Mitkä ovat ne syyt itsessäsi miksi et löydä kumpania ? Oma arvioisi.
Oma arvioni syistä miksi olen sinkku.
1. Rima liian korkealla. Enemmän kiinnostunut vain niistä kaikkein kauneimmista.
2. Oma ulkonäkö. Olen tavallisen näköinen, keskimittaa lyhyempi.
3. Ujous tai enemmänkin liika kiltteys.
4. Liika romanttisuus. En ole koskaan ollut kiinnostunut yhden yön jutuista. Haaveillut aina siitä elämä rakkaudesta.
5. Köyhyys nuorempana. Ei ollut varaa merkkivaatteisiin, autoon, ulkomaan matkoihin jne. Nyt töissä ei enää ongelma.
Ja ei sitten haukuta vastakkaista sukupuolta
Oma arvioni syistä miksi olen sinkku.
1. Rima liian korkealla. Enemmän kiinnostunut vain niistä kaikkein kauneimmista.
2. Oma ulkonäkö. Olen tavallisen näköinen, keskimittaa lyhyempi.
3. Ujous tai enemmänkin liika kiltteys.
4. Liika romanttisuus. En ole koskaan ollut kiinnostunut yhden yön jutuista. Haaveillut aina siitä elämä rakkaudesta.
5. Köyhyys nuorempana. Ei ollut varaa merkkivaatteisiin, autoon, ulkomaan matkoihin jne. Nyt töissä ei enää ongelma.
Ja ei sitten haukuta vastakkaista sukupuolta
Vastaukset 43
Vanhimmat
Vai että miksi...
Olen hankala ihminen, ainakin tietyissä asioissa. Hyvinkin monilla ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää joitakin päähänpistojani. Noh, onneksi niitä ymmärtäväisiäkin löytyy.
Osaksi myöskin tehdyt virheet ovat saaneet varovaiseksi, joten otan aivan rauhassa, että olen täysin varma. Virheistään oppii, välillä liiankin hyvin.
Olen myöskin jossain määrin sulkeutunut ihminen, joten minulle tuottaa suuriakin vaikeuksia puhua tietyistä asioista liittyen itseeni. Tätä monet eivät välttämättä ymmärrä, eivätkä edes yritä ymmärtää/ luoda sitä luottamusta, jolloin voisin avautua.
Ehkäpä tässä ne tärkeimmät. Huumorini on myöskin sen verran kieroa, että monet saattavat säikähtää. :)
Ongelmia itselläni.
1. kohta on aika pitkälle sama, odotan naisilta mahdottomuuksia, viisaus ja kauneus samassa henkilössä on tullut todettua mahdottomuudeksi.
2. Itse olen myös lyhyt ja ruma mikä tekee musta jonkun sukupuolettoman örkin joka vaan laahustaa kaduilla.
3. En biletä joka vkl baareissa, eli ainoassa paikassa missä suomalaiset pariutuvat joten en sitten tutustu muihin. En myöskään osaa olla liian agressiivinen vaan enemmänkin kiltti ja olen kokemuksen kautta huomannut ettei siitä ainakaan ollut mitään hyötyä.
4. Kohta on mulla ihan sama.
Tässä nykyaikaisessa paritumiskulttuurissa jos olet mies joka a) on ruma b) on rauhallinen ja c) on ujo niin ei sulla oikein ole paskaakaan mahdollisuuksia ellet ole valmis ottamaan aivan kenet tahansa joka sut kelpuuttaa. Se taas ei ole mun mielestä oikein ketään ihmistä kohtaan, ottaa vain "joku".
1) olen hankala ja itsenäinen ja haluan pitää käytännön asiat kunnossa (ulosotot, vuokrarästit ym totaalinen turn off).
2) Alkoholia en oikeastaan juo ja en juoppoa jaksa katella - kohtuukäyttö ok, jokaviikonloppuinen ryyppyputki ei.
4) Olen ujo ja viihdyn omissa oloissa - en ole kovin aktiivinen hakemaan kontaktia.
5) Rima korkealla kun en näe hyvin ylipainoisia viehättävinä (siis 30kg liikaa ainakin)
6) en pukeudu nykymuodin mukaan.
Oma arvioni syistä miksi olen sinkku.
1. Hyvin harvoin kiinnostun kenestäkään. Kts. kohdat 2-3. Enemmän kiinnostunut vain niistä fiksuimmista ja komeimmista.
2. En käy missään, missä voisin ketään tavata. Pitäisi olla samanhenkisiä samassa tilanteessa olevia kavereita, joitten kanssa kävisi paikoissa.
