Tuli tuosta yhdestä tosivaitarun vastauksesta mieleen, että kun ihmiset näkevät asioissa eri puolia, niin tuleeko mitään mieleen tästä:
http://terpconnect.umd.edu/~molouns/amst450/village/images/hopper.nighthawks.jpg
Vähän johdattelevasti tulee, mutta onko tuossa taulussa esimerkiksi samaistumiskohteita tai muuta vastaavaa?
http://terpconnect.umd.edu/~molouns/amst450/village/images/hopper.nighthawks.jpg
Vähän johdattelevasti tulee, mutta onko tuossa taulussa esimerkiksi samaistumiskohteita tai muuta vastaavaa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
katukuvassa ei yhtään kromimobiilia
Maalaus on 40-luvulta. ;D
eipä pukeutumisesta huomaa
Edward Hopper. Nighthawks, 1942. Oil on canvas; 33 1/8 x 60 in. (84.1 x 152.4 cm). The Art Institute of Chicago; Friends of American Art Collection.
Courtesy The Art Institute of Chicago
siitä tulee mieleen?
Mulle tuli nuo monten mainitsemat jenkkiraudat, ne puuttuu kuvasta.
mieleen mitä tuolle yhdelle toiselle vastaajalle, eli lyhyemmin kiteytettynä yksinäisyys. Kaikki vaikuttavat yksinäisiltä, mutta eri syistä.
Kahvilan ukkeli ei ehkä edes varsinaisesti ole yksinäinen, vaikka yksinäistä työtä näyttää tekevänkin.
Pariskunta(?) ei vaikuta mitenkään erityisen onnelliselta, vaan pikemminkin pitkästyneeltä. Etenkin lämpimältä/lämminsydämiseltä vaikuttava nainen, joka pitkästymistä torjuakseen näyttäisi olevan omissa maailmoissaan. Nainen vaikuttaa myös odottavalta, aivan kuin olisi kahvilassa vain miehen takia/raahaamana. Miehen mieltä näyttäisi painavan jokin, ja hän näyttää jotenkin stereotyyppisesti "perinteiseltä" mieheltä, joka ei paljoa tunteista lässytä. Mutta onko heidän sormenpäänsä yhdessä vaiko ei? Jos on, niin se voisi kuvastaa heidän välistään lämpöä ja toisesta välittämistä, ehkä he eivät vain halua näyttää sitä sen selkeämmin... haluavat olla korrekteja, ja mieshän vaikutti murjottavalta ja mietteliäältä, joten varmaan sekin vaikuttaa.
Selin istuva mies taasen, niin häneen minä jotenkin samaistun.
Tuo ulkopuolella oleva kliinisyys pistää kanssa silmään, mutta ei mitenkään merkittävästi. Enemmän meikäläisen huomio kiinnittyy juuri kahvilassa nyhjöttäviin sankareihin.
sellainen tuli mieleen etten itse nähnyt tuossa ensin yksinäisyyttä, semmoista tunteettoman kylmyyttä ja ahistavaa fiilistä heräsi ja aloinkin heti miettimään mitä kuvasta voisi puuttua että olisi kivemman/iloisemman näköistä. Laitoin myöhemmin ajan henkeen sopivaa musiikia soimaa ja sitä olenkin tässä kuunnellut.
Mietin vain että minulle taitaa olla ihan normaali olotila vastaavanlainen yhdessä oleminen muiden kanssa, jonka muut näkevät yksinäisyytenä tai vastaavana ja tottahan se on yksinäinen yhdessä muiden/toisen kanssa ja se kylmyys/tunteettomuus, ehkä joskus löytää jotain muutakin.
Missähän tuokin lausahdus oikein oli.
Oikeastaan jos ihan tarkkoja ollaan, niin tarkemmin sanottuna osaan samaistua tuon kyseisen maalauksen jokaiseen henkilöön. Ihan jokaiseen, eri syistä tietenkin. Mutta tosiaankin eniten(?) varmaankin samaistun tuohon selin istuvaan kaveriin.
