Olemme mieheni kanssa olleet työttöminä nyt jonkin aikaa, ja tämä rassaa jo todella. Niin, eikä todellakaan vain meitä joita asia koskee, vaan rakkaita lähisukulaisiamme.
Olemme siis molemmat aktiivisia työnhaun suhteen, emmekä todellakaan makaa laakereillamme ja sylje kattoon. Ja kyllähän läheisten pitäisi tämä meissä tunnistaa. Mutta kun EI.
Nyt alkaa mitta olemaan jo niin täysi jatkuvia heittoja joutenolosta ja kehotuksista tehdä jotain, "eihän tuolleen voi jatkaa"..."kyllä luulisi tuolla koulutuksella töitä löytyvän"...Ihanko totta?
Asia on omassa mielessä jo äitynyt niin inhottavaksi käsitellä joka tapaamisella, ettei ole mitään halua tavata näitä läheisiään enää.
Ystävien ja perheen tuki..niinpä niin, ystävien tuki onkin, koska monet ovat, tai ovat olleet samassa tilanteessa, mutta perheen tukea on turha hakea. Ei voi muuta kuin toivoa, että nämä hyväkkäät joutuvat itse samaan tilanteeseen, jos myötätunto ei muuten onnistu.
Joten nähdään ehkä sitten seuraavan kerran kun olemme taas silmissänne ihmisiä, mutta tällöinkin kiitos vain pakon edessä ja velvollisuuksia hoitaen!
Olemme siis molemmat aktiivisia työnhaun suhteen, emmekä todellakaan makaa laakereillamme ja sylje kattoon. Ja kyllähän läheisten pitäisi tämä meissä tunnistaa. Mutta kun EI.
Nyt alkaa mitta olemaan jo niin täysi jatkuvia heittoja joutenolosta ja kehotuksista tehdä jotain, "eihän tuolleen voi jatkaa"..."kyllä luulisi tuolla koulutuksella töitä löytyvän"...Ihanko totta?
Asia on omassa mielessä jo äitynyt niin inhottavaksi käsitellä joka tapaamisella, ettei ole mitään halua tavata näitä läheisiään enää.
Ystävien ja perheen tuki..niinpä niin, ystävien tuki onkin, koska monet ovat, tai ovat olleet samassa tilanteessa, mutta perheen tukea on turha hakea. Ei voi muuta kuin toivoa, että nämä hyväkkäät joutuvat itse samaan tilanteeseen, jos myötätunto ei muuten onnistu.
Joten nähdään ehkä sitten seuraavan kerran kun olemme taas silmissänne ihmisiä, mutta tällöinkin kiitos vain pakon edessä ja velvollisuuksia hoitaen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
et kattovat uutisia ja lukevat lehtiä,ni sieltä löytys tietoo tästä työttömyydestä!
Vähän samanlainen tilanne täällä.
Äitini pääsi 17-vuotiaana sihteeriopiston jälkeen pankkiin töihin, ja on samalla uralla ollut nyt yli 40 vuotta. Nykyään ei edes merkantin paperit samaa takaa.
Millään ei vaan päähän mene, että nykypäivänä ei homma mene ihan samalla tavalla, vaan on ihan omaa laiskuutta ja saamattomuutta ettei oman alan töitä saa.
Mikä pettymys ja häpeä aina äänestä kuultaa, kun tytär on TYÖTÖN.
et ennen oli ennen,silloin pääsi töihin ilman kummempia kouluja kun vaan meni kysymään,näin isäni kertoi nuoruudestaan. Ja nyt on vallalla tää työttömyys joka ei ole ihmisen itsensä vika,mitä voit jos työtä ei ole,et saa,vaikka haluaisit. Nyt ei voi kukaan olla sokea ja miettiä vaan et ennen ku oli silleen ja silleen...nyt on asiat näin kun on ja elettävä sen mukaan....
Minulla on eräs ystävä joka on tietotekniikan insinööri. Hän on kolmikymppinen, ollut kolmessa työpaikassa varsinaisen koulutuksensa puolesta josta viimeisimmässä kaikista pisimpään, muiden pestien ollessa maksimissaan noin vuoden mittaisia.
Toinen ystäväni on matematiikan opettaja joka on ollut kahdessa työpaikassa ja joista viimeisimmässä kaikista pisimpään. Kummatkin ovat tehneet opiskelujen ohella myös sivuhommia rahaa saadakseen. Talot on, autot on, kaikki viimeisimmät leikkikalut on.
Entäs minä sitten. Työtön ja tuilla elävä köyhä paska jolla työpaikkoja, lyhytaikaisia, ollut kokonaisuudessaan seitsemän kappaletta joista yksikään ei ole ollut koulutusta vastaavaa ja lähinnä pelkkää opiskelijoille tarkoitettua "tukityötä". Tietoa, halua ja taitoa on, mutta töitä ei ole enää missään. Olen koko ajan etsinyt töitä, töissä ollessanikin, ja tehnyt työnhausta itselle harrastuksen jos joskus tärppäisi se hyvä paikka ja pääsisi oikeisiin töihin. Kuitenkin noiden kahden ystävän mielestä "voisin alkaa tekemään jo jotain". Heidän kommentit alkaa ottamaan todella voimille koska heidän mielestään laiskottelen. Varsinkin sellainen sattuu kun he muistavat mainostaa sitä kuinka taloa kannattaa maksaa itselleen, eikä vuokranantajalle.
Olen lähetellyt vuosittain satoja hakemuksia, käynyt haastatteluissa ja kysymässä töitä, käynyt kurssit, kouluttautunut lisää, sivistänyt itseäni, pitänyt kunnostani huolta, kuunnellut vinkkejä haastatteluihin jne jne, mutta kun tosiasia on se että töitä ei ole. Viimeisin ja yksi paskamaisimmista tempuista oli se kun sain tietää että työhön johon hain talvella otettiin hieman myöhemmin suhteilla henkilö jonka taidot ja koulutus ovat paljon huonommat kuin minulla.
Alkaa pikkuhiljaa usko loppumaan ja tulee väistämättä mieleen että mitähän pahaa olen entisessä elämässä tehnyt kun tuuri on näin huono ja että olisiko pitänyt sittenkin syntyä toiseen sukuun kun ei ole niitä sukulaissuhteitakaan.
Itsekkin jäin lomautetuksi, ja palkkani putosi puoleen. Mutta jäinkö makaamaan laakereillani,? en.
Nyt minulla on 1,5 työtä, eli joka toisella viikolla kaksi työtä (16) joka toisella yksi (8 h) ja palkkaa saan vain sen entisen yhden työn verran.
Mutta, se on nyt ajan henki, ja tätä kestää aikansa. Laman loputtua ahkerat saavat ne työpaikat, koskapa heillä on esittää työkokemus. Revi siitä.
Kumma kyllä aina ne joilla onnistaa työnhaussa isottelee muille. Onneksi Karma hoitaa tuonkin aikaa myöten. Joten myötäelämisen opetus tulee vastaan jokaisella, myös sinulla.
Jos onkin paskaduunari, ja monessa työssä mukana ollut, saa varmasti paremmin niitä samoja paskaduuneja kuin ennenkin, mutta meitä korkeammin koulutettuja kun ei oteta edes niihin paskahommmiin koska työnantajien mielestä lähdemme kohta kuitenkin omalle alallemme tai olemme muuten vain epäuskottavia hakijoita.
Voit olla varma että kaikkea mitä työksi kutsutaan on haettu.