3. Arkuus. Kiltteydestä ei minusta ole koskaan ollut haittaa.
4. En ole koskaan ollut kiinnostunut yhden yön jutuista. Haaveillut aina siitä elämä rakkaudesta.
5. Köyhyys (tai se, ettei ole ylimääräistä rahaa. Se on köyhyyttä) vanhempana voi ehkä jonkun verran rajoittaa tekemisiäni, jos vertaan vaikka sellaisiin, joittenka tulot ovat moninkertaisesti enemmän. Ei ollut varaa ulkomaan matkoihin, mutta en ainakaan ulkomaalaisesta haluasi siinä mielessä kiinnostuakaan. Luulen että olisi ihan riittävän haastavaa seurustella kotimaisen kanssa.
5. Köyhyys nuorempana. Ei ollut varaa merkkivaatteisiin, autoon, ulkomaan matkoihin jne. Nyt töissä ei enää ongelma
Tällä tarkoitin ettei nuorempana opiskellessa ollut oikein rahaa harrastuksiin ja menoihin (matkustelu esim. etelään, laskettelemaan jne.) joissa ikätoverit kävivät.
Seuraavassa muutama syy vapaaehtoiseen sinkkuuteeni:
1. Haluan säilyttää vapauteni ja itsenäisyyteni. En jaksa kuunnella puolen sanan vertaa mitä minun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä. Haluan päättää kaikesta itse.
Tiedän mitä haluan eli toisen on turha tulla selittämään miten jokin puolityydyttävä muuttuisi täysin tyydyttäväksi. Tiedän ensinäkemältä miellyttääkö jokin esim. taide, vaate tms. silmääni.
2. Haluaisin puoliskon, joka olisi sekä fiksu, että fyysisesti vetävä.
3.Positiivinen elämän asenne (en jaksa kuunnella kaikesta märisijöitä, jotka jäävät tulilinjalle makaamaan. Mikään ei muutu, jos ei itse aktiivisesti tee elämälleen jotain).
4. Elämänhallinta kohdallaan, raha-asiat kunnossa, suurinpiirtein terveet elämäntavat. Rentoutuu liikunnan riemuissa...
5. Nauttii seksistä, muttei se ole mikään pakkomielle.
Tällaisen miehen, kun löytäisi. Mahdottomuus, joten olen mieluummin sinkku! (jolla on varmaan aika vaikea luonne;) .
En usko että koskaan löydät pitkäaikaista kumppania noilla kriteereillä. Syynä on yksinkertaisesti se, että olet täysin joustamaton ja kykenemätön kompromisseihin (Kohdan 1 perusteella).
Kaiken täytyisi aina tapahtua juuri sinun tavallasi, etkä ole valmis joustamaan miestään. Miksi kukaan järkevä ja tasapainoinen mies alistuisi toisen ihmisen palvelijaksi ja pompotettavaksi ja unohtaisi kaikki omat mieltymyksensä ja mielipiteensä? Hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi tasapuolista ihmistä. Ei se voi toimia niin että toinen määrää kaikesta ja toinen vaan nöyristelee ja palvelee.
Nimenomaan se ettei miehillä tunnu olevan omaa elämää, vaan pitää kaiken aikaa kyhnätä kyljessä... Kuka sitä jaksaa koko ajan?
Enkä todellakaan ole pompottaja tyyppiä, minua eivät kiinnosta tossumiehet. Mutta vaikea löytää miestä, joka kykenisi tasavertaiseen suhteeseen. Joko ne on näitä tossukoita ja hissukoita, jotka jäävät kaikkien jalkoihin tai sitten liiallisella machoilulla pilattuja äitin kultamussukoita.
Jos puhutaan 'oikeasta rakkaudesta' niin silloin se syy lienee siinä että 99% ihmisistä ei vain ole kiinnostavia. Ne harvat jotka olisivat kiinnostavia ovat sitten varattuja, kusipäitä, tai muuten vain eivät ole minusta kiinnostuneita.
Jos puhutaan parisuhteesta parisuhteen vuoksi niin silloin se lienee laiskuuden syytä. Ainahan sitä jonkun saisi nurkkiinsa pyörimään mutta mä en ole sitä tyyppiä jonka pitäisi esittää että kyllä minäkin jollekin kelpaan tms. Mieluummin elelen itsekseni ilman parisuhdevaatimuksia ja -projekteja jos kerran sydän ei ole mukana touhussa. Töissä saa jo ihan tarpeeksi kuunnella toisten vaatimuksia, ei sitä samaa paskaa jaksa kotonakin.
