Olen asunut mieheni kanssa yhdessä jo kauan. Vuosien saatossa on kaverini ihmetelleet miten jaksan olla tämän suhteen mies ja nainen, äiti ja isi lapsille? Nyt alkaa olla mitta täys ja menen etsimään sitä oikeaa miestä itselleni. Miestä jolla on selkärankaa jakaa arjen murheet luhistumatta heti. Miestä joka lohduttaa joskus minuakin eikä aina toisinpäin. Miehen joka neuvoo asioissa, ei jätä minua hoitamaan aina kaikkea . Mies joka palauttaisi minun optimismini elämään. Tuo pessimisti on saanut minutkin samanlaiseksi. EN HALUA TÄTÄ ENÄÄ!!!!! Kiitti mulle riitti!
Mies ja nainen
*helpottaa kirjoittaa*
1289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo. Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa.
Ja aion itsekin tehdä omassa elämässäni samoin.
Vittu että kyllästyttää ymmärtää vaan ymmärtämisen perään. Pitää lohduttaa ja kuunnella ja tajuta ja hieroa vielä saatana vähän hartioitakin.
Itselläkin on murheita, mut eipä niitä kukaan kuuntele tai jos luulen,että kuuntelee, niin sit ei kuitenkaan ole kuunnellut. Puhun siis puolisostani.
Lohdutuksen sanaa en ole häneltä koskaan saanut, ei ole tullut halaamaan ja pitämään tiukasti minusta kiinni kun olen itkenyt ja kaivannut lohdutusta.
Ois niin ihanaa saada tuntea itsensä naiseksi taas.