Olen miehekäskasvoinen ja -vartaloinen. En ole peluri. Olen hieman ujo mutta en vedä mitään roolia, jollei sitten viikonloppuisin heitettävää "nuorten läppää" lasketa sellaiseksi. En siis ole tosikkokaan. Miksi silti tuntuu että naiset on mun seurassa jotenkin varautuneita? Siis jos sanon jotain ihan asiallisesti, nainen vastaa siihen jotenkin hillitymmin tai etäisemmin ku muille. Luonteeltani en ole mikään perusäijä vaan aika "pehmo" joten oon aina luullu että se pehmentää kuvaa jonka musta saa ulkokuoren perusteella. Oon sitten luullu väärin?
Miehekäs mies epäluotettavan näköinen?
näinkö?
10279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuntematta sinua henkilökohtaisesti. Pitäisi edes kerran tavata livenä, että voisi minkäänlaista analyysiä tehdä siitä, mikä persoonassasi aiheuttaa moisen reaktion. Ihminen itse ei pysty ulkopuolisen silmin itseään arvioimaan, joten sinun omasta kuvauksestasi ei juurikaan ole apua.
itsestäni jos se auttaa. Eli en ole mikään sulavan sosiaalinen ihmisten kanssa mut en kyllä töykeäkään tai epäkohtelias. Silmiin katsominen hiemankin pidemmän aikaa on mulle aika vaikeaa, puhuessa usein katson muualle vaikka puhuisinkin suoraan jollekin tietylle ihmiselle. Vaikka oonkin täs mieles aika kankea ihmisten seurassa, olen silti puhelias.. ääh en tiedä kuinka mahdottomalta toi yhdistelmä kuulostaa mutta sellanen oon. Tuntuu ettei ikäiseni naiset tai miehetkään oikein tiedä mitä ne musta ajattelis, että annanko itestäni niin ristiriitasen kuvan?
Puhelias olen siis mutta vaan sillon kun puheenaiheet pysyy turvallisissa, etäisissä jutuissa niinku harrastukset, opiskelu, leffat jne.. sellasta säätämis- ja panemisjuttua "ootko koskaan jättäny muijaas puhelimes", "mikä on sun lempiasentos seksissä" multa on turha odottaa kuulevansa.
Toisinaan ihmiset erehtyvät pitämään ujoutta ylimielisyytenä, kiinnostuksen puutteena tms. Etenkin siinä tapauksessa, jos se ujo ihminen pystyy toisinaan olemaan puhelias, ja on vielä ulkomuodoltaan erityisen mukiinmenevä. Komeilta ja kauniilta ei osata odottaa sitä ujoutta.
Luultavasti siis ihmiset voivat saada sinusta hieman ristiriitaisen kuvan, ja siirtyvät ehkä sen takia varmuuden vuoksi puolustuskannalle. Esim. keskustellessa on helppo tulkita vaikkapa pitkästymiseksi se, jos keskustelukumppanin katse harhailee pitkiä aikoja muualla kuin keskustelukumppanin kasvoissa. (Ja sehän ei tarkoita sitä, että pitäisi tuijottaa toista intensiivisesti silmiin, usein riittää, että katse on siellä jossain toisen kasvojen tienoilla.)
naispuolinen vastine :) Mulla on periaatteessa ihan sama tilanne, mut en vain koe sitä ongelmaksi, vaan musta on ihan fiksua, että miehet pitää vähän etäisyyttä. - Miehelle se voi tietty olla ongelma ?
Ehkä se on tosiaan sellainen ristiriitainen vaikutelma, jonka ihminen vieraalle antaa ? Yhdistelmä ujous ja asia-asioissa pysyminen saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin myös ylpeydeltä tai jotain.
Ikävä kyllä en osaa antaa sulle sen kummempia neuvoja, koska en ole itsekään tästä päässyt irti, mutta totean vaan, että tuskin sua epäluotettavaksi ajatellaan. - Sun kanssa vain ei "voi" heittää läppää samalla tavalla kuin rennompien tyyppien, koska muuten saattaisit tosikkona ajatella vastapuolen olevan liian kiinnostunut :) Ja minä olen ainakin saanut ihan hyviä kavereita niistä, jotka ovat kauemmin mut tunteneet ja oppineet tapani. - No problem :)
Jos silmiin katsominen on sinulle vaikeata, aiheuttaa se automaattisesti sen, että ihmiset kokevat vaivaantuneisuutta seurassasi. Ei sitten ihme, jos kontaktin saaminen on hankalaa.
"Toisinaan ihmiset erehtyvät pitämään ujoutta ylimielisyytenä, kiinnostuksen puutteena tms. Etenkin siinä tapauksessa, jos se ujo ihminen pystyy toisinaan olemaan puhelias, ja on vielä ulkomuodoltaan erityisen mukiinmenevä. Komeilta ja kauniilta ei osata odottaa sitä ujoutta."
Ulkonäöstäni osaan sanoa vain sen että taitaa se useampia naisia miellyttää, näin pitkän ajan kokemuksella en enää voi sanoa että vain kuvittelisin niin. Ja oon kyllä kelannu tota että normaalisti olenkin puhelias, mutta välillä tulee hiljaisia hetkiä myös. Ja vieraiden ihmisten kanssa olen yleensä vähemmän puhelias. Minusta on myös sanottu usein että näytän vihaiselta. Tiedän sen kyllä, koska kasvojeni perusilme kulmakarvoista johtuen on vakavan/vihaisen näköinen. Minkäs teet.
Oon välillä yrittäny olla korostetun vilkas jotten antaisi itsestä väärää kuvaa mutta silloin taas vaikutan teennäiseltä ja tekopirteältä.
osaan mäkin heittää, mut sitä on vaikee alkaa heittää niille ihmisille jotka on varautuneita muhun päin.
Puhun kyllä siis normaalisti ihmisille mutta se silmiin katsominen on tosi lyhyttä, sellainen lyhyt vilkaisu vain.
Sanatonta viestintää ei useinkaan ajatella tietoisesti, mutta silti se vaikuttaa vahvasti. Lyhyt vilkaisu tosiaan viestittää epäluotettavuutta ja kavaluutta, vaikka ihminen oikeasti olisi kuinka mukava tyyppi. Se, että vilkaiset puhekumppania pikaisesti, on melkein (siis melkein) sama juttu kuin selin seisominen. Oikeasti.
Etsi käsiisi kehon kieltä käsitteleviä kirjoja ja yllätyt taatusti, ja pystyt vielä harjoittelemalla parantamaan flaksiasi! :)
Minusta kaikkein paras keino viestiä toiselle omia hyviä aikeita on hymyillä niin, että se näkyy silmissä. Pienikin hymyilevä katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)