Heti alkuun voin ilmoittaa, että pannu on ehjä ja voi hyvin,
mutta minua jurippii nuo rakkaat miehet köriläät, joita
ilman ei voi vain olla ja joiden kanssa ei ole aina kovinkaan helppo tulla toimeen.
Tuleevat tänne naukuun siitä, että nainen teki tota ja tätä.
Tai jätti tekemän sen ja ton.
Ja itse käyttäytyvät kuin keskenkasvuiset tarkkailuluokkalaiset.
Kohteliaisuus tuntuu olevan taito, mikä monelta miehiltä
unohtuu tutustuessaan naiseen. Esim. heti kun tulee naiselle viive, ettei hän perhesyiden takia ole arvoisalle miehelle ehtinyt vastamaan, johan mies alkaa käyttäytymään kuin pelolle karannut sonni ilman kohteliaisuuden hiventäkään.
Minulle on käynyt näin useasti. Jos en ole ehtinyt syystä tai toisesta vastamaan, on mies hankkinut kauhakuormallisen sontaa ja kippaa sen niskaani, minun ollessa äimänkäkenä, että mikäs sille nyt tuli.
Eivät edes vaivaudu ottamaan selvää miksi heidän viestiinsä ei ole tavanomaiseen nopeasti vastattu vaan oletetaan syyksi tietysti se, että minulla on sutinaa toisen miehen kanssa.
En väitä, etteikö sekin ole mahdollista joidenkin naisten kohdalla, mutta eikö olisi parempi ensin tutkia ennen kuin alkaa hännälänsä hutkia?
Saatuani edellä mainitun kuorman niskaan, en ole alkanut mitään selittelemään vaan kiitän, hyvästelen toivotellen hyvää jatkoa ja laitan torjuntaan.
Mies, joka ei osaa käyttäyttäytyä kasvottomana kohteliaasti tuskin osaa sitä livenäkään.
Tästä on live-elämästä kokemuksia.
Kohtelias mies on hyväkäytöksinen silloinkin, kun häntä vituttaa niin, että suussa maistuu.
Kohtelias käytös koskee tietyti myös naisia. Minulle satelee jos jonkinlaisia ehdotuksia, mutta vastaan niin vain kiitos mutta ei kiitos. Piste. Jos aletaan tinkaamaan miksi ei, sanon edelleenkin kiitos mutta ei kiitos. Kun tarpeeksi monta kertaa tuon saman sanon, niin ymmärtävät jättää rauhaan. Sitkeämmille jankkaajille, joille 'ei kiitos' on tuntematon käsite tehoaa torjuntaan laitto.
Mielestäni torjuntaan laittaminen on parempi vaihtoehto, kun
alkaa heittämään lokaa puolin ja toisin.
Ei se nyt niin vaikeaa ole kohdella ihmisiä hyvin siitäkin huolimatta, ettei aina itse saa hyvää kohtelua.
Typerintä mitä voi itselleen tehdä on kierrättää huonoksi kokemansa kohtelun seuraavalle. Mitä siinä voittaa?
Saattaa mennä siinä samalla mahdollisuus juuri sen tyyliseen ihmiseen, jota on hakenut.
Miten olisi, jos koettaisimme olla aikuisia ja kohteliaampia toisillemme, vaikka kuinka pännisi?
T: saapikas muttei sapekas:D
mutta minua jurippii nuo rakkaat miehet köriläät, joita
ilman ei voi vain olla ja joiden kanssa ei ole aina kovinkaan helppo tulla toimeen.
Tuleevat tänne naukuun siitä, että nainen teki tota ja tätä.
Tai jätti tekemän sen ja ton.
Ja itse käyttäytyvät kuin keskenkasvuiset tarkkailuluokkalaiset.
Kohteliaisuus tuntuu olevan taito, mikä monelta miehiltä
unohtuu tutustuessaan naiseen. Esim. heti kun tulee naiselle viive, ettei hän perhesyiden takia ole arvoisalle miehelle ehtinyt vastamaan, johan mies alkaa käyttäytymään kuin pelolle karannut sonni ilman kohteliaisuuden hiventäkään.
Minulle on käynyt näin useasti. Jos en ole ehtinyt syystä tai toisesta vastamaan, on mies hankkinut kauhakuormallisen sontaa ja kippaa sen niskaani, minun ollessa äimänkäkenä, että mikäs sille nyt tuli.
Eivät edes vaivaudu ottamaan selvää miksi heidän viestiinsä ei ole tavanomaiseen nopeasti vastattu vaan oletetaan syyksi tietysti se, että minulla on sutinaa toisen miehen kanssa.
