Olen juuri eronnut nainen 40 ja muhkea muotoinen (size 46), ja aloin miettimään, miten saisin kesään jonkinmoista iloa, edes yhdeksi hetkeksi. Vaatimustaso on vain; että selvinpäin, tupakoimaton ja hyvin toimeeentuleva hyvä hampainen mies :)
Ravintoloihin en lähde, kun ei kiinnosta raflakulttuuri ja siihen liittyvät lieveilmiöt.
Neuvoja ja vinkkejä kanssasisaret, mistä niitä miehiä löytää Helsingin seudulla? Vai onko syynä ikä ja koko? Naamassa ei pitäisi olla vikaa..
Ravintoloihin en lähde, kun ei kiinnosta raflakulttuuri ja siihen liittyvät lieveilmiöt.
Neuvoja ja vinkkejä kanssasisaret, mistä niitä miehiä löytää Helsingin seudulla? Vai onko syynä ikä ja koko? Naamassa ei pitäisi olla vikaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täytyy aina avittaa kanssasisarta;-)En usko lainkaan, että ikäsi&kokosi on se rajoittava tekijä. Yhden hetken -kriteeri on se haastavampi, eihän kukaan vakavastiotettava halua tulla otettua ei-vakavasti. Tyhjän saa pyytämättäkin ja sänkyyn pääsee niiden alkkisten ja hampaattomien kanssa, jos vain yhtä kyytiä haluaa.
Jos raflat ei natsaa (mitä en ihmettele), niin mene sellaisiin paikkoihin/harrastuksiin, missä et yleensä kävisi.
Esim. tyyliin paikallisen lennokkikerhon kirppari tai muuta vastaavaa. Äläkä jämähdä yhteen kaveriin, vaan pyri luomaan kontaktia useampiin ja deittailuun.
Ja eron jälkeen ei kannata sitoutua kauhean vakavasti mihinkään muuhun kuin itseensä. Näin se vaan on.
miehen pitää olla rikas jos haluat vain hetkellistä seuraa, tai muutenkaan. Ihme menoa taas... näkee mistä naiset oikeasti on aina kiinnostuneita
No sanotaan vaikka niin, että ex-suvussa on yksi täysi super-luuseri,
olen täysin allerginen sen tyyppisille ihmisille, hyvin toimeentuleva tuli
mieleen, kun näin hänet vahingossa (ja hänen kaltaisiaan) juhannuksena.
Mutta näytti luuseri kelpaavan naispuoliselle örkille, kun jossain välissä iltaa meni uudemman kerran ohi melkoisessa seilissä.
Viime syksynä aloitin espanjankielen alkeet ja ylläri, siellä oli miehiä, mutta ikä 65 , moni näistä haaveili muutosta espanjaan.
Savi-kurssillakin kävin, siellä taisi olla yksi ex-nokia-insinööri, joka uikutti lopputiliä & hankalaa perhe-elämää lainavelkaisena taide- opettajalle. Haki jotain muuta ajattelun aihetta ainoana miehenä :) Ja pelkästään savesta :)
Tekniset alat.. hm.. olen ollut joskus aikoinani autonkorjaus-kurssilla, siellä miehet olivat pelkkiä kavereita. Silloin taisin seurustella, mutta ei tainnut olla mitään säpinää muillakaan naisilla. Tuntui siltä, että ne miehet jotka siellä olivat, olivat pelkkiä nössöjä. Ja näitä luusereita.. jotenkin muistikuva oli, että nämä miehet olivat kyllä työelämässä, verotoimistossa jne, ja eivät aikoinaan olleet kiinnostuneita autoista.
Jos vielä tulisi mieleen ohjeita ja opastuksia :)
Tuo luuserius, kerro tarkemmin minkälainen tuo ex-suvussasi oleva "super-luuseri" on, kiinnostaa kovasti, ehkä hänestä saisi patologisen havaintomallin luuserista Greenwichiin.Kun kerran olet noin vauhtiin päässyt mitä tulee harrastusmaailmaan, niin mitäpä jos lähtisit laskuvarjohyppykursseille, siellä tuskin mitkään rapahousut viihtyvät, tietysti jos on liian rajua alkajaisiksi, niin hommaa lentolupakirja, ei näes tarvitse hypätä kuin pakon edessä.
