Olen eronnut avoliitosta (kesti 1½v) joulukuussa puolivuotta taaksepäin. Ensin vihasin ex-avokkiani sillä hän on peliriippuvainen ja vei minulta luottamuksen täysin. Minä siis jätin hänet. Emme tavanneet pariin kuukauteen eron jälkeen, mutta nyt hän on käynyt kylässä, vietimme yhteisen juhannuksen ja joskus hän on luonani myös viikonloppuja. Tuntuu, ettei tästä enää koskaan mitään tule sillä luottamusta on niin vaikea enää korjata (lisäksi en voi tietää aloittaako hän joskus pelaamisen uudelleen). Toisaalta, nuoresta iästäni (22) huolimatta, en ole koskaan rakastanut ketään niin syvästi kuin häntä rakastin ja rakastan edelleen. Lisäksi yhdessäolomme ja petipuuhatkin ovat aivan omaa luokkaansa. Halveksun ihmisiä jotka eivät osaa päästää irti ja jotka jäävät roikkumaan toiseen ihmiseen ja nyt olen itse sellainen. Sydän sanoo, että minun täytyisi pitää tästä kiinni kun on tällainen tunne ja rakkaus, mutta järki sanoo, että olen niin nuori, löydän vielä jonkun jonka kanssa rakentaa kaiken alusta. Mitä pitäisi tehdä? Mennä järjen vai tunteen mukana? Pahalta tuntuu...
Vaikea päästää irti
särkynyt
2486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieman eri tilanteessa olen, mutta yhtä kaikki kiinni entisessä poikaystävässä... Yhdessä oltiin nelisen vuotta, erosta on jo pari vuotta, silti yhteys on säilynyt, ja vaikka luulin jo että olisin päässyt eteenpäin, yksi iltapäivä yhdessä toi vanhat tunteet pintaan. Sehän se, itsekin suunnilleen sinun ikäisesi, kun tunteet vain pysyvät, onko se roikkumista vai merkki siitä että hän on Se Oikea? Tuntuu pahalta kun on kuitenkin yrittänyt tapailla uusia ihmisiä ja pariin on ehtinyt ihastuakin, mutta ne ovat syystä tai toisesta sitten hiipuneet. Kenenkään muun kanssa ei sellaista samalaista yhteyttä ole tullut, mitä muistan meillä heti alussa tulleen.
Särkynyt, monesko poikaystävä tämä avomiehesi oli?
että joku toinen kokee saman ja vieläpä noin pitkän ajan jälkeen. Minullakin on ollut pari "säätöä" tuon avoliiton jälkeen, mutta ne ovat tuntuneet huijaukselta sekä itseäni että kyseisiä miehiä kohtaan joten ne suhteet ovat loppuneet lyhyeen (olen yrittänyt esittää itselleni ihastusta kyseisiin miehiin, kuvitella, että ihminen yrittää valehdella itselleen!). Poikaystäviä minulla ennen tätä avokkia on ollut 2 ja niistä pääsin yli kohtuu helposti. Tämä vaan tuntuu niin väärältä. Toisaalta tiedän, ettei yhteen palaamisessa ole järkeä, toisaalta, mitä jos hän on "Se Oikea"?