Elokuvan tuotannon ensimmäisessä vaiheessa elokuvalle valitaan ohjaaja ja näyttelijät. Koska näyttelijöistä on ylitarjontaa, usein katsotaan, kuka on sopiva mihinkin rooliin, eikä siinä vaiheessa niinkään vaikuta ammattitaito, vaan se miten sopii rooliin.
Lauantaigallupissa kysyttiin suosikkinäyttelijää, joka minulle on Julia Roberts. Joku oli asiasta toista mieltä ja kommentoi: ”Niin mukava nainen kuin varmaan onkin, on näyttelijänä muuntautumiskyvytön ja esittää lähinnä itseään. En sanoisi häntä hyväksi.” - Usein muuten suomalaisten elokuvien päähenkilöitäkin moititaan siitä, etteivät he ole erityisen hyviä tai valovoimaisia. Muuntautumiskyky on olematon, ja kaikki roolit vedetään läpi samalla tyylillä ja saman näköisinä. Hyvät luonnenäyttelijät ovat siis harvassa, ainakin Suomessa.
Minusta kyse on siitä, että raha puhuu elokuvan tekemisessä liikaa. Ei uskalleta ottaa riskejä ja tarjota isoja rooleja uusille kasvoille. Varsinkaan Suomessa. - Toisaalta jossain Hollywoodissa taas tehdään niin paljon elokuvia, että niissä riittää samantyylisiä päärooleja esimerkiksi Julia Robertsin kaltaiselle huippunimelle. Se on siinä mielessä sääli, että minun mielestäni hänessä on potentiaalia paljon muuhunkin, kuin pitkäsääriseksi kikattajaksi, jonka suuret silmät ja leveä hymy täyttää valkokankaan. – Esimerkiksi Erin Brockovichina samannimisessä elokuvassa Roberts teki lakitoimiston arkistovirkailijana mielestäni hyvän luonneroolin, josta hän ansaitusti sai sekä Golden Globe-palkinnon että Oscarin.
Myös Marilyn Monroe oli minusta sillä tavalla aliarvostettu näyttelijänä, että hänelle tarjottiin vain samantyylisiä rooleja, kuten elokuvissa Niagara, Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Kesäleski ja Piukat paikat. Vasta viimeisessä elokuvassaan Sopeutumattomat Marilyn pääsi jo vähän esittelemään myös näyttelijän taitojaan.
Tuleeko sinun mieleesi kotimaisia tai ulkomaisia näyttelijöitä, joilla uskot olevan potentiaalia vaativampiinkin luonnerooleihin, jos niitä vain olisi tarjolla ?
Ja kuinka tätä ongelmaa voitaisiin vähentää ? Pitäisikö vaikka kotimaisen elokuvatuotannon tuen edellytyksenä olla, että tietty osuus elokuvan näyttelijöistä kokonaisuudessaan ja ainakin yksi merkittävä rooli täytyy antaa uudelle kasvolle, että saataisiin uudet kyvyt esiin :) ? Mutta entäs Hollywoodissa ?
Lauantaigallupissa kysyttiin suosikkinäyttelijää, joka minulle on Julia Roberts. Joku oli asiasta toista mieltä ja kommentoi: ”Niin mukava nainen kuin varmaan onkin, on näyttelijänä muuntautumiskyvytön ja esittää lähinnä itseään. En sanoisi häntä hyväksi.” - Usein muuten suomalaisten elokuvien päähenkilöitäkin moititaan siitä, etteivät he ole erityisen hyviä tai valovoimaisia. Muuntautumiskyky on olematon, ja kaikki roolit vedetään läpi samalla tyylillä ja saman näköisinä. Hyvät luonnenäyttelijät ovat siis harvassa, ainakin Suomessa.
Minusta kyse on siitä, että raha puhuu elokuvan tekemisessä liikaa. Ei uskalleta ottaa riskejä ja tarjota isoja rooleja uusille kasvoille. Varsinkaan Suomessa. - Toisaalta jossain Hollywoodissa taas tehdään niin paljon elokuvia, että niissä riittää samantyylisiä päärooleja esimerkiksi Julia Robertsin kaltaiselle huippunimelle. Se on siinä mielessä sääli, että minun mielestäni hänessä on potentiaalia paljon muuhunkin, kuin pitkäsääriseksi kikattajaksi, jonka suuret silmät ja leveä hymy täyttää valkokankaan. – Esimerkiksi Erin Brockovichina samannimisessä elokuvassa Roberts teki lakitoimiston arkistovirkailijana mielestäni hyvän luonneroolin, josta hän ansaitusti sai sekä Golden Globe-palkinnon että Oscarin.