öö... onko Greenwich sisäpiirin juttu - vai ?? Et varmaan asu siellä päin :)
Jos asut, terkkuja vaan, asuttiin joku vuosi sitten Lewishamissa ja tytär haikailee vieläkin Greenwichin retkistä.
Kerronpa kuitenkin super-luuserista, oli sitten sisäpiirin juttu tai ei.
Ihminen, joka on selvinnyt elämästä pelkällä koti- sossu -työvoima-sektorilla yli nelikymppiseksi. Ja "päivääkään" ei ole tehnyt työtä, josta saisi oikeaa palkkaa. En ole katkera... kun noita veroja joudun kuitenkin maksamaan, oli suvussa (nyk ex-) työtä vieroksuvia tai sitten ei.
Ihmettelen kuitenkin, että jollain ei ole pätkääkään kunnianhimoa (tai sorry; on kunnianhimoa, vain johtajan paikka kelpaa), tai sellaista aikaa, että haluaisi täyttää elämäänsä vaikka työllä?? Tai ajatella vaikka vanhuudenpäiviänsä, että saisi jonkinlaista työeläkettä?? Perintöjä hän ei ainkaan odota, ei taida olla kovin paljon tulossa vuosikymmeniin.
Tässä luuserissa on vielä sellainen erikoisuus, ettei hän kännää/käytä huumeita tai lääkkeitä, kuten ei kukaan exän suvusta. No, ehkä se super-määritelmän voisi ottaa pois, koska vielä huonomminkin asiat voisivat olla.
Aloin muuten miettimään tuota laskuvarjo- yms juttuja. Voi olla, että olen liian pelkurimainen, pelaan varmanpäälle, sekä elämässä että tunnetasolla.
Turvallisin mahdollinen auto, turvallisisin mahdollinen asunto, turvallisin mahdollinen työpaikka ja koulutus.. ja ehkä tuo exäkin oli turvallisin mahdollinen mies, joka sillä hetkellä oli kierroksessa.
Nainen joka ei ota riskejä, ei taida olla myöskään sellainen, joka niitä miehiä saisi ? Ja vielä, jos ei halua mennä ravintolaankaan katsomaan aamuneljän soitimia.
On suomenaika, eli Greenwich-observatorion kellon mukaan mitataan aikaa tai nykyään se on vissiin UTC, Greenwichin museossa muistaakseni säilytetään mm.metrin mittamallia,Fazerin sinisen käärepaperin värimallia...heh, no ei nyt sentään sitä, joku fiksumpi voi korjata detaljit, itse en edes jaksanut Googlettaa.
Ihmetyttää vaan että ihminen joka itse myöntää pelaavansa varman päälle ja välttelevänsä riskejä elämässä käyttää jostain toisesta luuseri nimitystä, nuorethan luusereista mielellään puhuu mutta se menee yleensä elämänkokemuksen puutteen nimiin.
Niinpä, eilen oikeastaan aloin miettimään, että olenkohan se minä, joka olenkin luuseri?? EHKÄ elämässä voi ollakin jotain muuta, kuin työnteko, jota minä olen arvostanut. Tai se turvallisuus, jota olen aina hakenut spekuloimalla erilaisia riskejä. Tai vanhuudenpäivien varaankaan ei tarvitsisi niin laskea. Jos vaikka yhteiskunta hoitaa ?? Tai jos vaikka sattuisi tekemään isänmaalliset, ymmärtäisi kuolla heti saappaat jalassa, kun ensimmäinen eläkepäivä koittaa??
