Minun tilanteeni:
Tapasin noin vuosi ja pari kk päälle miehen,joka ei suoranaisesti ensin hirveästi minua sytyttänyt,mutta tapailimme ja ihastuin häneen.Olen vielä nuori( 24 v)ja muutimme yhteen 3 kk seurustelun jälkeen.Mieheni oli aina suorastaan palvova minua kohtaan,ja myimme melkein kaikki minun entiset huonekalut ja tavarat ja ostimme uusia jotka erityisesti mies maksoi.Viime aikoina kaikki alkoi muuttua.Hän ei enää puhunut vauvan hankkimisesta,kihloista eikä oikein mistään tulevasta.Ahdistuin.Mieheni yrittti kertoa minulle,että hän on kyllästynyt kritisoivaan ja komentavaan käytökseeni.Olen ollut puoli vuotta työttämänä,ja nyt viikonloppuna hänen jättäessä minut sain kuulla,että olen ollut hänelle rasite ja taakka koko ajan.Minulla on aikaisemmasta suhteestani johtuen mennyt luottotiedot ja velkaa ulosotossa noin 14-15 000€.En osaa kuulemma riidellä rakentavasti ja olen ollut kaikintavoin huono ja paska ihminen.Myönnän tekeväni paljon virheitä,enkä varmasti täytä unelmatyttöystävän kriteerejä,mutta miestäni rakastan enemmän kuin mitään.Asuntomme missä asuimme,on ollut hänen nimissään ja tämän eron tullessa ilmi,tajusin että kaikki muutama hullu satanen mitä minulla on rahaa menee seuraavan asunnon takuuvuokraan,koska haluan tästä pian pois,että voin alkaa surra pelkkää eroa enkä vielä asunnottomuuttani sen lisäksi.Saan olla meidän yhteisessä kodissa nyt vähän aikaa ainakin ja olen vienyt tavaroitani kaverini varastoon.En vaan löydä luottotiedottomana asuntoa mistään ja sossu ja tämä kaupunki ei ole tullut vastaan juuri yhtään.kävin tänään kriisikeksuksessakin itkemässä ja suremassa,mutta keskustelu oli luokkaa,että elämä on tälläistä.Kyllähän minäkin tiedän sen,ja haluaisin kuulla kohtalotovereilta kokemuksia kun mies jättää,syytät itseäsi,jäät asunnottomaksi ja raha-asiasi ovat vielä päin puuta.Tuntuu että tästä en enää selviä.Anelen miestäni koko ajan takaisin ja olen kysellyt osaako hän kuvitella meitä edes myöhemmin yhdessä,hän on sanonut ettei tiedä.Olen henkisesti niin poikki.Painoni on tippunut muutamassa hetkessä 7 kg,olen luuta ja nahkaa enää,en pysty syömään,silmien alta on nahka lähtenyt jo itkemisestä ja sain kaiken iloksi vielä kieleeni aftan,joten kaikki ahdistaa ja tavarani ovat täällä asunnolla osa pakattuna ja osa kaverin varastossa.Kuljin eilen illalla kaverini luokse vaatteet ja shampoot jätesäkissä,kun en muuta keksinyt.Välillä en tiedä,kumpi on raskaampaa tämä ero vai kodittomuus.En osaa käsitellä asiaa ja olen voimaton.Mietin itseni tappamista,mutta ajattelen kuitenkin perhettäni.Menisin heidän luokse 130 km päähän,mutta joudun hoitamaan täällä asioitani sossun yms välillä.En vaan tiedä kauanko jaksan...
