Olen 20 vuotta juuri täyttänyt ja asunut poikaystäväni kanssa jo kohta kolme vuotta yhdessä.Muutimme haminaan kolme vuotta sitten kun sain opiskelupaikan täältä.Poikaystäväni on 20 kanssa.Meillä on kaksivuotias tytär,jota olen hoitanut niin kauan kun hän syntyi.
Asumme aika ahtaasti.pienessä yksiössä missä ei ole edes makuuhuonetta.
Raha on jokapäiväinen keskustelu aihe perheessämme ja juuri siksi koska poikaystävä on alkanut juomaan ja viihtymään baareissa.
Ja tämä kiristää välejämme.
Yritän tolkuttaa hänelle että rahaa on muutenkin vähän ja kaikki pitäisi säästää pahan päivän varalle.
Mutta hän on erimieltä asiasta.Hän hankkii rahat ja hän saa myös tuhlata puolet niistä tai kokonaan mihin haluaa,melkein aina viinaan.
Kun aloimme seurustelemaan niin hän ei juonnut paljoakaan,joskus kävimme baareissa ym..Mutta nykyään hän on joka perjantai tai lauantai baarissa.
Minä saan istua yksin kotona tyttäremme kanssa.
En tiedä enää mitä tehdä.Puhuminen ei auta koska saan takaisin vaan vittuilua ja haukkumista.
Pitäisikö minun mennä töihin?En halua jättää poikaystävääni koska rakastan häntä ja hän on lapsemme isä.
Ja pelkään pahoin että olen raskaana taas.Haluan lapset mahdollisimman nuorena kyllä mutta nyt pelottaa jos olen raskaana niin miten elätämme neljä henkilöä.Rahat kyllä riittäisi jos poikaystävä lopettaisi ainaisemn baareissa juoksemisen.
Hänen kännykkään on myös alkanut soittelemaan ja tekstailemaan nainen.en tiedä kuka hän on mutta poikaystävä sanoo hänen olevansa joku vanha tuttu.En tiedä enää mitä ajatella.
Kännipäissään myös hän saattaa hajottaa paikkoja ja huutaa ja kerran olen saannut mustan silmänkin.
Onko kellään muulla samanlaisia ongelmia?en tiedä mikä hänet on muuttanut ihanasta ja kiltistä vihaiseksi ja juopoksi?
Asumme aika ahtaasti.pienessä yksiössä missä ei ole edes makuuhuonetta.
Raha on jokapäiväinen keskustelu aihe perheessämme ja juuri siksi koska poikaystävä on alkanut juomaan ja viihtymään baareissa.
Ja tämä kiristää välejämme.
Yritän tolkuttaa hänelle että rahaa on muutenkin vähän ja kaikki pitäisi säästää pahan päivän varalle.
Mutta hän on erimieltä asiasta.Hän hankkii rahat ja hän saa myös tuhlata puolet niistä tai kokonaan mihin haluaa,melkein aina viinaan.
Kun aloimme seurustelemaan niin hän ei juonnut paljoakaan,joskus kävimme baareissa ym..Mutta nykyään hän on joka perjantai tai lauantai baarissa.
Minä saan istua yksin kotona tyttäremme kanssa.
En tiedä enää mitä tehdä.Puhuminen ei auta koska saan takaisin vaan vittuilua ja haukkumista.
Pitäisikö minun mennä töihin?En halua jättää poikaystävääni koska rakastan häntä ja hän on lapsemme isä.
Ja pelkään pahoin että olen raskaana taas.Haluan lapset mahdollisimman nuorena kyllä mutta nyt pelottaa jos olen raskaana niin miten elätämme neljä henkilöä.Rahat kyllä riittäisi jos poikaystävä lopettaisi ainaisemn baareissa juoksemisen.
Hänen kännykkään on myös alkanut soittelemaan ja tekstailemaan nainen.en tiedä kuka hän on mutta poikaystävä sanoo hänen olevansa joku vanha tuttu.En tiedä enää mitä ajatella.