Ja kyllähän tuosta minullekin tulee mieleen jotain muutakin kuin yksinäisyyttä, ja yksinäisyys on vieläpä huono sanana ehken samanaikaisen liiallisen rajoittavuutensa ja liiallisen leväperäisyytensä takia, koska on tuossa jotain muitakin elementtejä olemassa. Mutta mitähän ne oikein olisi... mmm... tunteettomuutta/tunteettoman kylmyyttä (kuten mainitsit) ja yksilön yksinoloa kaiken keskellä, ihmisen neutraaliutta kaikkea kohtaan.
kadut on tyhjinä muuenkin.. ei edes roskiksia, tai mitään... Normaalistihan kaduilla on kuitenkin jotain.. polkupyöriä, penkkejä, roskiksia, lehtitelineitä.. mitä kaikkea siihenkin aikaan nyt on voinut olla. Mutta kuvassa ei ole kaduilla mitään.
Kuva on menneisyydestä, toisesta maailmasta, eipä ole samaistumiskohteita...
Ja miksi pitäisi olla?
kuin muillakin. Tuo kliinisen puhdas ympäristö pistää halun kurkata nurkan taakse, että jatkuuko sama seuraavalla kadulla. Ai nii missä vitussa ton toisen äijän muija on?
on joskus harrastanut liikuntaa selästä päätelle, sen verran voimmakkaan näköinen leveä selkälihas sillä on.
mun mielestä sillä on joku sivukyttyrä ennemmin.
tempasit sit sellaisen kuvan, mistä ei tule kuin lähinnä ankeutta mieleen (vrt. se mun vastaus).
Noi kaikki on yksinäisiä, kaikista yksinäisin on selin oleva mies. Kaduilla ei ole mitään, ankeutta ja tyhjyyttä (yksinäisyyttä). Pariskunta on yhdessä, mutta silti erillään jotenkin. Tuolta puuttuu rokrok.
Eniten mun mielikuvia kutkutti vastapäätä oleva rakennnus ja sen avoin ovi. Mitä siellä on?
Sopis mun nykyiseen sisustukseen väriensä puolesta.
Niin ja jostain syystä mietin noiden kaikkien ikiä. Keski-ikäisiä kaikki? Onko keski-iässä sitten ankeaa?
Minusta se nimittäin on kiinni. Ovi on vähän syvennyksessä, ja varjo lankeaa siihen siten, ettei ovesta näe muuta kuin sen saranareunan. Mutta minusta se tosiaan on kiinni. Kai tässä kuitenkin samalla ovella sentään ollaan...
kummin vaan, minä jotenkin mielelläni ajattelen sen olevan avoin.
Saman liikkeen ikkunaan heijastuu vielä valoa ja mielelläni ajattelisin siellä olevan mukavampi tunnelma kuin liikkeessä, jossa henkilöt ovat. Toi henkilöitä sisältävä liike on vielä jotenkin akvaariomainen, ovea (ulospääsyä) ei näy missään.
tai vastaavasta ainoa löytyy tuosta punaisesta mekosta naisen päällä ja hiuksista. Pidän punaisesta.
Mitä miehiin tulee niin ei miehet pukeudu enää noin siististi, jos nyt siistiksi voi sanoa.
Kuvassa on yön yksinäiset, kaikilla oma elämäntarinansa. He ovat vielä aamun tunteina tuolla, viimeisinä asiakkaina. Toivoen parempaa elämää, ehkä rakkautta, kosketusta ja läheisyyttä. Elämä on kohdellut naista huonosti, mutta hän on silti ylpeä femme fatale ja miehet palvovat hätä.
Yksin istuva mies on yön kulkija, joka aamun sarastaessa menee asuntoonsa yksin ja yksinäisenä, herätäkseen seuraavana aamuna samanlaiseen päivään, kuin kaikki edeltäneetkin ovat olleet.
Tiskin takana työskentelevä mies on yksinäinen hänkin, tehnyt ikänsä alipalkattua ja aliarvostettua työtä. Nyt jo unohtanut että muuta elämää olisi voinut ollakkaan. Hän näkee naista usein, vihaa ja rakastaa tätä.
Paljon tuossa voi nähdä ja kun pääsee kuvan tunnelmaan, samaistuminenkin on helppoa. Tosin mä voin kertoa sulle tarinan mistä tahansa kuvasta. :)
Hopperin minimalistitisrealistinen tyyli ei vetoa kaikkiin, mutta moniin. Tässä ehkä helpommin ajatuksia herättävä teos: http://www.unc.edu/~dmarkell/hopper.summer-evening.jpg
Tai tässä http://www.wcma.org/press/06/BigImages/06Hopper/Hopper_morning.jpg
Ensimmäisestä tulee mieleen pitkästyneet nuoret ihmiset. Elämä on vasta aluillaan, mutta asutaan pienessä kylässä joka tuntuu ahdistavalta. Ollaan tylsistytty, etenkin nainen. Ehkä tylsistymistä poistaakseen toivoo mielessään miehen tekevän aloitteen, onhan hän noin kutkuttavasti pukeutunutkin ja illanvietto on takana. Miehellä on jonkinlaisia toiveita naista kohtaan, ehkä tytsy on paikkakunnan kivoin hänen mielestään. Ehkä lähinnä ujous pidättelee miestä, ei ole varma naisen haluamisista.
