röyhkeeks ku joku teki sen jo... Kato BC, vastaukset on liitännäisii röyhkeyden kans ei nimim. kans ;)
Hyväksyntää näiltä "naisilta" ja "miehiltä"?!
Hae se itseltäsi.
Tiedän, että sulla on toi hetki kun oma identiteetti on hukassa ja sille haluaa hyväksyntää ja ymmärrystä virtuaalimaailmasta(=se on vaivattomin ja mukamas helpoin tie). ..Ehei ole.
Luin tekstisi parissa sekunnissa. Sen jälkeen siirryin jo kommentteihin...Tiesinkin jo vastaukset. Sinäkin tiesit jo tuota kirjoittaessa ne, mutta ne eivät olleet vielä saatavilla sinuiksi omaksuvittaviksi, joten teit mitä jokaisen aina välillä täytyy tehdä: avautua.
***
Olen itse paljon samanlainen kuin sinä. MUTTA. Itse poltan, ryyppään, olen renttu(lomalla siitä), hengaan tyttöjen kanssa, suutelen tyttöjen kanssa; panisin jos tekisi mieli. Olen vapaasielu, taiteellinen rakkauspoika ja vaikka mitä blaablaablaa.
Netissä ne sanoo, että olen narsisti, pelimies, kusipää, sika, ATM, paskaperse, vitun säälittävä paska ja vaikka mitä blaablaablaa.
Naiset ja tutut luulee, että nussin joka viikonloppu ja olen aina kännissä(=alkkis??).
Kaikki he ovat väärässä, jokainen heistä tekee omat surkeat päätelmänsä ja arvionsa toisesta. MUTTA KUITENKIN KEHTAAVAT KYSEENALAISTAA SEN MIKSI SANON HUORAA HUORAKSI! Ja jos perustelen oman henk. koht mutuni tuhansilla unettavilla sanoilla, niin saan hyväksynnän. MIKSI VITUSSA tekisin niin! Mua kiinnostaa SUN mielipide, eikä TEIDÄN!
Heillä ei ole kykyä ymmärtää erilaisuutta ja sitä, että maailmassa on miehiäKIN, jotka eivät tipu heidän käsitykseensä - IKINÄ!
Jos epäilit, niin nyt kaiketikin ymmärrät ensimmäisen kappaleeni tarkoituksen.
Sun täytyy vaan löytää se oma paikkasi yhteiskunnassa.
Ikinä ei pidä olla mitään muuta kuin itsensä.
Olennaista on juuri se, että ryyppäät. Suomessa ryyppääminen on avain ihmissuhteisiin.
Raittiin miehen paikka on tässä yhteiskunnassa yksinäisyys.
Nyt on taas pari päivää tässä mennyt, ja siis lisää etäisyyttä tohon omaan tekstiinikin tullut eli mennään taas aika erilaisissa todellisuuksissa.
En tiedä hainko hyväksyntää vai mitäkö, varmaan ihan sitä kirjekaveria ja yks mulle riittää. Ja semmosen taisin täältä saadakin, katsotaan nyt haluaako kirjotella mulle ja kuinka kauan edes, mutta arvostan hommaa niin kauan kun se kestää. Sitten on ainakin kokeiltu nää nettipalstat, eikä tarvii uudestaan kokeilla =)
Se tosin on totta, että kehuminen tuntuu kivalta, jos joku sanoo että on tehnyt jotain hyvin, mä saan niistä ihan älyttömästi voimia. Eli kai sitä jos ei nyt HAE hyväksyntää, niin se tuntuu kivalta silloin harvoin kun sitä saa. Justiin tästä on jo pari viikkoa aikaa kun ulkona ollessa joku nainen pisti tosi kohteliaasti ja kivasti kommenttia, nyt siis jo kaks viikkoo mennyt ja vieläki muistan ton ja tuntuu kivalta, ja jeesaa VIELÄKIN vaikka niitä paskoja irvistyksiä? ja vittumaisia ilmeitä ja huonoo käytöstä kohtaa joka päivä tuol ulkona kun menee.
Täl hetkel siis on fiiilis että ei oo mitään hätää, oon erilainen kun muut, aika reilustikin, ja voi olla että mua inhoaa 99% ihmisistä mut se ei haittaa koska tuun ihan sikailoseks niistä kommenteista mitä saan siltä 1 % kansalaisilta =)
Eli aika kivan olotilan oon löytänyt ja nyt on yks valittaja vähemmän Suomessa kun en oo täällä palstalla enää valittamassa mite huonosti menee tms :)
Nythän tää mun teksti varmaan monen silmään on ylpeilyä ja kusipäisyyttä, kun kertoo miten hyvin menee, ja jos valittaisi niin sit se ois luuserismia , eikö noin suunnilleen mene? =)
Mut tunteellinen oon ihan älyttömästi ja sillo ku menee huonosti niin on tutneet pinnassa, ja sillon ku menee hyvin niin oon ihan superonneessa ja into elämää kohtaa on valtavaa ja se näkyyki tekstissä ja myös naamasta ulkosalla.
Pinnallinen tää maailma kyl on. Mut ei syytä masentua. Laitoin pikkasen hiuksii kunnolla ja suoraan suihkusta ulos kauppareissulle ja tuli ihan älyttömän pitkiä tuijotuksia naisilta ja repesin nauramaankin kesken kaiken kävellessäni koska olin aika yllättynyt kun ajattelin et täl hetkel oon lähinnä tavallisen näkönen tai rumakin.