Kännipäissään myös hän saattaa hajottaa paikkoja ja huutaa ja kerran olen saannut mustan silmänkin.
Onko kellään muulla samanlaisia ongelmia?en tiedä mikä hänet on muuttanut ihanasta ja kiltistä vihaiseksi ja juopoksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
arki varmaan on alkanut sun miestä rassaamaan. te olette niin nuoria viel. kai se kun teil on pieni koti ja sä olet nyt äiti ja sun miehes näkee sut lapsen äitinä, varmaan se haluaa nähdä muutakin...?? siis jännitystä?! ootko muistanut olla sun miehelle "tyttöystävä"? tee kujeita, iske silmää sille, pistä jotain kivaa yllesi äläkä ole huomaavinasi..ja ala elämään "omaakin elämää" naisena, älä vain ja ainoostaan perheellesi. hanki vaikka se työ. näkee sun miehesi että sulla on muutakin kuin pelkkä koti..ja voit silti rakastaa täysillä. lapsi alkaa kehittymään muiden lasten mukana päiväkodissa, ja siinä sinä luot sille turvaa kun turvaat taloutta- ja lapsi oppii olemaan muidenkin kanssa, se voi olla itkua aluksi kun jätät päiväkotiin, mutta se on normaalia ja menee ohi, niin se on kaikilla. jokainen äiti tuntee syyllisyyttä kun vie lapsen päiväkotiin... sun miehesi on typerä jos antaa kaiken valua pois tuolla hulluttelullaan. muista pitää lippu korkealla ja arvostaa ennenkaikkea itseäsi!
Olen mä laittanut eroottisia vaatteita päälle ja ollaan me leikittykin seksi leikkejä ja ei meidän seksi elämässä mitään vikaa ole.Se puoli sujuu oikein hyvin.
Puhuin tänään poikaystävälleni ja sanoin että jos tämä ei lopu niin lähden ja muutan takaisin vanhempien luokse tampereelle.
Olet ihan oikeassa.En jaksa enää kauaa tälläistä ja en aio alistua tälläiseen.
Poikaystävä pyyteli anteeksi ja katsotaan nyt kun lupasi olla juomatta ja käyttäytyä kuin mies.
Toivottavasti pitää lupauksensa.On hän muuten ihana ja rakastettava kunhan viinan jättää pois.
kiitoksia kaikille vastanneille.
...kyllä siihen joku ratkaisu löytyy, hyvä että ole ottanut puheeksi. käänteispsykologia toimii miehiin, useinmiten. esim. jos miehesi menee viihteelle, toivota hauskaa iltaa, hymyile ja kujeile. siinähän sitten miettii mistäs nyt tuuli puhaltaa.. =) itse olen 28 vuotias ja sain tytön kaksikymppisenä, mies alkoi "mennä" kesällä kun olin mahaltani valaan kokoinen. me erottiin ja synnytykseen hän tuli mukaan, siinä lähennyttiin ja yhteen mentiin. lapsen ollessa 3 - kuukauden ikäinen, mies sanoi ettei rakasta minua eikä halua elellä perhe-elämää, siitä sitten alkoi uudenlainen elämä, ensikodin kautta omaan asuntoon pienen vauvan kanssa ja selviytyjiä ollaan, kaikin puolin! kyseinen mies kasvoi ja opiskeli opiskelunsa loppuun ja sai töitä, löysi uuden tyttöystävän ja meni naimisiin, vakiintui. tyttöni oli kolmevuotias ja minä työtön, hain opiskelemaan ja lapsen isä otti tytön luokseen asumaan pyynnöstäni, ja sain nähdä tyttöä aina kun halusin ja opiskelin uuteen ammattiin hyvät paperit, nyt vakituinen työpaikka, ei enää työttömyyttä! tytön oli tarkoitus muuttaa takaisin luokseni opiskelujen jälkeen, mutta ehti aloittaa koulun uudessa kaupungissa- päätimme että näin saa olla. tytöllä on nyt siis uusi perhe- johon on tullut myös lisäystä. itse olen tottunut jo tähän järjestelyyn, vaikka tyttöäni välillä kovasti kaipaankin, saan hänet luokseni silloin kun haluan, lomilla ja viikonloppuina. tytön äitipuoleen minulla on hyvät välit, ja hän tuntuukin jopa paremmalta kasvattajalta kuin itse olisin ollut. eli elämä jatkuu. tyttö on kasvanut tähän uusio- tilanteeseen. itse olen seurustellut 4 - vuotta ja edelleen rakastunut tähän ihanaan mieheen, joka harrastaa, eikä juo eikä polta... tällainen katsaus elämän jatkumiseen ongelmien jälkeen..
