MAAN

MAAN TURHUUDELLA

Maan turhuudella tyydyttääkö voisit, sen janon joka kaipaa Jumalaa.
Vaikk’ nautintojen vaahtoa sä joisit, et pisaraakaan siihen janoon saa.

Et ikinä sä maisen riemun tiellä, saa tyydytystä tuohon ikävään
Vaikk’ hetken hurman saavutat sä siellä, mutt’ kohta sydän itkee tyhjyyttään.

Sä näet huvit kutsuu kaikkialla, suur ihmisvirta niihin kiiruhtaa,
Sä myötä käyt, mut tunnet kaiken alla, soi ääni 'mua tyydytä ei tää'.

Et sittenkään sä tyytyä voi huviin, se kaikki on niin pientä katoovaa.
Et tyytyä voi tyhjiin valhekuviin, totuutta taivaan henkes halajaa.

Oi kuule sua kutsuu paimen parhain, jos jonkun jano on hän tulkohon.
Oi sielu kallis käänny tieltä varhain, sun Jeesus johtaa yöstä valohon.

Tuo sydämesi tyhjän maljan tavoin, ja oi se ylivuotavaksi saa.
Ihana armon lähde viel on avoin, ei Jumal’-janoo sammuttaa voi maa.