Päätin järjestää hänelle yllätyksen ja toivoin sen rauhoittavan häntä. Keitin hänelle ison kupin teetä ja kiinnitin kupin kahvaan narulla vaaleanpunaisen pienen lapun jonka kanteen liimasin sydämiä. Taakse kirjoitin "Sovitaan jookos, ollaan taas ananas ja kookos. Anteeksi." Menin odottelemään häntä parkkipaikalle.
Kun oli kulunut tunti ja hänen olisi pitäny jo tulla takaisin töistä, päätin soittaa hänelle. Hän ei vastannut minulle ja monen taivutteluviestin jälkeen sain häneltä vastauksen "Olen kaverin tupareissa. Anna mun olla." Tämä mykisti minut. Tuntui siltä että hän tosiaan ei välittänyt sopia asioita kanssani.
Menin takaisin hänen kotiinsa ja asetuin sohvalle ja puhuin kaverini kanssa tapahtuneesta. Tämän jälkeen kirjoitin lapun siltä varalta että hän saapuisi kotiin. Kirjoitin lappuun syyni miksi olin jäänyt hänen kotiinsa, syy oli se että minulla ja isälläni oli hyvin huonot välit enkä kokenut sitä turvalliseksi että menisin kotiin. Kirjoitin lappuun myös yllätyksestä jonka kanssa häntä olin odottanut.
Heräsin yöllä 1:00 - 2:00 välillä ja huomasin että hän oli tullut juuri kotiin ja seisoi keittiössä katsomassa yllätystäni joka oli mennyt jo piloille. Pyysin hänet sohvalle viereeni istumaan ja sanoin että asioita ei tarvitse sopia nyt vaan sovitaan ne sitten huomenna kun tulet töistä. Menimme nukkumaan yhdessä.
Aamulla hän lähti aikaisin töihin ja herättyäni olin saanut häneltä viestin että ei aijo selvittää asioita sittenkään kanssani illalla vaikka oli niin vihdoin luvannut. Meidän piti mennä sinä päivänä yhdessä vahtimaan hänen pikkusiskoaan toiselle paikkakunnalle. Hän tuli sitten töiden jälkeen hakemaan tavaroitaan viikonloppua varten ja sanoin hänelle ettei ole oikein että hän jättää minut taas yksin koko päiväksi ja tulisi vasta sunnuntaina iltana kotiin, ja että ei ole oikein että hän lupasi että voisimme sopia asian vihdoin mutta ei pystykkään seisomaan sanojensa takana. Hän sitten suostui sopimaan asian sillä hetkellä ja pääsin vihdoin kysymään asioita jotka minua olivat vaivanneet. Kun olin saanut asiani kysyttyä pyysin häntä lupaamaan minulle kolme asiaa jotka liittyivät hänen käytökseensä ja siihe mitä hän oli tehnyt, hän ei pystynyt lupaamaan minulle mitään. Hän lupasi vain yrittävänsä.
Tämä kaikki on minulle raskasta henkisesti. Ja olin jo kahden vaiheilla lauantai yönä, että pakkaanko tavarani ja lähden vai en. Tiedän että se sattuu, ja tulee sattumaan jatkossakin jos tätä tilannetta ei saa haltuun. Mutta tiedän myös sen että enemmän sattuisi lähteä.
Miten pitkälle olen valmis kestämään tätä?
Luultavasti niin pitkälle että hajoan palasiksi.
Olen vain niin rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. En halua päästää sitä käsistäni, en halua luopua toivosta, vaan jään odottamaan sitä päivää että kaikki muuttuu paremmaksi.
Siksi pyydän apua, jos sitä on edes mahdollista saada. Olisi hienoa saada kannanottoja ihmisiltä keillä on edes jollaintavalla samankaltaisia kokemuksia, arvostaisin sitä todella.
Miten saan tilanteen rauhoitettua? Miten saan tälläisille riidoille lopun? Miten saan hänen kuulemaan minunkin toiveita ja toimimaan yhdessä?
Kiitos jo etukäteen.
Kun oli kulunut tunti ja hänen olisi pitäny jo tulla takaisin töistä, päätin soittaa hänelle. Hän ei vastannut minulle ja monen taivutteluviestin jälkeen sain häneltä vastauksen "Olen kaverin tupareissa. Anna mun olla." Tämä mykisti minut. Tuntui siltä että hän tosiaan ei välittänyt sopia asioita kanssani.
Menin takaisin hänen kotiinsa ja asetuin sohvalle ja puhuin kaverini kanssa tapahtuneesta. Tämän jälkeen kirjoitin lapun siltä varalta että hän saapuisi kotiin. Kirjoitin lappuun syyni miksi olin jäänyt hänen kotiinsa, syy oli se että minulla ja isälläni oli hyvin huonot välit enkä kokenut sitä turvalliseksi että menisin kotiin. Kirjoitin lappuun myös yllätyksestä jonka kanssa häntä olin odottanut.
