Olen laihduttanut nyt 16 kiloa (126->109, pituutta minulla on 171 cm), mutta nyt alkaa todella jo epätoivo iskeä päälle. Ei niinkään vaakaa, vaan peiliä katsoessa.
Etenkään alavatsalleni kun ei tunnu tapahtuvan kerrassaan mitään. Se pullottaa ja roikkuu sen näköisesti, kuin en olisi laihtunut kiloakaan. Siis tiedän, että painonpudotusta ja laihtumista ei voi tapahtua vain yhdestä paikasta, mutta missä voi olla vikaa, kun yksi paikka vartalosta ei laihdu laisinkaan ?
Tiedän sen, että jos iho venyy liikaa, niin sitä voi olla vaikeaa (ellei mahdotonta) saada palautumaan. Mutta toisaalta olen lukenut väitettävän, että pahimmat ongelmat tulisivat niille, jotka ovat näitä jojo-laihduttajia; eli nahka joutuu venymään aina vain uudelleen ja uudelleen. Itse en näihin kuulu, vaan olen lihonut kertaalleen, ja nyt siis olen laihduttamassa sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Toisaalta taas, tämä ei selitä sitä, miksi se läski ei tunnu häviävän mihkään.
Tämä alkaa vaikuttaa todella turhauttavalta ja epätoivoiselta. Ei tässä enää kohta jaksa pitää laihdutusintoa yllä, kun tuntuu siltä, että se laihduttaminen ei näy missään. (Kyllä ne terveys ja yleinen hyvinvointikin toki ovat motivoivia tekijöitä, mutta olisi se kyllä toivottavaa, että se laihtuminen näkyisi myös ulkonäössä.)
Etenkään alavatsalleni kun ei tunnu tapahtuvan kerrassaan mitään. Se pullottaa ja roikkuu sen näköisesti, kuin en olisi laihtunut kiloakaan. Siis tiedän, että painonpudotusta ja laihtumista ei voi tapahtua vain yhdestä paikasta, mutta missä voi olla vikaa, kun yksi paikka vartalosta ei laihdu laisinkaan ?
Tiedän sen, että jos iho venyy liikaa, niin sitä voi olla vaikeaa (ellei mahdotonta) saada palautumaan. Mutta toisaalta olen lukenut väitettävän, että pahimmat ongelmat tulisivat niille, jotka ovat näitä jojo-laihduttajia; eli nahka joutuu venymään aina vain uudelleen ja uudelleen. Itse en näihin kuulu, vaan olen lihonut kertaalleen, ja nyt siis olen laihduttamassa sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Toisaalta taas, tämä ei selitä sitä, miksi se läski ei tunnu häviävän mihkään.
Tämä alkaa vaikuttaa todella turhauttavalta ja epätoivoiselta. Ei tässä enää kohta jaksa pitää laihdutusintoa yllä, kun tuntuu siltä, että se laihduttaminen ei näy missään. (Kyllä ne terveys ja yleinen hyvinvointikin toki ovat motivoivia tekijöitä, mutta olisi se kyllä toivottavaa, että se laihtuminen näkyisi myös ulkonäössä.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitkeästi vaan. Älä anna periksi. On aivan tavallista, että jossain vaiheessa laihdutuksessa tulee "jumitusvaihe", jolloin ei tapahdu mitään. Paino alkaa kuitenkin uudelleen tippumaan, kun ei vaan anna periksi. Olet jo päässyt hyvään alkuun, joten jatka sitkeästi. Jojokin on parempi kuin ei mitään, ja se ihokin sopeutuu ajan myötä, ihan varmasti.
Itse olen laihduttanut 17kg ja nyt painoindeksi on normaali ..Aloitus paino oli 90kg ja nyt 73 ja pituutta 172cm.
Olen huomannut aivan saman että valitettavasti vatsanahka roikkuu ikävästi:( sekä allit...Vaikka kuinka jumpissa käy ja treenaa niin ne ei siitä mihinkään lähde.
Sun ei kuitenkaan kannata lopettaa hyvin alkanutta painonpudotusta !
Ei missään nimessä. Olen itse ajatellut asian niin , että nämä pienet epäkohdat omassa vartalossa saa hyvin peitettyä vaatteilla:)
Kyllähän sinun pudottama paino näkyy, vaatteet ovat pienentyneet eikö?Olo on parempi?