Myös Marilyn Monroe oli minusta sillä tavalla aliarvostettu näyttelijänä, että hänelle tarjottiin vain samantyylisiä rooleja, kuten elokuvissa Niagara, Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Kesäleski ja Piukat paikat. Vasta viimeisessä elokuvassaan Sopeutumattomat Marilyn pääsi jo vähän esittelemään myös näyttelijän taitojaan.
Tuleeko sinun mieleesi kotimaisia tai ulkomaisia näyttelijöitä, joilla uskot olevan potentiaalia vaativampiinkin luonnerooleihin, jos niitä vain olisi tarjolla ?
Ja kuinka tätä ongelmaa voitaisiin vähentää ? Pitäisikö vaikka kotimaisen elokuvatuotannon tuen edellytyksenä olla, että tietty osuus elokuvan näyttelijöistä kokonaisuudessaan ja ainakin yksi merkittävä rooli täytyy antaa uudelle kasvolle, että saataisiin uudet kyvyt esiin :) ? Mutta entäs Hollywoodissa ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ketkä palstalaiset saa kutsun?
olisi mielestäsi aihetta elokuvaan ? Minun mielestäni tästä voimme ottaa hyvin esimerkin, jossa roolijako täytyy ottaa uusiksi tai ainakin joku pääosan esittäjistä vaihtaa.
Vai saitko pakit?
menee niiin, että kohtuullisen tuntematon näyttelijä saa hyvän roolin elokuvaan josta tulee hitti. Näyttelijä on kaikin keinoin pyrkinyt pääsemään pinnalle ja nyt onni potkaisi. Hittileffasta tehdään 3 jatko-osaa jotka tekevät näyttelijästä tähden.
Nyt näyttelijä voi alkaa valita roolinsa oscareita silmällä pitäen eli ihmissuhdedraamaa, ei niinkään enää toimintaa ja hittejä. Ei se oikeestaan enää halua edes julkisuutta, kun se ei tartte sitä enää.
Mun mielestä kotimaisenkin elokuvan tehtävä on viihdyttää, vitut snobitaiteesta, sitä voi harrastaa viiniä lipittävä elämäntapaintiaani ihan omaan piikkiinsä. Jos joku taidemuoto ei elä omillaan, niin sehän vaan kertoo siitä, että sitä ei kukaan halua. Mitä ei kukaan halua, miksi sen tekemistä on tuettava?
että sun mielestä kotimaisen elokuvatuotannon tuen voisi lopettaa kaikelta muulta kuin komediaelokuvilta vai ? Jotain Pekkoa ja Speden perikuntaa ? Mutta entä Tuntematon sotilas ym. raskaampi tavara ? Lukeeko niitä kirjoina vain ne, jotka haluaa kiusata itteensä raskailla ajatuksilla, mutta elokuvaksi niistä ei ole ?
kaikilta. Kansaan menevät menestyvät omillaan. Miksi tuottaa huonoa viihdettä? Onko huono viihde edes viihdettä?
hyvän elokuvan tekemiseen tarvitaan aika paljon rahaa jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään killinkiä kilahtaa elokuvateatterin kassaan. - Jos kotimaisen elokuvan tuet lopetetaan, tarkoittaa se todennäköisesti myös kotimaisen elokuvan tuotannon lopettamista. Sen jälkeen olisimme todellakin vain jonkun Hollywood-tuotannon varassa.
Mun mielestä meidän täytyisi olla sen verran kansallisylpeitä, että jatkamme perisuomalaisen melankolisen kulttuurin kuvaamista myös elokuvatuotantona, eikä elokuva olisi vain isorikkaitten tai vastakohtaisesti slummien asukkaiden elämän kuvausta. - Mutta tottakai olet oikeutettu omaan mielipiteeseesi :)
Hollywood-elokuvien tuotantoon siirtymistä.