Toisesta tulee mieleen jotain sellaista, että yksin (herättyään) ihminen on muutenkin kuin kirjaimellisesti alaston.
Jotain tulee mieleen myös tuosta takapuolesta ja siitä, miksi nainen on nukkunut noin pienessä sängyssä.
Minusta vaikuttaa että tuo selin oleva mies hamuaa hyvinkin pian lattialta soitinkoteloa jossa on tommy...
Käsittelet yhtä lempitaiteilijaani :)
Olen tuo nainen tuossa tiskin äärellä...
yksinäisten kulkijoiden kerho, Öiset haaveilijat, Edward Hopperin hahmot ovat raadollisen aitoja.
taulusta mulle tulee tunne, että vain kahvilassa on lämpöä, valoa ja jotain elämää. Ulkona on synkkää ja vielä yksinäisempää. Ja tosiaan, kadulta puuttuu kaikki sälä ja mainokset, niin kuin tässä on todettukin.
Onko tuolla yhdessä ikkunassa joku vai onkohan se vaan joku esine ? Jos sieltä joku kurkistaa varovasti kadulle, niin se voisin olla sitten vaikka minä :)
Tuo sattuukin olemaan mun lempitaiteilijoita.. top vitoseen kuuluva:) Samaistuminen Hopperin henkilöihin on just se juttu, miksi pidän niitä tärkeinä itselle.
Tuossa teoksessa, niin kuin Hopperin maalauksissa yleensä pistää mun silmään päällimmäisenä yksinäisyys. Henkistä laatua oleva sellainen. Vaikka ihmiset olisivat vieri vieressä, samassa pöydässä, vastatusten, niiden välillä on suuri kuilu. Vaikka he puhuisivat keskenään, he puhuvat aina hiukan ohi, eivätkä ymmärrä toisiaan. Jokainen kaipaa jotain ja toinen on ihan ulottuvilla, mutta silti niin kaukana. Ilma väreilee sanatonta kaipuuta, mutta mitään ei tapahdu.
Itse koen olleeni pienestä asti juuri tuollaine Hopperin taulun hahmo. Ja sellaisena kai pysynkin. Yleensä Hopperin taulut mielletään kuvaavan kaupunkilaisuutta ja kaupunkia ne yleensä esittävätkin. Silti ajattelen, että tuo Hopperin maailma on läsnä kaikkialla. Se voi olla jossakin perheessä, pienessä kylässä tai vaikka tällä palstalla.
Pidän myös Hopperin kuvaamasta värimaailmasta ja aikakaudesta mitä teokset kuvaavat, mutta nyt menee jo vähän ohi aiheesta...
Tämä Hopperin teos on henkilökohtaisesti tärkein:
http://media.photobucket.com/image/Hopper/pablokjolseth/morlock digital/hopper.jpg
on tärkeä, jos nyt onnaa
http://1.bp.blogspot.com/_pWdivibkZYQ/SWIun96tK8I/AAAAAAAAAA8/VWTxV8ExJhI/s400/hopper_ny-movie.jpg
kun ei ensimmäinen linkki auennut, kiitos :)
Tosiaan, tuohon surumieliseen paikannäyttäjätyttöön on helppo samaistua. - Vaikka Hopperin tauluissa kuvataan yksinäisyyttä, voimakkaat värit antavat tilaa monenlaisille tunteille. Ja mielikuville.
tiedä onko niiden tarkoitus esittää tärkeimpänä yksinäisyyttä, mutta mulle se puskee ensimmäisenä silmille.
En sen kummemmin ole taiteisiin perehtynyt, mutta jotenkin noista Hopperin suuremmista teemoista paistaa nykyaikaan läpi ajattomuus ja ajankohtaisuus. Eipähän sillä, varmaan ihmiset ovat pääosin samanlaisia olleet silloinkin kun hän on teoksiaan tehnyt, etenkin sisäisten juttujensa suhteen, mutta mikä jotenkin tuntuu jännältä on se, että vaikka yhteiskunta on ihan varmasti muuttunut (materialisoitunut?) niin silti ihmisillä on pohjimmiltaan ne yhdet ja samat murheet. Mikä nyt tuntuu jotenkin tyhmältä todeta kun eihän tuo mikään uutinen ole, mutta piti nyt silti kirjoittaa.