Voi olla, että tähän ikään mennessä sitä elämänkokemusta ei ole tullut, kun riskinottokyky on ollut huono? Hm... elämän valttikorteista voisi jo päätellä, etten tule saamaan tällä hetkellä kaipaamaani "hetken" iloa, koska riskinotto kyky on melko huono :)
Se että pelaa tietyissä asioissa varman päälle ei todellakaan ole mikään luuseriuden merkki vaan ihan puhdasta maalaisjärkeä.Noita ns.extreme-juttujakin voi harrastaa hallitusti, eli ikäänkuin varman päälle, eli punnitsee riskit ja hyödyt ja sitten antaa palaa jos siltä tuntuu.Itse olen elämässäni tehnyt muutamia juttuja joista monet ovat varmaan olleet sitä mieltä ettei mitään järkeä, no ne on tehty ja eläke/sosiaaliturvakin on vielä voimassa, itseasiassa minua on aina suunnattomasti vituttanut kun joku ulkopuolinen sanoo mitä sinun kannattaisi tehdä ja jos joku on kritisoinut tekemisiäni niin siitä vasta olenkin saanut varmuuden tehdä juuri niinkuin itse haluan ja lopputuloksena olen tehnyt jotain asioita joita baaritiskien Alfa- ja Beta-uroksista 95% ei ole edes unelmoinut, no ehkä unelmoinut mutta ei sen enempää, habitukseltani olen kyllä valitettavasti perusluuserin näköinen, no ehkä minut sitten joskus perikunta testamenttaa sinne Greenwichiin ; ) . Näin lopuksi vielä, tunnut kyllä mimmiltä johon olis mielenkiintoista tutustua(jos olisin oikeasti rohkea)mutta elämäntilanne on sellainen että katsotaan sitten seuraavassa elämässä ; ) .
Itse asiassa olen joskus miettinyt, että näihin perusasioihin voisi suhtautua oikeasti vähän vähemmän miettiväisesti. Taivas ei todennäköisesti olisi pudonnut niskaan, vaikka vähemmän turvallisia juttuja olisi tehnytkin??
Minäkin otan nyt riskin :) Jos sinun elämäntilaneesi tulee tässä lähipäivien aikana muuttumaan tai seuraava elämäsi alkaakin jo viikon kuluessa, voisit kirjoittaa vain sinulle tarkoitettuun sähköpostiin; [email protected].
Tässä osoitteessa yhdistyy Greenwich sekä peräkammari sopivasti?
Olisi meinaan hauska testata jonkun aikaa netissä, tuleeko kaksi ihmistä näkemään "ikinä" toisensa. Luuseri-nainen, joka haikailee hetken iloa täysin vastoin entisen elämän periaatteita ja peräkammarin poika ;)
Mitkäköhän olisivat vedonlyönti suhteet??
Hyvää jatkoa sinulle joka tapauksessa :)
Hikeä pukkaa jo nyt, anna minulle kuukausi aikaa ja "turvasanana" olkoon Lewishamiin liittyvä vihreä melkein hirmuhallitsijan nimi, heh olipa kömpelöä mutta en näin äkkiseltään parempaa keksinyt.
No, kuukausi on ihan ok. Hikeäkö pukkaa?
Muista meidän tapaamisen toteutumisen vedonlyöntisuhteet :)
Promillien takia ei kannata paljon hikeentyä ;)
Voidaan tosin yllättää itsemme totaalisesti.
Oikeasti minäkään en ole lähiaikoina maisemissa, livenä tai virtuaalina.
Olen lähdössä Cityn lähettyville Emmendalemaiseen kylään muutamaksi viikoksi.
Tuskin kuitenkaan retket ulottuu Greenwichiin, mutta perinteisemmät
Lontoon nähtävyydet todennäköisesti tutkaillaan parin päivän aikana. Matkaseuralainen tosin haluaa vain Oxfort Streetille, joka on minulle painajaista.
Viihtyisin mieluimmin päivän British museumissa.. mutta kai joudun kulkemaan
"lompakkona" mukana ja sanomassa toistamassa lausetta "Ihan liian kallis"...
Mutta; Tarkistelen välillä sähköpostia ja toivon tunnistavani sinut :)
Ja max kuukauden ajan.. siis.. deadline 4.8.2009
Että London Dungeon on ihan kiva paikka huilata shoppailujen välissä, siinä on äiteellekkin hyvä pubi lähellä ; )