Olen elämässäni hieman ymmälläni. Minua on alkanut aktiivisesti piirittämään itseäni 11 vuotta nuorempi mies. Olen reippaasti yli 40, tiedän, että olen näyttävä ja nuorekas. Usein ikäni arvioidaan huomattavasti nuoremmaksi kuin olenkaan. Siitä huolimatta, seurustelu näinkin paljon nuoremman miehen kanssa arveluttaa. Toistaiseksi olemme tapailleet "vain sattumalta". Välillä hän soittaa ja textailee. Kieltämättä ole aina viihtynyt hänen seurassaan ja juttelumme on aina luistanut mutkattomasti. (Olemme arvatenkin samassa työpaikassa emme kuitenkaan samassa toimipisteessä). Mielestäni iso ikäero on ihan jees jos mies on naista vanhempi. Tai jos mies on max viisi vuotta naista nuorempi....mutta 11 vuotta!!!! Kun olen 50 hän ei ole vielä täyttäyt edes 40.
Välillä tämä koko juttu naurattaa, välillä stressaa! Ihan suoraan en ole kuitenkaan asiaa uskaltanut häneltä kysyä, koska pelkään loukkaavani häntä. Jokatapauksessa hän on mukava ja reilu kaveri. Eikä tämä ole mikään "parin päivän juttu", tätä on jatkunut jo varmaankin vuoden.
Sinä, joka luet tämän ja jos sinulla on hyvä ja rakentava mielipide, kerro se minulle.
Välillä tämä koko juttu naurattaa, välillä stressaa! Ihan suoraan en ole kuitenkaan asiaa uskaltanut häneltä kysyä, koska pelkään loukkaavani häntä. Jokatapauksessa hän on mukava ja reilu kaveri. Eikä tämä ole mikään "parin päivän juttu", tätä on jatkunut jo varmaankin vuoden.
Sinä, joka luet tämän ja jos sinulla on hyvä ja rakentava mielipide, kerro se minulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
....tutustuin viikko sitten itseäni 12 vuotta nuorempaan mieheen, viihdymme toistemme seurassa ja haluamme olla yhdessä, ikäeromme hieman itseämmekin arveluttaa mutta olemme päättäneet yrittää yhdessä. Silloin kun löydät ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja josta tykkäät...silloin ei iällä ole merkitystä...elämä on liian lyhyt aika toisarvoisten asioiden murehtimiseen...pitää nauttia ja antaa itselle mahdollisuus onneen..Anna sinäkin itsellesi mahdollisuus rakastaa !
mieltä. Ikä ei haittaa jos on rakastunut ja luonteet käy muuten yhteen
Itselläni hieman vastaava tilanne. Ikäeroa 10 vuotta, minä vähän päälle 30. Tapasimme vajaa kolme kuukautta sitten ja siitä asti olemme tapailleet. Olemme puhuneet ikäerosta sekä vakavasti että sille nauraen. Molempia se jollain tasolla häiritsee, miestä ehkä vielä enemmän. Itselläni on taustalla kipeä avioero ja tästä syystä olen itse hyvin epävarma. Mies haluaisi enemmän kuin tapailla, seurustella. Minä en usko olevani siihen valmis. Luulen, että seurustelu tarkoittaa meille hieman eri asioita. Monissa asiossa huomaan miehen "lapsellisuuden", mutta ymmärrän että niinhän hänen kuuluukin olla. Eihän hän ole elänyt ja kokenut lähellekään yhtä paljon asioita kuin minä.
Etenkin mies miettii paljon, mitä ympäristö ajattelee ikäerosta. Itse ajattelen enemmänkin, että ajatelkoot mitä ajattelevat. Vaikka kieltämättä välillä mietin, mitä vanhempani tuumaisivat, jos tietäisivät minun tapailevan itseäni 10 vuotta nuorempaa miestä. Miehen äiti menisi kuulemma shokkiin, jos kuulisi poikansa tapailevan ikäistäni kahden lapsen äitiä. Hänen sisaruksensa kyllä tietävät minusta ja heille asia alkaa pikkuhiljaa olemaan ok.
