Mies jätti minut jo kuukausi sitten (3 vuoden jäökeen) ja olen siitä vieläkin ihan paskana. Mies sanoi vielä rakastavansa ja välittävänsä mutta ei vaan enää halunnut jatkaa ja siihen se sitten jäi. Eniten tässä rassaa kuinka miehet pystyvät vaan jatkamaan elämää samaan malliin kuin mitään ei olisi koskaan edes tapahtunu. Itse en vieläkään pysty kunnolla syömään taikka nukkumaan. Enkä edes halua lähtä kaupungille ryyppäämään pahaa oloani pois.
Tuntuu vaan niin saatanan epäreilulta että jättäjä pääsee niin nopeasti jaloilleen. Haluaisin kuulla onko se jättäjän osapuoli niin paljon sitten helpompaa. että ei tarvi toisesta enää välittää ollenkaan ja jatkaa eteenpäin. Varsinkin miehet ei edes näytä surevan koko juttua ollenkaan, vai sureeko?
Tuntuu vaan niin saatanan epäreilulta että jättäjä pääsee niin nopeasti jaloilleen. Haluaisin kuulla onko se jättäjän osapuoli niin paljon sitten helpompaa. että ei tarvi toisesta enää välittää ollenkaan ja jatkaa eteenpäin. Varsinkin miehet ei edes näytä surevan koko juttua ollenkaan, vai sureeko?
Vastaukset 17
Vanhimmat
toiset vaan lähtevät ennenkuin jätetään. Samanlailla toimii jotkut naisetkin, mutta kyllä se jossain vaiheessa sattuu lähtijälläkin. jopa vuosienkin kuluttua jos asiaa ei käsittele vaan työntää sen jonnekin uuden alle......
Miehelle riittää kun kamat on lastattu autoon, lähtiessään voi vielä huikata että polta loput jos jotain vielä jäi, ja siinä se on. Uusi asunto, uusi nainen ja uusi elämä, niin surut on surtu.
Noin se muuten menee - oma ex-avokkini aiankin toimi noin. Tosin varasti kamojani niin paljon kuin vain pakuun mahtui - ei ilmoittanut uutta osoitetta ei mitään.
Oli ollut tosin kriminaali ja rattijuoppo jo nuorenakin!
Tosin asunnon takia oli pakko käydä pankissa tekemässä kauppakirjat..voi että olit Seppo kuvottava tyyppi!!
maantiellä poikittain.....
Ei se ole jättäjällä sen helpompaa. Mieheni ei ollut viimeiseen 5 vuoteen satsannut avioliittoomme, joten en halunnut siihen jäädä. Asia on niin tuore, että asumme vielä yhdessä, mutta eri huoneissa. Mieheni ihmetteli, että mitä sinä nyt niin paljon itket, sinähän sitä eroa halusit. Voiko joku olla noin tyhmä!!!
Harvoin mies noin vain lähtee, en oo ikinä kuullu et mies lähtee ilman että sillä on jo uusi nainen kuviossa, ei ne muuten uskalla.
itse ??? Mätisäkit...inttävät..lihovat...haisevat..lapsilla kiristävät....elukat.
Vois miehetkin pitää aivot pääkopassa eikä kiveksissä..oma mieheni lähti pillun perään ja kertoi, että 'tää on ja tuntuu nyt ihan oikeelta'..ja se 'oikee' kun loppui ja hän huomasi, että joutuu elättämään kahta yh-äipän lasta, niin paskiainen olikin tulossa takaisin. En huolinut enää, ja sekös häntä kummastutti!
meillä mäni toisin, akka kävi vieraissa, yritettiin solmuja selvittää mutta huonolla menestyksellä, kun tunsin että seinä tuli vastaan niin pistin akan pihalle, elämäni vaikein päätös mutta oikea. itselläni ei ole vierasta tiedossa enkä nyt pystyisikään mihinkään, en edes sekoilemaan. ei mene päivää ei mene yötä etten miettisi elettyä mutta kaipa se aurinko joskus risukasaankin paistaa... ihan yhtälailla ämmistä löytyy niitä kusipäitä kuin ukoistakin, yleistää ei voi... voi vain todeta että toivottavasti karman laki toimii ja ämmä saa nenilleen tulevaisuudessa, pääsenpähän nauramaan viereen että no miltäs tuntuu...??!!!!
Meillä mies lähti viikko sitten ja jätti minut sekä 3v ja 1v tytöt. Sanoi vielä rakastavansa mutta ei tiedä mitä haluaa. Toiseen naiseen ainakin lammin ystävyyssuhde, näin hän itse ilmoitti. Mies ei näytä minkäänlaisia surun merkkejä ei ole edes pahoillaan. Lupailee tytölleen tulla muttei tulekaan. Ihan käsittämätöntä.
Tämä oma surutyö on todella raskasta ja sitten pitää vielä arki kestää lasten kanssa.
"Mies jätti minut jo kuukausi sitten "
"Itse en vieläkään pysty kunnolla syömään taikka nukkumaan."