Eli jos siis itteä kiinnostaa niin eiköhän jokasesta palstan kaverista saa aika mageen näkösen jätkän ku pikkasen panostaa ulkonäköön, ei siihen tarvita oikeesti ku tyylikkäät vaatteet ja tukka hyvin..eli perusjutut :D Ja hymy tulee luonnostaa ku katotaa pitkää ite ainakaa en pysty estää.
No mulla ei oo kauheesti ylimäärästä rasvaa, ON kyllä jonkun verran, mut näköjään ei haittaa eli sanoisin et se on itestä kiinni kiinnostuuko muijat.
Itseä mua ei kyl kiinnosta kauheesti toi tyylikkyys mielummi pukeudun vähän erikoisemmin mut sillon tällön voi vaihtelun vuoks olla tyylikäs ja sillon kyl saa niitä katseita ja ihailua..niin paskamainen juttu kun se onkin.
Eli helppo homma, jos vaan itseä sattuu kiinnostaa. Mut ymmärrän sen jos ei kiinnosta, mulla itsel on jo pidempää ollu muut jutut ja oma hyvinvointi tärkeempää ku unelma parisuhteesta, mut jos sitä parisuhdetta alkais kaipaa kovasti niin kaippa sen sais ikävä kyllä niinkin pinnallisilla välineillä kun muutama satanen vaatteisiin ei tarvii ku mennä seisoo kadulle nii käännät päät.
Sairasta ja eläimellistä mut ei voi mitään. Ite oon nyt himassa enkä ulos mene kun ei kiinnosta, mut siis uskon et tääl on paljon hyviä jätkiä/miehiä jotka sais kaipaamansa työtn ja ruuhkaakin jos tsekkaa että ei oo kauheesti rasvaa kasvonpiirteiden tiellä ja kiinnostavat kuteet päälle.
Pituudesta ei myöskään oo haittaa, mut tuskin kovin moni on alle 185 nykysuomessa.
Mä en ihan tajunnut ton edellisen kusipääksi haukutun pointteja oli vähän sekavaa tekstii tai sitten multa puuttuu äly sen ymmärtämiseen, mut oon sun kanssa samaa mielt et pitää olla oma itsensä, VARSINKIN jos on tyyppiä hyvin käyttäytyvä-ajatteleva-ystävällinen...niin miksi alkaa muuttamaan itteä, yäk, ei todellakaan!
Ja joo, nettiluuserista kuninkaaks muuttuminen on mahdollista oikeestaan yhdessä yössä, yks täydellinen päivä niin niitä misuja riittää vaikka kuinka koska se ensimmäinne kerta kun tyttö tulee sun luo silmät kiiluen niin siinä poistuu kaikki itsetuntoa jarruttaneet paskat sydämeltä ja tulee semmonen rentous et ei oo mitään huolta ja seuraavana pvänä todennäkösesti niitä misuja tulee lisää sun luokse noin se vaan menee. Rikkaat rikastuu ja hyvä itsetunto kohottaa itsetuntoa esim jos täällä on vaikka joukkuelajeja harrastaneita niin tietää hyvin mikä merkitys yhdelläkin onnistumisella voi olla koko matsin sujumiseen hyvin.
Yksinäistä on, ja tappavan huonolta tuntuu =( Pari lisäkiloa tullut, ja päätin alottaa kunto-ohjelman, vähintään 3 tuntia kävelyä joka päivä. Tänään oli eka kävely, ja heti tuli parempi olo ku palas kotiin.
Keskustassa kävelin, ja aika moni tuntui tuijottavan ja joku jopa nauravan, ku kävelin yksikseen hissukseen ja kattelin ihmisiä, puita, näyteikkunoita ja talojen arkkitehtuuria. Erottuu vähä liikaa joukosta, särähtää heti ihmisten silmään, kun nuori ihminen tepastelee yksikseen tuolla.
No, oli siellä positiivisiakin katseita, sekä pojilta ja tytöiltä, voisin kuvitella että olivat kiinnostuneita. Ainakin kun monet tytöt katto pitkää ku istuskelin puistossa, niin tuli tunne että tuskin oon ihan ainoa ihminen maailmassa joka tykkäisi seurasta. Tuskin ne muuten ois silleen kattoneet.
Ajattelin et lopetan nyt tähän (tai eiliseen) päivään nää loputtomat illta yksin kotona, ja kävelen joka päivä tonne puistoon kirjotteleen ja piirtään. Ei kukaa kotoota tuu hakemaan, kokeilin asiaa 8 vuotta ;) Mutta ulos ku menee, niin saattaa joskus joku tulla tupakkaa tai kelloa tai tietä kysyyn, ja se on kivaa. Joskus kerran vuodessa saa jonku känniläisen istuu vieree seurakskin, onha seki jotain=)
No mut tästä lähin joka päivä puistoo istuu, kesän loppuun, kyl siel pakosti johki tutustuu. Ekalle kalalle joka tarttuu koukkuun niin aion tarjota vaikkapa järviseuturisteilyn, tai jonku muun kivan aktiviteetin :)
Sori ku kirjottelin tänne, ei oo vaan ketää edes kaveria kelle jutella niin pakko oli kirjotella välil tänne verkkoo.
Ei se väärin ole. :)