Näyttäis nyt siltä että työkaveri on ruvennut vähän liian ystävälliseksi ja järjestää palavereja tms. tiuhaan tahtiin. Pientä flirtin poikasta ja huulen heittoa. Olen esimiesasemassa ja hän tekee hyvää työtä. Molemmat varattuja ollaan.
Miten asian nyt tekisi selväksi, että en ole kiinnostunut etenemään? Ettei toinen turhaan pahoita mieltään? Varsinkin kun ei ole mitään varsinaista iskuyritystä vielä tullut. Sanokaas nyt samassa tilanteessa olleet mitä olette tehneet.
Vältteletkö näitä tapauksia? Sanotko suoraan? Odotatko kunnes toinen esittää asiaa ja sitten sanot? Vai jatkatko kuukausia tämmöistä mukavana miehenä, ystävä pohjalta?
Pitäisi saada nyt vaan homma pelaamaan edelleen, ilman turhaa tunnekuormaa.
Miten asian nyt tekisi selväksi, että en ole kiinnostunut etenemään? Ettei toinen turhaan pahoita mieltään? Varsinkin kun ei ole mitään varsinaista iskuyritystä vielä tullut. Sanokaas nyt samassa tilanteessa olleet mitä olette tehneet.
Vältteletkö näitä tapauksia? Sanotko suoraan? Odotatko kunnes toinen esittää asiaa ja sitten sanot? Vai jatkatko kuukausia tämmöistä mukavana miehenä, ystävä pohjalta?
Pitäisi saada nyt vaan homma pelaamaan edelleen, ilman turhaa tunnekuormaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sun pitäisi naiselle jotenkin tehdä selväksi että et ole kiinnostunut. Esim...älä vastaa flirttiin ja pysy omalta osalta asia linjalla. Pikku hiljaa toinen ymmärtää.
Itsellä vähän samanlainen tilanne, mutta omalta osalta vain perusluonne on sellainen iloinen ja tuttavallinen ilman varsinaisesti sen suurempaa merkitystä.
Onhan hän ilo silmälle ja komeaa hymyä on hauska katsella, mutta ei tässä nyt mitään pilvilinnoja ole täällä päässä rakennettu, enkä sen kummemmin häntä käy jahtaamaan kun oma ajatusmaailmakaan ei mitään draamoja suvaitse.
Jos hän on nyt muun kuvan saanut niin ei hätää ja itsetunto kyllä kestää vaikka häneltä sähköpostilla saisinkin "turhaan" viestin, työkaverilinjalla pysytään ja ei vaikuta työ ilmapiiriin mitenkään.
Ennemminkin saisi todella rautalangasta vääntää ja "puulla päähän lyödä" , että uskoisin tässä muuta kuin pelkkää työtoveruutta olevan.
mies aina luulee naisen flirttailevan tai haluavan lähempää tuttavuutta, jos nainen on miehelle ystävällinen, hymyilee, katsoo silmiin, ei kavahda kauemmaksi jos joutuu miehen lähelle?
Itselläni (nainen olen) on just näin, olen luonteeltani hyväntuulinen, en karta ihmisiä jos he minua miellyttävät, en halua vilkuilla seinille vaan jos lähistöllä on ihminen oli sitten mies tai nainen, katson mieluummin tätä joskus jopa tuijotan.... silti en flirttaile, päinvastoin en ole seurustellut vuosikausiin koska haluan elää yksin ja vapaana.
Voi teitä, miesreppanat.
et ole sama henkilö, josta puhuin. Hän kun ei suomea osaa.
Itsellä juuri sama tilanne, väärintulkintaa. Suhtaudun KAIKKIIN työpaikkani miehiin ja naisiin, ehkä liiankin epäsuomalaisen ystävällisesti, hymyillen ja tuttavallisesti ja tämä tulkitaan väärin flirttailuksi, mistä ei tosiaankaan ole kyse.Toimin vain perusluonteeni mukaisesti. Kyse lienee sukuviasta, jolle en voi mitään. Koska olen ehkä hieman tavallista viehättävämpi, niin siitä on myös vedetty vaikka mitä johtopäätöksiä ja yleensä aivan hakoteille ovat arvailut menneet. Turvallisinta olisikin olla yrmeä ja tylyttää mutta sitten syytetään työpaikan ilmapiirin myrkyttämisestä. Miten tää voi olla näin vaikeeta?
ei se ole mitään vaikeata. Katsopa vaikka kaupungilla kulkevia tavallisia suomalaisia, kukaan ei hymyile vaan kaikilla on naama neutraalilla peruslukemilla. Ei silti tarvitse olla yrmeä ja tyly mutta asiallinen neutraali asennoituminen varsinkin töissä olisi ehkä kaikkein paras käytösmalli.
Suomessa ei vaan olla totuttu suhtautumaan hymyileviin ja ystävällismielisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin vain työasioita hoitavana työkaverina koska yleensä ollaan vaan naama peruslukemilla töissä. Jos kerran olet vielä tavallista viehättävämpikin niin monikin mies varmaan salaa ihailee ja ottaa sen hymyilysi sitten henkilökohtaisena viestinä vaikka järjelläänkin ehkä tajuaisi että ei se näin ole niin mieli/sydän tahtoo uskoa toista.