Tähän sitten päädyttiin, vaikkeitten vuosien jälkeen. Arki tuli ja hyväksyttiin, elämä puuttui peliin, lapsi kuoli ja sitten huomattiin että ei puhuta samasta asiasta. Lähdin töihin toiselle paikkakunnalle, mies otti kuppia ja tuli toisia suhteita...puhuttiin ja päätettiin jatkaa, siitä on kaksi vuotta, mutta nyt sitten käskettiin hakemaan omaa asuntoa, näin kait on tehtävä. Kummalliselta tuntuu että puhekieli on kadonnut ja elämä muuttuu. Mutta ehkäpä näin käy kun ei tarpeeksi olla yhteydessä parisuhteessa. Mutta elämä jatkuu...
Kaksi puuta erkanee
anne1962
3453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kovasti voimia sinulle sinne, vaikka ehkä hieman helpotustakin tunnet?
Niin, en tiedä mitä tunnen välillä helpotusta välillä tuskaa, uskoin kuitenkin pienen lapsen lailla uusiin lupauksiin, en tiiä...
Pelottaa, itkettää, naurattaa, mutta on vain niin paha olla. Usko miehiin on huvennut olemottimiin ja ehkä parempi näin. En hae mies seuraa haluan vain olla itteni kans ja löytää sisäisen rauhan
Miten tämän jaksaa sultattaa...kun selviää että miehellä on ollut pojan ja hänen kaverin avovaimon kans suhde. On toiminut muka parisuhdeterapeuttina...apua ilmotanko tälle miehelle, nyt tuntuu tosi pahalta. En halua mitään riitaa, mutta oisko totuus parempi kuin leikkiä etten tiedä mitään...itku kumpuaa ja kumpuaa...vaikka ei kait sitä lopputtomiin kestä...