olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 2,5 vuotta. Suhteemme on ollut todella haastava, ja nyt haluan luopua siitä. Meidän suhteessa on paljon hyvääkin ja rakastan häntä, joten ero tuntuu todella vaikealta, varsinkin kun hän haluaisi vielä yrittää.
Hyviä asioita suhteessamme on että huumorimme on samanlaista, keskustelemme paljon kaikesta, viihdymme toistemme seurassa, seksi on hyvää...mutta huonoja asioita on että olemme riitatilanteissa jatkuvasti eroamassa, en edes muista kuinka monesti olemme sanoneet viimeisen puolen vuoden aikana eroavamme. Seksi on molempien mielestä hyvää, mutta tappelemme viikoittain määrästä, hän haluaisi paljon enemmän. Seksin vähyys on hänelle ainoa syy, minkä takia hän on sanonut haluavansa erota. Mieheni käytös on humalassa usein agressiivista, ei kuitenkaan ole väkivaltainen. Miehelläni on todella huonot hermot ja hän ahdistuu helposti, eikä hän osaa käsitellä vaikeita tunteita. Muutto toiselle paikkakunnalle ei varmaan tehnyt hyvää suhteellemme, hän on kärsinyt sosiaalisen elämän menettämisestä, entisessä kotikaupungissa meillä molemmilla on paljon ystäviä. On myös joitain periaatteita, jotka ei meillä todellakaan kohtaa. Mieheni on todella laiska tekemään kotitöitä, mutta ruokaa hän laittaa lähes päivittäin. Rahankäytön suhteen hän on ihan onneton (syytän kasvatusta).
En oikein tiedä miksi edes kirjoitan tänne ajatuksiani. Olen lukenut tätä palstaa monesti, miettiessäni eroa. Kai haluaisin kuulla eropäätöstä puoltavia ajatuksia. Olen 95% varma päätöksestäni, mutta pelkään että ikävän yllättäessä palaamme yhteen ja sama erotaan/ollaan yhdessä-kierre jatkuu...Tällä hetkellä olemme hyvissä väleissä, asumme saman katon alla vielä 1-2 viikkoa.
Yksi reaktio vahvistaa päätöstäni -> kukaan ystävistäni ei ole yllättynyt että eroamme, osa on vain helpottunut puolestani. Eikö tämäkin jo kerro jotain?
"jos elämä ois helppoo, sä oisit pelkkä paskiainen..."
Hyviä asioita suhteessamme on että huumorimme on samanlaista, keskustelemme paljon kaikesta, viihdymme toistemme seurassa, seksi on hyvää...mutta huonoja asioita on että olemme riitatilanteissa jatkuvasti eroamassa, en edes muista kuinka monesti olemme sanoneet viimeisen puolen vuoden aikana eroavamme. Seksi on molempien mielestä hyvää, mutta tappelemme viikoittain määrästä, hän haluaisi paljon enemmän. Seksin vähyys on hänelle ainoa syy, minkä takia hän on sanonut haluavansa erota. Mieheni käytös on humalassa usein agressiivista, ei kuitenkaan ole väkivaltainen. Miehelläni on todella huonot hermot ja hän ahdistuu helposti, eikä hän osaa käsitellä vaikeita tunteita. Muutto toiselle paikkakunnalle ei varmaan tehnyt hyvää suhteellemme, hän on kärsinyt sosiaalisen elämän menettämisestä, entisessä kotikaupungissa meillä molemmilla on paljon ystäviä. On myös joitain periaatteita, jotka ei meillä todellakaan kohtaa. Mieheni on todella laiska tekemään kotitöitä, mutta ruokaa hän laittaa lähes päivittäin. Rahankäytön suhteen hän on ihan onneton (syytän kasvatusta).
En oikein tiedä miksi edes kirjoitan tänne ajatuksiani. Olen lukenut tätä palstaa monesti, miettiessäni eroa. Kai haluaisin kuulla eropäätöstä puoltavia ajatuksia. Olen 95% varma päätöksestäni, mutta pelkään että ikävän yllättäessä palaamme yhteen ja sama erotaan/ollaan yhdessä-kierre jatkuu...Tällä hetkellä olemme hyvissä väleissä, asumme saman katon alla vielä 1-2 viikkoa.
Yksi reaktio vahvistaa päätöstäni -> kukaan ystävistäni ei ole yllättynyt että eroamme, osa on vain helpottunut puolestani. Eikö tämäkin jo kerro jotain?
"jos elämä ois helppoo, sä oisit pelkkä paskiainen..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen sinnitellyt tässä avoliitossa paljon kauemmin ja juuri nuo syyt ovat vuosien saatossa kasvaneet järkälemäisiksi. Mieheni on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, tunnevammainen. Väittää rakastavansa minua, mutta selvästi halveksii kuitenkin. En oikein usko että edes osaa rakastaa pyyteettömästi ketään. Lapsuus oli hänellä aika kamala ja sen takia ei osaa omia lapsiaankaan kohdella oikein. Syyttää ja tuomitsee heti. Sen takia lapset tukeutuu aina minuun. Olen tämän suhteen äiti ja isä. Lapset saa ihan ihme mallin elämään. Vahvan, kaiken kestävän äidin ja heikon, huutavan isän. Hassua on, etten oikeasti ole niin vahva, mutta lasten takia on jaksettava. Kaipaan miestä! Miestä joka on suoraselkäinen ja rehti, kohtelee ihmisiä tasavertaisesti, ei luhistu kun kenkään tulee kivi ja lyö heti hanskoja tiskiin. Ei sälytä kaikkia asioita minun hoidettavakseni. Mies, jolle voi kertoa pienimmätkin asiat ilman että leimaa ne naurettaviksi, joka kestää huonotkin uutiset. Ilman molemminpuolista kunnioitusta ei voi olla hyvää suhdetta ja meillä ei kumpikaan kunnioita toistaan.