Ja turhapa sitä on valehdellakaan: nykyisessä maailmassa olen harvinaisen mielenkiinnoton ihminen: kuntoilen, luen monipuolisesti kaikenlaista, pelailen toisinaan, maalaan, nautin musiikista diipa daapa. Sitä samaa mitä kaikki muutkin. Eli puolisoa valitessa olisin vain yksi nimi pitkässä keskimääräisten, mitäänsanomattomien miesten listassa. Sillä erotuksella että kun nainen sanoo että 'hyppää', niin siinä missä muut sanovat 'kuinka korkealle', minä sanon että 'hyppää itse'.
En minäkään erotu edukseni, jos olen rehellinen. Nyt kylpyyn ja sitten ihmisten ilmoille kaikesta tavallisuudesta huolimatta.
erotut eduksesi.
Maalaus pois, niin olen täsmälleen samanlainen kuin sinäkin.
Alusta loppuun.
1. Halveksun vastakkaista sukupuolta enkä näe itseäni parisuhteessa ihmisen kanssa jota en voi kunnioittaa.
taas että
2. Noh, vaikka olenkin vain 170 cm pätkä on minulla ainakin kohtuullisesti riittänyt vientiä, riittäisi varmaan kyllä paljon paljon enemmän, jos pidempi olisin ja tietty sitten keitä naisia ei taas nappaa pitkä hiukset miehellä.
3. En usko että niinkään liian kiltti mutta ujous kyllä. Hirmu usein ei ole riittänyt rohkeus mennä tekemään aloitetta. Joskus jos joku hyvännäköinenkin muija on hymyillen katsonut, saattanut ujoudesta johtuen kääntää katseeni pois.
4. Tämän taas allekirjoitan täysin.
Voisin vielä lisätä että kyllähän tuossa 2007 kesällä tuli deittailtua monenkin muijan kanssa, mutta silti kumminkaan ei tapahtunut yhdenkään kanssa mitään juttua, johtuen siitä että yksi olikin loppupeleissä ihan kusipää ja muutenkin ihmisenä aika kamala, yksi taas oli tylsä ja toista sitten ei todennäköisesti muuten vaan lopulta napannut. Sitten minusta on aina usein ollut kiinnostunut vaan kaikki sellaiset joista itse taas ollut niin pahemmin kiinnostunut. Ja aina sitten kun kerrankin tapaa jonkun muijan, jonka kanssa molemminpuolinen kiinnostuksen tunne, niin se onkin aina vaan sitten varattu, tai sitten muuten vaan vaikeasti tavoittaa. Tai treffipalstoissakin kun sellaisia kohdannut, niin ei vaan sitten pahemmin riitä juttua tai ole yhteistä.
treffipalstoilla sitä jutun riittämistä on minusta vaikea arvioida, sillä on rankkaa kirjoitella. Toisille se on luontevaa, toisille ei. Itse koen olevani väärässä paikassa, kun kirjoittelen tänne ja täällä tuntemattomien ihmisten kanssa. Usein vain luen juur siksi, koska en jaksa kirjoitella, vaikka mieleen tuliskin asioita. Uskon, että täälläkin olisi paljon ihmisiä, joitten kanssa ajatusmaailma voisi natsata.
sitä että onko mitään yhteistä kummallakaan ja kuinka hyvin juttu sujuu. Jos kummatkaan asiat eivät kohtaa, ei ole mitään järkeä silloin väkisin mesettää tapailla jne.
Valittelin noita ykkösestä vitoseen kunnes katsoin peiliin.
Pitkään siinä meni, ennenkuin tajusin että sitoutumiskammosta kyse on. Nyt on helppoo kun tuntee itsensä kolmekybäsenä. Ei oo kiire mihinkään, rauhassa voi tiirata ympärilleen.
Itseasiassa helvetin hyvä ettei tullu "haksahdettua" parikybäsenä. Nelikymppiset lähestyy, tukka lähtee pikkuhiljaa ja nuoruus on kohta takana, puhdas pöytä on kuitenkin edessä.
Ulkonäön puolesta sitä menee vielä 25:sta, kondis on pidettävä.
Ei tartte sitä oikeeta metskata, se kävelee vastaan jos on kävelläkseen.
jotta voisin tutustua naisiin ja kun en ole aloitteellinen niin muuta ei tarvikaan miehen sinkkuna pysymiseen.
ei tarvii välttämättä olla mitään vikaa.
Samankaltaisia ihmisiä ja tapauksia on näköjään muitakin. Kiva kuulla, etten olekaan ainut "liian kranttu". Monesti tulee ihmeteltyä ihmisiä, jotka osaavat olla "ihan kivan" kanssa. Minä olen mielummin yksin eli omavalintani tämä sinkkuus taitaa kohdallani olla. Mielellään jakaisin arkea jonkun kanssa, mutta kun ei kolahda niin ei kolahda.