Heräsin yöllä 1:00 - 2:00 välillä ja huomasin että hän oli tullut juuri kotiin ja seisoi keittiössä katsomassa yllätystäni joka oli mennyt jo piloille. Pyysin hänet sohvalle viereeni istumaan ja sanoin että asioita ei tarvitse sopia nyt vaan sovitaan ne sitten huomenna kun tulet töistä. Menimme nukkumaan yhdessä.
Aamulla hän lähti aikaisin töihin ja herättyäni olin saanut häneltä viestin että ei aijo selvittää asioita sittenkään kanssani illalla vaikka oli niin vihdoin luvannut. Meidän piti mennä sinä päivänä yhdessä vahtimaan hänen pikkusiskoaan toiselle paikkakunnalle. Hän tuli sitten töiden jälkeen hakemaan tavaroitaan viikonloppua varten ja sanoin hänelle ettei ole oikein että hän jättää minut taas yksin koko päiväksi ja tulisi vasta sunnuntaina iltana kotiin, ja että ei ole oikein että hän lupasi että voisimme sopia asian vihdoin mutta ei pystykkään seisomaan sanojensa takana. Hän sitten suostui sopimaan asian sillä hetkellä ja pääsin vihdoin kysymään asioita jotka minua olivat vaivanneet. Kun olin saanut asiani kysyttyä pyysin häntä lupaamaan minulle kolme asiaa jotka liittyivät hänen käytökseensä ja siihe mitä hän oli tehnyt, hän ei pystynyt lupaamaan minulle mitään. Hän lupasi vain yrittävänsä.
Tämä kaikki on minulle raskasta henkisesti. Ja olin jo kahden vaiheilla lauantai yönä, että pakkaanko tavarani ja lähden vai en. Tiedän että se sattuu, ja tulee sattumaan jatkossakin jos tätä tilannetta ei saa haltuun. Mutta tiedän myös sen että enemmän sattuisi lähteä.
Miten pitkälle olen valmis kestämään tätä?
Luultavasti niin pitkälle että hajoan palasiksi.
Olen vain niin rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. En halua päästää sitä käsistäni, en halua luopua toivosta, vaan jään odottamaan sitä päivää että kaikki muuttuu paremmaksi.
Siksi pyydän apua, jos sitä on edes mahdollista saada. Olisi hienoa saada kannanottoja ihmisiltä keillä on edes jollaintavalla samankaltaisia kokemuksia, arvostaisin sitä todella.
Miten saan tilanteen rauhoitettua? Miten saan tälläisille riidoille lopun? Miten saan hänen kuulemaan minunkin toiveita ja toimimaan yhdessä?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suosittelen John Gray, miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjaa. Sieltä erityisesti luvut: Miehet vetäytyväy luoliinsa ja naiset puhuvat, Miehet muistuttavat kuminauhaa, -naiset muistuttavat aaltoja ja Hankalien tunteiden viestiminen. Lainaa kirjastosta tai osta muutamalla eurolla Suomalaisesta pokkarina. Lupaan et siitä kirjasta on apua!
et selvästikään tunne vielä miehiä ollenkaan. Se on suurimmalle osalle miehistä täysin tyypillistä vetäytyä riidoista ja haluta omaa tilaa. Ja sä sitten teet siinä vaiheessa just sen kaiken, mikä saa miehen vaan vetäytymään ja ahdistumaan entisestään - riiput, lähetät säälittäviä tekstareita antamatta hetken rauhaa, paisuttelet riitaa maailmanlopun kokoiseksi vaatimalla aivan liian epätoivoisesti sovintoa... Yritäpä seuraavan kerran itsekin miettiä asiaa ja todeta, ettei se riita nyt ihan niin iso ollut, että sen takia pitäisi hysterisoida ihan tolla tavalla, ja anna miehelle aikaa miettiä ja koota hermonsa, niin eiköhän se sitten osaa tehdä sovinnon, kun siltä tuntuu. Sullekin tekis ihan hyvää miettiä sillon ja koota hermojasi ja hillitä tota riippuvuutta ja hysteerisyyttä, joka ahdistaa miestä, kun siitä tuntuu, ettei sulla oikeasti ole mitään omaa elämää sen lisäksi, kun et voi antaa sen hetkeäkään ajatella rauhassa. Tolla menolla ajat vaan miehen pois luotasi.