Luin viestiäsi niin voin kertoa sinulle tämän, että itse olen 21-vuotias ja minulla on saman ikäinen avovaimo ja tulin isäksi 19-vuotiaana ja en IKINÄ voisi käyttäytyä noin avovaimoani/lastani kohtaan. Mielestäni tuo osoittaa juuri miten pentu "ukkosi" on, en kutsuisi 20-vuotiasta ku pojaksi joka on HYVIN itsekäs joka ei ansaitse perhettä! Harmi vain, että kaikki kusipäät pystyy kyllä siittämään lapsen, mutta eivät huolehtimaan/kantamaan vastuun lapsestaan ja jättävät muiden kontolle esim: veronmaksajien loppuvaiheessa. Sossun luukulla te olette kohta ruikuttamassa lapsenne kanssa tuota vauhtia ja jos "mies" on jo 2kybäsenä tommonen dena niin mitä se on muutaman vuoden päästä?? Ei hyvältä näytä! Suosittelisin sanomaan miehellesi, että vitun itsekäs paska jos sä et välitä tuota enempää meistä niin me häivytään ja saat jatkaa ryyppäämistä tuossa tilanteessa pitäisi myös toimia/uskaltaa toimia PITÄÄ olla siis vahva vaikka onkin myös lapsi kyseessä, koska ainut mikä auttaa on SUORATOIMINTA. EI MIKÄÄN MUU! Minä olen KOVA painamaan työtä ja teen kaikkeni perheeni eteen se, että jos "mies" on noin itsekäs niin täytyy sanoa, anteeksi vaan, että on tainnut valahtaa kusta joukkoon ku "miestäs" on tehty, ei pahalla. Jokaisen pitää ottaa vastuu elämästään, mutta myös muiden/perheensä ei voi elää kuin "sinkku" jos on perhe! Totta kai minäkin voisin dokaa rahani ja haistatella vitut muijalle, mutta en koska olen vastuuntuntoinen mies ja en IKINÄ voisi tuottaa heille pettymystä, koska olen saanut mahdollisuuden elää MAAILMAN hienoimpien ihmisten kanssa. Selityksenä EI käy, että jos vaivaset roposet on miehes tienannut jollain "siivoomisella", ei tod rahat ovat/pitää olla yhteisiä koska sinähän teet töitä ja hoidat valitettavasti hänen lastaan. Tai sano hänelle jää sinä poika kotiin minä menen töihin, mutta siihen ei "miehestäsi" olisi. Voin sanoa minä olen nuori MIES ja olen hoitanut lastani yhtä paljon kuin avovaimoni ja tienannut rahat perheeseen. Mitä tuohon kämppään tulee niin joku aneeminen yksiö oli jo kaiken huippu siis, huh ! Meillä on hieno suht kookas kämppä ei liian iso kylläkään, mutta onhan tässä kaikki hienoudet saunat ja omat huoneet sekät omapiha yms, en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kuin viestiäsi luin. Ihmettelen vain miten jotkut naiset/tytöt alentuvat kaikkeen, mutta joo... Mitä tuohon uuteen raskauteesi tulee niin yleensä en aborttia kannata, mutta tuo on ehkä ainut poikkeus, ei pahalla. En minäkään aina puhdas pulmunen ole, mutta ei mitään tuommoista.
