Olemme olleet mieheni kanssa avoliitossa 18 vuotta ja meillä on 3 lasta. Suhteemme on viimevuodet ollut pystyssä vain lasten takia. Avomieheni muutti ulkomaille n. vuosi sitten, aluksi hänen piti mennä vain lyhyeksi aikaa, mutta hän jatkoi sopimustaan ja nyt näyttää siltä, että hän aikoo olla useamman vuoden. Minä en työpaikkani vuoksi halunnut muuttaa mukana ja yksi syy oli myös se, että en olisi kestänyt parisuhdettamme ulkomailla. Halusin myös, että lapsemme käyvät kouluaan Suomessa ja saavat pitää kaverinsa.
Mies käy säännöllisesti Suomessa, tekee etätyötä kotoa. Lapsillehan tämä on hyvä järjestely, mutta meidän suhteeseemme tämä ei ole tuonut muuta kuin lisää välimatkaa.
Nyt olen myös alkanut epäillä, että hänellä on ollut jo pitkään rinnakkaissuhde, mutta hän ei ole sitä myöntänyt.
Olisin itse täysin valmis eroamaan, mutta eron käytännössä toteuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Mieheni omistaa kaiken omaisuuden, minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia raha-asioista sen kummemmin.
Tilanne on pitkittynyt jo liian pitkään ja myös miehen päätös jäädä ulkomaille kielii suhteen tilasta. Lapsemme aistivat vanhempien riitaisat ja kylmät välit, mutta kumpikaan ei ole laittanut suhteelle viimeistä sinettiä. En näe mitään yhteistä tulevaisuutta meidän aikuisten välillä, mutta miten tässä tilanteessa voi toimia oikein, että lapset eivät kärsi?
Mies käy säännöllisesti Suomessa, tekee etätyötä kotoa. Lapsillehan tämä on hyvä järjestely, mutta meidän suhteeseemme tämä ei ole tuonut muuta kuin lisää välimatkaa.
Nyt olen myös alkanut epäillä, että hänellä on ollut jo pitkään rinnakkaissuhde, mutta hän ei ole sitä myöntänyt.
Olisin itse täysin valmis eroamaan, mutta eron käytännössä toteuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Mieheni omistaa kaiken omaisuuden, minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia raha-asioista sen kummemmin.
Tilanne on pitkittynyt jo liian pitkään ja myös miehen päätös jäädä ulkomaille kielii suhteen tilasta. Lapsemme aistivat vanhempien riitaisat ja kylmät välit, mutta kumpikaan ei ole laittanut suhteelle viimeistä sinettiä. En näe mitään yhteistä tulevaisuutta meidän aikuisten välillä, mutta miten tässä tilanteessa voi toimia oikein, että lapset eivät kärsi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksestasi tuli muutama juttu mieleeni: eivätkö lapset kärsi kaikkein eniten siitä teidän suhteen tilasta ja ero olisi heille parempi varsinkin, kun ovat jo tottuneet olemaan ilman isää? Jos pystyisit tekemään eropäätöksen niin ehkä samalla tekisit palveluksen monelle ihmiselle mukaanlukien itsesi?
Käytännön asiat järjestyy aina ja tuskin kukaan mies jättää monivuotista kumppaniaan tyhjän päälle taloudellisesti.
Ymmärrän hyvin huolesi lasten kärsimyksestä, mutta jos miehesi on asunut ulkomailla jo noin pitkään niin paluuta entiseen kotirintamalla tuskin enää on varsinkin kun sanot, että suhde on jo kauan ollut pystyssä vain lasten takia.
Rinnakkaissuhde lienee aika luonnollinen päätös miehelle, joka ei ole tyytyväinen parisuhteeseen ja miettii jo eroa. Jos olet itsekin tyytymätön suhteeseenne ja elätte tavallaan "kulissielämää", mikset itsekin ottaisi tilannetta niin, että ero saattaa olla suuri helpotus ja poikia uusia mahdollisuuksia sinullekin olla onnellinen.
Joskus asiat eivät vain pitkittämällä ja päättämättömyydelle muutu muuta kuin pahemmaksi.
"Käytännön asiat järjestyy aina ja tuskin kukaan mies jättää monivuotista kumppaniaan tyhjän päälle taloudellisesti."
Onpa naiivia ajattelua :) Kyllä monesta miehestäkin paljastuu varsinainen asioiden vaikeuttaja. Esimerkkinä oma isäni. Eikä todellakaan ole mitään takuuta ettei mies voisi jättää (tulevaa) exäänsä tyhjän päälle.
En tajua naisia, jotka antavat taloudellisten asioiden mennä niin, ettei heidän nimissään ole mitään omaisuutta. Jos nainen käy töissä, rahoittaa hänkin varmasti esim. asuntolainaa/autolainaa tms. (esim. maksamalla enemmän ruoasta jne.), vaikkei hänen nimeään papereissa lue. Miksi annatte niin tapahtua? Jotenkin on niin turha itkeä sitten jälkikäteen.