Ei kait meissä sinkuissa tosiaankaan aina jotain vikaa ole! Ehkä olemme hieman itsenäisempiä ja itsepäisempiä kuin monet seurustelevat. Ja tietty mitä kauemmin on ollut sinkkuna, sitä korkeammalle rima nousee...
miten samankaltaisia ajatuksia toisilla sinkuilla on niinkun on itsellä.
ihan kun omaa tekstiä lukisi.
Taitaa olla just se luonne joka sen tekee, sitä kulkee omia teitään ja näkee asiat omalla tavallaan. Ja kun se oliskin niin että sais vain sen naisen, mutta kun siinä tulee samassa kaupassa sitten ne anopit appiukot ja sukulaiset,kissanristiäisiä jatkuvalla syötöllä, yksin kun elää niin sä voit käyttää kaiken vapaa ajan itseesi,eikä sitä koskaan ole liikaa. mutta niinpä niin, silti jotain puuttuu.
Työtön, ei kovin ruma mutta sanoisinko hieman alle keskitason ja nirso. Varmaan on muutakin mutta tuossa ne kovimmat.
juuh elikkäs en kyennyt olemaan kumppani edelliselle ihmiselle enkä sitä edellisellekkään, joten katsoin viisaammaksi olla sinkkuna, koska haluan muuttua ja tehdä sen omin ehdoin ja on pakko, muuten voin unohtaa koko seurustelu käsitteen.
1. halu kehittyä
2. kehittää rehellistä ja avointa sosiaalisuutta
3. kehittää henkistä hallintaa
4. opetella itseään
Näiden asioiden takia haluan olla tällä hetkellä sinkku.
Olen todella epävarma viehätysvoimastani ja muutenkin itsestäni mitä tulee miehiin.En voi millään uskoa,että kukaan olisi kiinnostunut minusta ja pitäisi minua viehättävänä.Olen pelkuri,sillä pelkään nolaavani itseni miesten edessä ja että he eivät pidä luonteestani ja puheenaiheistani.Näen itsessäni ulkonäkö mukaanlukien vain virheitä ja asioita,missä minun pitäisi parantaa itseäni.En uskalla mennä noin vain iskemään miestä,vaikka muuten kyllä uskallan jutella miesten kanssa.En viitsi käydä yksin baareissa,kun kavereista ei seuraa saa,sillä he ovat lähestulkoon kaikki varattuja.
Enpä oikein tiedä miksi olen sinkku. Olen 24v ja olen kyllä seurustellut ja tapaillut monia miehiä, tosin nyt en melkein vuoteen oikeen ketään...:/ Ja moni sitä aina ihmetteleekin, kun ei mulla oikeen ole mitään juttuja...
Olen kyllä hoikka ja urheilullinen, kaunis ja sosiaalinen luonne. Opiskelut (yliopisto) on sujunut hyvin ja olen edistynyt myös työmaailmassa tässä sivussa. Pelottaakin, että musta tulee vaan yksinäinen uranainen. Siltä vähän alkaa näyttää..:( Haluaisin kyllä miehen rinnalleni ja perheenkin jonakin päivänä. Ja kaiken lisäksi käyn ulkonakin ja tapahtumissa, vaikka viime aikoina olen ollut tosi kiireinen töiden ja opiskelujen ym. takia. En halua vaikuttaa (varmaan tästä tekstistä saa sen kuvan) omahyväiseltä, mutta en oikein tiedä syytä miksi olen sinkku! Tai ehkä se on niin, että en kiinnostu kovin helposti kenestäkään...tai ainakin tosi harvoin. Kyllä miehet tulee juttelemaan ja osoittaa silloin tällöin kiinnostustaan, mutta jotenkin aina sellaiset, keistä en itse voisi kiinnostua, pyrkii juttusille...että ehkä en vain ole tavannut sitä oikeaa. Tai jotain. Ärsyttää kyllä välillä, kun kaikki kaverit seurustelee ja multa sitten kysellään, että no mitenkäs sulla ei ole mitään miestä...en jaksaisi enää vastata kellekään. Sitten alan aina ajatella, että ehkä pitäisi olla esim. hieman vielä hoikempi tai kauniimpi tai jotain. Vaikka tuskin miehet mistään ylilaihoista pitää ja toisaalta olen itseeni tyytyväinen (170/53) ja pidän ihan muutenkin ulkonäöstäni, kasvoista ja hiuksista. Mutta muut ei kai pidä?? Pakko vielä kysyä, jos joku mies sattuu tätä lukemaan, että olenko teidän mieleenne? Mitat tulikin jo..kasvot nätit ja sirot, ruskeat silmät ja vaaleat pitkät hiukset. Olen myös hieman ruskettunut ja käytän melko naisellisia vaatteita jne..äähhh..jotain kai mussa on silti vikana????