Tapasin noin vuosi ja pari kk päälle miehen,joka ei suoranaisesti ensin hirveästi minua sytyttänyt,mutta tapailimme ja ihastuin häneen.Olen vielä nuori( 24 v)ja muutimme yhteen 3 kk seurustelun jälkeen.Mieheni oli aina suorastaan palvova minua kohtaan,ja myimme melkein kaikki minun entiset huonekalut ja tavarat ja ostimme uusia jotka erityisesti mies maksoi.Viime aikoina kaikki alkoi muuttua.Hän ei enää puhunut vauvan hankkimisesta,kihloista eikä oikein mistään tulevasta.Ahdistuin.Mieheni yrittti kertoa minulle,että hän on kyllästynyt kritisoivaan ja komentavaan käytökseeni.Olen ollut puoli vuotta työttämänä,ja nyt viikonloppuna hänen jättäessä minut sain kuulla,että olen ollut hänelle rasite ja taakka koko ajan.Minulla on aikaisemmasta suhteestani johtuen mennyt luottotiedot ja velkaa ulosotossa noin 14-15 000€.En osaa kuulemma riidellä rakentavasti ja olen ollut kaikintavoin huono ja paska ihminen.Myönnän tekeväni paljon virheitä,enkä varmasti täytä unelmatyttöystävän kriteerejä,mutta miestäni rakastan enemmän kuin mitään.Asuntomme missä asuimme,on ollut hänen nimissään ja tämän eron tullessa ilmi,tajusin että kaikki muutama hullu satanen mitä minulla on rahaa menee seuraavan asunnon takuuvuokraan,koska haluan tästä pian pois,että voin alkaa surra pelkkää eroa enkä vielä asunnottomuuttani sen lisäksi.Saan olla meidän yhteisessä kodissa nyt vähän aikaa ainakin ja olen vienyt tavaroitani kaverini varastoon.En vaan löydä luottotiedottomana asuntoa mistään ja sossu ja tämä kaupunki ei ole tullut vastaan juuri yhtään.kävin tänään kriisikeksuksessakin itkemässä ja suremassa,mutta keskustelu oli luokkaa,että elämä on tälläistä.Kyllähän minäkin tiedän sen,ja haluaisin kuulla kohtalotovereilta kokemuksia kun mies jättää,syytät itseäsi,jäät asunnottomaksi ja raha-asiasi ovat vielä päin puuta.Tuntuu että tästä en enää selviä.Anelen miestäni koko ajan takaisin ja olen kysellyt osaako hän kuvitella meitä edes myöhemmin yhdessä,hän on sanonut ettei tiedä.Olen henkisesti niin poikki.Painoni on tippunut muutamassa hetkessä 7 kg,olen luuta ja nahkaa enää,en pysty syömään,silmien alta on nahka lähtenyt jo itkemisestä ja sain kaiken iloksi vielä kieleeni aftan,joten kaikki ahdistaa ja tavarani ovat täällä asunnolla osa pakattuna ja osa kaverin varastossa.Kuljin eilen illalla kaverini luokse vaatteet ja shampoot jätesäkissä,kun en muuta keksinyt.Välillä en tiedä,kumpi on raskaampaa tämä ero vai kodittomuus.En osaa käsitellä asiaa ja olen voimaton.Mietin itseni tappamista,mutta ajattelen kuitenkin perhettäni.Menisin heidän luokse 130 km päähän,mutta joudun hoitamaan täällä asioitani sossun yms välillä.En vaan tiedä kauanko jaksan...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itsellä samankaltainen tilanne. 10 vuoden työuran jälkeen pakkolomalappu käteen ja seuraavana päivänä n.10 vuoden parisuhde poikki. Nainen ilmoitti ettei tunne enää mitään, mikään ei kiinnosta ja haluaa alkaa elämään omaa elämää (lue: toinen ukko kierroksessa).
Juuri kun olisi ollut aika perustaa oikea perhe ja ehkä alkaa hommaamaan jopa lapsia, tehdä uusia tulevaisuuden suunnitelmia ja alkaa elämään "täysillä". Tässä sitä ihmettelen, että miten kaikki voikin mennä kerralla viemäristä alas. Todella kova paikka tämä on, mutta pakko vaan yrittää uskoa tulevaisuuteen. Usko sinäkin!
Pahinta on ehkä se että kaikki käy niin nopeasti...Tiedän,että mieheni on suunnitellut eroa jonkun aikaa ja myöntikin sen.Minulle kaikki taas tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta..en osaa käsitellä asiaa ja etenkin se et ei ole asuntoa.ollaan asuttu uudessa isossa saunallisessa asunnossa ja nyt joudun muuttamaan kaupungin huonoimmalle alueelle hirveään yksiöön jos saan edes sitä.Nyt on noussut pintaan sellainen olo,että toivon että kaikki kaverit eroavat ja heihinkin sattuu samalla tavalla.en kestä toisten onnea kun itse on niin hajalla.tahtosin vaan teitää,milloin elämä voittaa ja kipu hälvenee???
Heippa. jotenkin kirjoituksesi tuntui tutulta,itsekkin olen parikympinen ja juuri eronnut 5 vuoden suhteesta,toki siinä vuosien välissä olemme eronneet useamminkin mutta jokatapauksessa.