En väitä, etteikö sekin ole mahdollista joidenkin naisten kohdalla, mutta eikö olisi parempi ensin tutkia ennen kuin alkaa hännälänsä hutkia?
Saatuani edellä mainitun kuorman niskaan, en ole alkanut mitään selittelemään vaan kiitän, hyvästelen toivotellen hyvää jatkoa ja laitan torjuntaan.
Mies, joka ei osaa käyttäyttäytyä kasvottomana kohteliaasti tuskin osaa sitä livenäkään.
Tästä on live-elämästä kokemuksia.
Kohtelias mies on hyväkäytöksinen silloinkin, kun häntä vituttaa niin, että suussa maistuu.
Kohtelias käytös koskee tietyti myös naisia. Minulle satelee jos jonkinlaisia ehdotuksia, mutta vastaan niin vain kiitos mutta ei kiitos. Piste. Jos aletaan tinkaamaan miksi ei, sanon edelleenkin kiitos mutta ei kiitos. Kun tarpeeksi monta kertaa tuon saman sanon, niin ymmärtävät jättää rauhaan. Sitkeämmille jankkaajille, joille 'ei kiitos' on tuntematon käsite tehoaa torjuntaan laitto.
Mielestäni torjuntaan laittaminen on parempi vaihtoehto, kun
alkaa heittämään lokaa puolin ja toisin.
Ei se nyt niin vaikeaa ole kohdella ihmisiä hyvin siitäkin huolimatta, ettei aina itse saa hyvää kohtelua.
Typerintä mitä voi itselleen tehdä on kierrättää huonoksi kokemansa kohtelun seuraavalle. Mitä siinä voittaa?
Saattaa mennä siinä samalla mahdollisuus juuri sen tyyliseen ihmiseen, jota on hakenut.
Miten olisi, jos koettaisimme olla aikuisia ja kohteliaampia toisillemme, vaikka kuinka pännisi?
T: saapikas muttei sapekas:D
Vastaukset 10
Vanhimmat
mieltä ja hienoa että vastaat edes tuon "ei kiitos" jutun. Mielestäni tuon ei kiitoksen pitäisi riittää eikä tarvitse ruveta tinkaamaan/jankkaamaan asiaa.
Itse kyllä ymmärrän viiveen, tosin en sitä että viivettä kertyy useampi päivä tai puoli viikkoa samalla kun nainen käy jos ei kerran niin monta kertaa päivässä deitissä kuitenkin katsomassa viestejä.
Kun noin on tapahtunut niin olen myös kohteliaasti hyvästellyt neitoset.
Mielestäni on esimerkillistä että vastaat tuon ei kiitoksen sekä pyrit olemaan kohtelias joten sille ei mahda mitään jos joku hermostuu.
Vastaamattomuus on siinä rajoilla mutta jos on vaihdettu viestejä ja sitten ei enää vastata ollenkaan niin se on sen verran mautonta ettei sitä voi kohteliaaksi kutsua.
Kerran olin aikeissa lähettää naiselle viestiä ja kysyä että haluaako hän olla yhteyksissä kun mitään ei ollut kuulunut moneen päivään. Turhaan koska minut oli laitettu jo torjuntaan. Hyvästä käytöksestä siis rankaistiin torjunnalla kun toinen ei saanut sanottua ettei ollut niin kiinnostunut että jaksaisi pitää enää yhteyttä.
"Mies, joka ei osaa käyttäyttäytyä kasvottomana kohteliaasti tuskin osaa sitä livenäkään.
Tästä on live-elämästä kokemuksia.
Kohtelias mies on hyväkäytöksinen silloinkin, kun häntä vituttaa niin, että suussa maistuu."
Tästä olen hieman eri mieltä. Netissä tahtoo monellakin lähteä mopo käsistä kun toisen kanssa ei olla kasvokkain.
Samoin kohtelias mies voi live-elämässä kyllä jos tarpeeksi vituttaa niin sortua törkeyksiin koska niin tekee moni nainenkin. Kenenkään ei tarvitse kuunnella loukkauksia tai vähättelyä sekä vain pysyä kohteliaana muodon vuoksi.
Jos ollaan puolin ja toisin kohteliaita hyvä niin mutta on turha pysytellä kohteliaana jos toinen aloittaa hyökkäyksen sanallisesti.
Olen kohtelias mutta jos joku aloittaa törkeydet niin kannattaa varautua sotaan.