1. Statuskysymykset. Tosin näihin asioihin asti hyvin harvoin pääsee paitsi netissä. (Palkka)työkokemus puuttuu täysin. No,se ei kai ole vaarallista vielä minun ikäisenä mutta mitään kouluakaan en ole vielä kerennyt oikeasti käydä. Yritystä on kyllä viime vuodesta lähtien ollut joten siinä mielessä en tunne itseäni luuseriksi ja se vähän auttaa nostamaan itseluottamusta. Jospa minä tänä vuonna jonnekkin ajautuisin että voisin vähän huokaista kun voin sanoa tekeväni jotain. Kuitenkin tuo vahingoittaa itseluottamustani aika paljon ja vähentää halukkuutta aloitteidentekoon.
2. Harrastukseni eivät ole juurikaan sosiaalisia,ainakaan vielä. Tämä siis vähentää sellaista menevyyden tuntua ehkä naisten silmissä. Urheilumeriittejä ei ole kertynyt. En myöskään ikinä matkustele tai muutenkaan riehu missään. Elämäni on paljolti koneella oloa.
3. Kavereita ei ole. No,tämä ehkä liittyy tuohon kakkoskohtaan.
Kaverien puute myös vähentää naisten kohtaamisen todennäköisyyttä.
4. Poistun kotoa vähän ja harvoin kauas. En tahdo uskoa että se johtaa mihinkään.
5. Netissä kohtaan vain teinejä. Teineiltä tulee pakkeja tai epävarmoja mielipiteitä. Kun en itse ole enää teini,pakkeja tulee kai helpommin. Teininä en yrittänyt tyttöjä. Minulla ei ole esim.autoa,korttia,moottoripyörää jne. mikä voisi joihinkin teineihin vedota.
6. Olen useiden mielestä surullisen näköinen ja kai sitten vaikeasti lähestyttävän näköinen. Olen sosiaalistunut kunnolla vasta hiljattain. Olen melko hiljainen. En puhu ellen keksi jotain nasevaa sanottavaa. Olen melko hidasliikkeinen. Saattaa mennä pari minuuttia ennen kuin sanon jotain.
7. Livenä olen tehnyt aloitteita melko harvoin.
Tuntuu että olen edelleen kehitteillä oleva tuote erityisesti henkisellä puolella sekä sosiaalis-yhteiskunnallisten kulissien luomisen takia. Ehkä parin vuoden päästä näyttää paremmalta.
Oma sinkkuuteni tulee aikoinaan henkisesti ja fyysisesti aiheutetusta koulukiusaamisesta. Olin hieman liian nörtti muiden mielestä ja sopiva kohde. Nykyaikaan sijoitettuna kuuluisin selvästi potentiaalisten koulusurmaajien a-luokkaan. Onneksi nykyään ei tarvitse sietää moista kohtelua keneltäkään (ja ei mulla mitään hävittävää olisikaan joka tapauksessa). Tietty nörttiys on yhä päällä, ikää alkaa jo olla 30 vuotta ja hiuksetkin on lähdössä. Koskaan en oo suudellu, seurustellu tai edes kädestä pitäny, puhumattakaan seksistä. Yrityksen puutetta ei ole kyllä ollut, mutta henkinen energia kuluu jo seurallisuuden ylläpitämisessä niin ei siinä esitellä enää hyviä ja haluttavia puolia. Varmasti minua huonompiakin tapauksia löytyy, mutta löytyy niille ottajiakin. Omassa tapauksessani tulee tunne että kun saan omat ongelmani sivualalle, toinen olettaa että hoidan hänenkin viihdyttämisensä kaikin tavoin. Sitten eri seurassa samat henkilöt eivät todellakaan laita viihdyttämistään muiden harteille. Ei kyllä semmoiseen leikkiin paukut riitä. Noh, onneksi ylijäävän energian voi käyttää harrastusten ja muun päivittäisten puuhien parissa. Köyhänä ei ole koskaan tarvinnu olla, raha ei hallitse elämää ja klo 8-5 työkin löytyy, eli sulaudun yhteiskunnan haluttavalla tavalla massaan.
Yksinkertaistettuna "hyvää en saa ja huonoa en huoli". Muita syitä:
*Tiedostan liian hyvin miesten vaatimukset ja omat puutteeni, joten en edes yritä.
*En pidä miesten suhtautumisesta seksiin, naisiin ja parisuhteisiin, joten minulle kelpaisi vain äärimmäisen harvinainen erityistapaus, jollaista en ansaitse, jos sellainen nyt ylipäätään on olemassa. Haluaisin kai miehen olevan sisäisesti kuin naisen, mutta eihän sellaisia ole.
