Kesäillan runoutta

Nocturne


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.


Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.


Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

on kaksi hyvää tapaa. Napa vasten napaa.

- E. Leino

vääntää mitään..

Koko elämä
yhdessä kesässä
Rakkauden hiljainen saattue
tässä hetkessä

Kumpupilvien lailla
nousevat korkealle
korkeammalle kuin uskallan
uneksia yltäväni

Nämä haaveet
nämä aatteet
kun pidät kädestäni
ja poskeani hyväilet

Koko elämä
lyhyessä kesässä
kaipuun salaisena kyyneelä
muistojeni syövereissä

:D

peikkotyttö.
Sekoitat minun pään.
En tiedä mitä teen.
Sinusta sekaisin meen.

Kahle jalassa
estää etenemästä.

- Mörökölli

.

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.

- Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
- Näin on hyvin.

- Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

- Uuno Kailas