Jos sinä tästä viestistä suutut niin toki olen onnistunut tämä on herättänyt sinussa jotain tunteita oli ne sitten negatiiviä tai positiivisiä. Pahoittelen jos olen loukannut, mutta tuossa tilanteessa asiasi on jo niin munillaan miehesi takia, että ei tuossa paljon voi kaunistellakkaan asiaa, ei pahalla. Joten jos suutut/otat henk koht niin se on sinun häpeäsi, mutta toivon kumminkin että yritän viestilläni herättämään tunteita siihen suuntaan, että todellakin ymmärrät tilanteen vakavuuden jotta asiassa pitää olla tiukkana eikä hissutella.
kiitos.
Kautta maailman sivu on käynyt aina samalla tavalla: jos parikymppiset, melkein lapsia vielä, perustavat perheen, niin useimmiten homma alkaa tökkiä kertomallasi tavalla.
Useimmat miehet eivät ole 20 iässä, tai alle, valmiita ottamaan vastuuta perheestä.
Miehesi oli teini, kun perustitte perheen. Ei se ollut aikuinen vielä. Sama kuin pistäisi esikouluikäisen huolehtimaan omasta elämisestään.
Toisaalta miehen omatunto soimaa; pitäisi hoitaa perhe ja parisuhde. Toisaalta koska hän on lapsi vielä; häntä haluttaisi mennä ja tulla ja koheltaa. Ja kun vastuu painaa päälle ja tuohon ikään asti ei ole pitkälle ehtinyt kouluttautua, työpaikan saanti on niin ja näin ja raha-asioiden kanssa noin, niin mies yrittää paeta johonkin nurkkaan jossa voisi elää kuin äidin helmoissa, ilman vastuuta.
Eli se menee baariin (kotonahan ei omaa rauhaa ole), ja baarissa täytyy ostaa viinaa, muuten joku heittöää sut pihalle... (karrikoidusti). Ja toteaa että hetken unohdus arjesta vähän jelppaa, vaikka tuleekin morkkiksena takaisin. Joku harrastus johon paeta arkea olisi parempi vaihtoehto. Onko sillä semmoista?
Entäs miehen kaverit, vai onko niitä ollenkaan, kun kerta muutitte uudelle paikkakunnalle? Jos ovat renttuja, niin ei hyvää seuraa.
Vaihtoehdot:
1. Mies ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy.
2. Sinä keksit parempaa tekemistä kuin roikkua keskenkasvuisen kölvin kanssa.
Voi olla että mies on painunut jo liian syvälle, eikä sieltä helposti nouse. Voit yrittää tsempata. Mutta jos alkaa tulemaan nyrkistä ja irtaimisto menee päreiksi niin parempi häippästä ja antaa ukon selvittää itse päänsä, jos ei selvitä niin sille ei sitten voi mitään.
PS Miksi haluat lapset mahdollisimman nuorena? Eikö olisi ollut fiksumpaa ensin elää muutama vuosi kimpassa ja katsoa miten homma hoituu? Siinä olisi ehtinyt jo valmistautua taloudellisesti ja psyykkisesti perheen lisäykseen, molempien.
jos sun kaveri lyö sinua niin ota jalat alle ja äkkiä,sinua varten odottaa paljon parempi mies kulman takana.Mies joka lyö naista ei ikinä muutu,ja kyllä sinä pärjäät mene töihin hanki oma elämä ja heitä jätkä ulos.Ei lapsikaan voi hyvin jos mies on joka viikonloppu kännissä ja aina saa pelätä että mitä tapahtuu.
sanon suoraan kiertelemättä että ei kannata hyväksyä väkivaltaa ja pitäähän rahaa olla ruokaan vaatteisiin ja sinullekin, mieti mitä teet ja mikä on sinulle tärkeintä.... onko kenties suhteessanne enää mitään järkeä kärsiikö lapsi siitä. Oletko onnellinen??? Ihminen harvoin muuttuuu mutta jotkut muuttuu? Mieti kannattaako tämän takia jatkaa elämääsi näin vai oisko parasta ottaa välimatkaa tähän mieheen ainaskin vähäksi aikaa. En halua pahaa elämääsi vaan onnellisuutta.