*en pystyisi vain menemään sänkyyn tuntemattoman kanssa, mutta miehet ei odottele
*viihdyn yksin
*en ole sitä, mitä miehet naisilta haluaa
*en ole riittävän nätti
1. YH-äidit ei käy, en pidä lapsista. Tämä karsii paljon potentiaalisista naisista joihin normaalisti tutustun, ikähaarukka on siinä 25-35. En tiedä miksi näin on mutta se nyt vaan on, ei ole omia lapsiakaan ja tuskin tulee. Olen vähän yli 30 eli ei kannata saarnata,että mieli vielä muuttuu. Oma äiti paasaa tästä riittävästi.
2. Ehdoton ei tupakalle. Tässä vaiheessa karsiutuu taas aika liuta naisia. Voin tutustua tupakoivaan naiseen, mutta jos enemmän pitää alkaa aikaa yhdessä viettämään se on joko tai.
3. Oma ulkonäkö ja olemus, annan väärän ensivaikutelman. Pidän pääni kaljuna koska suurin osa tukasta on tippunut muutenkin, treenaan salilla koska pidän siitä fiiliksestä minkä siitä saa. Kaikki tietää mikä on ihmisten ensiajatus tällaisista jääkaappipakastin yhdistelmän kokoista kaljupäistä. (oikeesti olen insinöörinössö)
4. Vähän jo tuossa tuli paljastettua edellä, no nyt ne naiset jotka haluaa treenanneen, mp:llä ajavan kovannäköisen kaljupään, pettyvät pahasti kun todellinen luonteeni selviää. Olen toivoton romantikko, ostan naiselle mielelläni lahjoja, kohtelen naisia kuin sitä kuuluisaa kukkaa kämmenellä. Tässä vaiheessa joku jo varmaan epäilee homoksi....
5. Viimeinen ja ehkä suurin ongelma, kun itsellä on paljon vaatimuksia ja naisillakin omansa, niin silloin harvoin kun molemminpuolista vetoa oikeasti on, innostun aivan liikaa heti aluksi. Viimeksi muutama kuukausi sitten, kaikin puolin aivan upea nainen jota tapailin säikähti intoiluani ja sanoi,että olen epätoivoinen ja toivotti heipat!
Oma valinta.
Olen miettinyt olenko sinkku vai ikuisesti siviilisäädyltäni eronnut, kun erosin jo vuonna 1990. Oletetaan, että olen sinkku, jolloin syitä voisivat olla esim.
1. Olen törmännyt vain sitoutumiskammoisiin miehiin. Eroni avasi minulle mahdollisuuden tavata vielä täysipäinen mies ja saada haaveilemani neljä lasta, oikea perhe ja yhteinen oma koti. Haaveita vain.
2. Olen menettänyt toivoni. En jaksa enää käydä missään muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Elän rauhallista kotielämää, joka on tyydyttävää, joskin vajavaista.
olen sinkku, koska:
1. Erosin, koska en ollut valmis kodin rakentamiseen ja naimisiin ex:äni kanssa. Piti päästää hyvä mies etsimään lastensa tulevaa äitiä, koska sellaisen hän halusi, enkä tiedä haluanko minä koskaan lapsia, asuntolainaa, vaimoksi tms. ja olisi ollut todella väärin pitä häntä odottelemassa jotakin, mikä ei ehkä koskaan tule.
2. En ole eroni jälkeen edes vilkuillut ympärilleni. Ei huvita käydä sitä helvettiä uudelleen läpi. IKINÄ.
Muutmia ajatuksia omasta sinkkuudestani´: perustietoina että olen kohtapuolin 30 täyttäva, perusnätti ja todella sosiaalinen luonne. Tutustun helposti ihmisiin, mutta pisin suhteeni on kestänyt ehkä 6kk, erinäsiä virityksiä kylläkin löytyy vuosien varrelta ....
Mutta siis, miksi sinkkuna edelleen ...
1) tottaki ne omat kriteerit, vaikka olenkin huomanut niiden inhimiilistyneen vuosien varrella. Eli yli-ihmistä en etsi. Mutta siis, kai sitä aina jonkun kanssa voisi olla, jos väkisin haluaisi.
2) liiankin rento meininki. Eli miehet näkevät mussa ehkä enemmän hauskanpito kuin vaimoainesta. Ja itsekin toisaalta haluankin tutustua varsin rennoin mielin toisiin, eli en heti oo naimisiin menossa ...