"Mun mielestä meidän täytyisi olla sen verran kansallisylpeitä, että jatkamme perisuomalaisen melankolisen kulttuurin kuvaamista myös elokuvatuotantona, eikä elokuva olisi vain isorikkaitten tai vastakohtaisesti slummien asukkaiden elämän kuvausta."
Mä taas en voi sietää niukkasanaista, perussuomiangstia, joka esiintyy väistämättä muodossa tai toisessa, elokuvasta toiseen.
Vaihtakaa jo sitä levyä.
tietenkään tarvitse olla pelkästään "niukkasanaista, perussuomiangstia", mutta minun mielestäni senkin olemassaolo täytyy turvata.
Suomalaisin harrastelijavoimin tehty Star Trek -parodiaelokuva Star Wreck: In The Pirkinning taisi kohota kaikkien aikojen katsotuimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi ja sellaistakin voisi syntyä lisää, jos tuki kohdentuisi oikein.
Taikki tuota sitä Kaurismäki-sontaa? Vanha kaarti pellolle ja uudet naamat kehiin?
että juuri Kaurismäen veljesten elokuvat eivät kuulu ykkössuosikkeihini, mutta kyllä niillekin katsojansa on :) Kai ?
Sillä vaikka elokuva menestyisi hyvinkin, niitä ei tarvitse maksaa takaisin.
Jos elokuvantekoon suhtauduttaisiin Suomessa kuten muuhunkin yritystoimintaan, tuottaja keräisi alkupääoman eri rahoittajilta lainoina ja yksityisinä sijoituksina tai, jos kyseessä on kulttuuriteko, esim. säätiöiden tai yksityisinä avustuksina. Ei se ole mahdoton asia, sillä niin niitä muuallakin tehdään.
Niitä tukia ei tosiaan tarvitse maksaa takaisin. Siinä mielessä elokuvatuotannon tukiuudistus voisi ollakin paikallaan, että sitä korjattaisiin tuolla takaisinmaksuperiaatteella, mikäli onnistutaan tuottoisan elokuvan tekemisessä.
Se saattaisi auttaa silläkin tavalla, että tukisummat voivat nousta, jos se ei ole pelkästään yhdensuuntaista rahansiirtoa. - Tuskin kuitenkaan sillä alettaisiin temppuilla, että tahallaan tehtäis niin ahdistavia elokuvia, ettei niitä kukaan katso :) Ihan vaan tekemisen ilosta.
ainakaan yhtään suomalaista näyttelijää mieleen, jolla olisi potentiaalia yhtään mihinkään. Sama pätee suomalaiseen elokuvaan.
Suomalaiset näyttelijät yliartikuloivat ja jos tästä päästään eroon, niin ollaan jo pitkällä.
näyttelijöitä minusta ovat ja ovat olleet ainakin: Vesa-Matti Loiri, Oiva Lohtander, Kai Lehtinen, Vesa Vierikko, Heikki Kinnunen, Hannele Lauri, Peter Franzen (mm. Rölli-elokuvassa). Eli on nitä nimiä ollutkin, mutta onhan se kärki tosiaan aika kapea. - Jollakin tavalla joukkoon täyttyy saada uusia nimiä, kun vanhat kuolee pois. Mutta kuinka ?
on kiva ääni.
Naisista tulee mieleen ensimmäisenä Irina Björklund, Elina Knihtilä ja Minttu Mustakallio, miehistä Juha Veijonen ja Nicke Lignell. Onhan Suomessa lukemattomia hyviä näyttelijöitä, joista saisi paljon enemmän irti, jos vaan löytyisi parempia käsikirjoittajia ja ohjaajia.
Tukeen en osaa ottaa kantaa, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Hollywoodin saisi polttaa maan tasalle.
tosiaan paljon hyviä nimiä !
Mutta toi Hollywoodin lopettaminen on kyllä aika radikaali idea sekin :) Mä ainakin tykkään näistä lastenelokuvista (esim. Cars- Autot), jotka sopivat aikuisillekin ja niiden tekemiseen vaaditaan vähän isommat ympyrät kuin Suomessa koskaan voi olla, vaikka ne tehtäiskin pääosin tietokoneella.
Kansallista korkeakulttuuria usein perustellaan sen merkityksellä kansalliselle identiteetille. Valitettavasti tämä tuntuu edelleenkin koskevan vain edellämainittua korkeakulttuuria, minkä harva tuntee omakseen.