Että ehkä hänen teoksissaan on kyse pitkälti henkisestä yksinäisyydestä, kuten kirjoitit. Ehkä myös jollain tapaa odotuksesta, maalausten hahmot odottaa jotain. Kuten tuo paikannäyttäjätyttökin tekee, minusta ainakin. Myöskin häneen on helppo samaistua.
Mitä on tapahtunut tai tapahtumassa?
http://i166.photobucket.com/albums/u113/Berutti63/paulausterart.jpg
eka mielikuva. Mies miettii, miten voi "siististi" häipyä. Miettii kohteliaan ja korrektin lapun jättämistä. Mutta taitaa jättää senkin tekemättä..
nainen on ollut päiväunilla...ulkona on kaunis päivä iltaan kääntymässä. Odottanut miestä...
Mies on vihdoin tullut, mutta tunteidensa sekoittama, ajatuksiinsa vaipunut. Pettynyt nainen on kääntänyt selkänsä, mies on juuri nousemassa lähteekseen.
Ensimmäinen ajatus oli, että nainen olisi kuollut. Ajatusta jatkaen, mies olisi herännyt uuteen aamuun huomaten puolisonsa kuolleen, tai että mies olisi tappanut puolisonsa.
Toisena tuli mieleen miehen tuleva itsari/(tai pelkät)jäähyväiset. On aamunkoi, mies on herännyt raskain mielin ennen puolisoaan, pukeutunut ja haluaa olla vielä viimeisen kerran naisensa lähellä. Sen jälkeen mies tappaa itsensä tai jättää entisen elämän taakseen.
että nainen on sammunut ja mies pettynyt, ilmeisesti toistuva kuvio. Paperi on jotain, mitä mies halusi naiselle näyttää, mutta nainen sanoo, että "ei kun mä käyn nyt nukkumaan".
Siis todella hyvä :D
alitajuisesti tuottavasi tai tuottaneesi pettymyksen jollekin. Sykiatri kertoo..
Loogista.
Tulee mieleen sellasta, että on lämmin loppukesän arki-ilta. Tyyppi on just avaamassa baaria, kello on jotain viiden ja kuuden välillä. Kolme ensimmäistä asiakasta tuli miltei heti avaamisen jälkeen sisään. Ensin yksin tullut mies, joka odottelee, että nainen ilmestyisi paikalle. He olivat sopineet treffeistä kyseiseen baariin aiemmin samana päivänä. Mies on hieman hermostunut ja käärii tupakkaansa hieman vapisevin käsin. Sen jälkeen mies ja nainen, jotka ensisilmäyksellä luulisi olevan pariskunta, mutta ovat työkavereita vastapäisestä toimistotalosta. Jäätelöbaarin mies on juuri saamassa valmiiksi annosta, jonka ensimmäinen mies tilasi ja yrittää samalla kysellä mitä pariskunta ottaisi, ja kyselee pariskunnalta josko he tietäisivät missä kaikki ovat tai onko kaupungissa menossa jotain, kun kadut vaikuttavat tyhjiltä.
Jaa, noista voisin samaistua ehkä baarin pitäjään.
Tilannekuva, mikä voisi olla myös valokuva.
Asusteista päätellen, kyse 1900 luvun puolenvälin kieppeillä.
Auringon valo näkyy talon seinässä hämää, ellei kyse ole sunnuntaista.
Normaalisti tuonkaltaisen paikan olettaisi olevan tupaten täynnä.
Pariskunta vaikuttaa vanhoilta tutuilta, joska aikaa on myös jutella tarjoilijan kanssa. Eiikä heillä ole iloinen meno päällä-
Joskus istuttu huoltoaseman baarissa aamuyöstä.
onko amerikkalainen taiteilja?
Tuossa vähän tietoa hänestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edward_Hopper
tai siis minusta todella kaunis kuva. Tunnelma kuvaa hyvää minun sielunmaisemaani: hieman surumielinen, mutta turvallinen. Nostalgismielinen, rauhallinen.
Minusta taiteen tarkoitus on saada ihmisessä aikaan reaktio, ja itse pidän eniten positiivisista reaktioista. Tämä kuva sai minussa sellaisen aikaan.