Miksi nettissä antaisi itsensä käyttäytyä toisin kuin livenä?
Eikö siinä tule jo itselleenkin epämiellyttävä olo?
Minulle ainakin tulisi.
Sitä jaksan hämmästellä miten kasvottomuus ikään kuin
antaa luvan oman pimeän puolensa tulla esille.
Ihmisiä hekin kasvottomat ovat ja tunteet ovat heilläkin,
jotkut kun ottavat niin tosissaan kaiken mitä heille kirjotetaan
tai sanotaan miettimättä onko siihen aihetta vai ei.
Jos on itsellään itsensä kanssa paha olla, miksi ei hakea
ammattiapua eikä niin, että sitä oksennetaan huono olonsa
täysin syyttömän niskaan?
Eikä kyse ole siitä, ettenkö osaisi sanallisesti tai kirjallisesti puoleni pitää,
jos riittävän pitkälle mennään.
Yleensä kuitenkin väistän, kun siitä jää itsellekin parempi mieli.
Ja miksi välittää loukkauksista, joita suoltaa tuntematon ihminen
tapahtuu se sitten netissä tai livenä?
Eihän ne loukkaukset kuitenkaan ole henkilökohtaisesti minulle,
vaikka sillä hetkellä olenkin kohde, kun eivät edes tunne minua
vaan se viestii siitä, että kyseisellä tyypillä on jotain ongelmia itsensä
kanssa - ei minun.
Parempihan siinä on väistää kuin pilata omaa iltaansa, jos tapahtumapaikkana
on esim. ravintola. Sama asenne toimii netissä vielä kärjistettymmin.
Mikään loukkaus mitä voin täällä saada ei kohdistu oikeasti minuun (kasvottomaan ja tuntemattomaan ihmiseen) vaan
olen vain kohde tai näin ainakin suhtaudun.
En halua sotia sinun kanssasi, tekisin mielelläni ihan jotain muuta;P
netissä asiat tapahtuvat noin.
Joiltakin ihmisiltä lähtee mopo käsistä ns. kun ei olla kasvokkain ja omaa mainettaan ei sinällään pilata menemällä henkilökohtaisuuksiin.
Kerroin vain perustelut sille miksi tuota tapahtuu en puolustellut käytöstä.
Livenä ollessa kysymys on siitä että jos joku loukkaa sinua niin haluatko säilyttää kohteliaisuuden vai yrittää puolustaa itseäsi jos tunnet olosi epämiellyttäväksi sekä toisen menneen rajan yli.
Kysymys ei ole siitä että loukkaus on osunut kohdillaan aivan kuten ei välttämättä netissäkään vaan siitä että toinen ihminen kuvittelee pystyvänsä toista kohtelemaan kaltoin ja loukkaamaan ilman että saa takaisin.
Esimerkiksi osa naisista voi olla varsin räävittömiä suustaan miestä kohtaan kun ajattelee ettei naista lyödä ja osa miehistä taasen on naisia kohtaan koska ajattelee ettei se nainen kykene laittamaan fyysisesti vastaan.
Usein sillä vastaiskulla loukkausta kohtaan pyritään vastaamaan sen toisen käyttäytymiseen eikä niinkään että siitä olisi erityisesti loukkaannuttu.
En minäkään ota loukkauksia henkilökohtaisesti netissä enkä livenä mutta vastaan asioihin jos asia menee tarpeeksi pahasti ihan vain sen takia että toinen ymmärtää ettei niin saisi käyttäytyä.
Netissä tosin on ihan tällaisia ärsyttäjiä jotka yrittävät kommenteillaan härkkiä että saisi reaktioita aikaiseksi.
Osa ihmisistä kuvittelee tekivätpä miten hyvänsä selviävänsä kaikesta ja toisten vain alistuvan olemaan kohteliaita. Tällöin kohtelias käytös ei aina vain auta vaan on hyvä palauttaa se henkilö realiteetteihin että saa myös takaisin kohteliaaltakin ihmiseltä tarvittaessa.
Mielestäni myös on menty yleensä liian pitkälle tuossa ajattelussa "ei pidä ottaa vakavasti vaan rennosti, ei pidä suuttua eikä reagoida, pitää olla kohtelias eikä saa sanoa takaisin, eikä pidä ottaa asioita vakavasti joita sanotaan tai kirjoitetaan". Jossakin sen rajan on kuljettava tai sitten kaikki puhuminen ja kirjoittaminen voidaan lopettaa tai todeta että se on tyhjänpäiväistä.