Itsestäni ehkä tämä yksinäisyys tuntuu ylitsepääsemättömältä,nyt ei ole sitä ihmistä ketä odotat töistä kotiin ruokakattilat poristen. Eikä ole kokoajan jotain tekemistä että ei tarvitsisi miettiä .. haluaisin niinkun varmaan sinäkin että joku kertoisi mitä tapahtuu seuraavaksi tai miten tästä selviää että tuntisi olon hyväksi. kyllä sinä asunnon saat koska suomessa ei vaan voi olla asunnottomana,mutta kai nyt kuitenkin saat yhteisessä asunnossa olla ihan niin pitkään kun löydät sen?
asunnottomana?
Tässä esim. MTV3:n uutinen parin vuoden takaa otsikolla "Asunnottomuus Suomen häpeätahra." Suomessa on tällä hetkellä ainakin arviolta tuo 8000 asunnotonta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/10/572416
jos yhteiskunta ei auta hädässä olevia. Yhteiskunnalla tarkoitan muutakin kuin valtio ja kunta. Jokainen meistä on OSA tätä yhteiskuntaa. Onneksi sulla on vanhemmat ja ystävä, jotka voivat auttaa. Ehkä kunnalla pitäisi olla joku tilapäismajoitusratkaisu tai sitten onhan meillä netissä Hospitality Club. Se on lähinnä matkaajille, mutta siellä ihmiset tarjoavat "yösijaa majatalossaan", niille jotka sitä tarvitsevat. Miksi emme auttaisi toinen toistamme?
Jos ihminen jää tyhjän päälle ilman asuntoa, parisuhdetta, ystäviä, työtä jne jne, hänen toimintakykynsä lamaantuu kun hän stressaantuu ja masentuu. Onko tällaisen ihmisen ainoa mahdollisuus vaatteisiin, suojaan, ruokaan ja lämpöön, että hän yrittää tappaa itsensä ja joutuu sitten suljetulle osastolle mielisairaalaan tai tappaa jonkun muun ja "pääsee" vankilaan?
"Olen vielä nuori( 24 v)"
"velkaa ulosotossa noin 14-15 000€"
Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Mihin ihmeeseen olet upottanut tuollaiset summat?
velat johtuvat siitä,että aikaisempi parisuhde(ei tämä viimeisin)jossa olin,olin töissä,hoidin asiani ja laskuni,mutta mieheni otti siihen aikaan salaa minulta nimissäni monia pikavippejä,tilaili kaikkea miinun nimelläni yms.kaikki oli minun nimissäni.olen ollut sen suhteen loppumisen jälkeen(yli 3v sitten)lirissä velkojen kanssa.
olin nuori ja rakkauden sokaisema,tein kaiken toisen puolesta ja silloinkin minut jätettiin,enkä suoraan sanottuna jaksa niistä veloista nyt edes jauhaa täällä,koska sydämeni on särkynyt ja ensin yritän paikata sen ja sitten vasta muut asiat.
nuorena ensirakkauden kanssa juuri samalla tavalla tollaisten tilauksien kanssa. Oli mies mennyt tilaileen kaikkea mun selän takana ja koskaan en edes tavaroita nähnyt. Lopulta asia selkis ja jotenkin kummasti sossussa käynnin jälkeen asiat lähti paranemaan ja sain ex-mieheni tekemät velat maksettua sekä asunnon (olin monen sattuman kautta myös koditon pari viikkoa, mutta luottotietoni oli kunnossa). Kukaan ei todellakaan tiennyt eikä ymmärtänyt, miltä minusta silloin tuntui ja, mitä kävin läpi. Laihduin entuudestaan ja pahaoloni oli todella hirveä ja jopa harkitsin itsemurhaa..en silloin nähnyt valoa tunnelin päässä, mutta tässä sitä edelleen ollaan ja asiat ovat 10 vuoden jälkeen hyvin. Joten älä menetä toivoasi! Yritä jaksaa ja turvaudu ystäviisi, vanhempiisi, jos he vain apua ja tukea sinulle tarjoavat.
Mitä sossusta ovat sinulle sanoneet? Eikös sossu ole velvollinen hankkimaan sinulle asunnon, vaikka luottotietoja ei olisikaan..näin ainakin olen käsittänyt?