Eikö viihteen tarkoitus ole ennen kaikkea tuottaa elämyksiä ja viihdyttää? Tämä koskee tietysti elokuvia, joita tehdään valtion tuella erittäin suppealle väestönosalle. Mutta se koskee myös vaikkapa klassista musiikkia. Miksi se, että orkesteri soittaa jonkun kuolleen säveltäjän kappaleita on arvokkaampaa kuin minkä tahansa cover-bandin anti? Eikö ole paljon luomisvoimaisempaa, kun bändi sanoittaa, säveltää, sovittaa ja esittää itse kappaleensa?
Miksei tämä saa samassa mitassa arvostusta? Sorppa, luiskahdin elokuvataiteesta musiikin puolelle, mutta mielestäni ongelma koskee koko taidekenttää. Aivan kuin kuvataiteessakin koetaan yleisön kalastelun vievän taiteellista vapautta. Mutta kelle taidetta tehdään, jollei yleisölle? Itselle ja kriitikoille?
"Eikö viihteen tarkoitus ole ennen kaikkea tuottaa elämyksiä ja viihdyttää?"
On on. Pop-kulttuuri, tuottaa niin lyhytkestoisia ja älyvapaita elämyksiä, että ne vain tylsityttävät sielun. Korkeakulttuuri taasen aiheuttaa muutoksia synapseissasi siihen malliin, että niitä kokemalla (vaikka se olisi kuinka vastenmielistä käytännössä), muuttuu paremmaksi ihmiseksi.
aiheessa riittää kenttää siirtyä sivuraiteellekin :)
Joo, totta puhut. - Mennäänkö tässä sitten siihen perusongelmaan, että tukien jakajina on vanhoja partoja, jotka hyvä_veli-periaatteella jakavat tuet niille, joille ne on aina ennekin jaettu, kun eivät osaa tai uskalla jakaa tukea uusille naamoille.
Pitääkö sitten tuen jakajiksi saada henkilöitä, jotka ymmärtävät musiikkia ja elokuvaa laajemmassakin merkityksessä kuin vain "taidenautintona" ?
Kotimaisesta elokuvatuotannosta otti silmään myös eräs alkuvuoden uutisointi:
"Kotimainen elokuva kerännyt lähes 400 000 katsojaa. Vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana kotimaisia elokuvia on käynyt katsomassa jo lähes 400 000 kävijää. Kotimaisen elokuvan osuus kaikista katsojista on noin 28 prosenttia.
Yli puolet kaikista kotimaisen elokuvan katsojista on ostanut lipun Aleksi Mäkelän ohjaaman Rööperiin, joka on kerännyt jo yli 230 000 katsojaa. Elokuva tuli ensi-iltaan tammikuun alussa.
Kaiken kaikkiaan elokuvateattereissa on käynyt tämän vuoden puolella lähes 1,4 miljoonaa katsojaa.
Markku Pölösen komedia Ralliraita sai avausviikonloppuna 40 kopiolla 13 883 katsojaa. Luku on lievä pettymys.
Drome Karukosken ohjaama Kielletty hedelmä on parissa viikossa kerännyt 64 749 katojaa.
Maaliskuussa tulee ensi-iltaan yksi kotimainen elokuva. Johanna Vuoksenmaan ohjaama Toinen jalka haudasta avaa teattereissa 20. maaliskuuta. Elokuvalla on isot odotukset, sillä se on pärjännyt katsojatesteissä erinomaisesti."
Mielestäni kotimaista elokuvaa valmistuu siis kuitenkin aika hyvään tahtiin. Aihepiireinä näissä esimerkeissä pikkurikolliset pahamaineisessa kaupunginosassa, rallielokuva, jossa rallikohtaukset on onnistuttu kuvaamaan tai viimeistään leikkaamaan niin, että vauhti on kadonnut täysin..., nuoret tytöt seikkailemassa kaupungissa tai komedia väärän diagnoosin saaneesta puutarhurista. Aiheet ovat siis kohtalaisen erilaisia eikä sinänsä pelkkää melankoliaa, mutta tuleehan se varmasti läpi monessa kohdassa; sekä ohjauksessa että näyttelijäsuorituksissa. - Kyllä minusta tällainen elokuva puoltaa edelleen paikkaansa, vaikka sen rinnalla tuettaisiinkin myös uusia tuulia.