Joskus on hyvä miettiä sitä omaa rajaa miten pitkälle jaksaa olla kohtelias jos toiset eivät ole.
Tietysti olen miettinyt missä rajani kulkee,
mutta olen asettanut sen melkoisen kauas.
Mielummin nostan rimaa siinä vaiheessa kun hyppään
kun alennan, jos ymmärtänet mitä tarkoitan;D
Minusta on turhaa lähteä vääntämään jonkun tuntemattoman
kanssa peistä ja katsoa kuka seisoo areenalla voittajana.
Mitä hienoa siinä on, kun on toisen henkisesti murjonut,
joka mahdollisesti on jo muutenkin säröillä?
Kokemuksesta olen oppinut, etten ole niitä heikompia vastustajia,
joten kävelen mielummin tilanteista pois.
Kyllä sitä juuri aikuisikään päässeenä
tuli mentyä jos mihinkin väittelyihin mukaan.
Nyt aikuisena naisena katson, että minulla on varaa venyä.
Kun oikeasti tunnistaa omat verbaaliset kykynsä, ei niitä tarvitse
olla todistamassa kenellekään.
Riittää kun itse tietää pärjäävänsä, kun on tosi kyseessä.
Aina löytyy ihmisiä ketkä koettavat provosoida toisia vänkäämään itsensä
kanssa, oli heidän todellinen motiivinsa mikä tahansa, niin netissä kuin
live-elämässä.
En katso olevani aikuisen ihmisen käytöksen kasvattaja, vaikka
vienon toiveen tänne kohteliaisuudesta heitikin.
Sinä halutessasi voit olla ohjailemassa huonosti käyttäytyviä takaisin raiteille,
mutta onko se tosiaan sen vaivan arvoista?
Uskotko todellakin, että se kyseinen ihminen oppii pysyvästi
vai hakeeko hän seuraavan 'vastustajan'?
Jos ihmiset haluavat mokata itsensä, tehkööt sen, mutten aio olla
se kuka sen viimeisen naulan heidän käteensä lyö.
Väistäminen ei ole alistumista vaan joskus jopa sen toisen suojelua,
oletko ajatellut asiaa siltä kannalta?
sen että väistelemällä saa kuulla jälkeenpäin että on liian kiltti.
Jos joku alkaa loukata minua ja ylittää tuon rajan niin minua ei hänen suojelunsa eikä sanomisensa kiinnosta. Ainut joka kiinnostaa on se että hän tietää paikkansa jatkossa.
Ehkä ero on tässä miehen ja naisen välillä mutta sen verran löytyy verbaalia lahjakkuutta ettei tarvitse sortua fyysisyyten ja sanon pahasti takaisin jos joku alkaa päätä aukeamaan.
Aivan eri asia tietysti jos on vaikkapa töissä koska asiakkaalta täytyy kuunnellakin valituksia ja sitten täytyy yrittää olla kohtelias ja asettaa sanansa siten myös. Yksityiselämässä kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkumista yms. pään aukomista joten jokainen saa mitä tilaa.
Jos totta puhutaan niin en minä pyrin ketään "opettamaan" vaan enemmänkin "kouluttamaan" ja antamaan oppitunnin miten tulisi olla ihminen.
Nykyään on vain menty siihen että minkäänlaista kunnioitusta ei ole toisia ihmisiä kohtaan ja käytöstavat ovat todella huonot mukaanluettuna nuoret. Heille se on aina voitto kun saa sanoa mitä huvittaa kun tuntuu pahalta tai toinen vähänkään ärsyttää tai tulee toisen "reviirille" ja heille se on voitto kun toinen on hiljaa ja kohtelias. Se on heille heikkouden merkki.
Esimerkiksi osa nuorista jo miltei lapsista kuvittelee että voi heitellä kiviä jossakin tai muuten olla miten huvittaa ja sitten joku aikuinen menee sanomaan asiasta niin haistatetaan vitut suoraan päin naamaa.
Kuvittelevat että he voivat selvitä kaikesta ja että maailma pyörii heidän napansa ympärillä jota kautta heistä kasvaa sitten aikuisia jotka toimivat samoin. Jonkun täytyy nosta heitä vastaan, ei jaksaa aina olla vain kohtelias tavan vuoksi.
Näin karkeasti sanottuna jos vanhemmat eivät ole kasvattaneet lasta tavoille niin ehkä meidän muiden pitäisi ihan kaikkien muiden ihmisten takia jos ei itsemme?
Ehdotan kahta pinnallista lähestymistapaa miksi sinulla ja minulla on hieman näkemyseroja.