Sossusta sanottiin,että hanki asunto ja tule sit takaisin.Vihaan tätä että epätoivo kalvaa.Jo sekin että on eronnut on aivan helvetin rankkaa ja sit kaikki stressi asumisesta vielä.Tiedän,että uusia tulee ja tämä on elämää mut miksi sen pitää sattua noin paljon?Miksi en saanut tilaisuutta yrittää vielä??
En voi ymmärtää miten voit suostua siihen, että sinun nimelläsi tilataan tavaraa ja vippejä. Miksi et ottanut yhteyttä tavaroitten toimittajiin ja vippifirmoihin, selittänyt asiaa ja kieltäytynyt maksamasta. Tuollainen on pakko katkaista heti. Olin itse kanssa tilanteessa tosi kauan sitten, jossa exä oli väärentänyt nimeni vekseliin takaajaksi. Tulin tietoiseksi asiasta, kun perintätoimistosta tuli kirje. Olin yhteydessä pankkiin ja kerroin, että en ole allekirjoittanut nimeäni. Kävin oikeusaputoimistossa ja olin valmis tekemään tarvittaessa rikosilmoituksen. Jotenkin exä sai soviteltua pankin kanssa asian. Muistan vieläkin, kun pankkivirkailija, jolle soitin, intti, että täällä on teidän sotunnekin.
Jos kaveri tekee tuollaista, niin heti stoppi tai ulos suhteesta. siitä ei hyvää seuraa..
Keskustelu siis kääntyi monta vuotta vanhaan suhteeseeni:( Selitän sen verran tilanteen,ja enää en kommentoi tuohon velka-asiaan kun korkeintaan eri palstalla.Olin siihen aikaan töissä enkä nähnyt postia kun osan laskuista.En osannut arvata tilannetta mitenkään.Hän heitti laskut pois tms mutta koskaan en niitä nähnyt.Hän oli väkivaltainen hullu,joka mursi minulta lyömällä kaksi hammastakin suusta,hajotti ovet ja ikkunat ja muuta.Muutin tänne nykyiseen kaupunkiin reilut 3 vuotta sitten pakoon että pysyn edes hengissä.Minun ei tehnyt mieli olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja siksi annoin asian olla.Hän tuhosi muidenkin läheisieni elämää pahasti,joten koin tämän vaihtoehdoksi.Käräjille en lähde selvittelemään enää mitään koska arvet aukeavat ja juuri nyt minulla on viimeisimmän suhteeni kanssa ollut ero,joten voimat ovat niin vähissä,etten jaksa tuota aikasempaa muistella.Virheistä oppii ja minua ei enää muuten hakata tai petetä sen vannon.Heitän siinä vaiheessa pihalle ensimmäisestä käden heilautuksesta.
En ole ap vaan tuo joka kirjoitti noista veloista oman esimerkkinsä. Asuin ex:n luona silloin ja postini tulivat sinne. Ex piti huolen siitä, että en koskaan nähnyt posteja joita perintätoimistoista yms. Eli ehti aina hävittää ne kirjeet ennen kuin itse näin postit. Ja mistä ihmeestä olisin osannut edes epäillä mitään tuollaista?
Kun sain oman asunnon ja muutin osoitetietoni niin totuus selvisi. Postista alkoi tippua perintätoimistoista useita laskuja. Ja kyllä tein rikosilmoituksen ex:n toiminnasta ja tottakai soittelin kaikki kyseiset firmat läpi, mutta heitä ei kiinnostanut tippaakaan mitkään rikosilmoitukset yms vaan he halusivat, että minä laskut maksan. Eli se siitä..olin voimaton tekemään muuta kuin maksamaan ne. Ex jopa myönsi poliisille tilanneensa tavarat ilman lupaa ja siltikään mitään oikeusjuttua asiasta ei saatu nostettua, koska olin yhden kerran elämässäni antanut tämän miehen tilata erään tavaran minun nimelläni. Kävin jopa oikeusaputoimistossa, mutta eipä heistäkään ollut apua.
Kerrankin joku joka tietää mille tuo velkahelvetti jonkun toisen takia voi tuntua.mut ei siitä sen enempää...
Ymmärrän tunteesi tosihyvin,tyhjän päälle on kamala jäädä ja erosuru vielä päälle.Yritä nyt jotenkin jaksaa etsiä töitä,että pystyisit katselemaan niitä vuokrakämppia.Käy lääkärissä ja yritä pitää päivärytmi normaalina.Tehkää ystäviesi kanssa jotain mieltä piristävää.Voivatko vanhempasi mitenkään auttaa sinua tilanteessasi?