No niin..
Olen reilut kaksi vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa. Alkuun tietysti kaikki oli ihanaa, halittiin ja pusittiin ja päläpälä. Meni reilu puoli vuotta, kunnes mies ei enää "puhunut ja pussannut". Ei ikinä kerro tunteistaan, emmekä muutenkaan puhu mistään! Poikaystäväni ei koskaan osoita mitään hellyyttä enkä ole aikoihin kuullut hänen sanovan "rakastan sua".
Ja seksistä.. Emme ole suhteemme alkuvaiheessa olleet mitään panopupuja, koska aloitin pillereiden käytön, mikä ei sovi minulle ollenkaan. Minusta tuli hormonihirviö ja en koskaan halunnut seksiä. Noh, vähän alle vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja arki alkoi.
Lopetin pillerit yli puoli vuotta sitten, jolloin minusta tuli aikamoinen seksihullu, jos niin voi nyt sanoa. Haluaisin seksiä ainakin kerran päivässä, mutta miestä ei kiinnosta. Turhautuminen on alkanut olla hyvin tuttu tunne. Kun joskus harvoin mieheni suostuu rakastelemaan, juoksen kiireen vilkkaa makuuhuoneeseen ja riisuudun matkalla. Hyvä etten heitä vielä kärrynpyöriä. Voin itsestäni sanoa, että olen kaunis ja omaan hyvän vartalon jota myös käytän hyvin seksin aikana. Mutta ei..
Meillä on muutenkin täysin omat elämät, emme tee mitään muuta yhdessä kuin käymme ruokaostoksilla, wau! En edes ole selvillä enää tunteistani häntä kohtaan. Vilkuilen vähän väliä muita miehiä ja uppoudun ajatuksiin jossa harrastamme seksiä milloin missäkin.
Mikä kumma miestäni vaivaa? Ja turha sanoa, että sillä on toinen nainen, ei ikimaailmassa. Se on varma.
Olen reilut kaksi vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa. Alkuun tietysti kaikki oli ihanaa, halittiin ja pusittiin ja päläpälä. Meni reilu puoli vuotta, kunnes mies ei enää "puhunut ja pussannut". Ei ikinä kerro tunteistaan, emmekä muutenkaan puhu mistään! Poikaystäväni ei koskaan osoita mitään hellyyttä enkä ole aikoihin kuullut hänen sanovan "rakastan sua".
Ja seksistä.. Emme ole suhteemme alkuvaiheessa olleet mitään panopupuja, koska aloitin pillereiden käytön, mikä ei sovi minulle ollenkaan. Minusta tuli hormonihirviö ja en koskaan halunnut seksiä. Noh, vähän alle vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja arki alkoi.
Lopetin pillerit yli puoli vuotta sitten, jolloin minusta tuli aikamoinen seksihullu, jos niin voi nyt sanoa. Haluaisin seksiä ainakin kerran päivässä, mutta miestä ei kiinnosta. Turhautuminen on alkanut olla hyvin tuttu tunne. Kun joskus harvoin mieheni suostuu rakastelemaan, juoksen kiireen vilkkaa makuuhuoneeseen ja riisuudun matkalla. Hyvä etten heitä vielä kärrynpyöriä. Voin itsestäni sanoa, että olen kaunis ja omaan hyvän vartalon jota myös käytän hyvin seksin aikana. Mutta ei..
Meillä on muutenkin täysin omat elämät, emme tee mitään muuta yhdessä kuin käymme ruokaostoksilla, wau! En edes ole selvillä enää tunteistani häntä kohtaan. Vilkuilen vähän väliä muita miehiä ja uppoudun ajatuksiin jossa harrastamme seksiä milloin missäkin.
Mikä kumma miestäni vaivaa? Ja turha sanoa, että sillä on toinen nainen, ei ikimaailmassa. Se on varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai että sellainen ongelma teiniparilla? Kannattaa kaivaa se vastaus ulos miehestä. Puhu, puhu ja puhu. Sanot "tämä suhde vetelee viimeisiään, syystä että...". Niin ja syytätkö sä nyt miestä jostakin? Itse olit suhteen alussa kuin perkele, etkä koskaan halunnut seksiä kun mies sitä halusi. Ehkäpä sun käyttäytyminen ja olemattomat seksihalut sai miehen puutumaan ja kyllästymään koko juttuun.
Voivoi, taitaa Ds:llä olla tosi vaikeeta. Oot kyllä aika säälittävä kun ihmiset tänne tulee itkemään ja sulla on pokkaa alkaa lietsomaan pahaa oloa vielä lisää. Tollaset ihmiset pitäis pitää piilossa etteivät ole aina muiden päiviä pilaamassa.
Veikkaan että sama vaiva kummallakin.
°°°En edes ole selvillä enää tunteistani häntä kohtaan.°°°
Mies ei edes ole selvillä enää tunteistaan sinua kohtaan.
Avoimuutta ei ole, iloisuus kadonnut?
Rehellisyys säilynyt, pettymys ei ole muuttunut näkyväksi vihamielisyydeksi.
Suhde ehkä pelastettavissa, mutta vaikeaa. Seksillä ei saa hoidettua suhdetta kuntoon. Asiat painavat mieltä, eikä niitä saa puhutuksi. Luultavasti jotain mitkä kumpikin arvelevat liian syyllistäviksi ja johtavan riitelyyn tai henkiseen lukkiutumiseen tms.