Ensinnäkin: saatat olla macho-tyyppinen mies kenelle on itsestäänselvyys,
ettet rääpimistä kuuntele vaan kynnyksesi puuttua on alhainen.
Minä saatan olla naisellisen suojeleva tuntemattomiakin kohtaan.
Toiseksi: tässä saattaa tulla vastaan meidän erilaiset ammatit.
Asiakkaiden kanssa työskennellessäsi saat varmasti haukkuja päällesi syyttä suotta ja sinun pitää vain osata ottaa vastaan loukaperät kireänä hymyillen.
Minun ammattini liittyy ihmisten syvätasoiseen ymmärtämiseen, joten
asenteeni ihmisiin on lähtökohtaisesti erilainen.
Yllättävää miten paljon ihmisen ammatit vaikuttavat heidän siivilikäyttäytymiseen.
Toisilla se ilmenee täysin päinvastaisena kuin töissä ollessa (ehkä sinulla) ja
vastaavasti toisella jää ikään kuin ammattiasenne 'päälle' (ehkä minulla).
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että hyvä käytöstavat ovat aivan liian monelta aikuiselta hakusessa, siksi tämän aloituksen tein.
Mitä tulee nuoriin, olet ikävä kyllä liiankin oikeassa. Heidän käyttäytymisensä
on jo suuri huolenaihe monissa lähiöissä jne. Vanhemmilla ei enää riitä aika 'kasvattaa' lapsiaan ja onko sitten ihme, ettei nuorilla tunnu olevan käsitystä miten tulisi käyttäytyä.
Ja jos itse olet panostanut oman lapsesi kasvatukseen ja hän osaa yksinkertaisesti esim. vaikka sanoa kiitos, saattaa hän joutua toisten lasten hampaisiin 'mikäs hienostopentu sä luulet olevasi' saatesanoin.
Näin kävi omalleni ja hän sanoi, ettei enää kiitä koulussa ja niin hän tekikin ja
sai rauhan. En puuttunut siihen, kun hän muuten käyttäytyy ok.
Lasten ja nuorten huonoon käytökseen mielestäni voi asiallisesti puuttua täysin
vieraskin aikuinen; kunhan ei pelottele, uhkaa tai vahingoita lasta/nuorta.
Sekin on totta, että nuorten välisissä konflikteissa, on osattava pitää sanallisesti
puolensa. Pojilla se menee jopa fyysiseen kontaktiin asti ja enenevässä määrin myös tyttöillä. Heidän keskuudessaan ei päde kohteliaisuus vaan viidakonlait.
Lähdit rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta lapsiin/nuoriin, mikä oli sinulta hyvä oivallus, sillä monen aikuisen eitoivotut käytösmallit voivat juontaa juurensa ihan varhaisnuoruudesta käsin.
että ei tuo pinnallista ollut vaan aika vakuuttava analyysi.
En ole ihan perinteinen macho koska en tuo itseäni esille ja pullistele mutta täytyy myöntää että minusta löytyy se machompi puoli joka ottaa sitten joskus ehkä turhaan vallan.
Olet oikeassa myös että alalla jolla työskentelen asiakaspalvelussa saa kuulla aika kireää kommenttia ja se pitää ottaa hymyillen vastaan ja hoitaa vain työnsä. Tosin tuossa työssä ei tarvitse alistua vaan voi sanoa hieman takaisin kuitenkin kohteliaasti. Kuitenkin silloin sitä siinä on ammattiroolissaan. Tokihan muutoinkin tuota samaa lähestymistapaa voi käyttää kohdatessaan ihmisiä jotka käyttäytyvät huonosti mutta toisaalta ei jaksa aina vetää tuotta ammatin roolia.
Ehkä sitten sitä joskus haluaisi olla opettaja joka saa vähän piiskata oppilaitaan ;) tai jotain mutta joskus on vain pakkoa sanoa toiselle pahastikin että hän tietää missä mennään.
Minulla ei ole lapsia joten siltä osin en aina jaksa arvostella vanhempia mutta tämä on selkeästi sellainen asia joka on muuttunut. Ei aiemmin uskallettu sanoa vanhemmille ja vieraille aikuisille mitä tahansa. Siitä sai kuulla kotona tai sitten sai paikan päällä turpaansa.
"Lasten ja nuorten huonoon käytökseen mielestäni voi asiallisesti puuttua täysin
vieraskin aikuinen; kunhan ei pelottele, uhkaa tai vahingoita lasta/nuorta."