3) oon itsenäinen, aikaansaava persoona, varmaan joidenkin mielestä liiankin. Eli hellan ja nyrkin välissä pysyvää vaimoketta minussta ei saa, tasavertaisen ja rehdin kumppanin kyllläkin
4) sen verran paljon harrastuksia yms ohjelmaa, kaikki eivät tykkää ...
Joo, mä olen ollut kauan ja usein sinkkuna.
Löytänyt oisin montakin, juu, mutta...
1. Rima on varmaan korkealla, ei vaan kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mutta toisaalta, miksi pitäs seurustella sitten jonkun kanssa vaan, et ois vaan joku... Ei se ois oikein sitä toistakaan kohtaan.
2. Olen ilmeisesti liian hyvännäkönen, iskijöitä on liikaa ja mä oon jo ihan kyllästynyt: on tosi vaikeeta löytää mitään kenen päässä oikeesti liikkus jotain, kun kaikki vaan esittää.
Ois vaan, sellasta oloa, läpän heittoo, juttelua, tapailua, ilman teeskentelyä ja esitystä, iän, kengän numeron ja muitten ystäväkirja-asioitten kyselemisiä ja virallisuutta.
3. Liika itsenäisyys, miehet haluaa heti sitoutua tai sitten ne on jotain ihan pässejä, mä voisin kyllä seurustella, mut jos alettas sillai ihan rauhalliseeen tahtiin... Mä voisin kyllä olla ihan vaan casual-suhteessakin, mutta jos se on rehellistä.
4. Huonot kokemukset, turpaan on tullut, ja nykyään on sitoutumiskammo.
5. Huono tuuri, kyllä mä uskon, että hyviä miehiä ja naisia on maailma täynnä omista kokemuksista huolimatta, mutta montaa ei vaan oo sattunu omalle kohdalle.
6. Liika rempseys. Mä en jaksa tylsiä sohvaperunoita, mä haluan mennä ja tehdä ja kokeilla, mä haluan elää ja nauttia. Sitten muhun aina tuntuu ihastuvan sellaset kauheet jarrut, ja mä en löydä ikinä sellasta miestä, joka seikkailis mun kanssa. Kyllä mä arvostan kaikkia ihmisiä, mutta liian erilaisen kanssa on turhaa yrittää, kokemusta on. Mä haluaisin miehen, jonka kanssa mulla ois hauskaa ja voisin painia, ja hullutella, matkustaa ja käydä vaikka mettällä.
7. Mä en halua pönkittää kenenkään itsetuntoa ja tehdä niille elämää, vaan saada sellasen, jolla ois jo, kenen kanssa me oltais tasasia. Mutta eipä tunnu olevan.
Kyllähän hekin siis ovat olleet suurinosa varmaan ihan jees ja jollekin sopivia, mutta mulle ei löydy, kun ei kiinnosta avoliitot, kotiäitiydet, vakkariduunit ja muut perinteet, vaikka olen kuitenkin vastuullinen, hoidan laskut ja muut ja osaan pitää asioista huolta. Sitten ne miehet, ketkä muka esittää "seikkailijaa" luulee, että se tarkottaa pummimista, huolimattomuutta ja vastuuttomuutta, pelamista jne. Ei onnaa, ei.
Aiemmat suhteet alkoivat kyllästyttämään tylsyyden takia. Sitoutumiskammo on myös, eli haluaa pitää kaikki ovet avoinna=ei halua palloa jalkaan. No toi ei tietysti estä seurustelua, mutta kestävää juttua ei noin saada aikaan.
Olen liian itsepäinen ja vaikea ihmisenä, kukaan ei jaksa katsella tällaista. Teen mitä haluan ja menen minne haluan. Tosin oikeista naruista vetämällä saa pään kääntymään.
Viihdyn myös erittäin hyvin yksin. Ehkä just siksi ettei tarvitse kysellä muiden mielipiteitä.
- En jaksa enää ravata baareissa, ne on nähty. Yhden illan jutut eivät myöskään kiinnosta.
- Aloitteen tekeminen ei kuulu vahvuuksiini, varsinkaan baarissa.
- Ei huvita seurustella pelkän seurustelun vuoksi, saati muiden odotusten/toiveiden takia.
- En halua prinsessahäitä, punaista tupaa, lapsikatrasta ym perinteistä sälää, mitä minun kuulemma tulisi haluta ollakseni aito nainen (ihan kuin eläisimme yhä 40-luvulla).
- Harvoin tulee vastaan miehiä, joissa yhdistyy mieleiseni luonne ja olemus. Pitäisi olla sopivassa suhteessa samankaltaisuutta ja erilaisuutta...