Minussa on vikani, paljon vikaa, mutta kaikkea en minäkään siedä. Ei tarvitse sinunkaan. Olet ihan oikeassa, kun tuossa vaiheessa moni asia tökkii, ei kannata vaan koittaa kestää.
että ero voisi olla sulle oikea päätös.
Tunnut ajatelleen tota paljon, ja todenneen seikat, jotka eivät miehessäsi miellytä. Mä itse aikoinaan vatvoin tosi pitkään eroa miehestä, jonka kanssa oli kivaa, ja jota rakastinkin, mutta suhteesta puuttui se jokin. Seksuaalisestikaan en häntä kovasti himoinnut.
Pohdin yhteisen tuttavapiirini menetystä, kaiken kivan menetystä ja tunsin epävarmuutta, ja noin vuotta aiemmin olin jopa keskustelujen jälkeen perunut eron. Kun sitten lopulta päätin lähteä ja lähdin, istuessani ensi kertaa uuden kämppäni ikkunalaudalla tunsin pelkästään suunnatonta onnea ja helpotusta siitä, että viimeinkin lähdin.
Muutaman kuukauden päästä tosin aloimme "seurustella" uudelleen, mutta onneksi mies pisti mut nopeasti päättämään, haluanko muuttaa takaisin yhteen vai en. En muuttanut, ja olen siitä pelkästään onnellinen.
Jos sä olet sellaisen miehen kanssa, johon olet joskus rakastunut siinä määrin että muutitte yhteen, ei ole ihme, jos et koskaan pysty näkemään häntä pelkästään huonona ihmisenä, vaan näet hänessä hyviä asioita ja pidätkin hänestä. Mutta mitä elämää on sellainen, jossa tuntuu vain puolittain mukavalta ja koko ajan mietityttää. Tunnut rakastavan häntä vain laimeasti. Joskus joku pariterapia tai muu voi auttaa, jos rakkaus on vahva, mutta ristiriidat nakertaa. Laimea rakkaus todennäköisesti vain laimenee.
Aggressiivinen käytös humalassa ei välttämättä viittaa siihen, että miehesi joskus syyllistyisi pahoinpitelyyn. Mutta sellaisen ihmisen kanssa ei kyllä koskaan tule olemaan kiva juhlia.
Lisäksi mies, joka painostaa seksillä pitäisi kaikkien heivata heti. Se tappaa sun loputkin halut, jos jatkuvasti syyllistää sua seksin vähyydellä. Lopulta siitä tulee sulle pakko, ja suostut enää korkeintaan velvollisuudesta.
Kiitos viestistäsi, joka kannustaa minua. Viime päivät on olleet aika vaikeita, meidän välit on todella hyvät, liiankin hyvät(?). Tuntuu niin vaikealta ajatella, että todellakin lähden pian pois tästä suhteesta ja tästä asunnosta. Aika on pysähtynyt. Odotan vain että jotain konkreettista oikeasti tapahtuu, jotta voin alkaa käsitellä eroa yksin.
"Aggressiivinen käytös humalassa ei välttämättä viittaa siihen, että miehesi joskus syyllistyisi pahoinpitelyyn. Mutta sellaisen ihmisen kanssa ei kyllä koskaan tule olemaan kiva juhlia."
- tämä on niin totta! En ole koskaan pelännyt hänen käytöstä humalassa, mutta kyllä kaikki juhlat on menneet pilalle osaltani, ja varmasti osaksi myös kanssa-juhlijoilta.
"Lisäksi mies, joka painostaa seksillä pitäisi kaikkien heivata heti. Se tappaa sun loputkin halut, jos jatkuvasti syyllistää sua seksin vähyydellä. Lopulta siitä tulee sulle pakko, ja suostut enää korkeintaan velvollisuudesta."
- en varsinaisesti koe, että hän olisi koskaan painostanut seksillä, mutta onhan se totta, että jatkuva keskustelu seksistä tai sen vähyydestä on luonut itselle paineita että "pitäisi", mikä taas vähentää vaan halujani. Noidankehä on ollut valmis. Olemme tästä keskustelleetkin.
Mieheni on yrittänyt miettiä mitä kaikkea olisimme voineet tehdä toisin, jotta näin ei olisi käynyt, mutta sehän on turhaa. Kaikki on tapahtunut ja mennyt niin kuin mennyt. Ainoa mihin voidaan enää vaikuttaa on tulevaisuus, joka on toivottavasti molemmille helpompi ja onnellisempi.
Voimia kaikille, jotka miettivät tai käyvät läpi eroa. Tämä on todella kuluttavaa, pohtia koko ajan omia ajatuksia ja tunteita. Olen todella herkkä, elän aina tunteella, mutta tällä kertaa yritän kuunnella järjen ääntä.