millainen ihminen olet muiden ihmisten mielestä. Moni sanoo, ettei oo väliä.. ja muut on muita. Muttei se mee noin. Jokaisella on lähellä ihmisiä enemmän tai vähemmän. Vain harva on lopulta kokonaan ihan yksin.
Riitätkö itsenäsi lähipiirille edes? Vai kuluuko elämäsi roolin suorittamiseen?
Riitätkö itsenäsi lähipiirille edes? Vai kuluuko elämäsi roolin suorittamiseen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tässä eräänä päivänä, että jos eräs ystäväni kuolisi, olisin todella yksin. Hän on ainoa, kenelle minun ei tarvitse esittää yhtään mitään ja joka tietää pimeimmätkin salaisuuteni. Puolisoni ei minua niin hyvin tunne, eikä hänestä olisi tuntemaankaan. Ketään muutakaan ei ole, jolle voisin kertoa kaiken itsestäni. Pelottavaa.
oli kaunis. Arvostettava.
Kysyin kumminkin, että millainen sinä olet muille ihmisille? Puhuisiko joku susta noin? Vai ymmärrätkö kenties, miten yksin lopulta ihminen on.. Jos joku kuolisi -on turhaa spekulointia-, koska kuolemme kaikki.
Kovin yksin. Sen olen tässä kunnolla ymmärtänyt lähiaikoina.
En tiedä millainen olen muille ihmisille. Uskon, että ystäväni ajattelee minusta, niinkuin minä hänestä. Kenties joku muukin, vaikken minä hänestä, en voi tietää. Olen ajatellut, että olisi hyvä saada toinen yhtä läheinen ystävä kuin tämä mainitsemani, mutta en ole kovin toiveikas, että näin tapahtuisi. Se olisi jo ihmeellinen lahja. Olen onnellinen, että on tämä yksi.
.
Minä olen minä, ja jos se ei riitä/kelpaa niin suksikoon kuuseen. Koskee ihan kaikkia. En minä oikeasti välitä muitten mielipiteistä muuta kuin sen etteivät kauhean väärin kuitenkaan ajattele. Saa ajatella negatiivisesti yms. mutta vain aiheesta. Mä sanon vaikkapa mitä mieltä olen jostain enkä välitä yhtään vaikka lähipiiri vetäisi herneet nekkuun. Ihan rauhassa. Mä olen kuiteskin useimmiten se tyyppi joka on lähimpänä totuutta/oikeutta, ja sehän ottaa koville välillä muutamilla tyypeillä.
En vetele rooleja missään aiheessa, en edes esitä parempaa uudelle potenttiaaliselle py-ehdokkaalle.
Mä olen todellakin aikas suora tyyppi, ja mun kanssa ei tarvi muittenkaan pelleillä tms. Olen tyytyväinen itseeni siinä suhteessa :)
.
olisin vain minä:) Kuten muksuna mielsin.. Ois käyny huonosti. Ala-asteen ope ois tehny musta laitoskierrokin asenteeni takia. Äiti ois laittanu pärekorissa kemijokeen.. veljet ja siskot ois eksyttäneet suolle..
Opin siis pärjäämisen:) Olen kantapään kautta sosiaalistettu..( itse pähkäilty suorite, elämän sujuvuuden miettimisestä pohjautunut). Mut nyt jo oivallan mitä merkitsee toisten huomioiminen, kohteliaisuus, läsnäolo ja vähän vähempi itsekkyys. Silti en ole kadonnut itseltäni.
.
Elämänkaareen kuuluu oppiminen ja esim. käytöstavat. Kelle enemmän ja kelle vähemmän.
Se että käyttäydyn yms. ei muuta sitä asiaa että se käyttäytyvä minä olen myös minä. En minä siinä mitään esitä, vaan se on osa minua ja käyttäydyn samalla tavalla aina ja kaikkialla.. myös yksikseni. En minä käyttädy siten sen vuoksi että esittäisin muille muuta kuin mitä olen, tai pohtien samalla mitä muut ajattelee. Minä käyttäydyn miten käyttäydyn, ja muut saa olla mitä mieltä tykkää. Kunhan sitten tuomitsee tosiasioista eikä liioittelemistaan/väärinkäsityksiensä mukaan. Siitä olen tarkka. Maksan ja vastaan vain niistä joita ihan oikeasti teen.
.
Sinänsä aivan sama mitä mieltä minusta ovat tai millaisia juttuja minusta liikkuu. Ei jaksa välittää, vaikka joskus tietty ärsyttääkin ihmisten typeryys ja "kaikkitietävyys".