Olen melko samaa mieltä ***moo:n kanssa. Vaikka miehesi oli ennen se lepyttelevä, hän on saattanut muuttua ja tarvitsee nykyään riitatilanteista aikalisää. Vihaisena en minäkään halua, että mieheni yrittää koskea minua. En myöskään vihaisena (eli riidan huipentumassa tai vähän sen jälkeen) pysty myötäilemään tai keskustelemaan asioista, vaan minun on ensin lepyttävä kunnolla (ILMAN toisen läsnäoloa) jotta pystyisin sopia.
Anna hänelle aikaa (ajan kesto ei ole sinun päätettävissä, vaan hänen) ja kun hän ottaa sinuun taas yhteyttä, voit olla melko varma että hän on leppynyt. Älä kuitenkaan ala heti leppymisen jälkeen taas roikkumaan ja anomaan sovintoa, vaan anna tässäkin vaiheessa hänelle lisää aikaa. Oman mieheni kanssa teemme sovinnon ja keskustellaan itse riidasta vasta kun oikeasti pystymme siihen ilman suuttumista. Keskustelemme muutenkin toistemme vioista ja yleisesti riitelemisestä silloin kun tunnelma on jopa leppoisa. Kumpikaan ei suutu jos asioista keskustellaan nalkuttamisen/marisemisen sijasta.
Eli neuvoni:
1) Keskustelkaa suhteestanne, riitatilanteista, toistenne vioista ja sitä mitä haluatte toiselta VAIN silloin kun riita ei juuri ole ollut ovella ja kun ns. pahat asiat vielä muistissa. Ja selvästi teidän ON keskusteltava. Vaikka oletkin se lepyttelevä osapuoli, sinulla on silti oikeus vaatia asioita ja osoittaa ettet sinä ole itsestäänselvä tyttöystävä, vaan suhteen ja sinun hyväksi on tehtävä töitä (niin kuin sinun miehesi hyväksi).
2) Sanot että haluat sopia vielä silloin kun riidan syyt muistetaan. Minusta tämä kuulostaa oudolta, sillä minä kyllä muistan riidansynnyn vielä pari päivää myöhemminkin. Joillekin heti asioista keskusteleminen ei vain sovi, sinun on hyväksyttävä se. Ja voittehan yrittää päästää kompromissiin neuvon 1) avulla.
3) Lopeta miehen perässä roikkuminen ja perään soitteleminen riitatilanteiden jälkeen. Oletko muuten edes testannut mitä hän tekee jos et riidan jälkeen pukahda sanallakaan hänelle tai ota yhteyttä? En tarkoita nyt mitään mykkäkoulua, vaan ihan perus passiivisuutta.
4) Miehesi puhuu erittäin sopimattomasti riitatilanteissa, eikä sinun tarvitse hyväksyä sitä noin vain. Toistan silti vielä, että älä senkään jälkeen pahenna tilannetta jatkamalla riitaa huutamalla/itkemällä vaan ota välillä välimatkaa jos loukkaukset alkavat mennä yli. Itse ainakin lähtisin ulos ovesta mitään sanomatta jos mieheni haukkuisi minua erittäin sopimattomalla tavalla, vaikka riita olisikin. "Älä sano noin" tai "rauhotu nyt" ei auta mitään vaan korostaa vain omaa epäitsenäisyyttäsi. Osoita hänelle, ettei sinulle voi puhua millä tavalla tahansa.
Vaikuttaa siltä kuin te ette kunnioittaisi toisianne tippaakaan. Yhteiset pelisäännöt on laadittava (ei riidan tuntumassa tietenkään) ja teidän on keskusteltava toisistanne ja varsinkin itsestänne. Jos nämä asiat eivät toimi, ehdotan että puhutte keskenänne siitä tuleeko teidän suhteenne edes jatkossa toimimaan/kestämään niin kuin hommat ovat nyt. Ehkä miehesi ei edes tajua miten huonoon suuntaan suhteenne on menossa?
Vetääkö paljon brenkkua?
Kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan tämän pitkän lurituksen.
Osasta kommenteista oli minulle hyötyä ja opin tarkastelemaan tilannetta uudella tavalla. Tiedän sen ja tiesin alusta alkaenkin, että vikaa on myös minussa, sillä riitaan tarvitaan aina kaksi.
Kahdesta asiasta tosin olen kumminkin varma:
-Ei huumeita
-Ei toisia naisia
Toivottavasti saisin vielä lisää kokemuksia luettavaksi!
Näillä pääsin jo hyvin alkuun ja opettelen olemaan itsekkin rauhassa ja antamaan tilaa. Törkypuheille yritän löytää ratkaisua, muuta kuin sen että lähtisin itse paikalta, koska pelkään että en pääsisi enään takaisin.
Kiitos vielä kerran!