Riippuuko onnellisuutesi

"Poor is the man whose pleasures depend on the permission of another..."

psykopaatti, jos en reagoisi ympäristön kärsimykseen?

onnettomuus voi vaikuttaa mun omaan olooni. Mitä läheisempi ihminen, sen enemmän se vaikuttaa. Muiden ihmisten olotilat ei vaikuta mun tuntemuksiini.

Jos joku oikein pinnistelee, niin tekee varmaan hallaa fiiliksiini. Enkä koe oloani järin onnelliseksi, jos jokin oma toilailuni pahoittaa jonkun mielen perustellusti. Joku tuulella käypä tättähäärä jos on naama rutussa niin se ei aiheuta toimenpiteitä.

Yksi onneton ihminen ei tavallisesti tee minusta onnetonta.

Mulla on taipumusta vähän ilmapuntarina oloon. Lapsena aloin kuulemma itkeä, kun vieras lapsi kaatui ja satutti itsensä. Tuo on kai aika tavallista, mutta on niitäkin lapsia, jotka eivät ole moksiskaan.

Kyllä mun on vaikea olla onnellinen, jossa joku läheinen on onneton. Ja kyllä suuremmat tragediat koskettavat, vaikkei niissä olisi tuttuja mukana. Musta ei olisi hoitoalalle, olen aina tiedostanut sen. Toisin muiden murheet kotiin ja märehtisin niitä.

onnellinen.

että onnellisuus on minulle muutenkin vieras olotila

on se onneton ihminen lähelläni.. Sen mukaan mä sitten elän, jos tämän ihmisen surumielisyys koskettaa ja harmittaa mua niin totta kai mua harmittaa silloin ihan avoimesti. Sitten taas jos joku on onneton ja tämä asia ei vaikuta muhun millään lailla, niin sitten mä oon ihan ilonen vaikka toisella olisikin tosi kurjaa. Mä vaan haluan, että mulle tärkeillä ihmisillä on hyvä olla :)

Eli ei riitä, että yksi ihminen on onneton saadakseen mut onnettomaksi. Jotain rajaa munkin empatialla :D

Tapauskohtaista. Silloin kun tiedän että on syytä olla onnellinen ja näen asian ympärillä olevia tarkemmin ja kauaskantoisemmin - syyt miksi olla onnellinen - voin hyvinkin olla onnellinen vaikka toiset virittelis jo köyttä kattoon.

Toisaalta sitten jossain tilanteessa vähäinenkin lähipiirin synkkyys voi tarttua muhunkin.

...mikäli ihmiset (monikossa elikkäs kaikkiko)..oisi onnettomia nii en suinkaa miekää pystysi olemaa onnelline..=oI

...yksikii onneton surettaa sillo ko sil on mulle merkitystä taikka mie ymmärrän hänen onnettomuuttaan...se mitekä pitkää mie oon onneton on iha sitte perin kii siit mitekä lähenen ihmine on onneton...koska sillo ko se lähenen on onneton sen surun tuntee sekä näkee...iisimmin ko iha vieraan taikka ees puolitutun joka ei oo sun ajatuksissasi sillain ko nää lähesemmät on...

=oI

..mu toki mun sisälläni käväsee epäonnen tunteet sillo ko näjen jonku ihmisen oikee olevan onneton..myötätunto kummiski saa miettimää miltä ittestä tuossa kohin tuntusi...

mu..toki iha kaikkee ei riitä myötätuntokaa..eikä iha joksasee onnettomaa ihmisiee sillain ees kiinnitä huomioo...ne lähimmät...sisältäen perheen lähisuvun..työkaverit muut kaverit niien epäonni vaikuttaa...ainaski aikansa..nii jottei oo itekkä nii kykenevä olemaa onnellii...

sellaisen syyn johdosta jonka tiedän ja joka on minustakin surullista, esim. lähiomaisen menetys. Silloin tulen surulliseksi.