Vahingoittamaan ei pidä mennä mutta pieni pelottelu voi olla paikallaan. Esimerkiksi osa nuorista (tai lapsiahan he vielä ovat) saattavat yllättyä jos lähdet kohti tulemaan vihaisena. Se on jo heille merkki siitä että raja on ylitety. Osa hämmästyy tätä suuresti kun heidän haistattelua ei kuunneltukkaan vain hiljaisena.
Itse en pidä lapsen fyysisestä rankaisusta mutta lapsenkin pitäisi oppia mitä fyysinen uhka tarkoittaa. On menty jotenkin liian pitkälle siinä ettei saa käydä käsiksi toiseen ja fyysinen koskemattomuus on ehdoton. Tämä tarkoittaa sitä että osa nuorista oppii malleja joihin heihin ei saa koskea fyysisesti (eikä edes uhata sillä) mutta he voivat loukata toista verbaalisesti tai koskea toisiin fyysisesti ja seuraamukset ovat vähäiset.
Esimerkiksi koulukiusaaja saattaa potkia parhaimmassa tapauksessa kiusattua/uhria mutta häneen ei saa koskea fyysisesti jos hän sitten lopettaa toiminnan. En tarkoita että heihin pitäisi koskea fyysisesti vaan että heidän pitäisi aina ymmärtää että selainen mahdollisuus/uhka on olemassa ja on rajoja joita he eivät voi yksin ylittää joutumatta samalla tavoin kohdelluiksi.
Tämä lähti tosiaan rönsyilemään mutta itsellä on sen verran huonoja kokemuksia ihan aikuisten ihmisten että nuorten käytöksestä että pakko tämän on jostakin johtua. Veikkaisin etttä se johtuu kotikasvatuksesta koska itseä ei kuritettu fyysisesti mutta kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan tuli olla sekä myös kohteliaisuus oli hyväksi. Muuten seurasi etuoikeuksien menettäminen kuten kuuluukin olla.
Nykyään tuntuu että yksilön kasvatus on mennyt siihen pisteeseen että yksilön ei tarvitse enää sopeutua yhteisöön (paitsi joiltakin osin) vaan yhteisön yksilöön.
Onneksi kuitenkin on tullut hienostikin käyttäytyviä ihmisiä vastaan elämässä joten ei kaikki ole huonosti.
Kun aikuinen mies lähtee vihaisena lähestymään nuorta saati lasta, se vaatii jo melkoista umpiluupäätä, että siinä kestää olla karkuun kirmaamatta, ettei pelottelu ole ihan välttämätöntä. Lapsen/nuoren näkökulmasta aikuinen mies on poikkeuksetta vahvempi ja siten pelottava jo lähestyessään vihaisena. Uhka on jo siinä.
Olen itsekin puuttunut nuorten kundien tekemisiin.
Esim. Oli kolme n.11-13v. ja yksi heistä työnsi kerrostalon parkkipaikalla tolpassa olevaan avaimen reikään pientä puun palasta. Olin ystävättärelläni kylässä ja katselimme tapahtumaa parvekkeelta. Ystävättäreni huusi niille, että nyt loppu, mutta kundit huutelivat takaisin xxxxx-kieltä.
Hiivin heidän taakseen ja kun pääsin vierelle kysyin 'miten sä meinaat saada sen lukon auki puun palasella? Etkö sä tiedä, että lukot avataan avaimella?'
Se kundi, joka oli puuhaamassa katsoi minua hölmistyneenä ja muut alkoivat nauramaan. Nuoret eivät voi sietää sitä, että niistä tehdään tyhmiä ja julkisesti.
Lähtivät samantein pois ja kuulin miten muut nälvivät sille 'puuhapetelle' puunpala-avaimesta ja hän koetti puolustautua selittelemällä. Erittäin yksinkertainen ja typerä teko minulta, mutta se toimi.
Eikä ystävättäreni mukaan niitä enää siellä näkynyt.
Koulukiusaaja itse tarvitsee apua siinä missä kiusattavakin. Kummallakin on ongelma vain erisuuntainen. Koulujen on niihin puuttuttava ja lujalla kädellä
saaden vanhemmat tajuamaan, että heidän lapsensa tarvitsee apua.
Koulukiusaajien taustoista löytyy poikkeuksetta jotain merkittävää, mikä selittää heidän käytöstään, mutta ei tee sitä hyväksytyksi.
Samoin kiusattu lapsi/nuori, jos hän ei riittävästi kykene pitämään puoliaan saattaa sielläkin taustalla olla jotain. Yleensä riippuu siitä onko kiusaajalla isokin etulyöntiasema:isokokoinen, vuosia vanhempi, ns.'hullun' maineessa jne.