"Riitätkö itsenäsi lähipiirille edes?"
Mielestäni joo.
"Vai kuluuko elämäsi roolin suorittamiseen?"
Ei. Olen oma itseni. Ihmiset hakeutuvat seuraani jos ovat sitä vailla.
millainen olen niiden mielestä joista itse pidän.
ja tullut tulokseen, että mun ei tarvitse nähdä itseäni sellaisena kuin muut mut näkevät. Kun vaan muistan olla oma itseni ja mennä sen mukaan mikä parhaalta tuntuu niin uskoakseni ihmiset, jotka ovat nyt ympärilläni tulevat olemaan siellä jatkossakin
voiskaan nähdä toisten silmin.. Mut on antoisaa miettiä sitä joskus, et minkä kuvan itsestään antaa ympäristölle.
Ihan vain siksi, ettei se oma napa ole ainutlaatuinen. Minä itse ja muut ihmiset.. hmmm.. sovittelua. Joustoa. Tarvittaessa pakenemista:)
että joskus ihan kiinnostuksesta tulee kysyneeksi, että mimmonen olen jonkun mielestä kun omakuva on aina niin erilainen ja usein vähättelevä. Se piristää jos kuulee hyviä asioita ja antaa toki uutta potkua siihen, että jaksaa jatkossakin olla ihan sellainen kuin on :)
Oma napa on ainutlaatuinen, mutta ei yhtään sen ainutlaatuisempi kuin muidenkaan. Aina se oma on lähempänä, jopa niinkin lähellä ettei sitä näe eikä tunne, siksi ulkopuolelta tulevat mielipiteet ja näkemykset siitä "omasta navasta" antavat jotain mallia ja kuvaa millanen se mahtaisi olla :P Pakenemista se kyllä taitaa ollakin, että sulkee muun maailman täysin ulkopuolelle ja irtaantuu (tai on irtaantuvinaan) sen vaikutuksista sekä muiden ihmisten vaikutuksista itseen. Piilokiinnostus muidne mielipiteistä on kuitenkin useimmilla aina läsnä vaikka kuinka sen kieltäisi, mutta niille ei kuitenkaan tule antaneeksi liikaa painoarvoa. Monelle ihmiselle se on muuten heikkoutta olla massan mukana ja vietävissä kun se oikeesti on vaan rohkeata. Vuorovaikutusta. Pelko nähdä itsensä muiden ihmisten vaikutusten alaisena.. ja heidän mielipiteiden/asenteiden. Ei se kyllä heikkoutta ole vaan ihan normia toimintaa :D
Kirjoitti muurahaisista ja niiden kapinasta.
Ne oli koskettavat kirjat. Tarvitsemme toisiamme..kuten muurahaise, vaikka yksilöitä ollaanki.
Toi on niin totta, vaikka ollaan yksilöitä, me tarvitaan toisiamme.
Joskus liikaakin. Kunnes ymmärsin, että muilla ei ole varaa vaatia minua olemaan jotain, mitä en ole. Nykyisin en sitä enää mieti. Tiedän mitä mieltä ympärilläni olevat ihmiset on minusta.
miettinyt itsekkäästi, kun sanot, ettei muilla ole varaa vaatia.. Ei aloituskysymyksen aihe ollu se.
Kai sinä joskus olet palautetta saanut muilta? Väitätkö, että olemalla oma itsesi, olet myös ihminen muille? Eli et roolaa koskaan?
mutta se riippuu ihan asiayhteydestä, milloin sillä on merkitystä. - Joskus on tilanteita, joissa ei voi olla oma itsensä, vaan silloin täytyy esittää vähän täydellisempää kuin onkaan. Niitä tilanteita on onneksi nykyään enää harvoin.
- Sillä on oikeasti merkitystä mitä mieltä lähiomaiseni minusta ovat (ns. verisukulaiset), ei niinkään naapureiden näkemyksellä. - Ei se tarkoita sitä, että silti saa elää aivan vieraista tai ympäristöstä piittaamatta, mutta on pyrittävä elämään siten, että voi ymmärtää oman käytöksensä ja siitä tulevat seuraukset.
- Jos siis mokaan julkisesti, on ymmärrettävää, että vieraat pitävät mua outona. - Mutta jos en itsekään enää käsitä miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn, niin sitten ollaan jo aika hauraalla. - Kaikille ei voi olla aina mieliksi ja se täytyy vain hyväksyä, vaikka joskus vaikeeta onkin.
että kaverit hyväksyy minut tälläisenä, mitä olen.