Kyllä kk jälkeen tilanteen pitäisi alkaa jo normalisoitumaan. Kun minä erosin, ensimmäinen viikko oli surkea (töissäkin vain pyöri ero mielessä), mutta sitten se alkoi helpottamaan.
Olet yliherkkä ja ylitunteellinen.
sille joka jättää, oli mies tai nainen.
Itse olen nainen, mutta se jättänyt osapuoli, ja vierestä seurasin ex-mieheni tuskaa voimatta sitä helpottaa, koska en halunnut enää jatkaa. Erosimme sovussa ja olemme edelleen kaverillisissa väleissä, kumpikin suhteessa tahollaan.
Se on jättäjälle helpompaa ensiksikin siksi, että hänelle on tullut se tunne, ettei halua tuon ihmisen kanssa enää olla. Se ei tarkoita, etteikö pitäisi tai rakastaisikin tavallaan, mutta se oikea rakkaus on kuollut. Ei jättäjä jättäisi, jos rakastaisi.
Toiseksi jättävä osapuoli on todennäköisesti pitkäänkin miettinyt asiaa ja päässyt eroprosessin yli osittain jo sen toiselle ilmoittaessaan. Valitettavasti, mutta eihän sitä voi epävarmoja eroaikeitaan jatkuvasti toiselle vatvoa. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin sanoa vasta sitten, kun tietää haluavansa erota.
Ei se varmasti reilulta tunnu, mutta näin vain on. Rakkaus kuolee joskus, ja mikään ei ole ahdistavampaa kuin jätetty, joka anelee takaisin. Exäni ei sitä tehnyt, mutta kaverillisten välieni vuoksi hän muun muassa itki pää sylissäni sitä, että minun tunteeni olivat kuolleet eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta häntä lohduttaa.
Oma tapaukseni: Erosimme tavallaan yhteispäätöksellä. Seurustelimme neljä vuotta, joista asuimme pari vuotta yhdessä. Minulla oli pitkään huono olla suhteessa ja olin siis miettinyt eroakin pitkään. Eroaminen oli tavallaan helppoa, koska meillä meni niin pitkään huonosti, mutta vielä tässä puolen vuoden jälkeenkin yritetään toipua koko suhteesta. Ei puhettakaan, että tässä vaiheessa pystyisin hukuttamaan murheet toiseen naiseen. Ei ole aavistustakaan, mitä toinen osapuoli ajattelee tästä kaikesta, koska muistot satuttaa niin paljon, etten edes pysty soittamaan hänelle (pitäisikö edes?).
Mieliala kulkee vuoristorataa. Välillä on toivottomia hetkiä ja tuntuu, ettei koko elämässä ole mitään järkeä, kun usko rakkauteen ja parisuhteisiin on mennyt. Onneksi hyviäkin päiviä on, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei parisuhteita ole luotu kestämään. Koko ajan ihmiset eroavat ja elinikäinen rakkaus löytyy vain kirjoista tai joistain elokuvista, eikä niistäkään usein.
On jännää muistella, kuinka joskus suhteen alkuaikoina ajattelin meidän vanhuuspäivinä istuvan kuistilla keinutuoleissa käsi kädessä lastenlasten leikkiessä pihanurmikolla. Nyt en edes osaa kuvitella seurustelevani kenenkään kanssa puhumattakaan kihloista, naimisiinmenosta tai lapsien hankkimisesta. Ehkä muutaman vuoden päästä palaudun tästä. Sitä odotellessa kyllä ryypiskelen, kierrän kapakoissa ja juhlin, mutta se ei tarkoita, ettenkö surisi! Onneksi edes välillä voi ajatella muutakin. Iso kiitos ystäville ja toinen harrastuksille, ehkä pieni kolmas työllekin ;)
helppoa, koska miehelle nainen on vain keino saada seksiä ja seksiä saa keneltä tahansa. Nainen kärsii, koska naisella on tunteet.
Mies lähtee vauhdilla jos seksiä ei enää jostakin syystä tipu. Lähtee vaikka ei nainen sairauden takia jaksa olla joka ilta jalat levällään.
Tuo on aivan totta..sitten vielä tullaan ja kehuskellaan, miten hyvää seksiä uudelta naiselta saa..saa niin kauan kuin saa, kyllä se alkuhuuma uudessakin suhteessa lopahtaa.
seksiä oli meillä lähesjoka päivä ja hyvää sellaista, en nyt ala eritellä miks niin hiton hyvää mut oli vain (kun toinen koskee sua tulee vieläki "kylmiä väreitä" ja se makee fiilis ;) ) vaikka yhdessä oltiin oltu 5 vuotta. Tuli vain vähän turhia ristiriitoja ja turhia taisteluita, mutta kattellaan toistaiseksi, josko alettas oleen uudelleen. Kyllä se hyvä seksi parisuhteessa on iso juttu, sitähän tässä ittekki vielä kaipaa :D ja toki koko ihmistä muutenkin, isoin rakkauteni ikinä, ja yhden avioeron olen kerennyt jo läpikäydä.
Nainen 33