Yksilön suhde yhteisöön on joissain tapauksissa heittänyt kärrynpyörää, siinä olet samoilla linjoilla kuin minäkin. Asioita hyssytellään. Koulujen mainetta varjellaan tilastoilta. Vanhemmat eivät ole yhteistyöhaluisia lastensa hyvinvoinnin
saavuttamiseksi ammattiauttajien avulla. Pelätään leimaantumista. Vanhempien on myös vaikea kohdata sitä tosiasiaa, että juuri heidän nuppusella on ongelmia,
sillä silloinhan vanhempien pitäisi kohdata myös oma rajallisuutensa ja avuttomuutensa. Ja tämä ei ole vanhempien syyllistämistä vaan fakta. Lasten/nuorten kasvatus on turhan usein sysätty kouluille ja siten yhteiskunnalle, kun se päävastuu pitäisi olla nimenomaan vanhemmilla.
Nämä ovat yleisesti tiedossa olevia yhteiskunnallisia ongelmia ja siltikin ne vaan
ovat lisääntymään päin. Väkivaltaisuus kasvaa kaikenlaisten väkivaltapelien ja -elokuvien myötä.
Juuri ennen kesäloman alkua oli lapseni koulussa uhannut toinen kundi toista
pitämällä linkkaria kaulalla, kun molemmat olivat kiinnostuneita samasta tytöstä.
Että tällaista meillä rauhallisessa Suomessamme!
vastaan oikeasti on tullut itselläni että myös tutuillani nuoria ihmisiä jotka eivät kaihtaa juttuja eivätkä pelkää aikuisia yhtään eivätkä kunnioita heidän auktoriteettiaan.
Esimerkiksi sitä että jotakin kun yrittää selittää siitä miksi jokin asia on kiellettyä tai vaarallista joko heille itselleen tai erityisesti toisille he eivät ymmärrä ollenkaan.
Tuolla uhkaamisella/pelottamisella enemmän viittaan vähän samaan ilmiöön kuin poliisiauto ajaisi ohi. Yleensä kunnioitusta löytyy siinä vaiheessa varsinkin jos pyydetään pysähtymään. Siinä suhteessa suoraan kohti kävely (ei mikään aggressiivinen uhoaminen tietysti) voi tulla kyseeseen.
Itse kuulin tästä kaverilta juttua jossa hän oli joutunut viemään lapsen rattaita jalkakäytävän liukkaalle puolelle kun ala-asteen viimeisillä luokilla tai yläasteen ekoilla olevia poikia oli kokoontunut ryhmäksi kattelemaan jotain jalkakäytävälle. Kun tämä tuntemani mies oli pojille sanonut niin oli kuulunut mutinaa ja yksi tyyppi oli ääneen sanonut jotain että "mä teen mitä haluuun sä et mua määrää".
Tämä mies sitten jätti lapsenrattaansa ja tuli kohti tätä kohteliasta pentua ja poika oli mennyt todella hämilleen kun mies lähestyy sillä tavoin häntä kohti ja oli sanonut ihan ääneen säikähtäneenä että mikä miestä vaivaa. Mies oli sitten yleisesti sanonut että pitäävät huolen siitä että muutkin mahtuvat kulkemaan liukkaalla jalkakäytävällä esimerkiksi mummot. Olivat kai ymmärtäneet yskän mutta kun tämä yksi tyyppi oli siinä ryhmässä niin selvisi että kukaan ei nähtävästi häntä komentanut kotonakaan eikä missään muuallakaan.
Olen törmännyt itse samaan ilmiöön kun joku teini-ikäinen tyttönenkin voi huutaa suoraan ohikulkijoille rivouksia vaikka aiheesta sanotaan. Totuus on se että ensimmäisenä tulee mieleen että millainen oppitunti olisi paikallaan ensinnäkin siitä että maailmassa on muitakin ihmisiä joita heidän tekemisensä voivat vahingoittaa ja toiseksi että toisille ihmisille ei puhuta niin. Valittevasti selkäsaunaa ei voi antaa eikä oikein piiskaakaan joten on tavallaan voimaton noissa tilanteissa. Jos joku tuollainen lapsi/nuori kokee noissa tilanteissa uhkaa ja pelkoa niin mielestäni se on ihan hyväksikin koska tietää että raja on ylitetty. Joku sen rajan joutuu asettamaan jos kotona sitä ei osata tehdä.