- Koen myös etten vastaa kysyntään; en ole pieni ja hento, suojelunhalua herättävä söpöläinen, joita netti-ilmoissakin peräänkuulutetaan. Taidan olla myös liian itsenäinen? Enhän oikeastaan tarvitse miestä mihinkään, pyöräkorjaamotkin on keksitty ;)
- Kaiken lisäksi olen ns. sosiaalinen erakko eli viihdyn hyvin seurassa, mutta toisaalta kaipaan myös paljon omaa aikaa ja tilaa. Pitänee paikkansa, että mitä kauemmin on ollut itsekseen, sitä vaikeampi on elää jonkun kanssa.
- Ristiriitaiset tunteet treffailusta eli pitäisi käydä treffeillä tutustuakseen miehiin mutta kun koko touhu tökkii pahasti. Useita kiusallisia tuokioita - joskus jopa silkkaa piinaa. Ikävä tosiasia on, että yleensä voit jo minuutissa tai parissa todeta, kiinnostaako tavata toisenkin kerran vai ei.
- Miehiä ei toimiteta postipaketissa kotiovelle ;)
Läskiä naista verrattuna suht normaalipainoisiin miehiin nähden, tästä johtuen usea normaalipainoinen mies joutuu ottamaan läskin naisen ja läskit miehet jää kokonaan ilman.
oikeastaan osaa tehdä baareissa alotteita naisille. nykyisessä elämäntilanteessa en juurikaan muualla tapaa uusia naamoja (naisia siis).
en ole varsinaisesti ujo, päinvastoin, mutta baarissa ei keksi mitään fiksua sanomista naisille.
1. Ujous.
2. Ujous.
3. Ujous.
Siinäpä ne tärkeimmät syyt.
Ihmeellinen "ammatti" että mä tulen aina satuttamaan jotenkin seurustelu kumppaniani... Tavalla tai toisella! Joten en enään seurusteluun lähde vaan yhdenillan jutut ja muut on mun juttu... Sen takia oon sinkku!
- en ymmärrä parisuhteen merkitystä, miksi ottaa lehmä, jos haluaa maitoa?
- en halua lisääntyä enää
- rakastan nukkua yksin
- rakastan vapautta yli kaiken, tulen ja menen kuten haluan, enkä tee tiliä kenellekään.
- kyllästyn nopeasti seksiin saman ihmisen kanssa, vielä nopeammin toisen juttuihin
ai niin, olen nainen
1. Laiska
2. Tunteeton
3. Rima erittäin korkealla
4. Paheet - viina, rööki, uhkapelit, prostut, porno.
5. Aloitekyvytön ja -haluton
6. Nuoruudet pakit ja pettymykset
7. Luotaantyöntäviä piirteitä - ylimielinen, juoppo mulkku jolla runsaasti erilaisia händikäppejä.
En ihmettele yhtään että olen sinkku. Jos haluaisin pariutua, minun pitäisi kyetä muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä.
Olen sinkku, ollut jo n. vuoden ajan melkein. Mutta meninpä ulos tänään ja heti sieltä löytyi miehiä..aika monta itse asiassa. Sain jopa kehuja kuinka kaunis olen. Hassua kun luulin etten ketään miellytä. Tai tavallaan tiesin että jotain. Olen juuri sellainen perusnätti..pitkät vaaleat hiukset, hoikka, sirot kasvot jne. ja kai se on tuo ulkonäkö mikä vetää puoleensa. Mutta..mulla onkin juuri se ongelma, että ulkonäkö vetää puoleensa vääriä miehiä! Sellaisia pelimiehiä..yksi sellainen pyysi treffeille..Ei näin. Ei baarista/terassilta voi löytää ku niitä "pahoja" miehiä..tai ainakaan mua ei lähesty ketkään muut. En kestä! Tiedän jo heti ettei voi tulla mitään, kun en enää jaksa näitä pelimiehiä! Missä vois tavata jonkun järkevän miehen???? Annankohan itsestäni väärän kuvan?? Tiedän, että olen ihan kaunisa ja näytän itsevarmalta (vaikken sitä aina olisikaan..) mutta kuitenkin..ei tule mitään! Miten löytää kunnollisia miehiä?? Kertokaa!
"Tiedän jo heti ettei voi tulla mitään, kun en enää jaksa näitä pelimiehiä! Missä vois tavata jonkun järkevän miehen????"
Tee itse aloitteita niille sua kiinostaville miehille. Pahiksista suurimmalla osalla kun sattuu olemaan hyvä itsetunto ja riittävästi rohkeutta lähestymään, mitä hyvät tyypit tekevät vähän harvemmin. Moni kiva tyyppi kun ei välttämättä uskalla lähestyä vaikka kiinnostaisikin.