Enpä tiedä, onko vastauksestani ap:lle mitään hyötyä. Jos en itse olisi vastaavanlaisessa tilanteessa, sanoisin että antaa palaa. Molemmat olette aikuisia ihmisiä ja ikä on vain numeroita. Miehen kanssa olemme jutelleet, että jos minä olisin 40 ja hän 30, tilanne olisi toinen. Molemmat olisivat silloin jo eläneet aikuistakin elämää. Nyt en itsekään tiedä, mitä tämänhetkisestä tilanteestamme miettisin. Onko tässä mitään järkeä? Mielenkiinnolla jään odottamaan, että ap saisi lisää vastauksia.
pitää ikäeroa noin päin outona. Koska jos miettii asiaa järkevästi, niin noin päinhän sen kuuluukin olla. Miesten odotettavissa oleva elinikä on jotain 10v. vähemmän kuin naisilla ja jos vielä ottaa itseään vanhemman miehen niin riski jäädä leskeksi on suuri. Siksikin on hyvä jos mies on nuorempi, jos nyt haluaa näin raadolliselta kannalta asiaa ruotia ;)
Täällä yksi lisää samaan veneeseen. Olen 37, minuun on ihastunut 27 -vuotias mies. Tunne on molemminpuolinen; hänessä on kaikki se, mitä ikäisistäni tai vanhemmista miehistä en ole löytänyt. Meillä vain synkkaa niin hyvin, arvot, kiinnostuksen kohteet yms. natsaavat. Hän vain tuntuu niin "omalta." Toki joskus jutuista huomaa että hän on sen verran nuori, toisaalta en itse ole ikäiseni näköinen enkä oloinen, vaan minua luullaan alta kolmekymppiseksi. Olen päättänyt, että jos se on tässä, niin antaa mennä vain. Muu maailma saa olla ihan mitä mieltä hyvänsä.
Lapsiasia tietenkin mietityttää. Minulla ei ole hedelmällistä ikää enää kovin paljon jäljellä, eikä varmasti ole hänelle ollut vielä ajankohtainen asia. Tulee varmaan keskusteltavaksi tämäkin asia, sittenhän sen näkee. Minulla ei ole hirveä hinku saada lapsia, toisaalta olisin valmis yrittämään jos suhteesta sellainen tulee. Hänellä taas on aikaa vaikka kuinka paljon, ja ymmärrän jos haluaa lykätä sitä vielä useamman vuoden.
Kaikenkaikkiaan, synkkaaminen ja tykkääminen asian ratkaisee. Jos takertuu ikäeroon, onko suhteessa sittenkin jotain (muuta) heikkoa? Omalla kohdallani olen ajatellut, että en ala suhteeseen jos ei toisen kanssa ole niin hyvä, että ei voi olla olematta yhdessä. Silloin (näinkin pieni) ikäero on melko triviaali asia.
Minä oon samaa pohtinu tosta ikäerosta ku nainen on vanhempi.Mä oon 45 ja "mies"25 ja on tullu kritiikkä seurustelusta.Mutta kerran täällä eletään ja eiku anna vaan palaa:)
Kiitos paljon teille, jotka vastasitte pohdintaani. Päätin kuitenkin olla ryhtymättä mihinkään tämän ko miehen kanssa. Ikäero on suuri ja lisäksi minulla on kaksi lasta. Tiedä sitten löydänkö enää koskaan ns "sopivaa ikäistäni", mutta tällä hetkellä ikäero mietityttää liian paljon. Tapasimme kesän aikana parikertaa vapaa- ajallakin ja ehkä siinä ajatukseni selkiytyivät minulle. Nuoruutemme olemme eläneet ihan eri aikakaudella ja elämänkokemuksemme ovat aivan erisuuntaiset. Mukava hän on, sitä en kiellä. Ja tästä jatkamme eteepäin hyvinä työkavereina.
Hyvää kesän jatkoa...bahcco
Itse olen myös nuorekas, jota luullaan aina kymmen vuotta nuoremmaksi. Sen vuoksi myös itse törmään aina miehiin, jotka ovat paljon nuorempia kuin itse. Enkä oikeastaan ole siitä edes mitenkään pahoillani, sillä oman ikäiset miehet tuntuvat liian "vanhoilta" minulle. Nyt tapasin 28-vuotiaan miehen, joka sai minun sydämeni sykähtämään, vaikka yleensä minun hyvin vaikea ihastua keneenkään. En ole tavannut häntä kuin kerran oikein kunnolla, joten odotan hyvin jännittyneenä sitä, mitä hän itse ajattelee ikäerostamme ja ottaako hän enää yhteyttä minuun. Meillä ikäeroa on 13 vuotta ja minulla on myös kaksi lasta. En olisi uskonut, että edes harkitsisin hänen kanssaan vakavampaa ja olen itse ihan ymmälläni tilanteesta.
Sinulle sanoisin, että älä tuijota numeroita, jos tunne on molemmin puoleinen. Älä hukkaa hyvää ihmistä ja tyydy kakkoseen. Itse olisin ainakin omalta kohdaltani valmis yrittämään, sillä hän tuntuu minulle juuri oikealta. Vääriä olen jo ihan liikaa tavannut.