Nolaaminen on toki yksi vaihtoehto kuten sinä teit mutta ei sitä aina osaa olla niin nokkela sekä ryhmästä voi saada voimaa vastustaa.
"Väkivaltaisuus kasvaa kaikenlaisten väkivaltapelien ja -elokuvien myötä."
En tuosta ole nyt aivan samaa mieltä. Olen katsonut tuollaisia elokuvia ja pelannut pelejäkin mutten ole varma.
Ehkä suurin ongelma taitaa olla se että noissa peleissä/elokuvissa taitaa olla se voittamattomuus/rajattomuus usein taustalla. Itse näkisin myös että monista muistakin ohjelmista kuten ihmissuhdedraamat lapset saavat esimerkkejä kuinka voi vapaasti toteuttaa itseään ja seuraukset eivät ole koskaan minkäänlaisia. Ihaillaan rajattomuutta ja täydellistä vapautta.
Kiusaaminen on ikävää ja tiedän useampia ihmisiä joille siitä on jäänyt koko loppuelämän arvet. Joidenkin lapsuus ja nuoruus menee pilalle kun ei ole ystäviä ja kiusataan. Karmiva kohtalo sinällään. Osittain siinä suhteessa ymmärrän noita kouluampujia jos ovat vastaavaa kokeneet että siinä voi herkästi murtua ja muuttua joksikin mitä ei alunperin ole ollut.
Mutta tosiaan, rauhallinen ja raitis Suomi. ;)
Jokaiselle löytyy auktoriteetti se on saletti, mutta se on sitten asia erikseen kuka ja mikä taho se on. Kaveris otti melkoisen riskin, kun hänellä oli se pikkuinenkin mukana, mutta hän oletettavasti tiesi mitä teki. Ja jos tollaiseen tilanteeseen lähtee, kyllä sitä pitää melkoisen kehona olla. Itsevarmuudella sitä on mentävä eikä siinä enää olla kohteliaita tai 'anteeksi ny kauheesti mut jos millään viittisitte' - tyyliin.
Nythän parhaillaan tutkitaan ja on jo tutkittukin ympäri maailman vaikuttaavatko väkivaltaelokuvat ja -pelit kasvaviin lapsiin ja nuoriin tai ylipäänsäkään ihmisiin.
Ja totta on tuo voittamattomuus ja se käsittämätön mättäminen ja kaveri vaan
tokenee ihan tosta vaan. Eli ihmisen keho kestää rajattoman määrän lyöntejä
leffojen mukaan, vaikka todellisuus onkin aivan toinen.
Ja joitakin tuloksia (koetin etsiä koneeltani mutten tähän hätään löytänyt) on saatu, että jatkuva pelaaminen vaikuttaa esim. hermoston toimintaan. On lapsia ketkä syödessäänkin naputtavat pöydän pintaan itse sitä huomaamatta.
Tappelutilanteissa potkitaan surutta päähän vielä maassa makaavaakin
ja jos joku toinen koettaa puuttua sanoo potkija, että kyllä se siitä nousee
tai että se feikkaa. Näitä kundeja ovat poliisit kuulustelleet ja on selvinnyt, ettei
heillä ole käsitystäkään millaista tuhoa päähän potku voi aiheuttaa.
He ovat vaan vedonneet siihen, että nousi se Vin Dieselkin vaikka sai monta
potkua päähän. Eli he ovat katsoneet niin paljon tuontyylisiä leffoja, että oma
todellisuudentaju on alkanut jo pettämään.
Tietoa tippuu koko ajan siitä miten paljon kasvavissa nuorissa ihmisissä
jatkuva ja pitkäaikainen välivallan kanssa häärääminen saa aikaan. Sitä en ihan heti usko, että noita pelejä tai leffoja tullaan kieltämään, siellä liikkuu siksi isot rahat. Minusta se on vanhempien tehtävä valvoa, mitä heidän lapsensa pelaavat tai katsovat. Itse koetan valvoa omaani. Kotona se tietysti helppoa kun meillä ei ole sellaisia pelejä hänen eikä minun koneellani ja leffat tietty pystyn karsimaan,
mutta kun hän menee kavereilleen, on se ikään kuin minun valvonnastani pois.
Vai pitäisiköhän änkeä mukaan:D
Kiitos sinulle keskustelusta. On ollut mukava vaihtaa ajatuksia, vaikka vain näin ihan kahdenkin. Ehkä huomenissa joku muukin ottaa kantaa, edes joku agitaattori:DDD
Unia kauniita:)