Katsoin juuri yhden ohjelman Fakta-kanavalta jossa lääkäri sanoi, että ihmisen iholla on "muisti" eli kun iho venyy(lihoo) ja sen jälkee alkaa laihduttamaan iho yleensä muistaa palautua ennalleen MUTTA jos on ollut pitkään iho venyneenä(lihonneena) niin iho on unohtannut "muistinsa" ja näin on käynyt minulla. En ole koskaan laihduttanut, aina ollut tuossa samoissa lukemissa eli nytkun sitten vihdoinikin sen päätöksen tein ja pudotin tuon 17kg niin iho onkin jo unohtanut palautumisen kun aina on ollut venyneenä.
Mutta mistään hinnasta en enää ottaisi noita kiloja enään takaisin. EN.
Yritä ajatella positiivisesti ja jatka sitkeesti vaikka kuinka ärsyttäsi oma peilikuva niin voin lyödä vetoa että olet paremman näköinen nyt kuin urakan alussa.
Yksi ihminen kerran sanoi että kun nainen laihduttaa niin hän tyhjenee kuin pullo.
Ylhäältä päin alkaa laihtuminen.
Ensin kasvot, kaula, rinnat, pallea......
Kyllä olet jo päässyt hienoihin lukemiin!
Itse olen 18 kg:n pudotuksen jälkeen juuri tuossa mistä sinä olet aloittanut.
Kiitos sanoistasi elliivo. Siis tuo pulloon vertaus.
Sama tilanne täällä. Kiloja karissut kahdeksas kuukaudes n.10kg. Muuten olen hoikkunut mun maha roikkuu. Oikeen kengurunpussi. =) Mut mä jaksan nauraa sille. Kun muuten olo on hyvä ja paljon pirteempi.
Mä ainakin saan tuon mun roikkumahan hyvin mekon alle piiloon. Mekko päällä näyttää melkolailla normaalilta pömpöttävältä mahalta. Kun se roikkuvuus jää laskeutuvan mekonhelman alle piilloon.
Arvatkaapas mikä kiristää sitä nahkaa? Lihasmassa. Eikä nyt puhuta mistään kovan luokan kehonrakennuksesta, vaan ihan siitä teille naisille niin kovin tärkeästä kiinteytymisestä.
Millä luulette että jotkut jumpat estää allien roikkumisen? Siellä jumpassa ei lihaksia varmasti saada lisää.
Suunnatkaa herranjumala jo sinne kuntosalille, aloitelkaa vaikka ihan 2 kertaa viikossa ja nostelkaa sitten treenien tehoa ja kertoja pikkuhiljaa. Johan rupee nahka kiristymään ja OIKEISTA paikoista.
Kroppa kokonaisuutena paranee ja saattaapa siinä avio-/avomies/poikaystävä/kadulla kulkijatkin hieman saada lisää pilkettä silmäkulmaan! :)
mutta kasvoni ovat muutenkin malliltaan pyöreät. En ole kenelläkään muulla 10 kg ylipainoisella nähnyt niin paljon kaksoisleukaa kuin itselläni. Kasvot näyttävät alavatsan ohella olevan se viimeinen paikka, mistä rasva minulla lähtee. Vatsan voi peittää vaatteilla (minulla on vyötärökorsetti juhlatilanteita varten), mutta leukaa ei voi peittää ellei ole muslimi ja käytä burkaa tai sitten mies, joka voi kasvattaa parran.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole mahdollisuutta sinne salille lähtee. Minullakin aviomies tekee pitkää työpäivää ja sit koti/pihahommat päälle. Lapsenvahtia minulla on todella harvoin mahdollista saada. Koetettu salille lähtee, salikortin hain ja kaksi kertaa sinne kerkesin kuukauden aikana. Rahallisesti ei kannata kuukausikorttia noilla käyntikerroilla pitää. Mut katkera en oo.
Joten koitan jumpata ja liikkua kotona. Kuntopyörää 5 tai 10 kilometrin verran per päivä. Siis 5 kilsaa kerrallaan. Illalla perheen nukahdettua vatsalihasliikkeitä ja kilon punteilla käsiä. muutama kävely lenkki viikossa 1 v 8 kk ikäinen poikani kärryissä. Monesta pienestä liikkumisesta kertyy ihan hyvä määrä