Niin kauan kun olen ylipainoinen en baareihin mene, onko selvä? Ihan turha mennä jos on liikaa läskiä, ennemmin katselee kotona tv:tä. Olisi typerää mennä läskinä hakemaan seuraa, siispä eristäydyn kotiin. No tottakai voisi mennäkin, mutta mitä turhaa, kun vaihtoehdot on kuitenkin vähissä sen seuran saannin kannalta.
Kuulostaako tutulta vai olenko poikkeus?
Kuulostaako tutulta vai olenko poikkeus?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä käyn yökerhoissa, saan seuraa ja olen ylipainoinen. Vain sinä itse kärsit siitä että piilottelet maailmalta kun voisit valita toisinkin.
Mutta siihen varmaan vaikuttaa, että sä Glammie, olet tosi kaunis, oli sun kilot mitä vaan. Toivottavasti kaikki muutkin kaunottaret ja komistukset menee mahd. ylikiloistaan huolimatta baanalle! (huom! niitä ylikiloja on enemistöllä meistä).
Epäilytti, mutta tsekkasin kuvan galleriasta ja täytyy sanoa, että nainen on oikeasti kaunis!
meikeillä saa kaikista kauniita? :P
Sulla on tosi kauniit silmät!!!
ihan oikeasti ylipainoinen, ei se kaikilla kasvoista näy :)
samaa kuin Tarja Turusessa
Vitunko väliä. Naidessa katsotaan silmiin!
Kiitos kommenteista. Glammie ja runkkari.
Pilasitte sit tänkin ketjun. Voisko akat olla julkaisematta kuvia, niin ei urpot kuolais??
jo ennenkuin alotit tän ketjun.
Mun viesti sulle yritti olla kannustava.
vain luulet olevasi huononnäköinen? Onhan ihmisiä, jotka kärsivät siitä :D (minusta se on ihan hullua)
Toisaalta, tuohon aloitukseesi on niin vaikea ottaa kantaa, kun et yhtään kerro, oletko mies vai nainen...
Voisitko nyt vähän selventää tilannetta vai oliko tuo vain pelkkä pilailuviesti?
Se oli vain pilailua. Nykyään taitaa enemmistö olla ylipainoisia.
Lihominen 5 vuodessa. Laihana löysi seuraa helposti, nykyisin olen hylkiö.
Ongelma on omien korvien välissä. Vaihtoehdot yksinäinen lihavana, tai seurassa laihana. Pakottaa lenkkipolulle. Ei ole vaihtoehtoa.
Lihavuus on suurin syy sinkkuuteen, kun ei ole tyytyväinen itseen ei viitsi että kukaan katselisikaan läskejä.
Ehkä olen ankara itselleni, mutta sellasta se on...
ei niitä erittäin lihavia ihmisiä kapakoissa näe.
Toisaalta, saattaa tioetysti olla, että heillä on diabetes jo puhjennut ja silloin ei kai saakkaan kai juoda.
Enpä minäkään olisi sinkkuna ikinä voinut kuvitellakaan että menisin baariin ns. iskumielellä. Ei olisi riittänyt itseluottamus eikä rohkeus. Itse asiassa kävin baareissa todella harvoin, yliopistovuosinakin (jolloin suurin osa opiskelijoista käy paljonkin ns. "viihteellä"). Ja silloin aina tyttöporukassa, ja etukäteen jo sovittuna sillä mielellä että menemme pitämään hauskaa keskenämme emmekä etsi seuraa. Sellaisessa tilanteessa uskalsin minäkin mukaan.
Olisi aivan takuuvarmasti päätynyt viettämään koko elämäni yksin, jos ei internetiä olisi sitten tullut ihmisten elämään. Olen aloittajaa vanhempi, jo nelikymppinen, joten lähes kolmikymppiseksi asti en ollut koskaan seurustellut, en ollut treffeillä, en suudellut ketään.
Ja sitten tuli netti ja Deitti.net ja elämä mullistui. Siis voiko olla jotain noin ihmeellistä ja upeaa! Jos menisin tavalliseen baariin, niin 100 miesasiakkaassa olisi hyvässä lykyssä yksi joka voisi olla minusta kiinnostunut. Mutta kun laitan nettiin ilmoituksen, jossa täysin rehellisesti kerron itsestäni, niin saan vastauksia ainoastaan miehiltä, joita nimenomaan kiinnostaa juuri kaltaiseni nainen myös fyysisesti.
Niinpä siinä 1990-luvun puolivälissä aloin sitten minäkin saada niitä kokemuksia, jotka useimmat naiset saivat jo 10 vuotta minua nuorempina. Ja muutaman vuoden kuluttua löytyikin sitten se jättipotti, eli mies johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Yhteistä elämää takana kohta 10 vuotta.
Ilman internetiä emme olisi ikinä tavanneet, siitä olen 100-prosenttisen varma.